Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Raptoritassun ja Lehvätassun jutut

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ma Joulu 01, 2014 8:47 am

Lehvätassu oli tullut etsimäät yrttejä Saarnimetsässä. Hän astui hyvin märkään kohtaan ja hänen käpälä vajosi hieman alaspäin. "Hyi, miten äklöä" Lehvätassu nyrpisti nenäänsä. Hän jatkoi matkaansa. Sitten hän huomasi että raja meni hänen edestään, joten hän päätti olla ylittämättä sitä.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Pe Joulu 05, 2014 10:46 am

Vaikka tuo meidän kaikkien rakastama oppilaanpahainen, kukas muukaan kuin Valoklaanin Raptoritassu, harrastikin (enemmän kuin olisi ollut hänelle terveellistä) vierailla mailla haahuilua, niin Saarnimetsä oli yksi niistä paikoista, jonne tuo raidallinen kollinalku ei ollut oikeastaan eksynyt vielä kertaakaan elämässään. Yöklaanin kolkot maatkin tuntuivat hänestä tutuimmilta kuin tuo kolmen klaanin rajan tuntumassa sijaitseva puuparatiisi. Ehkäpä juuri siksi hän sattui tallaamaan noita maita juuri sinä tuomiontuoksuisena päivänä, tai no ei kyllä siksi, sillä mikäpä olisi sopinut tuolle työtä välttelevälle laiskurille paremmin kuin kaukana kotoa käpystely. Tai no oikeastaan se ei kyllä sopinut valoklaanilaisklopille laisinkaan, sillä hän oli tunnettu aikaansaamattomuudestaan: oli melkeinpä uskomatonta, että hän oli jaksanut tulla näin kauas Valoklaanin reviirin rajalta. Etenkin, kun hän oli vielä puolikuntoinen. Palautuminen Haikujuuren, hänen ylhäisen mestarinsa, joka oli myös samalla Valoklaanin varapäällikkö, soturioppilasharjoituksista oli kestänyt ties kuinka pitkään ja jatkui edelleen. Tästä harjoituksien harjoituksesta oli takuulla jo melkein kokonainen kuu aikaa, mutta silti oppilas saattoi tuntea ytimissään, ettei hän ollut vielä täysin palautunut. Hänen niskaansa sattui yhä pään äkkinäinen kääntely ja selkä tuntui aralta. Parantajan pakeille meneminenhän oli pois laskuista, sillä oppilas vihasi yli kaiken pyytää apua, sillä hän oli tunnettu klaaninsa keskuudessa jo muutenkin luuseriudestaan ja tuntui melkeinpä nololta alistua pyytämään apua yhtään missään. Tämmöiset pienet vaivat oli vain kestettävä. Ja välteltävä harjoituksia Haikujuuren kanssa. Viimeiseen asti. Joo.

Niinpä tuo nyrpeäkuonoinen pikkukolli tepasteli, ehkä hieman köykäisesti ja tarkkaan katsottuna jopa vähän arkoen milloin mitäkin jalkaa, lähinnä nyt sinne, minne hänen jalat vaan hänet kantoivat. Vaikka tuo oppilaanretku harrastikin usein moista haahuilua, niin tällä kertaa hän ei ollut päässyt pelkällä haahuilulla niinkin pitkälle kuin Saarnimetsän maille, vaan mukana oli myös muitakin painavia syitä. Myös harjoitusten pakoilun lisäksi, tietty - hänellä oli ollut mitä selvin päämäärä edessään lähtiessään liikkeelle. Vaikka hän vaikutti kaikin puolin pataluhalta lössykältä, joka välitti vain itsestään, hän oli totta vieköön viettänyt viime päivät tuumimassa itsekseen elämäänsä nyt noin yleisesti. Tai ei edes viime päivät, vaan koko loukkaantumisaikansa. Valoklaanilaiskloppi oli ajautunut mitä masentavimpiin ajatuksiin ja hän oli viettänyt viimeisimmät päivänsä varsin epätoivoisissa tunnelmissa, sillä oppilas ei oikeastaan tiennyt lainkaan, mitä hän tahtoi vai tahtoiko edes mitään. Tämä merkittävä kysymys oli ajanut Raptoritassun tekoihin: hän oli päättänyt vaeltaa Korkokiville uneksimaan ja kysymään neuvoa Tähtiklaanilta. Teko oli tullut yleensä niin fiksulle oppilaalle niin impulsiivisesti, että hänen oli ollut pakko toimia ja valmistella retki. Nyt kuitenkin matkaan lähdettyään tuo jalo idea tuntui typerältä: mikä typerä rehumaakari hänkin oli kuvitellut olevansa? Soturioppilaat eivät kyenneet saamaan Tähtiklaaniin yhteyttä omasta tahdostaan. Raptoritassu tunsi itsensä täydelliseksi hölmöksi: hän oli ihan oikeasti lähtenyt ahdistuneisuuksissaan matkaan. No, onneksi hän oli nyt viimeistään Saarnimetsän kohdalla ymmärtänyt oman mielettömyytensä.

Nyt kun kuitenkin matkaan oltiin jo lähdetty, tuntui oppilaasta suorastaan vielä hölmömmältä palata omasta typeryydestään häpeissään takaisin Valoklaanin leiriin. Samoin teinhän hän voisi viettää päivän kylmän, kostean ja kolean Saarnimetsän miljöössä: tepastellen, happea haukkaillen ja vaikka jotain hiukopalaa napaten. Joo, hiukopala tuntui soturioppilaasta mitä mainioimmalta idealta, vaikka hän tiesi olevansa ehkä vuosisadan surkein metsästäjä. No, ainahan sitä saattoi kokeilla, vaikka joka puolelle kehoa kolottikin niin vietävästi. Raidallinen kolli pudottautui alas muistellessaan muinoin saamiaan oppejaan ja lähti kömpelösti liikkumaan kostealla sammaleella eteenpäin, nuuhkien ilmaa saaliin varalta. Lähistöllä tuntui vieno päästäisen tuulahdus, mikä valoi toivoa tuohon toivottomaan oppilaanretkuun: ehkäpä tällä kertaa hän oikeasti saattaisi jopa onnistua. Raptoritassu tunkeutui muutaman syksyn repimän pusikon läpi ja sai kohteestaan ensimmäisen näköhavainnon. Hän ponnisti nopeasti ja yritti napata tuon pienen herra päästäisen etukäpälillään, mutta kuten arvata saattoi, hän onnistui möhlimään hyvästä mututuntumastaan huolimatta koko yrityksen ponnistamalla liian aikaisin. Ja liian aikaisin ponnistaessaan oppilaan niska lähetti muutaman terävän kipuaallon ja se yritys oli sitten siinä: Raptoritassu mätkähti kompuroiden mättäälle ja päästäinen vipelsi tiehensä. "Just", Raptoritassu ärähti ja tunsi taas koko maailman olevan itseään vastaan. Oppilas oli kuitenkin, pessimistisestä elämänasenteestaan huolimatta, kiitollinen siitä, ettei kukaan ollut näkemässä hänen tunarointihetkiään.

Vaan voi kuinka väärässä kolli olikaan - Raptoritassu oli huomaamattaan hypännyt suoraan toisen oppilaan eteen ja näyttänyt koko surkeutensa suoraan tuolle kuin tarjottimella. Hyvä Raptoritassu, noin sitä pitää!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   La Joulu 06, 2014 4:45 am

Lehvätassu, jota hänen mestarinsa Tuhkamyrsky oli pyytänyt hakemaan yrttejä etsi katseellaan hyviä yrttejä. Samassa hän huomasi Yöklaanin oppilaan, joka saalisti. Siinä riitti katsottavaa. Lehvätassu katseli hieman pää kallellaan mitä oppilas puuhasi. Hän ei ollut huomannut häntä. Lehvätassu istuutui ja katseli mitä oppilas teki, selvästikin yritti saalistaa. Toinen oppilas huomasi hänet pian. Lehvätassu ponnahti ylös ja häntä hävetti miten oli vain tuijottanut toisen klaanin kissaa.
"Hei" Lehvätassu sanoi arasti, koska ei tuntenut toista kissaa yhtään ja tämä oli Yöklaanista. Hän oli kuitenkin valppaana, jos kissa hyökkäisi. Lehvätassu katseli kissaa ja arveli tämän olevan myös oppilas.'
"Oletko sinäkin oppilas?" Lehvätassu kysyi, vaikka kissa ei ollut vielä vastannut tervehdykseen.

//mä en nyt oikee osaa tehä niin pitkii ku sä :D

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ti Joulu 09, 2014 11:04 am

Pessimismi kannattaa aina, joutui Raptoritassu muistuttamaan itseään jälleen epäonnistumisensa jälkeen. Ehkä hänen olisi pikku hiljaa opittava, että oli hänen mestarinaan Ilveskynsi, Haikujuuri tahi vaikka joku Tähtiklaanin tähteillisin soturi, niin hän ei taatusti tulisi koskaan nappaamaan saaliikseen mitään muuta kuin voikukkia. Olipa nyt ollut taas fiksua edes yrittää - mikäköhän riivattu oli saanut raidallisen kollin uskomaan, että hän saisi napattua päästäisen ja vieläpä puolikuntoisena? Tiedä häntä, mutta sen Raptoritassu tiesi, että tämä surkea tunarointi latisti hänen mielialaansa entisestään. Ehkäpä siksi, että hän oli kyllin fiksu ymmärtämään, kuinka surkeaa oli olla kissa, joka ei kyennyt edes ruokkimaan itseään. Sehän kai kuului kissan, soturista puhumattakaan, luontoon saalistajaa ja olla kuin pieni riivattu demoni, mitä tuli vaarallisuuteen, mutta nykyisellään valoklaanilaisoppilas oli demoni vain terävältä kieleltään. Oli siis sanomattakin selvää, ettei hän erityisemmin nauttinut omasta luuseriudestaan - totta hitsipillissä oppilaanpyllerö olisi tahtonut saada edes päästäiset kiinni. Vaan kuinka tehdä jotain toivotonta? Raptoritassun olisi taatusti pitänyt pyytää mahdotonta, jotta hänen pieni pyyntönsä saalistuksen oppimisesta olisi käynyt toteen. Hän osasi teoriassa kaiken, olihan hän sangen älykäs, mutta pelkkä aivosähkötyöskentely ei ollut riittävästi - tuli myös osata siirtää tieto käytäntöön. ja siinä Raptoritassulla oli ongelma jos toinenkin.

No, ongelmia oli nyt myös muuallakin. Nimittäin punaruskea kloppi sattui nostamaan karvaan pettymyksen luhistamaa katsettaan ja hänen vihreät ledilamppusilmänsä kiinnittyivät näkyyn, jota Raptoritassu ei olisi tahtonut juuri nyt nähdä. Ei kai vain... no voi tuhannen tuomion torviorkesterit nyt töräytelkööt, siinähän oli sivustakatsoja ilmielävänä. Oppilas tahtoi kuolla siihen paikkaan ymmärrettyään, että hänen häpeän hetkensä olivat ikuistuneet tuon toisen kissan verkkokalvoon takuulla iänikuisiksi ajoiksi. Jos jotain positiivista tilanteesta piti kaivaa, niin se oli se, että tuo oppilaalle tuntematon kissa ei näyttänyt vielä aivan täysikasvuiselta, joten saattoi hyvinkin olla, että toinenkin oli vasta oppilas. Toisaalta oliko sillä niin väliä, nolasiko itsensä oppilaan vai soturin edessä - kaikki oli joka tapauksessa tapahtunut. Valoklaanilaisnuorukainen oli tyrmistyksissään kääntää jo selkänsä ja lähteä lätkimään, mutta ennen kuin hän ehti edes ärähtää tavanomaiseen nyreään napaansa, toinen avasikin jo keskustelun. Loistavaa, saan kuulla lisää naljailua surkeudestani, punaruskea kolli ärähti mielensä sopukoissa ja painoi otsaansa niin monelle kurtulle, että tyhminkin olisi ymmärtänyt, ettei hän ollut järin iloinen huomioinnistaan.

Toisesta kissasta lähti vieno Tuliklaanin tuoksahdus, josta oppilaan oli helppo päätellä tuon alkuperä. Noh, ihmekös tuo - Saarnimetsä sijaitsi kaikkien muiden klaanien rajamailla paitsi oppilaan oman klaanin. Oikeastaan Raptoritassu kykeni päättelemään, että he kumpainenkin olivat Tuliklaanin reviirin sisäpuolella. Sillä ei toisaalta ollut merkitystä valoklaanilaisklopille, sillä toinen ei näyttänyt järin aggressiiviselta klaanireviirirajojen puolustajalta. "No terve", Raptoritassu mutisi näreänä ja tuijotti toista tuon kellertäviin silmiin omalla teurastajan katseellaan. Häntä ei olisi lainkaan huvittanut alkaa höpötellä yhtään sen enempää mukavia vihollisklaanin oppilaan kanssa, mutta tässä vaiheessa sillä tuskin oli enää väliä - hän oli jo häpäissyt itsensä, joten jääminen ja lähteminen olivat käytännössä yhdentekeviä. "Ei, olen vain soturi, joka ei saa saalistaan kiinni", Raptoritassu murahti kuivasti, mutta itseironiaa tihkuen, täsmentäen kuitenkin haluttomasti, "Eli kyllä, olen oppilas." Valoklaanilaiskolli piti kiihkeän katseensa toisessa kuin lähettäen äänettömän haasteen. Toinen oli ulkomuodoltaan varsin huolitellun oloinen, eikä vaikuttanut miltään järin raivokkaalta taistelijalta - saattoi peräti olla, ettei tuo suunnilleen Raptoritassun itsensä kokoinen naaraskissa ollut soturioppilas laisinkaan. Naaraskissan hento ja jollain tapaa jopa araksi luokiteltava tervehdyskin tuntui jollain tapaa turhan pehmeältä. Raptoritassu päätteli alkuun toisen olevan parantajaoppilas, mutta kumosi kuitenkin ajatuksensa - kyllähän sotureita oli kaikenlaisia ja oli ehkä jollain tapaa typerää päätellä ulkomuodosta, kuka oli parantaja ja kuka soturi.

No, joka tapauksessa Raptoritassu rentoutui hieman, sillä toinen ei näyttänyt antavan syytä olla varuillaan. Jopa Raptoritassu, pienestä koostaan huolimatta, oli takuulla uhkaavamman näköinen vihaisine ilmeineen ja sojottavine karvoineen. Tuijotettuaan aikansa toista ja tutkittuaan tuon tuliklaanilaiskissan jokaisen piirteen läpi tarkasti analysoiden, punaruskea kolli avasi kuononsa ja nauahti varsin tympeästi: "No, etkö aio ajaa minua pois Tuliklaanin mailta? Olen tunkeutuja, joka oli varastaa riistaanne." Huvittavinta oppilaan sanoissa oli takuulla se, että hän itse tunkeutui harva se päivä ties kenen maille, vaikka hän kunnioittikin soturilakia eikä tahtonut rikkoa sitä silkasta anarkistisuudestaan.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Pe Joulu 12, 2014 9:54 am

Lehvätassy yllättyi kollin töykeästä äänen sävystä. Tuollaisia elämänilon menettäneitä, Lehvätassu ajatteli huokaisten.
"En minäkään saa aina saalista kiinni" Lehvätassu sanoi lohduttavasti, vaikka kieltämättä hän oli yksi klaanin parhainpia metsästäjiä, vaikka parantajaoppilas olikin.
"No, etkö aio ajaa minua pois Tuliklaanin mailta? Olen tunkeutuja, joka oli varastaa riistaanne." kolli sanoi hänelle.
"Nojoo, tuota olen parantajaoppilas joten en ole vihamielinen" Lehvätassu kakisteli, sillä ei tiennyt mitä tuohon pitäisi sanoa.
"Tietenkin voit pysyä omalla puolellasi" Lehvätassu maukui muristen, sillä ei halunnut näyttää kissalle enää miten jänishousu oli.
Lehvätassu ei tekisi toiselle kissalle mitään pahaa, mutta hän päätti karkoittaa kollin pois hänen reviiriltään. Lehvätassu vihtui kynsiään kohti kollia. "Mene nyt pois reviiriltä" Lehvätassu murisi kiivaasti, vaikka ei olisi halunnut.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   La Joulu 20, 2014 11:53 am

Ei ollut vaikeaa päättää, lohduttivatko toisen oppilaan sanat Raptoritassua vai saivatko ne hänet vain ärtyneemmäksi. No, totta kai hän vain näreistyi lisää lohdutusyrityksestä, vaikka se olikin selkeästi toisen tapa yrittää vähän kohentaa punaruskean kollinrontin jo ulospäinkin näkyvää huonotuulisuutta. Kai se johtui vain siitä seikasta, että valoklaanilaiskloppi uskoi, että oli tavallista oppilaalta olla aina saamatta kiinni saalistaan. Niin, oli harjoitteluvaiheessa täysin hyväksyttävää ja melkeinpä pakollista, että jotkin saaliit vain luikahtivat kynsistä limaisen ankeriaan lailla - sitä sattui toisinaan jopa sotureille. Mutta Raptoritassu uskoi, eikä oikeastaan vain uskonut vaan myös tiesi olevansa ainutlaatuinen surkeudessaan: hän ei päästänyt saalistaan vapaaksi vain satunnaisesti, vaan jatkuvalla syötöllä. Siksi häntä vain kiukustutti tuo vilpitön lohdutus: mitä tuokin oppilas tiesi Raptoritassun kaltaisesta luuserista ja siitä, miltä tuntui olla lähestulkoon koskaan saamatta saalista kiinni. Kolli tuhahti röyhkeästi ja heilautti ärtyneenä häntäänsä, mutta se ei riittänyt hänelle turhautumisen ilmaisussa, vaan hän naukaisi hiljaa ja nyreästi: "Joopa joo, mitäpä sinäkin tiedät epäonnistumisesta kaikessa..."

Raidallinen ja ihan sairaan kiukkuinen soturioppilas kuitenkin jätti aiheen sikseen, eikä jatkanut nurisemistaan enempää, sillä olisihan se vaatinut kamalasti vaivaa, ja oli aina riski, että toinen tarrautuisi hänen sanoihinsa ja aloittaisi varsinaisen sanasodan, jollei jopa kynsisodan. Sen sijaan Raptoritassu kuunteli toisen sanoja puolella korvalla, kunnes nappasi jotain kiinnostavaa korviinsa. Vai parantajaoppilas? Sitähän hän oli jo aiemmin tuuminut, mutta nyt se oli varmistunut - tuo tuliklaanilaisnaaras todella oli opettelemassa parantamista, eikä suinkaan muiden kissojen kanssa sotimista. Tämän paljastuksen jälkeen kollin oli vaikea ottaa toista tosissaan, vaikka kyllähän hän tiesi vallan mainiosti, että parantajaoppilaidenkin oli harjoiteltava taistelua kaiken varalta. Silti tuon pisteliään klopin mieli rauhoittui roppakaupalla: Raptoritassu voisi pärjätä ehkä parantajaoppilasta vastaan, mikäli toinen todella ottaisi vinkin poisajamisesta. Oli hän kuinka raivokas naaraskissa tahansa, niin hän oli loppujen lopuksi parantajaoppilas, ei soturioppilas.

Toinen alkoi näyttää lieviä aggressiivisuuden merkkejä, mutta Raptoritassu ei liikahtanutkaan. Hän tuijotti tuikeasti tuota Tuliklaanin oppilasta suoraan silmiin kulmiensa alta. Vaikka kollinrontti olikin itse ehdottanut itsensä poisajamista, niin ei hän silti oikein tohtinut lähteä - olisiko hän muka suostunut parantajaoppilaan poisajamaksi? Toki jos vastassa olisi ollut joku iso körmy, joka olisi voinut litistää Raptoritassun jo pelkällä katseellaan, niin tilanne olisi ollut eri, mutta kerrankin oppilas tunsi olevansa etulyöntiasemassa, eikä tuntunut järin miehekkäältä vain enää tässä vaiheessa luikkia vääriltä mailta. Oikeastaan valoklaanilaisnuorukainen oli utelias näkemään, mitä toinen tekisi, jos hän ei tottelisi. Raptoritassulla ei teoriassa ollut mitään pelättävää, joten miksipä ei katsoa, mihin tämä johtaisi? "Luuletko saavasi minut tuollaisella pois?" Raptoritassu tuhahti ja pyöräytti silmiään provosoivasti. Ei ollut lainkaan hänen tapaistaan kaivaa tällä tavalla verta nenästään, sillä olihan hän tunnettu inhostaan riitoja kohtaan, mutta toisaalta nyt tilanne oli varsin erilainen. "Olen soturioppilas ja sinä parantajaoppilas - luulisi jo siitä sinun pystyvän päättelemään, että voimasuhteemme on aivan eri luokkaa", punaruskea oppilas naukui ja veti nyt omat kyntensä esille kuin mikäkin klaaninsa suurin teurastaja. Sanat kuulostivat melkeinpä koomisilta tullessaan hänen suustaan, sillä kyllähän nyt oli ihan yleinen tieto, että häntä surkeampaa tappelijaa ei ollut luultavasti olemassakaan. Siitä huolimatta Raptoritassu kyllä kieltämättä näytti melkoisen raivokkaalta kynsien viuhtojalta siinä uhmakkaasti seistessään ja tuijottaessaan niin pistävästi, että siinä olisivat jo ampiaset piikkeineen jääneet toisiksi. Ainakin, jos ei katsottu kollinalun hentoa kehoa, joka näytti just siltä, ettei sillä olla paljon tapeltu.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Su Joulu 28, 2014 4:12 am

Lehvätassu maurahti.
"Kyllä minäkin epäonnistun välillä" Lehvätassu sanoi.
Toinen kissa ei liikkunut yhtään vaikka Lehvätassu pyysi tai oikeastaan käski.
"Kuules kolli, mikä nimesi nyt onkaan, vaikka olen parantajaoppilas voin kyllä raadella sinut jos ain haluan" Lehvätassu uhkaili, vaikka tiesi ettei missään nimessä niin tekisi.
Kolli ei liikkunut vieläkään. Lehvätassu silmäily hetken kyllin kaunista Turkkia
"Et lähde sen vuoksi koska olisi noloa että naaras joka on parantajaoppilas häätäisi sinut eikö niin?" Lehvätassu naurahti. Jostain syytä Lehvätassua alkoi huvittamaan tuo nuori kolli.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ti Joulu 30, 2014 2:09 pm

Vai voisi raadella jos vain halusi? Jostain syystä parantajaoppilaan uhkaus ei kuulostanut yhtään sen vaarallisemmalta kuin Raptoritassun omatkaan uhkaukset. Se oli vähän kuin pentu olisi kertonut pentuetoverilleen leikin tanhussa, että sinä olet nyt paha luopio ja minä annan sinulle Valoklaanin päällikkönä köniin. Tietenkin tämä tilanne ei ollut kuin suoraan pentujen leikistä, mutta raidallisesta soturioppilaasta sitä kykeni rinnastamaan siihen - parantajaoppilas uhkaili hätistävänsä vihollisen pois, vaikkei ollut saanut soturien koulutusta ja hätistettävänä oli soturioppilas, joka hädintuskin osasi vaanimisasentoon laskeutua. "Valoklaanin Raptoritassu, jos nimeni nyt jotain merkitsee", punaruskea oppilaanpyllerö sähähti hiljaa esittelynsä, sillä hänestä oli kuitenkin ihan kohteliasta tehdä jonkinlaiset sinä-minä-kaupat jopa potentiaalisten vihollisten kanssa. Kollinalulla oli kuitenkin kutina, että mikäli toinen ottaisi tilanteen täysin vakavissaan ja pitäisi velvollisuutenaan vihollisklaanin kissan karkoittamista Tuliklaanin reviiriltä, tuo kykenisi antamaan mahdollisesti Raptoritassulle köniin. Se oli epätodennäköistä, mutta kolli tunsi omat kykynsä kyllin hyvin tietääkseen, että hän oli oikeasti vuosisatojen suurin vitsi taistelussa.

Silti hän ei tahtonut lähteä suosiolla. Ei etenkään nyt. Lisäksi jos toinen olisi oikeasti loistava raatelija tai joku semmoinen, niin tuo olisi jo hyökännyt mitä luultavimmin. Miksi muuten parantajaoppilas olisi katsellut tunkeilijaa reviirillään näinkin pitkään? Niin sen täytyi olla. Raptoritassu painoi kyntensä visusti maahan kuin ilmoittaen elekielellään, ettei hänellä ollut mitään aihetta lähteä pois ja köyristi selkäänsä lisää näyttääkseen isommalta, mikä kyllä oikeastaan sai hänet näyttämään vain täydeltä idiootilta. Vai ettei lähtenyt, koska se olisi noloa? No olihan se niinkin - kukapa soturioppilas olisi tahtonut tulla parantajaoppilaan häätämäksi? Sillähän nyt ei ollut kollille väliä, oliko vastassa kolli vai naaras, sillä oppilas ei tehnyt sukupuolten välille eroa - olihan hän menneisyydessään saanut muuan raivokkaalta, sattumoisin myös tuliklaanilaiselta, kissaneidiltä varsin railakkaasti köniin. "No, niin ehkä olisikin", Raptoritassu myönsi ääneen, sillä hänelle se nyt oli sama se, millaisena nössönä häntä pidettäisiin. Mitäpä sitä nyt totuuttakaan pimittämään, vaikkakin hänen oli lisättävä: "Mutta sinäkään et taida hyökätä, koska pelkäät ettet pärjää soturioppilaalle, vai kuinka?"

Oli moinen provosointi tyhmää tai ei, niin Raptoritassua oli oikeastaan alkanut kiinnostaa tilanteen kehittyminen. Hän todella tahtoi nähdä, oliko toisella tarpeeksi kanttia lähteä hyökkäämään Valoklaanin nössöimmän kollin kimppuun puolustaakseen reviiriään. Ehkä tämmöinen uhkarohkea käytös oli tyhmää, olihan Raptoritassu oikeastaan vielä puolikuntoinenkin, mutta siitä huolimatta hän jatkoi uhkailuaan. Jopa siinä määrin, että hän päätti katsoa, mitä tapahtuisi, jos rähinän aloite tulisikin häneltä itseltään. Lähtisikö tuo naaras todella taisteluun? Raptoritassu heilautti kerran häntäänsä raivokkaasti varoittaakseen aikeistaan kunnes loikkasi toista kohti käpälät ojossa, yrittäen huitaista kynsillään naarasta kuonoon.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ke Joulu 31, 2014 12:47 am

Lehvätassu ei ollut odottanut hyökkäystä, mutta Lehvätassu on aina ollut nokkela. Lehvätassu väisti ja nappasi hampaillaan kiinni Raptoritassun jalasta.
"Mikä sinua vaivaa!" Lehvätassu huusi hänelle.'
"Hyökkäät päälleni omalla reviirilläni" Lehvätassu ihmetteli.
Lehvätassu oli parantajaoppilas, mutta silti taistelutaidot olivat talella. Lehvätassu mietti päässään vihaavansa tätä kollia.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ke Joulu 31, 2014 8:20 am

Provosointiyritys oli ollut vuosisadan typerin idea, päätyi Raptoritassu huomaamaan oikeastaan samoin tein yritettyään raapaista naarasta kuonoon. Nimittäin hänen niskansa olivat yhä kipeät, ja moinen käpälänheilautus otti juuri tuonne niskan seutuville mitä keljuimmalla tavalla. Hänen yrityksensä jäi siis melkoisen lyhyeksi, sillä moinen pomppaus kohti toista tirvaisi oppilasta niskaan niin kipeästi, että hänen jo muutoinkin surkea hyökkäyksensä päättyi vuosisadan säälittävämpään raapaisuyritykseen, joka sekin epäonnistui. Raptoritassulta pääsi vain tuskallinen ähkäisy, ja pian koko hänen suunnitelmansa kaatui häntä vastaan. Ei ollut lainkaan yllättävää, että jopa parantajaoppilas kykeni väistämään tuon luokattoman surkean hyökkäyksen pelkällä helpolla liikkeellä. Mutta näyttipä siltäkin, että naaras kävi myös enemmän tai vähemmän raivokkaaseen vastahyökkäykseen. Raptoritassun äkkinäinen hyökkäys oli sattunut niin kovasti, ettei hän ehtinyt kivultaan puolustautua millään tavalla (toki voidaan miettiä, olisiko hän muutenkaan kyennyt semmoiseen taidoillansa), vaan sai hampaat koipeensa.

Kollin aiempi yritys oli sattunut niinkin paljon häneen itseensä, että oppilas menetti tasapainonsa tassunsa ollessa kiinni toisen purukalustossa, tai no ehkä purukalusto sittenkin kiinni käpälässä. Raptoritassu päästi pienen ja jollain tapaa surkean älähdyksen tömähtäessään maahan ja alkoi puristua kivusta pienelle kerälle, yrittäen kaikkensa, jottei päästäisi vielä surkeampia vingahduksia. Hän ei edes vaivautunut vastaamaan toiselle, vaan jäi vain hiljaa aloilleen, yksi käpälä kiinni parantajaoppilaan suussa. No, mitäpä hän enää olisi voinut siinä virkkoa? Hän ymmärsi jo viimeistään nyt tämän kaiken olleen vain typerää uhkarohkeutta, joka päättyi ainoastaan ennalta-arvattavasti vuosisadan häpeällisimpään luuserointiin. Kollinalun ei olisi koskaan pitänyt yrittääkään yhtään mitään, vaan samoin tein painella vierailta mailta pois käpälää hyvästiksi heiluttaen. Hän ei ollut vain viholliskissan otteessa, vaan myös käytännössä kykenemätön puolustamaan itseään - toisella oli helposti valta vaikka piestä tuo surkea Valoklaanin tunari siihen paikkaan ja opettaa, että moinen hölmöily ei kannattanut. Edes parantajaoppilasta vastaan. Voi tätä surkeutta. Hän oli hyödytön kurppakuono! Idiootti!

Hetken maattuaan kolli alkoi päästä itsesäälistään vähän järkevämpiin ajatuksiin. Tai no, ei ehkä järkevämmistä voida enää puhua, sillä kaikki tehtävät tuossa tilanteessa tuntuivat yhtä typeriltä. Niin, hän voisi vielä yrittää pyristellä kuin kapinen kala kuiville vedettynä, mutta hyödyttikö se ketään? No ei takuulla. Entä tappionsa myöntäminen ja armon anelu? Äh, olisi ollut liian noloa pyytää armahdusta enää tässä vaiheessa. Entä avun huutaminen? Jösses nyt, vihollispartionko hän halusi parkua paikalle? Ehei, mikään ei tuntunut enää fiksulta. Siispä Raptoritassu huokaisi kipunsa lomasta syvään ja makasi hiljaa aloillaan sanomatta mitään, kunnes hän naukui jollain tapaa alistuvalla, mutta silti näreällä äänellään kuin suurinkin sotavanki: "Hyvä on, voitit haavoittuneen soturioppilaan. Viimeistele nyt vielä minut, niin et jätä tämmöistä nilkkiä henkiin. Minua ei kaipaa kukaan Valoklaanissa kuitenkaan." No sepä oli masentuneen kuuloista, parahin Raptori-idioottisein. Vaan minkä sille mahtoi - tilanne oli kuin pakottanut kollin sanomaan niin. Voi sinua säälittävää kuolakarpaloa.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   To Tammi 01, 2015 7:13 am

Lehvätassu päästi irti toisen jalasta, mutta hän ei ymmärtänyt miksi Raptoritassu haukkui itseään. 

"Ihan niinkuin minä tappaisin sinut" Lehvätassu tuhahti
Lehvätassusta oli typerää että hän luuli parantajaoppilaan voivan noin vain tappaa toisen kissan.
"Ymmärrätkö yhtään jaloja parantajia?" Lehvätassu tuhahti.
Hän katsoi Raptoritassua.
"Miks sä et voi luottaa itsees vaa oot tollane" Lehvätassu kysyi, sillä häntä ärsytti tuo avuttomuus kollissa.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Pe Tammi 02, 2015 1:00 pm

No, oli kyllä melkoisen oletettavissa, ettei parantajaoppilaalla ollut mitään aikomuksia päästää Raptoritassua päiviltään. Moista ei kyllä voinut olettaa edes soturilta, sillä olihan moinen brutaali toimiminen soturilain vastaistakin. Näin kollinalku oli jokseenkin olettanutkin, sillä eihän hän ollut mikään tyhmä, vaikka hän olikin muuten aika täysiverinen luuseri. Soturioppilas oli ehkä ennemminkin yrittänyt viestittää, että hän oli hävinnyt ja oli käytännössä kokonaan toisen armoilla. "Niinpä kai", Raptoritassu tuhahti jokseenkin alistuneeseen äänensävyyn ja yritti maassa maatessaan, nyt jo toisen kissan otteesta vapautuneena, kohauttaa lapojaan jokseenkin välinpitämättömästi, mutta huomasi sen olevan melkoisen kivuliasta. Tömähdys maahan oli nääs pahentanut oppilaan niskakipuja entisestään. Hyvin menee, Raptis, hyvin menee! Hän oli kyllä kieltämättä varsin kehnossa kunnossa paraikaan - eipä tullut mieleen, koska tuo raidallinen näreilijä olisi ollut moisessa hapessa. No, ehkä sen siitä sai, kun oli moinen nössö. Ehkä vielä joskus koittaisi päivä, jolloin hänen ei tarvitsisi aiheuttaa itselleen infernaalista sosiaalista häpeää kenenkään edessä...

"No en toden totta ymmärrä - näytänkö parantajalta?" Raptoritassu ärähti naaraalle, vaikkei hänen tilanteessaan monet olisi välttämättä käyneet esittämään moisia ärjymisiä. Niin, eihän hän ollut mikään parantaja, joten kuinka hän kykenisi koskaan ymmärtämään parantajien toimintaperiaatteita? Tai no, osa niistä oli helppo päätellä. Olihan kyse vain klaanikissojen huolehtimisesta ja parantamisesta, joten kai vähän vähemmän välkkykin kykeni päättelemään jotakin parantajista, mikä auttoi noiden ymmärtämisestä. Kolli ei kuitenkaan nähnyt semmoista tässä tilanteessa tärkeänä - jos toinen ei yrittänyt ymmärtää valoklaanilaiskloppia, niin miksi hänen olisi tullut ymmärtää Tuliklaanin parantajaoppilasta? No, joka tapauksessa naaraan seuraavat sanat saivat Raptoritassun vielä huonommalle tuulelle, eikä välttämättä enää kiukkuisemmaksi, vaan ehkäpä jopa melankoliseksi. Toinen ei todella tainnut olla koskaan kokenut täydellistä epäonnistumista kaikessa, jota vain päätyi yrittämään. Hetken aikaa nuorukainen mietti, oliko hänellä mitään syytä edes vastata oppilaalle, joka tuskin kykeni ymmärtämään Raptoritassun kaltaista surkimusta, mutta sitten hän päätyi huokaisemaan ja toteamaan itselleen, etteipä sillä kait väliä enää ollut. "Minulla ei ole taitoja, joihin luottaa", soturioppilas myönsi ja vältteli toisen kissan katsetta.

Moisen lausuminen ääneen kuitenkin tuntui yhä häpeälliseltä ja sairaan nololta, sillä valoklaanilaisnuorukainen oli pohjimmiltaan ylpeä kissa, vaikkakin viime aikaiset tapahtumat olivat syöneet hänen ylpeyttään lailla viljan napostelevan tuhohyönteisen. Siksipä hänestä alkoi tuntua jo perin typerältä olla toisen käpälissä pyörimässä itsesäälissään yhtään sen pidempään. Oli hänen aikansa lähteä pois tästä naurettavasta paikasta ja ontua taivaanrannan taa nuolemaan haavojaan ja masentumaan entisestään. Ja sitten myös tietenkin toivomaan, etteivät he tapaisi enää missään uudelleen. "Hyvä on, hyvä on, lähden suosiolla, sillä mitäpä kaltaisesi ymmärtäisi minusta", kolli maukaisi kähisten ja alkoi yrittää pystyynkömpimistä. Kuitenkin Raptoritassun yrittäessä nousta hän huomasi, ettei se ollut ihan niin yksinkertaista: hän ei päässyt kivuiltaan enään ylös. Melkein sama tilanne oli käynyt Haikujuuren kanssa harjoitellessa, eikä soturioppilaan kunnia ollut kestää moista surkeutta: oliko hän todella niin kurppainen, ettei päässyt edes ylös? Kolli ähkäisi, sulki silmänsä kivusta ja pakotti itsensä istumaan, mutta rojahti samoin tein takaisin maahan makaamaan. Äh, kuinka säälittävää - hän ei päässyt enää edes poistumaankaan. Kollinalku ei vaivautunut sanomaan naaraalle mitään, vaan yritti vielä kömpelösti saada itseään käpälilleen uudelleen ja uudelleen, aina kuitenkin tuloksetta. Tämän oli oltava surkeuden huippu jos ei muuta.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ke Tammi 07, 2015 8:16 am

Lehvätassu tuhahti kollille, mutta kun hän huomasi kollin päättävän lähteä pois muttei pystynytkään.
"Teinkö minä tuon jalallesi?" Lehvätassu kauhistui, sillä ei ollut todellakaan tarkoitus painaa niin kovaa kollin jalasta. 
Lehvätassu päätti pyytä anteeksi huonoa käytöstään.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus" Lehvätassu kakisteli nolona ja häpeissään. 
Lehvätassu otti askeleen lähemmäs Raptoritassua. 
"Saanko auttaa sinut ylös?" Lehvätassu kysyi, sillä kolli oli sen verran äkäinen välillä ettei viittinyt auttaa kysymättä.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ke Tammi 07, 2015 11:31 am

Voi, olisipa se ollut edes tuo naaraskissa, joka aiheutti kaikki ne tuskat Raptoritassulle: olisi ollut paljon helpompaa vain sanoa, että joo, sun vika kaikki, mitäs mukiloit minua. Miten nimittäin kolli kykeni sanomaan, että ei tässä mitään, minua on vain mukiloitu useampaan otteeseen ja mestarinikin vähän heitteli minua miten sattuu? Äh, ehkä sellaista ei ollut syytä miettiä - eihän soturioppilaan tarvinnut sanoa ylipäätään, kuka häntä on vahingoittanut. Listasta olisi voinut tulla pitkä ja karvas. "No jos tämä näyttää siltä, että vain käpäläni on kipeä, niin mikä ettei", kollinalku jupisi ja napisi yrittäessään viimeisen kerran nousta ylös kuono irveen vedettynä. Vaan sekin kokeilu oli tuomittu epäonnistumaan ja raidallinen tumpelotassu jäi makaamaan säälittävänä karvamyttynä maahan. Olipas nyt kiva taas leikkiä lahnaa, joka ei kyennyt itse edes nousemaan ylös. Raptoritassu huokaisi ja hetkeksi hänen äänensävynsä muuttui aavistuksen verran pehmeämmäksi: "Eipä kai. Mutta älä turhaan pyydä anteeksi - omapa oli vikani."

Niin, vika oli ehdottomasti hänen. Kuka räkäkuono oikein edes kuvitteli, että hehee, olisipas hauskaa, jos vähän tässä pelleilisin parantajaoppilaan kanssa? Ilmeisesti hän. Typerää. Naurettavaa. Häpeällistä. Vaan ehkä oli enää turhaa tarrautua menneeseen, hän oli jo virheensä tehnyt ja ehkä siitä oppinut. Ainakin sen, että riiteleminen ja tappeleminen todella oli kamalan vaivalloista ja ei missään nimessä vaivan arvoista. Kolli oli jo aikeissa todeta, että voisi jäädä siihen koko loppuelämäkseen makaamaan vaivoissaan tai sitten vain lepäämään, kunnes hän jaksaisi nousta omin voimin ylös tai joku raivokas tuliklaanilaispartio tulisi potkimaan hänet kuuseen siitä, mutta ei ehtinyt, kun toinen oppilas jo tarjosi apuaan. Häh? Raptoritassu sitten taisi oikeasti olla vuosisadan säälittävän näky, jos vihollisklaanin kissa jo tarjosi käpäläänsä.

Kollin olisi tehnyt mieli viitata kintaalla moiselle kiltteydelle, mutta sitten taas hän muisti tilanteensa. Tuliklaanin reviirillä ja liikuntakyvyttömänä. Alueelle saattoi koska tahansa putkahtaa kuka tahansa tuntematon tyyppi, joka voisi hyvinkin vaikka mukiloida oppilasparan hengiltä. Nyt hänellä oli kuitenkin seuranaan tuo parantajaoppilas, joka ei vaikuttanut enää järin aggressiiviselta. Oliko hänellä siis varaa sanoa, että sori nyt vaan, mutta mä en aatellut nousta tästä? Yksi plus yksi, ei ollut. Tuntui kuitenkin liian häveliäältä vain sanoa, että joo tattis, apua tässä kaipailinkin, joten kolli tyytyi vain nyökkäämään nyrpeänä ja huokaisemaan vielä yhden kerran. Ennen avunsaantia hän kuitenkin alistui, silkasta kohteliaisuudesta tai jotain, esittämään kysymyksen, jonka kolli mutisi turkkiinsa niin hiljaa, että sen kuuleminen vaati tarkkaa kuuntelua: "...mikä on nimesi?"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Su Tammi 18, 2015 4:29 am

Lehvätassu hymyili ja auttoi kollin ylös.
"Nimeni on Lehvätassu" hän maukui.
"Onko kaikki hyvin? Tarvitsetko yrttejä?" Lehvätassu kysyi sillä ajatteli voivansa auttaa Raptoritassua. Hän oli iloinen saadessaan jo hieman luottamusta kollilta.
"Mistäs klaanista olet Raptoritassu?" Lehvätassu kysyi vaihtaen puheenaihetta.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   La Tammi 24, 2015 6:20 am

Vai Lehvätassu. Ensi kertaa toisen kuonolla myös näkyi pyyteetön hymy, vaikka kollinalku pystyi myöntämään, että oli käyttäytynyt kuin mikäkin kakara tuota parantajaoppilasta kohtaan. Toinen ei tosiaankaan ollut paha kissa, eikä kyllä sillä, että Raptoritassu olisi niin ajatellut alkujaankaan: tuolla ei olisi ollut mitään velvollisuutta auttaa hänenkaltaistaan teiniraggaria ylös kaiken sen naurettavan hölmöilyn jälkeen, mutta tuossa nyt tuo naaraskissa vain lainasi käpälää avuksi. Se nolotti oppilasta varsin paljon, sillä nyttemmin mietittynä hän olisi voinut päästä niin paljon helpommalla kuin olisi vain vältellyt konfliktia, kuten hän yleensäkin teki. Punaruskeasta valoklaanilaisesta tuntui suorastaan hirveältä, ihme kyllä, se, että hän oli ensin tullut väärälle reviirille ja sitten vielä alkanut retostelemaan kuin mikäkin pröystäilijä. Oli melko ihmeellistä, että hän häpesi tuolla tavalla ajattelemattomia toimiaan niin suuresti, vaikka hänethän tunnettiin kollina, joka oli itsekeskeisyydestä kuin puristettu. Ehkäpä hän ei ollutkaan ihan niin itsekeskeinen röyhkimys kuin hän itseään oli aina pitänyt?

Sen kummemmin miettimättä kolli antautui täysin autettavaksi ja sai itsensä pystyyn Lehvätassun avustuksella. Heti jaloilleen päästyään hän huomasi, että kykeni kyllä seisomaan, ehkä jopa kävelemäänkin - ainut ongelma oli ollut ylösnousussa. Ylösnousussa, jota hän ei välttämättä olisi saanut tehdyksi tällä vuosisadalla, ellei Lehvätassu olisi tarjonnut auttavaa käpäläänsä. "Anteeksi", Raptoritassu mutisi ja käänsi katsettaan varpaisiinsa. Soturioppilaasta nimittäin oli tuntunut siltä, että hän oli ainakin anteeksipyynnön velkaa - muuta hän ei voinutkaan tehdä Lehvätassun hyväksi. Toisen silmien kohtaaminen oli kuitenkin vähän liikaa, koska kaikesta huolimatta hänellä oli yhä ne vähäiset ylpeytensä rippeet, jotka olisivat voineet lähteä tuulen mukaan, jos hän olisi kohdannut hyväntekijänsä katseen.

Naaras ei tuntunut olevan aikeissa ajaa häntä heti tiehensä, vaan näyttipä tarjoavan vielä lisääkin apua. Arvostettava klaanikissa, joutui Raptoritassu myöntämään itselleen - Lehvätassu oli vielä äsken ollut valmis puolustamaan klaaniaan, vaikkei ollut soturioppilas, ja nyt tarjoamaan apuaan haavoittuneelle. Se oli jotain, jota Raptoritassu ei voinut kuvitella tekevänsä itse. Niin, kollinalku ei koskaan voisi puolustaa itse klaaniansa tai tarjota apua kenellekään. Ajatus ei sinänsä ollut aiemmin tuntunut niin pahalta, koska hän oli jo tottunut siihen. Mutta nyt kun valoklaanilaiskloppi näki, millaista moinen käytös oli todellisuudessa, ajatteli hän vähän toisin. Tuo käytös oli oikeastaan aika juhlallista ja kunnioitettavaa omalla tavallansa, jopa kadehdittavaa. "En tiedä, tarvitsenko - en ole parantajaoppilas", Raptoritassu naukaisi tympeästi, vaikkakaan ei enää millään lailla pahansuovasti tai piikikkäästi. Kollinalun sanat olivat toki juuri yhtä terävät kuin hän nyt aina naukui, mutta niiden sävystä ei voinut sanoa samaa. "Tulen Valoklaanista. Minun ei kai pitäisi olla täällä, mutta oikeastaan Valoklaanissa ei enää jakseta välittää liikkeistäni. No, ketäpä toisaalta kiinnostaa oppimattoman koltiaisen liikkeet, jos on koko klaani hoidettavana", soturioppilas tunnusti yrittäessään samalla venytellä jäseniään vain todetakseen, että hänen jokaiseen jäseneensä kolotti vietävästi.

Punaruskea kolli huokaisi vähän palauttaessaan mieleensä hänen hyödyttömyytensä Valoklaanissa. Raptoritassu ei tahtonut ajatella sitä sen kummemmin, joten hän yritti vaihtaa puheenaihetta naukuen käheästi: "Mitä itse teet yksin rajan tuntumassa? Ja pitäisikö sinun olla auttamassa valoklaanilaista? Luulisi Tuliklaanissa olevan kissoja, jotka kaipaavat parantajaoppilaan apua valoklaanilaisnilkin sijaan."

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Su Maalis 29, 2015 7:43 am

Lehvätassu oli auttanut Raptoritassun ylös. Kolli pyysi anteeksi hieman nolostuneena. Lehvätassu hymyili iloisena, sillä oli aina mukavaa kun joku pyytää anteeksi. 
"Tietenkin saat, ei se haittaa" Lehvätassu vastasi, sillä hän ei edes voinut kuvitella vastaavansa kieltävästi. Raptoritassu sanoi ettei tiennyt tarvitsevansa yrttejä, koska ei ollut parantaja. 
"No luulen että et koska kävelet hyvin" Lehvätassu vastasi, koska ei viitsinyt kysyä lupaa tutkia käpäliä. 
"Käy kuitenkin parantajan luona tarkastamassa leirissäsi" Lehvätassu kuitenkin lisäsi. 
Lehvätassua kuitenkin ihmetytti nuoren oppilaan pieni itsesääli, mitä hänen sanoissaan saattoi huomata. Lehvätassu ei kuitenkaan viitsinyt huomauttaa siitä. Raptoritassu kysyi mitä hän itse teki täällä ja oliko hänellä lupa auttaa toisen klaanin kissaa.
"Olin keräämässä yrttejä muistaakseni" Lehvätassu pähkäili, sillä ei enää muistanut kunnolla miksi edes oli täällä. 
"En tiedä onko minulla varsinaisesti lupa auttaa toisen klaanin kissaa, mutta on mestarinikin auttanut toisen klaanin kissoja, joten uskon että se on parantajan velvollisuus" hän sanoi. 
Kolli myös kysyi että Tuliklaanilaiset kaipasivat varmaan enemmän apua kuin hän.
"Ei minua tarvita leirissä juuri nyt" Lehvätassu vastasi lyhyesti ja nuolaisi pikaisesti käpäläänsä.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ti Maalis 31, 2015 11:05 am

Ajatus Valoklaanin parantajan pakeilla käymisestä ei ollut järin mukava, sillä oppilas ei oikein pitänyt klaaninsa parantajasta eli Duriannautituksesta. Koko parantaja oli liian kummallinen kollinalun makuun, eikä raidallinen kloppi tahtonut olla koko kissan kanssa tekemisissä. Raptoritassu nimittäin ei tahtonut kuulla parantajan kummallisia juttuja tai päästä kokeilukappaleeksi mitä eriskummallisemmille parannusmenetelmille. Joo ei, parasta vain antaa kaiken parantua itsekseen, totesi Raptoritassu itselleen. Ajatuksistaan huolimatta tuo punaruskea veijari nyökkäsi Lehvätassulle myönteisesti ja antoi olettaa, että kävisi kyllä tarkastuttamassa hipiänsä Valoklaanin parantajalla. Turha sitä oli alkaa selittämään, millainen tyyppi Valoklaanissa tätä nykyä piti yrttikojua pystyssä. Ja kyllähän varmaan Lehvätassu tiesi tai ainakin tulisi tietämään Duriannautituksesta ennemmin tai myöhemmin parantajien kokoontumisten yhteydessä. "Ehkäpä - luulisi kuitenkin, että ensisijalle menee oma klaani", Raptoritassu naukui jokseenkin mielenkiinnottomasti ja kohautti lapojaan vain todetakseen, että se oli kipeillä lavoilla erittäin huono idea. Mikä raihnainen kissa hän olikaan sillä hetkellä. Voi pojat.

Vai ei kaivattu Lehvätassua klaanissa. Tuskinpa Raptoritassuakaan - Valoklaanissa ei ollut useita, jotka olisivat kaivanneet hänenlaistaan kärkästä nyrpeilijää joukkoonsa. Tai siltä oppilaasta välillä tuntui, vaikka toki oli selvää, ettei hän ollut ihan niin vihattu klaanissansa kuin olisi voinut uskoa. "Vai niin. Minuakaan tuskin kaivataan, mutta en taida kuluttaa maaperäänne tämän enempää. Lähden takaisin. Kiitos ja anteeksi", soturioppilas pudisteli viimeiset tomut turkistansa, nyökkäsi hyvästien merkiksi ja lähti kävelemään hiukan ontuen pois päin. Ei, ei hänellä ollut mitään Lehvätassua vastaan, mutta Raptoritassu ei tahtonut enää olla vaivaksi. Hän oli aiheuttanut tarpeeksi paljon jo närää ja pahaa mieltä ja ties mitä. Lisäksi kolli itse kaipasi ylhäistä yksinäisyyttä, sillä muiden kanssa seurustelu uuvutti häntä kovasti.

Kuitenkaan hän ei päässyt lähtemään ihan vielä, sillä ilmassa kajahti terävä rääkäisy: "Seis, saasta!" Raptoritassu kääntyi ympäri ja näki puiden lomasta hölkkäävän kaksi pientä kissaa. Heistä nousi voimakas Tuliklaanin tuoksu ja nuo noin oppilasikäiset kissat näyttivätkin ryntäävän syvemmältä Tuliklaanin reviirirajojen sisäpuolelta. "Minne matka, tunkeilija?" kissoista pienempi ryntäsi lähemmäs ja läähättäen osoitti terävät sanansa Raptoritassulle. Keitä olivat nuo kaksi? No tietenkin Tuliklaanin soturioppilaita, itse Kurppatassu, joka muistutti enemmän rusinaa kuin kissaa ja hänen uskollinen toverinsa Juoksevatassu, joka oli tunnettu siitä, ettei naarasparka osannut olla hetkeäkään aloillaan. "Lehvätassu, kuka tuo on ja mitä hän tekee meidän alueellamme?! Ja mikä tärkeintä, miksi et ole ajamassa häntä tiehensä?" Kurppatassu ärjyi kuin suurikin soturi parantajaoppilaalle ja mulkoili valoklaanilaista epäilevästi.

"Hän pieksi minut jo ja olen palaamassa oman klaanini pariin, joten olkaa huoleti, naperot", Raptoritassu selitti tympeästi ja pyöräytti silmiään itseäänkin nuoremmille oppilaille. Taisivat leikkiä suurempia kuin olivatkaan, kun olivat tulleet ihan reviirirajoja katsastamaan omine nokkinenne. "Ai pieksi vai? Miksi sitten näytitte jutustelevan äskettäin kaikessa rauhassa?" Juoksevatassu kimitti ja steppasi paikoillaan villisti. Kaksikko oli siis vakoillut heitä kahta ennen tätä kohtaamista... ai kun kiva, Raptoritassu tuumi ja huokaisi pitkään ja hartaasti. Häntä ei kuitenkaan huvittanut jäädä kinaamaan pikkunatiaisten kanssa, joten oppilas huikkasi pääosin Lehvätassulle vielä hyvästinsä ja lähti ontumaan kohti rajaa. "Lehvätassu, meidän täytyy pitää huoli, ettei se palaa. Näytä nyt, ettet vain veljeillyt tuon typeryksen kanssa ja ajetaan yhdessä se pois", Kurppatassu huikkasi Lehvätassulle ylimielisesti, kuopsaisi maata ja hyökkäsi kohti Raptoritassua Juoksevatassu kintereillään, olettaen Lehvätassun seuraavan esimerkkiä ja käyvän myös valoklaanilaisklopin kimppuun.

Kollinalku ehti vain rääkäistä saadessaan Kurppatassun ja Juoksevatassun yhtäaikaa kimppuunsa: hän ehti vain huitaista yhdellä käpälällään Juoksevatassua kuonoon, kunnes hänen aiemmat vammansa ja uusi raivokas hyökkäys pakottivat hänet uudelleen maahan. Siinäpä vasta oli armoton selkäsauna jo lyödylle Raptoritassulle.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Ke Huhti 01, 2015 3:25 am

Lehvätassu nyökkäsi ja oli itsekkin kääntymässä takaisin leirin suuntaan, kunnes huomasi kaksi soturioppilasta. Oppilaat ihmettelivät miksi hän ei ollut ajanut Raptoritassua tiehensä. "Olen parantajaoppilas, en aloita mitään taistelemalla" Lehvätassu sanoi tyynesti. 
"Hän oli vain kävelyllä ja erehtyi meidän puolelle, pyysin häntä jo lähtemään" hän lisäsi oppialille. 
Lehvätassua hieman ärsytti nuo kaksi nuorta oppilasta, jotka luulivat määräilevänsä parantajaoppilasta. Raptoritassu vastasi oppilaille jotain mitä Lehvätassu ei kuullut, mutta oppilaat eivät näyttäneet kuuntelevan Valoklaanilaisen juttuja. Kun hän kuuli oppailden sanovan että äskettäin he juttelivat kaikessa rauhassa hän kimmastui. 
"Mikä oikeus teillä on salakuunnella minua! Mestarinne ei taida pitää siitä!" Lehvätassu kimmastui, mutta hillitsi itsensä.
Oppilas sanoi että heidän pitäisi pitää huolta että hän ei palaisi. 
  "En usko että hän palaa" Lehvätassu sanoi ärsyyntyneenä edelleen. 
Lehvätassu ei ehtinyt tehdä mitään kun kaksi oppilasta hyökkäsi jo Raptoritassun kimppuun. Ainoa pelon aihe Lehvätassulla oli että miten Raptoritassun käpälä. Oppilaita oli kaksi ja toinen oppilas oli yksin. Lehvätassu juoksi oppilaiden perään. 
   "Lopettakaa Juoksevatassu ja Kurppatassu!" Lehvätassu huusi ja meni kamppailun keskelle. 
Hän ei pitänyt oppilaiden käytöksestä.

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   To Huhti 02, 2015 11:47 am

Tuntematta lainkaan sääliä haavoittunutta valoklaanilaista kohtaan Kurppatassu ja Juoksevatassu jakelivat iskuja minkä ehtivät. Heidän iskunsa eivät tosin tietenkään olleet mitään erityisen hengenvaarallisia, sillä kumpainenkaan ei ollut kovin pitkällä soturikoulutuksessaan. Oppilaat tunsivat kuitenkin suurta voitonriemua saadessaan mukiloida itseään heikompaa (kerrankin) tunkeilijaa, joka ei kyennyt edes puolustautumaan kahdelta raivokkaalta kissalta. Tuliklaanilaiset kissat vähät välittivät Lehvätassun puheista, sillä he olivat liian adrenaliinihuuruissa kuullakseen parantajaoppilaan sanoja. Tämä oli ensimmäinen kerta Kurppa- ja Juoksevatassulle, kun he saivat kurmuuttaa tunkeilijaa pelkäämättä lainkaan, että tunkeilija kurmuuttaisikin heidät itsensä. Se oli egoa kohottava kokemus kaksikolle. Raptoritassun egoa sen sijaan ei koko tapaus oikein kohoittanut kuten nyt arvata saattoi. Valoklaanilaiskloppi oli käpertynyt pienelle mytylle ja peittänyt käpälillään päänsä, jotta välttäisi iskut päänsä alueelle. Muuten hän ei sitten oikein kyennytkään puolustautumaan, sillä nouseminen oli täysin poissa vaihtoehdoista ja oppilas oli liian raihnainen alkaakseen käydä maankamaralta kahden oppilaan kimppuun. No, vaikka Raptoritassu olisi ollut täysissä voimissaankin, ei häntä olisi paljoa huvittanut alkaa käydä kamppailuun: hän vihasi tällaisia brutaaleja mättöjä.

Vasta Lehvätassun hypätessä väliin Kurppatassu ja Juoksevatassu rauhoittuivat hiukan. Kurppatassu vain voitonriemuisesti virnuten siirtyi vähän kauemmaksi mukiloidusta Raptoritassusta, kun taas Juoksevatassu teki huikean liioitellun väistöloikan. Kumpainenkin oppilas oli jo ymmärtänyt voittaneensa, mikä olikin luultavasti syy, miksi he suostuivat panemaan pelin poikki Lehvätassun väliintulosta. Mikäli valoklaanilainen olisi tehnyt vastarintaa, molemmat olisivat takuulla jatkaneet selkäsaunaa ties kuinka pitkälle. "Nyt tiedät, minne ei kannata tunkeilla, alhainen valoklaanilainen", Kurppatassu mourusi ja sylkäisi surkeana, vähän verisen Raptoritassu-mytyn päälle. Juoksevatassu vilkuili hermostuneesti ympärilleen, mutta kuitenkin hihitti vähän surkealle näylle Kurppatassun kannustamana. "Miksi puolustat tuota tunkeilijaa? Hän on vihollisemme, Lehvätassu", Kurppatassu naukui ylimielisesti ja tökkäisi Raptoritassua käpälällään vielä kerran. "Niin, meidän pitää ajaa tuommoiset pois, olivat ne erehtyneet tai eivät", Juoksevatassu kimitti ja käänteli korviaan joka ilmansuuntaan.

Oli kyllä siinäkin yksi hirvittävä päivä tuolle valoklaanilaisklopille. Hän oli aina kokenut olevansa vähän epäonninen, mutta tämä oli jo jotain ihan muuta - vielä koskaan soturinalku ei ollut saanut kahta itseään nuorempaa oppilasta niskaansa ja selkäsaunaa moisilta nilkeiltä. Raptoritassu kurkisti käpäliensä alta käpälämyrskyn loputtua. Sen lopusta oikeastaan sai kiittää vain ja ainoastaan Lehvätassua, sillä ilman parantajaoppilasta oppilaat olisivat hyvinkin saattaneet jatkaa ties kuinka kauan alhaista ja ennen kaikkea merkityksetöntä löylytystään. "Typerät räkänokat", Raptoritassu tuhahti ja sylkäisi vähän taistelun suuhun kihoittamaa verta maahan. "Näetkö? Mokoma yrittää pilkata meitä! Se ei takuulla ole vain eksynyt tänne, vaan sillä oli mielessään jotain. Varmaan aikoi hakea kaverinsa hyökkäämään Tuliklaaniin!" Kurppatassu spekuloi suu vaahdossa ja oli lähellä, ettei tuo rusinakissa alkanut hakkaamaan Raptoritassu-raasua uudelleen. "Häivy, surkimus", Juoksevatassu kiekui valoklaanilaiselle ja pui karvaista käpäläänsä aggressiivisesti, lisäten "Lehvätassu, sinun selkeästi täytyy ymmärtää, koska tuollaiset typerykset pitää ajaa pois. Kai kuulit äskeisen? Se tekee meistä vain pilkkaa!"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Pe Huhti 03, 2015 1:44 am

Lehvätassu silmäsi rauhoittuneisiin oppilaisiin hyvin vihaisen katseen. 
"Saisitte hävetä, hän oli lähdössä jo" Lehvätassu murisi ja yritti takoa oppilaiden päähän järkeä
Oppilaat pimittivät Raptoritassu vieläkin ilkeillä sanoilla.
"Ei teistä tule ikinä hienoja sotureita jos olette tuollaisia" Lehvätassu sanoi jo hieman leppyneenä. 
Parantajalle olisi tärkeää että ei hätääntyisi ja osaisi pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Tuhkamyrsky,joka oli hänen mestarinsa oli siinä taidossa todella hyvä. 
Oppilaat ihmettelivät jälleen miksi Lehvätassu puolusti tuota Valoklaanilaista.
"Hän on loukkaantunut ja pyysin häntä jo lähtemään reviiriltämme, uskokaa jo" Lehvätassu sanoi tiukasti. 
Raptoritassu haukkui oppialita räkänokiksi ja Juoksevatassu ja Kurppatassu kimmastuivat. 
"Uskokaa puheitani, mestarinne ei ole teistä ylpeäitä jos kyseenalaistatte parantajaoppilaan sanoja" Lehvätassu henkäisi syvään ja viittoi hännällään merkkiä oppilaita lähtemään. Oppilaat silmäsivät häntä hyvin epäluuloisena. Sitten he kuitenkin lähtivät. 
 "Anteeksi tuosta" Lehvätassu kuiskasi ja lähti oppilaiden perään kävelemään leiriin.


//kohtaaminen kai loppui?

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   Pe Huhti 03, 2015 3:22 am

Vaikka kaksi tuliklaanilaisoppilasta olivatkin huonotapaisia raggareita, oli Lehvätassu selkeästi liennyttelevämpi osapuoli ja Raptoritassu oli kiitollinen, että tuo oppilaskaksikko näyttikin edes jollain tasolla kuuntelevan klaanilaisensa järkipuhetta. "No mutta..." Kurppatassu aloitti, mutta vaikeni sitten Lehvätassun jatkaessa tilitystään. Oppilaat näyttivät nyt vähän kuuntelevan jo paremmin, mutta kummastakin kykeni näkemään, etteivät ne olleet tyytyväisiä joutuessaan perääntymään edes loukkaantuneen vihollisen edessä. Sillä välin kun Lehvätassu jatkoi kahden nuorukaisen ojentamista, Raptoritassu kömysi vaivalloisesti pystyyn ja kokeili laskea painoa jokaiselle jalalleen vuorollaan todetakseen, että pystyi vielä jollain lailla könkkäämään kotikonnuille. Suoraan Valoklaanin leiriin ei tosin olisi menemistä, sillä joku soturi äkkäisi ontuvan oppilaan nopeasti ja pakistelisi kollinalun suoraan päätä Duriannautituksen syleilyyn. Ja tahtoiko hän tulla ronkituksi? Ei, ei tahtonut. Parempi oli vain vetäytyä joksikin aikaa jonnekin kuivaan koloon, jossa viettää loppupäivä lepäillen.

Kun Kurppatassu ja Juoksevatassu, hieman vihaisia silmäyksiä niin Raptoritassuun kuin Lehvätassuunkin luoden, lähtivät liikkeelle, totesi oppilas olevan hänenkin tilaisuutensa poistua. "Kiitos", raidallinen kissa naukui hiljaa viimeisen kiitoksensa Lehvätassulle avusta ja lähti tällä kertaa lopullisesti kaikkoamaan taivaanrannan taa. Tai no ehkä paremminkin puiden taa, mutta katosipa kuitenkin, jättäen jälkeensä vain kaksi nyrpeästi poistuvaa oppilasta ja Lehvätassun, jotka myös katosivat syvemmälle metsään kohti Tuliklaanin leiriä.

Matka Valoklaanin maille ei ollut erityisen helppo, sillä Raptoritassun matkanteko oli juupenterin hidasta ja ontuvaista. Kollinalku joutui pysähtelemään useamman kerran hengähtämään, mutta sinnikkäästi oppilas maleksi Valoklaanin maille. Päästyään tuttujen ja turvallisten hajujen joukkoon soturioppilas etsi lähimmän paikan, mikä sattui olemaan ontto puunrunko, ja käpertyi sinne ottamaan pitkät ja hyvät tirsat. Vasta pitkän uniajan jälkeen, siis jo pimeän tultua, oppilas palasi takaisin Valoklaanin leiriin ja kävi pimeyden luomassa rauhassa oppilaitten pesälle nukkumaan vähän lisää kenenkään huomaamatta.

// Eiköhän. Kiitoksia pelistä!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Koivu
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1501
Join date : 27.11.2014
Paikkakunta : korvatunturi

ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   La Huhti 04, 2015 4:42 am

// kiitos itsellesi :)

_________________
Tuliklaanin töpöhäntäinen Kyyhkysiipi
Tuliklaanin auttavainen Lehvälampi
Luopiona päättäväinen Taivassilmä
Tuliklaanin itsenäinen Helmisydän
täällä voit hakea kissoistani seuraa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Raptoritassun ja Lehvätassun jutut   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Raptoritassun ja Lehvätassun jutut
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: