Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Ke Elo 06, 2014 4:54 am

//Näillä mennään Paathiseni, Näillä mennään.



Koukkunen, tuo ahne paha kisuliini olikin tälläkertaa ihan kivassa paikassa. Yleensä pahis ystäväisemme viihtyi Kulkurin-Kujilla koska varjoisat paikat houkuttelivat pikkuista mirriämme. Eipä käynyt kieltäminen. Itsehän hän olikin syntynyt metsien varjoissa, ja kotoisaahan siellä tietty oli, sen uskomme. Mutta siis tällä kertaa Koukku oli sillä aurinkoisimmalla paikalla koko alueella. vautsi vau! tuuli puhalteli karvoja irti kisulin turkista ja heinä huojui auringon paahteessa. Hyi mikä se hirmuinen haju olikaan kun pellolla vaelsi. Kaikkialla leijui kaksijalkojen pentujen hajua. Pyh ja pah! Miksi ne typerät kaksijalkaiset möykyt päästää pentuja juoksemaan Koukun vaellus paikoilla. Haju, se oli sietämätön yksityis kohta tuolla pellolla. Harmi etteivät kissat saaneet suojamaskeja. aivastelua ei voinut estää, sehän oli nyt selvää tuossa tilanteessa, kun kaikkialla sitä penteleen heinääkin kasvoi. Koukkusella oli kauhea olo siellä ilopilleri pellolla kun hän niin kovin piti tappamisesta eikä mistään heinä paratiisista. Hiiriä vilisteli kaikkialla. Koipien välistä vipelsi yksi jos toinenkin vipeltäjä pipeltäjä. Sekös jos mikä saikin Koukun nälkäisemmäksi ja Paha enteisemmäksi naaras kissaksi. Koukun murahtelun seasta kuului vain heinien kahina ja tietysti, Koukun vatsan murahtely myös. Koukkupas olikin nyt nääntymässä nälkään. Niinpä naaraamme pysähtyi ja haisteli Kuninkaallisesti ilmaa. Jep jepulis! Hän haistoi varpusen! Jee. Mutta liian kaukanahan tuo lintu tietty oli. Himputti. Noh eipä siinä muukaan auttanut kuin jatkaa sitä hitsin matkaa.

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   To Elo 07, 2014 2:01 am

Edellinen yö oli mennyt käytännössä kokonaan työasioiden merkeissä. Jaa, kenelläkö? Tietenkin Naakkapupillilla, tuolla työtä pelkäämättömällä ja hyvänsä toteuttamiseen kaunosielunsa pohjasta omistautuneella näyttelijällä. Kyllä vain, Naakkapupillilla oli kissaksi sangen harvinainen ammatti. Hän oli kiertävä näyttämötaiteilija, joka itse käsikirjoitti ja toteutti produktionsa. Hänen debyytitkiertueensa ympäri kaksijalkalain sekä ruraalien peltomaisemain oli takana päin, ja sen jälkeenkin oli ehtinyt tapahtua yhtä jos toista niin sielua elähdyttävää kuin suuresti mieltä järkyttävääkin. Näistä menneisyyden tapahtumista on nyt turha tässä sen enempää kertoilla. Merkityksellistä oli tuo seesteisen aamupäivän suhteen oli Naakkapupillin sen hetkinen mieliala, joka oli näin vähän vähemmän sivumennen huomauttaessa sangen hyvä. Hän oli saanut hyvän otteen arkiseen aherrukseensa ja hänellä oli suunnitteilla kaikkien aikojen näyttämöproduktio, jonka hän aikoisi keinolla eli toisella esittää kaikkien klaanien kissoille osoittaakseen näille jotakin suurta maailman takaisesta totuudesta, ja jos nyt ei ihan mitään niin suureellista, niin ainakin sitten herättää tunteita laidasta laitaan. Ja ne eivät olisi mitään pieniä tunteita vaan äärettömän suuria koko sielua vavisuttavia mielialain purkauksia, jotka lailla geysirien katsojien sieluista purskahtelisivat ilmoille, kenen kohdalla suurena ilona, kenen taasen mittaamattomana suruna. Naakkapupillin mielialat olivat vaihtelevaista sorttia, mutta juuri sillä hetkellä hän tunsi itsensä poikkeuksellisen itsevarmaksi. Hänellä oli lähi- ja vähän kaukaisemmankin tulevaisuutensa suhteen tarkat visiot ja voittajafiilistä vaikka lampaille olisi syöttänyt. Toisaalta taiteilijaelämässä moiset visiot eivät koskaan olleet mitään kovin tarkkoja, eikä mitään eksakteja tulevaisuudennäkymiä pystynyt tekemään. Naakkapupillin tulevaisuudennäkymiä voidaan mainiosti verrata jonkinmoiseen laveerattuun utuun horisontissa. Niillä ei ollut tarkkaa muotoa, mutta ne olivat kauniit ja kaikessa epätarkkuudessaan selkeät ja päämäärätietoiset.

Saattaa kuulostaa avaralta, ja semmoinen eittämättä olikin tuon kaunosieluisen taiteilijan sielullinen tila sillä hetkellä. Fyysillisesti hän vietti hieman ahtaampia hetkiä. Hän nimittäin oli yön mittaisen aivotyöskentelyn jälkeen kaivautunut viimein joskus aamuyön valaistuvina tunteina, kun aurinko jo oli alkanut ensi sätehiään maan päälle langetella, Laventeliniityn pehmeisiin multiin. Hän oli kaivanut itselleen kiepin kuin riekko talvella konsanaan, ja pannut sinne maan multiin pikäkseen ja uinuillut vähäsen. Yö oli ollut rentouttava maan matosten ja kuoriaisten viistellessä turkin karvoja pitkin. Naakkapupilli piti luonnosta ja sen läheisyydestä. Sen suuruus ja suunnattoman mystillinen mahti saivat hänen olonsa tietyllä tapaa turvalliseksi. Toisaalta maailma oli kaikessa suuruudessaan joskus hyvinkin peloittava ja ahdistava, mutta kun sitä sai tarkastella puhtaasti suuren luontoäidin kauniina aisteille ilmenevinä olioina, oli sen vaikutus pitkälti rauhoittava. Sattuman ivaa, olisi joku voinut kommentoida siitä tosiseikasta, että Naakkapupillin kyhäämä kieppi sattui olemaan juuri sen kohdan alla, missä tuo Koukku-luopion havaitsema varpunen tepasteli. Oikeastaan voidaan nyt mainita, että tuo varpunen sattui kuopsuttelemaan maata juuri siinä kohdassa juuri siksi, koska Naakkapupillin mielenkiintoinen aromi oli saanut sen kiinnostumaan, josko tuosta kyseenomaisesta kohdasta voisi löytyä jotakin ravintoa. Tuo varpunen oli nimittäin melkomoisen kokeellinen kulinaristi. Toisaalta sille kelpasivat mainiosti myös perinteisemmät varpusmuonat, kuten nyt vaikkapa maan matoset, ja niitäkin sattui tuossa kohdassa vipeltelemään poikkeuksellisen lähellä maanpintaa ehkäpä juuri siitä vaikutuksesta, että ne olivat niin hämmentyneitä maahan kaivautuneen kissan läsnäolosta niiden luontaisessa elinpiirissä.

Tapahtumien kulku noudatti kaikessa hupaisassa sattumaisuudessaan kaikkea muuta kuin vuosituhanten mallia. Naakkapupillilla nimittäin oli tapana aina herätessään haukotella syvään. Se oli eräänlainen aamurituaali hänelle. Se sai päivän hyvin käyntiin. Itse kukin kuitenkin nyt ymmärtää, että mullan alla on kovin hankala haukotella pelkästään pienien unenaikaiseen kevyeen hengittelyyn riittävien ilma-aukkojen takia. Kun Naakkapupilli siis oli avannut silmänsä ja herännyt tuohon päivään raastavaan, nousi hänelle pienimuotoinen pikapaniikki. Hänen olisi äkkiä saatava ilmaa haukotellakseen, ja vaistomainen reaktio oli tietysti räväyttää päänsä suurella voimalla maanpinnasta lävitse. Tietenkään näyttelijämme kieppi ei ollut erityisen syvä ja multa siinä päällä oli keveätä, joten Naakkapupilli sai helposti päänsä pinnalle aiheuttaen pienen multapaakkumyrskyn siinä noustessaan. "Huoooaaaaaaahhhhh!" pani hän unhoittamatta haukotellesakaan puheelleen ominaista loppukiekaisua, semmoista siis, että hänen intonaationsa nousi kaoottisesti särkyen aina sanojen lopussa korkeanuottiseen kiekaisuun tahi vingahdukeen vähän riippuen aina kulloinkin valloillaan olevasta mielialasta. Samalla tietysti kun tuo oranssiturkkinen, joskin nyt täydelleen turkkinsa mullasta ja maan tomusta harmaantuneena, hermafrodiittikissa nousi räjähtävästi maanpäälliseen todellisuuteen, onnistui hän säikäyttämään yllänsä tepastelleen varpusen, joka äänekkäästi rääkäisten lepatti lentoon pakoon tuosta ruokailupaikasta, joka oli osoittautunut kaikkea muuta kuin idyllisen rauhalliseksi, mitä ominaisuutta tuo pieni lintu kovasti arvosti ruokailuympäristöissään. Naakkapupilli oli toki hieman pahoillaan säikäyttämänsä lintusen puolesta, muttei hän asiaa sen enemmin ehtinyt murehtia, olihan hänellä mielensä päällä paljon suurempia asioita, ja hän oli aika huono pitämään mielessään kauhean monia huolia samanaikaisesti. "Hyvää huomenta, maailma ja kaikki luonnon kauniit fenotyypit", maukui Naakkapupilli julki repliikin, jota oli edellisenä yönä näytelmäänsä kaavaillut lisättäväksi. Lisäksi hän piti omasta äänestään, eikä olettanut lausuvansa sanojaan kenenkään kuulleen. Hän ei nimittäin ollut vielä utuisilla aamupöpperösilmillään havainnut kenenkään toisen kissan läsnäoloa.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   To Elo 07, 2014 2:19 am

Koukkunen oli jo lähellä pellon reunaa, kun kuuli jonkinlaisen huudahdukden toisesta suunnasta. Tyypillä ei sit ollut hajuikaan kuka tuo toinen oli joten pikkuisemme halusi tietty varmistaa ettei tuo lisi kukaan räkänaama ja lähti käpälöimään kohi äänen aiheuttajaa. "Onks siel joku räkäpää vai ooksä joku muu?" Koukku ystävällisesti kysyi tuolta oudolta räkänaamalta, tai mikä se ny sit olikaan. "Koska mä oon koukku ja tän paikan kingi et jos oot joku räkänaama ni mee pois" koukku lisäsi kun mirri ei oikeen muuta keksinyt sanottavaa tuohon. Eikä siis olis edes tarttenut kun ei se tyyppi varmaan hirveesti välittänyt koukun huuteluista. Heinän seassa vilisti niin penteleesti niitä hiiriä ettei mirrimme edes osannut laskea niitä. Heinääkin kasvoi penteleen paljon, olihan se nyt sentään pelto. "Jou ooksä semmonen klaani räkänaama vao joku luopion pöntikäs?" Koukku jatkoi uteluaan. Tosin tuossa tilanteessa oli usein utelu kovin yleistä, olihan tuol pusikos pulikoimassa joku ihan vieras räkäpää. Jos mä olisin ollut koukku niin olisin tehnyt ihan samanlailla kun häm. Mutta kun tuo räkänaama tuli näkyviin ei se ollukaan semmonen räkäpää millaseks koukku oli sitä luullut. Se haisi luopiolle niinku koukkukin joten eikös tutustuta! "Moi mä oon koukku" kisu aloitti heti. "Mikä sun nimi on? Ooksä semmonen klaanimirri?"


_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   La Elo 09, 2014 3:34 am

Kun on juuri herännyt ja haukotellut silmänsä vetisiksi, ja kun sitten siihen päälle aurinko vielä ikävästi sädettelee suoraan päin kiepin pimeyteen tottuneita unisia silmiä, on selvää, että näkyvyys on semmoisessa tilanteessa erittäin heikoissa kantimissa. Siksi Naakkapupilli ei aluksi osannut ensinkään silmin havainnoida tuota hänen makuunsa sangen loputtomalta tuntuvan mölinän ja pomiloinnin tulvaa. Näyttelijä haukoitteli vielä vähän lisää, mutta kun hänen verensä solut viimein alkoivat olla sitä mieltä, että happea oli niille kylliksi kuljetella, sai hän silmänsä ehkä vähän turhan raivoisasti pyyhittyä kuivaksi niihin kihonneista vesistä. Ja raivoisaksi lähinnä siksi, koska hän oli sangen hermostunut kuullessaan kissan äänen kykenemättä kuitenkaan näkemään ketään. Naakkapupilli oli sangen ujo tyyppi siviilissä, ja kissaseurassa hän usein tapasi heittäysiä äärimmäisen häveliääksi. Lisäksi hän piti ulkonäköä varsin tärkeänä seikkana mitä ensikohtaamisiin ja kontaktien luontiin tuli, mikä tietysti oli kovin hermostuttava asia. Hänen turkkinsahan oli oikea multapaakkujen luvattu maa juuri sillä hetkellä. Varmasti tuo salaperäinen tulokas pitäisi häntä nyt jonakin roskalavojen asukkina ja kelvottomana spurgupummina. Että nyt pitikin sattua, että joku tuli huomenia toivottelemaan heti aamusta. Naakkapupilli oli vakaasti sitä mieltä, että aamulla vaadittiin aina hyvä tovi yksinäisyyttä ennen kuin voisi edes harkita alkaa kohtaavansa ketään muita, sillä hän soi suuren arvon ajatusten setvimiselle ja yleiselle laittautumiselle tuommoisiin sosiaalisiin kontakteihin varauduttaessa. Vaan eipä auttanut nyt itku markkinoilla. Eiköhän tämä tästä, yritti tuo näyttelijämme hieman laimeasti saada itseään käyntiin.

Näkökentän viimein vähän kirkastuessa huomasi Naakkapupilli edessään odottelevan pääosin sangen mustanpuhuvan sievähkönmäisen kissan, joka oli sortillisuudeltaan milteipä vastakohta hänen sen hetkiselle pultsariulkomuodolleen. Ja mikäs nyt olisi ollut sen nolottavampaa. Naakkapupilli oli melkein valmis vajoamaan maan syvyyksiin, mutta piti parhaansa mukaan pintansa. Hänen olisi taisteltava tiensä läpi tästä sosiaalisesta nöyryytyksestä parhaansa mukaan. Kaiken lisäksi vaikutti tuo veijari kuitenkin ihan ystävälliseltä, joten eiköhän säälittävän aamurömyäjän ulkoasunsa pystyisi jotenkin tuolle selittelemään ja siinä sivussa ehkä jopa säilyttämään kasvonsa. "Huomenia, huomenia", aloitti Naakkapupilli sangen kainosti keskittäen katsettaan enemmin varpaisiinsa kuin tuohon paikalle saapuneeseen tyyppiin. Häntä nolotti oikeastaan hirmuisasti, kun tuo Koukuksi esittäytynyt tyyppi oli tainnut jo yrittää tavoitella häntä aika pitkään ainakin päätellen siitä, kuinka pitkään tuo oli jo ehtinyt mölistä kaikenmoista, mistä Naakkapupilli ei edes ollut saanut selvää johtuen tietysti etäisyyksistä ynnä semmoisista seikoista unhoittamatta hänen korviansa, joissa saattoi olla vaikkua ja ties mitä. Unenpöpperöinen näyttämötaiteilija tunsi itsensä vähän hidasälyiseksi ääliöksi. "Olen Naakkapupilli", jatkoi puhuteltu esittäytymistään hieman jähmeästi. Hän sai kuitenkinpuhtia ja sosiaalista itsevarmuutta päästessään esittelemään jalon ammattinsa: "Ja ei, en ole klaanikissa vaan nomadielämää yksikseni viettävä näyttämötaiteilija"

Olisi ollut kovin luontevaa vielä yrittää jatkaakin keskustelua jotenkin. Naakkapupillin vinkkelistä tuo Koukku vaikutti kovin puheliaalta tyypiltä ja semmoiselta, että tämä arvostaisi keskustelun jatkamista, mitä Naakkapupilli itse ei aina pitänyt niinkään tarpeellisena. Kyse ei niinkään ollut siitä, etteikö hän periaatteessa olisi pitänyt jutustamisesta mukavien tyyppien kanssa vaan siitä, että hänellä oli äärettömästi sisäisiä suorituspaineita aina semmoisissa tilanteissa. Hän pelkäsi nolaavansa itsensä ja ehkä sitäkin enemmän loukkaavansa keskustelukumppaniaan jollain tapaa tai intoutuvansa puhumaan jostakin, mistä vastapuoli ei ymmärtäisi hölkäsen pölähdystä, jolloin hän itse vaikuttaisi alhaisimman luokan törkimykseltä, minkälaiselta hän ei totisesti tahtonut vaikuttaa. Naakkapupilli tahtoi kaikille pelkkää hyvää, ja siksi hänelle oli niin kovin suuri taakka aina joutua semmoisiin tilanteisiin, missä oli se mahdollisuus, että hän saattaisi tehdä jotain sosiaalisia töppäilyjä tai edes vaikuttaa semmoisten tekoon taipuvaiselta moukalta, mitä hän ei tietenkään ollut. Hän oli kaunosielu herkimmästä päästä. Tilanteen pelasti tai sitten sitä vain pahensi Naakkapupillin kuonolle arvaamatta laskeutunut koiperhonen. "Ah, minä sitten pidän noista kauniista siipiveikoista, niin keveästi ne tanssahtelevat ilmoissa näennäisen sekapäisiä koreografioitaan. Vaan minä kyllä uskon, että ne tieteävät tarkalleen, mitä tekevät. Pidätkö sinä perhosista, oi Koukku?" maukuili Naakkapupilli kohteliaasti osoittaen, että kyllä hänestä puhetulvaakin näkyi irtoilevan, joskin kerronan sujuvuus oli loppukiekaisujen epärytmittämänä vähän niin ja näin. Hän kuitenkin oli tuntenut suurta halua puhua perhosista, kun semmoinen oli sattunut paikalle, sillä perhoset toden tosiaan olivat hänen mielestään luonnon eliöistä ehdottomasti kauneimpien ja ihailtavimpien joukossa. Nyt yritti Naakkapupilli jopa kohteliaasti katsoa Koukkua silmiin omalla epävarman nuorukaisen sinapinkeltaisella katseellan. Hei, hänhän osasi.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Ma Elo 11, 2014 11:50 am

Koukku kuomanen kuunteli toisen jorinoita perhosista. Tosiaan. Kerran semmonen iso koiperhos giantti lensi koukun pärstään. Siitä ei mirri paljoa tykännyt. "No on ne ihan kivoja" koukku myönsi hiukan esittäen. "Eli sulla on joku outo ammatti vai? joku esittäjä tai joku vai.. Häh?"koukku yritti muistella mitä toinen oli juuri sanonut. Mutta huono muisti kun hänellä olikin, niin eipä siitä mittään tullut..

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Ma Elo 11, 2014 10:23 pm

Onpa sinulla ihastuttavan pehmeä ja mukavaisen lämminkin kuononpää, toveri hyvä. No jösses, ei suinkaan tuo koiperhonen ollut puhutellut Naakkapupillia? Näyttelijä ei osannut olla oikein varma asiasta. Aivan kuin hän olisi kuullut koiperhosen sanovan jotakin tai ehkä vielä tarkemmin eriteltynä aistinut sen lähettävän jonkinmoisen telepaattisen viestin eikä edes oikeastaan aivan minkä tahansa jonkinmoisen vaan semmoisen kauniin kohteliaisuuden. Naakkapupilli ihan melkein punastui, kun hän kuvitteli, että mahdollisesti joku niin hieno henkilö kuin tuo ilmojen kaunokainen, toveri koiperhonen, olisi kehunut hänen kuononpäänsä hengailuolosuhteita miellyttäviksi. Se kyllä jos joku lämmitti totisesti mieltä. Aamuhan vaikutti alkavan sangen hyvin ja yhä vain parempaan päin mentiin. Koukkukin nimittäin kertoi pitävänsä perhosista. Naakkapupilli oli miltei haljeta riemusta. Nythän heillä olisi tuon uuden tuttavuuden kanssa jo yksi yhteinen kiinnostuksenkohde. Jos ei muuta niin he voisivat jubileerata vaikka päivät pitkät perhosista ja erinäisistä perhoskokemuksista keskenään. Ajatus kuulosti suorastaan viihdyttävältä, sillä vaikka Naakkapupilli periaatteessa oli työajalla ja hänellä oli paljon hommia tehtävänään, ei nyt yksi hauska päivä kesäisehkö jutellen perhosista olisi koskaan hukkaan heitetty päivä vaan melkeinpä vain päin vastoin. Väkisinkin näyttelijän mieleen palautui tästä perhosilakoinnista hänen rakas ja ainoa kissatoverinsa Tuliklaanin Seeprahyppijä, joka piti melkomoisesti ainakin hämähäkeistä ja näyttelijän muistin mukaan myös etanoista, jotka taas eivät niinkään kuuluneet Naakkapupillin kiinnostuksenkohteisiin, etanat siis. Hän yritti kuumeisesti muistella, olivatko he Seeprahyppijän kanssa yhdessä ollessaan keskustelleet perhosista. Mahtoikohan hänen kultainen ystävänsä pitää perhosista? Asiasta lienisi ennemmin eli myöhemmin vielä otettava selvä.

Pitemmälle ei Naakkapupilli tahtonut oikeastaan edes edetä muistellessaan kamraattiaan Seeprahyppijää, sillä tähän liittyi myös hieman surumielisiä muistoja, Naakkapupilli kun ei ollut ensinkään varma, olisiko hänen koskaan mahdollista enää tavata tuota rakasta toveriaan. Sitä varten oli parempi jättää mahdollisesti kipeäksi äityvä muistelointi sivuun ajattelukapasiteetista ja keskittyä suosiolla nykyhetkeen, joka sekin kuitenkin alkoi vaikuttaa siltä, että se voisi hyvinkin tarjota joitakin sielullisia ilahdutuksia hyvällä lykyllä. Naakkapupilli yritti miettiä jotakin perhoskeskusteltavaa. Hän olisi voinut kertoa esimerkiksi siitä, kuinka juuri sillä hetkellä hänen nenänsä päällä kyhjöttävällä veijarilla oli jännittäviä aavistuksen ehkä vihertävään päin kallistuvan harmaita pilkkuja siivissään. Semmoisia näki aina silloin tällöin, mutta sangen harvinaisia ne silti olivat. Siksi se olisi hyvinkin voinut olla kertomisen arvoinen pikku anekdootti. Koukku kuitenkin ehti sitä ennen jatkaa keskustelua, ja minkälaisella tapaa tuo nimensä perusteella ei ainakaan klaanikissa sitten keskustelua jatkoikaan. Naakkapupilli oli aivan vähällä huokaista hämmästyneenä ihastutuksesta Koukun esittäessä kiinnostuneisuutensa hänen ammattiinsa. Ei kukaan koskaan ollut kysellyt Naakkapupillilta niin vilpittömän kiinnostuneen kuuloisena hänen elannonansaitsemispuuhistaan. Kun asiaa tarkemmin ajatteli, ei edes Seeprahyppijä koskaan ollut tullut kyselleeksi niistä asioista, mutta se nyt johtuikin varmasti vain näiden ystävyksistä ylimpien pitkälle kehittyneestä sanattoman viestinnän sieluyhteydestä ja siitä, että Seeprahyppijä vain oli liian kohtelias mennäkseen vulgäärin sanallisesti moisiin yksityisasioihin. No, tietenkään Naakkapupillia ei olisi haitannut moisista kyseleminen, eikä haitannut kyllä nytkään. Hän oli kerrassaan otettu, että jollakin saattoi olla kiinnostusta hänen varsin omintakeista elämäntapaansa kohtaan. Koukku alkoi näyttelijän silmissä vaikuttaa alati vain mukavemmalta ja ilahduttavammalta tyypiltä.

"Oi, kyllä vain", huokaisi Naakkapupilli vastaukseksi, "Elän yksikseni, käsikirjoitan ja laadin näytelmiä ja sitten esitän niitä maita ja mantuja kierrellen kissayleisöille kaikkialla" Kuulostipas se jopa hänen itsensä mielestä hienolta sillä lailla kerrottuna. Vaikka oli tietysti vähän nolostuttavaa vain kertoilla itsestään ja omista jutuistaan, vei teatraalinen heittäysiminen ja mahtiponnillisuus tällä kertaa voiton, olihan kuitenkin näyttämötaiteilijan elämäntavan kuvailu lähestulkoon romanttisinta ja mahtiponnekkainta, mitä Naakkapupilli saattoi kuvitella. Se yksinkertaisesti vain vei muassaan. "Olipa kerran yhdessä yleisössä mukana koirakin. Ja erään toisen kerran taas siili", oli Naakkapupillin pakko vielä lisätä intoa puhkuen, minkä jälkeen hän kuitenkin hillitsi itsensä ottaen käytöstavat ohjenuorakseen. Ei hänen sopinut vain puhua omista asioistaan, jotka saattaisivat vaikuttaa asiaan vihkiytymättömälle hyvinkin käsittämättömille. Kaikkein viimeisimpänä hän sitä paitsi halusi vaikuttaa töykeältä Koukulle, joka alkoi osoittautua erittäin kohteliaaksi ja miellyttäväksi veikkoseksi. Aivan ehdottomasti Naakkapupilli tahtoisi hieroa hyvät välit tuohon veitikkaan mahdollisuuksien mukaan. Jostain kumman syystä Koukun kanssa tuntui olevan kovin helppo kommunikoida, minkä tunteen sisäänpäinkääntynyt Naakkapupilli tunsi harvoin. Siinä oli pakko olla tyypissä jonkinmoista perustavanlaatuista helposti lähestyttävyyttä. "Kerrohan sinä Koukku puolestasi itsestäsi", maukui Naakkapupilli kohteliaasti ja jopa kumarsi hieman, koska oletti sen antavan sopivan nöyrän vaikutelman, "Et taida olla klaanikissa sinäkään, joten mitä teet elääksesi" Se ei edes ollut mitään kohteliaisuuslätinää vaan Naakkapupillin oli myönnettävä itselleen, että hän melkein paloi halusta tietää, mitä tuo kanssaerakko oikein puuhasteli. Eihän sitä tiennyt... ties vaikka heistä tulisi Koukun kanssa kuinka hyvät ystävykset.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   To Loka 09, 2014 5:53 am

Näyttelijä? No herranen aika sentään! Tässähän olisi mainio tilaisuus tosiaankin pyytää pientä näytettä esiintymisistä. Kun tuo oito näytteliä heebo kertoi koukulle koirasta yleisössä hän vavahti hiukkasen. Eipä häntä kovin ne kuonon nuol... Anteeksi, kuolan valuttajat kiinnostaneet. Vaikkakin kerran hän oli semmosen kanssa ystävystynytkin. Eipä se häntä paremmin liikuttanut sillä se vanhuudenhöperö rakki ei paljoa tajunnut hänen tunteistaan. "Oli minullakin joskus koira kamu. Nimi oli Lé MöröGölli. Espanjasta tosin, eipä mua paljoa kiinnosta sen jutut enään." Koukku pörröili. Hänen äänihuulensa olivat auki ja tarkkana, ja kun hän haistoi hiiren, hän rääkäisi kovaan ääneen. Hänen aistinsa alkoivat siis taas leikkimään keskenään. "Mitä mitä?! Ai juu. Anteeksi vain, äänihuuleni ja nenäni ne vain leikiskelevät keskenään rääkyleikkejä." Koukku pölisi

Taitoipi olla aikamoinen pilvenpullukka tuokin, kun nyt noin tahallaan asettui heidän ylleen ja alkoi pudotella heidän päihinsä kovaa vauhtia jäisiä palleroja. Raekuuro se tästä vielä tosiaankin puuttuisi. Miten kävisi, sitä ei vielä tiedetty. voi voi, mihin tämä maailma on mennyt? Pilvet imevät järvet ja kaatavat ne meidän kissojen niskaamme. Eipä tästä paljon kyllä kukaan hyödy, se on vissi Koukku mutisi mielessään

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Pe Loka 10, 2014 3:09 am

Vai että muitakin koirien kanssa kaveeraajia. Sitä, että kissa ja koira toverustuivat, saattoi pitää hyvällä syyllä melko lailla epätavallisena, kun olivathan koirat nyt kuitenkin semmoisia rujoja barbaareja ja kissat ehtaa sivistyneistöä. Kuitenkin, kun siinä nyt kaksi koirien kanssa tekemisissä ollutta kissaa oli kohdannut, niin melkeinhän sitä alkoi kuvittelemaan, että kyseessä olisi jonkinmoinen merkki syvästä yhteneväisyydestä korkeammilta tahoilta. No, totuuden nimissä Naakkapupilli ei sentään ollut kaveerannut koiran kanssa, kuten Koukku kuului tehneen. Näyttelijän koirasuhteet rajoittuvat yksinomaan siihen, että koira oli sattunut olemaan joskus katsomassa hänen esitystään ja oli tuolloin käyttäytynyt erittäinkin asiallisesti varmaan siksi, koska esitys oli ollut niin lamaannuttavan hyvä. Vaan jos kerran Koukulla oli oikein ollut koirakamraatti ja Naakkapupillilla pelkästään yleisössä ollut "asiakas" niin katsotusti, niin eihän heillä kahdella sitten varsinaisesti ollutkaan mitään yhteistä mitä koiraeläinseuraan tuli. No, mitäpä moisista, varmasti heillä olisi paljon muita yhteisiä asioita. Ja kuten Koukku oli todennutkin, oli koiraseura ollut sangen kyllästyttävää. Se oli helppo uskoa, sillä kuten Naakkapupilli itselleen oli jo todennut, olivat koirat todella semmoisia vähä-älyisiä raakalaisia vain. "Enpä ihmettele, en sitten yhtään", myötäili Naakkapupilli innokkaasti Koukun kommailuja. Hän ei oikein itsekään tiennyt, miten hän niin kovasti yritti esittää semmoista sosiaalista sankaria, joka ei rehellisiä ollaksemme ollut ihan luonteenomaisinta toimintaa hänelle. Jotenkin kuitenkin tuo jutustelun tarve tuli aivan luonnostaan. Koukku, tuo oiva veikkonen, sen mitä varmimmin sai aikaan.

Eikäpä kyllä käynyt kiistäminen, etteivätkö nuo lennokkaat jutut olisi olleet innostavia jopa siinä määrin, että niihin melkein väkisin teki mieli vähän vastakommentoida kuin joku seurapiirisankari konsanaan. Jos Naakkapupilli oli kuvitellut tarinan espanjalaisesta koirasta olevan mielenkiintoinen, oli mahdoton määritellä hänen mielipidettään Koukun äänihuulten ja nenän välisistä puuhasteluista. No, rehellinen ollakseen ei Naakkapupilli ehkä ihan täydelleen ollut edes tajunnut, mistä oli kyse, mutta ei se häntä niin hirveästi haitannut. Hän oli melkolailla tottunut siihen, ettei läheskään aina tajunnut eikä ihan kaikkea, mutta mitäs moisista. Sille hän ei nimittäin mahtanut mitään, että käsittämättömät ja epätavalliset asiat olivat hänen mielestään erittäin mielenkiintoisia. Miksihän ihmeessä hänen äänihuulensa ja nenänsä eivät koskaan rääkyleikkineet? Oi, kuinka hän olisikaan halunnut tietää, miltä semmoinen kokemus tuntuu. Olisikohan se opittavissa oleva asia? Mahtaisikohan Koukku voida opettaa sen? Hehän olivat jo melkein kuin toverukset konsanaan ja eikös nyt toverusten väliseen kanssakäyntiin kuulunut, että toinen osapuoli saattoi opettaa toiselle jotain väheitä erikoistaitojaan, jos jotain semmoisia sattui opetettavanaan olemaan. Kyllä, niinhän se oli ja niin sen täytyikin olla. "Kuulehan Koukku, tuota..." aloitti Naakkapupilli sopertamaan jo huomattavasti kainommin kuin aikaisemmin. Selvästikin hän tajusi ehkä olevansa tungettelemassa hieman liikaa, mikä sai hänen luontaisen ujoutensa taas nousemaan pintaan. Äänihuulten ja nenän välinen rääkyleikki kuulosti kuitenkin niin jännittävältä, että sen kutsu voitti jopa näyttelijän kainon vienouden. "Hömm, niin jos tuota, pystyisiköhän tuota sinun... tai siis, tuota niin niin, tuota sinun, höm, erikoista taitoasi, öh, esittelemään tai opettamaan tai jotain semmoista", maukui Naakkapupilli tuijottaen varpaisiinsa ja äänensä vaimeten koko ajan, niin että se lausuman loppua kohden oli jo lähes täydelleen kuulumattomiin haihtunut.

Olipa se totisesti jäänyt melkolailla mitäänsanomattomaksi pyynnöksi. Pyyntöään verhonneen hiljaisuuden vastapainoksi rääkäisi Naakkapupilli kuitenkin välittömästi sen hissuttelunsa jälkeen sangen voimakkaasti: "Auts!" Hänen kuonolleen oli nimittäin kipeästi tipahtanut rosoreunainen ja läpimitaltaan melkein karhunvatukan kokoinen rae. Mistä sinne nyt raekuuro oli yht'äkkiä ilmestynyt? Oikeastaan Naakkapupillilla oli raekuuroista yllättäen vain hyviä kokemuksia, sillä ne toivat hänen mieleensä hänen ensitapaamisensa rakkaan ystävänsä Seeprahyppijän kanssa. Yhdessä he olivat ei kovinkaan montaa päivää sitten joutuneet suureen raekuuroon, joka oli ajanut heidät suuriin seikkailuihin. Näinköhän tässä olisi käyvä samalla lailla, mutta tällä kertaa vain Koukun kanssa? Mielleyhtymä nousi aivan pakosta tajunnan pintaan, vaikkei Naakkapupilli kyllä tiennyt, jaksaisiko hän välttämättä moisia seikkailuja niin pian uudestaan. No, ehkei se ollut kovinkaan reaslistinen kuvitelma, mutta suojaan silti kannattaisi mennä. Vaiko kannattaisiko sittenkään? Pieni taikausko kalvoi Naakkapupillin mieltä. Mitäpä jos hän tälläkin kertaa raekuuroa paetessaan joutuisi hullutuksiin, jonkalaisia tuskin kukaan uskoisi hänen kokeneen, jos hän niistä kertoisi? Mitäpä, jos sitä vain jäisikin siihen rakeiden moukaroitavaksi? "Auts!" kiljahti Naakkapupilli uudelleen, kun jättimäinen rakeenmollukka kopahti hänen paalaelleen. Ei siihen varmasti voisi jäädä vain seisoksimaan, siinähän menettäisi vielä henkensä. Pieni paniikki alkoi nousta Naakkapupillin sisällä. Missään ei nimittäin näkynyt mitään sopivaista suojapaikkaa. Niitty oli silkkaa laakeata aukeaa lähes silmänkantamattomiin. Vaan kas, eipä ihan ollutkaan. Ihan muutaman karhunmitan päässä näkyi olevan lahonnut kanto. Sen alla näytti olevan mitä parahultaisin kolo, johon pari kissaa voisi hyvinkin mahtua. "Tuolla noin, Koukku!" hihkaisi Naakkapupilli osoittaen kantoa ja lähti samoin tein rynnistämään tuota turvapaikkaa kohden.

Kannolle päästyään syöksyi Naakkapupilli suoraan ahtaahkosta kolosta sisään lailla raketin, ja kolautti suuren vauhtinsa ansiosta päänsä varsin railakkaasti pikkuruisen pesäkammion takaseinään. Mikä surkeus! Ei siellä kannon alla ollutkaan tilaa kuin yhdelle. Käytännössä Naakkapupilli oli itse ajanut itsensä tilanteeseen, jossa hänen olisi pakko luovuttaa paikkansa Koukulle, kun oli sillä lailla ryntäillyt miten sattuu. Eihän hän nimittäin missään nimessä tahtonut antaa itsestään töykeilijän kuvaa, kun ei hän semmoinen ollut. Lisäksi hän kyllä ihan oikeastikin tahtoi olla Koukkua kohtaan ystävällinen, kun Koukkukin oli niin kovin ystävällinen häntä kohtaan. Siispä ryömi Naakkapupilli perä edeltä aukosta lähes yhtä nopeasti kuin oli sinne mennytkin. Sitten hän osoitti auliisti käpälällään tuota viihtyisää, pientä ja ennen kaikkea täydellistä raesuojaa. "Käy sinne, Koukku. Minä olen jo aika tottunut näihin tämmöisiin sääilmiöihin", maukui Naakkapupilli ääni vain aivan aavistuksen verran väristen. Hän ei nimittäin oikeastaan ollut yhtään tottunut semmoisiin sääilmiöihin, vaan pikemminkin hän huomasi ehkä vähän traumatisoituneensa viime kertaisesta raemyräkkäkokemuksestaan. Vaan eipä auttanut itku eikä edes valittaminen, olihan jopa piinalliseksi äityvä kohteliaisuus Naakkapupillille kovin luonteenomaista. Kauaa ei näyttelijä kuitenkaan ehtinyt siinä jääapallosien tykityksessä toimettomana värjötellä, sillä ilmassa raikasi vihainen naukaisu: "Hei, mitä kummaa te oikein tunkeilette toisten koteihin, mokomat hampuusit?!" Naakkapupilli luonnollisesti kääntyi katsomaan, että kuka siellä oikein maukui ja olipa häneltä pudota silmät päästä hänen nähdessään noin kymmenen karhunmitan päässä ihka-aidon mäyrän. "Suksikaa kuuhun sieltä!" maukui mäyrä nyt vähän vihaisemmin, mikä viimeistään vahvisti Naakkapupillille, että kyllä se mäyrä nyt ihan ehtaa kissaa maukuili, mistähän lieni moisen taidon oppinut. Toinen lähes yhtä hämmästyttävä asia oli se, että mäyrän ääni kuului niin kovaa niin kaukaa. Miten se oli mahdollista? Naakkapupilli ei keksinyt oikein mitään muuta syytä kuin joltain kaksijalkojen maahan jättämältä roskalta näyttävä torvimainen esine, johon mäyrä sanojaan huusi. Suppilonmallisella kapistuksella näytti olevan ääntä vahvistava vaikutus. "Jösses", oli ainoa, mitä Naakkapupilli sai syvältä hämmästykseltään huokaistua. Hän katsahti hieman kysyväisesti Koukkua, koska oli itse semmoinen epävarma nuorukainen. Pitäisiköhän tässä pelästyä? Jostain syystä Naakkapupillin selkäpiitä ei mitenkään hirveästi karminut, mutta sillä lailla sopivaisen vähäisesti kuitenkin jännitti.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Pe Loka 10, 2014 3:49 am

Kissat, raekuurot, makkaraleivät... Mitkään noista eivät sovi yhteen. Paitsi tietty makkaraleivät. Kissat ja erityisesti koukku rakastavat niitä. Siksipä Koukkunen tekikin joka aamu mokoman. Ai että sitä nautintoa kun tuoretta makkaraa ja leipää yhdessä haukkasi. Tällähetkellä koukku kaipasi kyllä niin hirmusesti aamupalaa, että kun hän näki rakeen tippuvan häntä kohti taivaasta, hän avasi kitansa ammolleen, ja nielaisi tuon pikkuisen kovan nokareen. No hertsileijaa! Eikai suinkaan tuo rae juuri maistunut makkaralta? Taisi olla pelkkää nälkää tuo makkaran aromi mokomassa palleroisessa. Eikai se nyt varmaankaan tahallaan häntä kiusoitellut sillä ettei koukku raukka ollut kiireeltään ehtinyt edea palaa haukata voikkaristaan aamulla.  Rouvalla oli niin kiire näes palaveriin että eihän siinä mitään väli- tai aamupalaa nyt sallittaisi.  Voi kuinka koukku nyt sitten kaipasikaan leipäpalaa. Häntä hiukoi niin vietävän paljon ettei edes tohtinut kertoa mitä ajatteli. Nimithäin hänpäs ajatteli että tässähän voisi syödä tuon kisun lennossa. Eihän se ny olis nii paha? No jestas! Kylläpä häntä nyt nälätti kun alkoi jo kannibalismia harkitsemaan.  Ja kuinkas naakkapupillin olisi sitten hänen mahassaan käynyt? Tokkopa noin tarmoa puhkuva kaveri olisi sinne edes sulanut, varmaan olisi päässyt ulos jo omin voimin. Tosiasiassahan tämä olisi hyvin mahdollista siten että koukun vatsaan olisi asennettu salaovi! Mutta himputti kun ei emonsa sellaista keksinyt siihen laittauttaa.  Kadutti koukkua vieläkin ettei naperona ollut sitten sellaista keksinyt pyytää.

"Täh? Mitä taitoo?" Koukku hämmästeli. Eikai tuo nyt suinkaan ollut pyytänyt häntä opettamaan jotakin toiselle. Toisaalta kyllähän koukkukin tiesi että hän oli, no englanniksi näin hienosti sanottuna, aika high skilled. Kunnon pro skills! No tuota noin.. Eipä siinä sitten muuta ollut

Kun tuo mokoma löysi kannon, jossa voisi aivojaan lepuuttaa rakeiden kovalta tungeksimiselta, oli koukku vallan mielissään moisesta. Eihän sitä jokapäivä miettimis onkaloa löydä. Kunhan vitsailin. Kyllähän koukku moisia nyy oli usein löytänyt. Oikein mukavia hökkeleitä nuo ovat. mutta siitä sitten oli sitä vaivaa että jos kyseinen hökkeli sitten kärsikin sienitaudista, ei koukku siellä varmaankaan kovin kauaa sitten viihtynyt. kauheasti ei hän ei noita tatteja tai kanttarelleja syönytkään. mieluiten vain kastikkeessa, lihapullien ja perunamuussin kera. tosin sienikastike ei ollut hänen lemppariaan. nyt tosin olisi aika ajatella muuta kuin lounasta, joka tosin varmaankin tulisi pian vastaan jostakin puskasta. Joku siellä kirouksiaan ulkona huuteli, sen Koukkukin kuuli.hänpä siis kurotti venyväistä kaulaansa, ja näki jonkun ihme mustavalkoisen möykyn kauenpana. "mee pois möykky!" Koukku julisti ja heristi nyrkkiään. mutta sitten rouva siristi silmiään, ja huomasi huudelleensa jollekkin mäyrävanhukselle. "KUULES UKKELI, MÄÄ EN TÄÄLTÄ NYT LÄHE MINNEKKÄÄ" Kouku karjui täyttä kurkkua kun tuo pallo kehotti heitä suksimaan kuuseen tai hiiteen tai wat eva.

//no nyt viimein olen osoittanut valmistuneeni

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger


Viimeinen muokkaaja, ♥Tattinainen♥ pvm La Loka 11, 2014 12:50 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Pe Loka 10, 2014 12:45 pm

Voi sitä vastavoimien ristitulta. Naakkapupilli tunsi olevansa aika mitäänsanomaton hissukka siinä salaperäiseen äänenvahvistajatötteröön ärjyvän mäyrän ja vuoria vavisuttavasti uhoavan Koukun välissä. Ihan sitä joutui herkkä taiteilijasielu painamaan käpälänsä korvilleen. Ja kun kissa painaa käpälänsä korvilleen, joutuu se seisomaan (tai istumaan) kahdella jalalla, ja Naakkapupilli sattui tekemään tämän liikkeen niin äkkiä, että hän menetti tasapainonsa siinä hötäkässä ja kaatusi avutonna selälleen maahan. "Hä? En oikein kuullut mitä sanoit, ruikkurimpula", karjui mäyrä, mutta tällä kertaa sen ääni kuului hiljempaa. Se nimittäin oli jättänyt kaksijalkojen äänitorvensa ja siirtänyt asemiaan hiljalleen lähenemään kohti kissakaksikkoa. "Tuo kamraattisikin jo kellistyi kauhusta", räkätti mäyrä räkäisesti osoittaen Naakkapupillia valtaisalla käpälällään. Se lähestyi kiireettä löntystäen ehkä siksi, koska se oli äärimmäisen laiska tai sitten sillä vain oli oletuksensa, etteivät nuo kissanruippanat siltä kuitenkaan pötkisi pakoon. Naakkapupillia nolotti oikein kovasti hänen tajutessaan mäyrän viittaavan häneen sellaisessa alentavassa mielessä. Määrätietoisesti väristen kauttaaltaan kuin pyörivä sähkövatkain kampesi näyttelijä itsensä jaloilleen. "Ä-älä dissaa Koukkua, senkin b-barbaari! Hänen urheutensa on ihan eri luokkaa kuin minun", sai Naakkapupilli miu'uttua mäyrälle. Hänen äänensä kyllä tuskin kantautui huonokuuloisen otuksen korviin, kun ei se siinä väristessään meinannut oikein kantaa hänen omiinkaan korviinsa. Koska Naakkapupilliu arveli, että oli hyvin mahdollista, etteivät hänen sanansa oikein olleet saavuttaneet yksiäkään kuulevia korvia, kokeili hänkin vielä heristellä käpäläänsä samallalailla kuin Koukku, mutta jostain syystä uhkaava heristys jäi vain melkolailla ponnettomaksi lämpsyttelyksi. Tai näin ainakin saattoi päätellä siitä, että tuon eleen nähtyään mäyrä räjähti nauramaan kuin tulivuorellinen Zarathustria, ja semmoista naurun määrää voi olla maallikon jo hyvin vaikea kuvitella. Kaikkein karmaisevinta tuossa kohtalokkaassa massiivihohotuksessa oli se, että mäyrä ei suinkaan tehnyt sitä siivosti naukuen vaan nauroi ihan täyttä mäyrän keuhkojen voimaansa hyödyntäen ehtaa matalaa mäyrämörinää. Ei varmasti ollut kissaa, jonka niskakarvoja se ääni ei olisi saanut villisti syöksähtämään kohti taivahia.

Oli vaikea sanoa, ihailiko Naakkapupilli ihan vähän Koukun rohkeutta vai hirvittkö se vain häntä enemmän. Totuus nimittäin oli, että vaikka näyttelijä itse nyt oli aika taipuvainen semmoiseen nössöilyyn, ei hän kyllä semmoisessa rohkeassa uhoamisessa oikeastaan nähnyt mitään sen suuremmin ihailemisen tai tavoittelemisen arvoista. Hänestä hiljainen nössöily oli ihan kunnioitettavaa ja hienoa. Tai kaikkein hienointa olisi kyllä ollut osata olla hiljaisesti rohkea, semmoiseen ehtaan samuraityyliin, mutta siinä Naakkapupillilla oli vielä joltisesti harjoiteltavaa, vaikka hän kyllä ainakin vähäsen yrittikin moista aina salaa harjoitella. Ehkä hänestäkin vielä joskus tulisi kelpo samurai, ken tietää. Nyt ei kuitenkaan ollut samurairomantiikan toteenpanemisen aika. Mäyrä sen kuin lähestyi ja Naakkapupillista alkoi tuntua vahvasti siltä, että kannattaisi suoria paikalta tiehensä, mikäli haluaisi välttyä jättiläismäisten käpäläin raivolta. "Eiköhän noudateta tuota ystävällistä pyyntöä ja suksita menemään johonkin", ehdotti Naakkapupilli käytännöllisesti Koukulle. Hän totisesti toivoi, että Koukku venyttäisi lopunkin kehonsa siitä mahdollisesti jopa sienien täyttämästä kolosta ulos, jotta he pääsisivät lähtemään. "Se, joka on minun sinne ehättäessäni vielä siellä, muuten tuhoutuu", uhosi mäyrä kovaan ääneen. Se lurkki oli nyt enää parin karhunmitan päässä. Se oli niin lähellä, että Naakkapupilli melkein saattoi haistaa sen hengityksen, jossa saattoivat haista vaikka hampaiden väleihin tarttuneet mädäntyneet kissansuikaleet edelliseltä aterialta. Hui kauhistus mikä ajatus.

Miten hän nyt oikeastaan oli saattanut siinä niin kauan edes odottaa? Oliko hän odottanut Koukkua vai mitä? Miksei hän ollut häippäissyt jo aikaa sitten tuon hurjan häspyyttärin jaloista? No juutas kumminkin, mitä jos Koukku olikin jumissa tuossa kannonkolossa? Pakokauhun paniikki hieman samensi Naakkapupillin harkintakykyä eikä hän oikein malttanut kunnolla miettiä tuota kauhistuttavaa ajatusta pidemmälle. Hänestä vain tuntui aivan ilmiselvältä, että Koukku oli jäänyt jumiin kannon alle, eivätkä he siksi olleet juosseet tiehensä jo aikaa sitten. Oi, mitä tehdä? Naakkapupilli ei millään voinut jättää Koukkua, joten hän pyörähti kerran hädissään 360 astetta ympäri kuin häntäänsä jahdaten. Se oli semmoinen meditatiivinen pikamietintätuokio ennen todellista toimintaa. Sitten hän läimäisi kaikin voimin käpälällään tuota mäyrän pesäkantoa aikomuksenaan kaiketi särkeä se Koukkua vangitsemasta. Ja arvatkaapa mitä? Kanto toden totisesti pärskähti kymmeniksituhansiksi pölyhiukkasen kokoisiksi pirstaleiksi Naakkapupillin iskusta. Se ei niinkään johtunut siitä, että näyttelijä olisi ollut joku mahtaisa voimamies vaan pikemminkin siitä, että lahottajasienet olivat kuin olivatkin tehneet tehtävänsä vanhassa kannossa, joka oikeastaan oli koko ajan ollut aivan läpimätä. Naakkapupilli ei sen kauemmaksi aikaa jäänyt miettimään hienoa voimainponnistustaan. Hän ei oikeastaan jäänyt tekemään yhtään mitään vaan heti sen voimalämäisynsä jälkeen hän lähti siltä seisomalta pinkomaan jonnekin sattumanvaraisesti valittuun suuntaan mäyrää pakoon kiljuen samalla: "Juokse Koukku, juokse!"

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   La Loka 11, 2014 2:49 am

Mur mur, anna mulle ruokaa. Hertsileijaa! Vatsako oli tuo joka oli puhunut koukulle?! No jopas. Eihän sitä jokapäivä kyborgi vatsaa joka puhuttelee omistajaansa nää. Tosiaan, taisi olla ruoka-aika. Nyt oli siis koukun valittava söisikö hän joko: a) naakkapupillin tai b) mäyrämöykyn. Joo valinnan varaa siis oli. Koukku kisuli vilkuili päättämättömästi mäyrästä naakkapupilliin ja takaisin. Naakkapupillia ei hän haluaisi syödä, mutta ei hän kuitenkaan voinut saada mäyrääkään kovin helpolla. Mäyrästämisen jaloa taitoa hän nääs ei ollut koskaan opetellut. Tänään saisi hän sitä harjoittaa, sillä hän päätti säästää naakkapupillin siltä hirveältä kohtalolta, että hän tuon söisi. Hän olikin juuri syöksymässä taistelutantereelle kynnet ja hampaat välkkyen, kun jokin tömähti kannon seinään hajottaen sen tuusan-nuuskaksi. Koukkunen tajusi että tuhannen tunari naakkapupilli oli syyllinen tuohon kannon kauheaan kohtaloon . "SENKIN TOIVOTON TUNARI? TAJUUTKO ETTÄ NYT ON VIELÄKIN VAIKEAMPAA PYYDYSTÄÄ TUO MÖYKKY?!" Koukku huusi raivoissaan torvelon ystävänsä perään. "JUOKSE SINÄ JOS HALUAT MUTTA MÄ SYÖN ENSIN!" Koukku sähisi karvat taivaaseen. Hännnousi kahdelle jalalle ja karjui king kongin lailla ja heristi taas kerran hurjasti nyrkkiään. Nössöilyt sikseen, koukulle ei nälkäisenä ryppyilty!
Lailla dinosauruksen koukku syöksyi taistoon mäyrää vastaan. Hän paljasti kyntensä ja hampaansa ja tarmokkaalla loikalla loikkasi kohti mäyrää yrittäen iskeä jampaansa tuon niskaan ja kyntensä jalkaan



_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Su Loka 12, 2014 2:18 am

Koukun panettelu ja solvailu ei oikeastaan vaikuttanut Naakkapupilliin millään lailla, vaikka niin olisi voinut luulla. Tietysti taiteilijasielua hieman sattui moinen kritiikki, mutta Naakkapupilli ei oikeastaan sillä hetkellä juuri välittänyt moisesta. Hänellä oli nimittäin vakaa uskomus, että oli aivan täyttä hulluutta jäädä mittelemään voimiaan minkään mäyrän kanssa. Oli toki ollut mukava tuntea Koukku hetken aikaa, ja vaikka Naakkapupilli ei enää toisen raisuudesta hieman säikähtäneenä ollutkaan varma, olisiko heistä nyt voinut niin hyviä ystäviä tulla, oli Koukku kuitenkin ihan kelpo tyyppi. Vaan siltikin itsemurhaan verrattava mäyrää vastaan käyminen nyt oli ihan vihoviimeistä. Kuullessaan tuon uuden tuttavuutensa rähinät perässään lausui Naakkapupilli vain äänettömän pienen rukouksen tuon muistolle. Siinä sivussa hän pinkoi minkä kintuistaan pääsi huohottaen jo melkolailla raskaasti. Varmastikaan mäyrällä ei menisi kauaa nautiskella laihanpuoleista Koukkua poskeensa, ja jos se siitä sitten pääsisikin oikein kunnolla kissan makuun, se varmasti ottaisi seuraavaksi Naakkapupillin tähtäimeensä. Ja koska ei tuo näyttelijäkään mikään erityisemmin lihava ollut, saattaisi mäyrälle jäädä vieläkin nälkä, ja siitä voisi kehkeytyä vaikka joku kissoja syövä mielipuoli, semmoinen ettei kukaan kissa lähiseuduilla enää olisi turvassa. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että Naakkapupilli ja Koukku olisivat onnistuneet luomaan hirviön ja pilaamaan monien tulevaisuuden kissojen elämän, ehkä jopa vaarantamaan koko sikäläisen kissapopulaation olemassaolon. Jumprahuiti, varjelkoon Tähtiklaani tulevassa elämässä tältä läpimädän karman määrältä, sääli Naakkapupilli jo valmiiksi itseään ja pysähdytti äkkinäisesti juoksunsa. Olisikohan mitään enää tehtävissä?

Suureksi onneksi lennokkaista käsikirjoituksistaan tunnetun Naakkapupillin vilkas mielikuvitus ei ollut ihan täydellinen totuuden kuva. Nimittäin, Koukun käydessä tuota äkeää mäyrävanhusta vastaan sillä raivolla, millä nyt kävi elikkä aika ältsyräisellä raivolla, mäyrä kyyristyikin maahan ja painoi käpälät päänsä päälle. "Älä nyt väkivaltaiseksi käy, hyvä veikkonen. Minähän vain vitsailin" Naakkapupilli ei ollut ehtinyt vielä niin kauas, etteikö olisi kuullut tuota mäyrän mourunaa, jonka kuultuaan hän kääntyi katsomaan taakse päin, ja toden totisesti näytti siltä, että Koukku oli onnistunut voittamaan antamatta yhtäkään iskua. Mikä suoritus tuolta urholta! Mäyrä olikin ilmeisesti pelkkä yltiöpäisen huikentelevaisessti uhoava pelkuri. Tältä kantilta katsottuna oli tietysti sangen noloa Naakkapupillille, että hän oli vain lähtenyt juoksemaan pakoon, mutta kukas mäyrän todellisesta luonteesta muka olisi etukäteen voinut tietää, ellei sitten sattunut olemaan niin hullunrohkea kuin Koukku. Tällä kertaa oli hullunrohkeus tietysti koitunut hyödyksi, joten eipä kai siinä sitten ollut mitään valittamisen aihettakaan. Oli kuitenkin vielä hyvin mahdollista, että tuo mäyränkieräilijä vain esitti lyötyä. Sehän saattaisi hetkenä minä hyvänsä, kun sitä vähiten odotti, hyökätä sittenkin päälle verenhimoisempana kuin kukaan olisi koskaan uskaltanut edes kuvitella. Mielikuva oli aika eläväinen ja Naakkapupilli saattoi kovin helposti uskoa sen käyvän toteen. Siksi hän lähestyi varsin varovaisesti takaisin päin kohti tuota särkemäänsä pesäkoloa. Raekuurokin oli jo hiipumaan päin, vaikka muutamia jäämollukoita vielä tippuilikin taivaasta. "¡Vautsi! Sehän oli hienosti hoidettu", maukui Naakkapupilli kohteliaasti tullessaan lähemmäs, mutta pitäen kuitenkin edelleen muutaman ketunmitan varoetäisyyden. Lähempää katsottuna alkoi vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, että mäyrä enää siitä olisi noussut. Se uikutti varsin sydäntäriipaisevasti edelleen päänsä käpälillään peittäneenä näyttäen siltä, että se olisi erittäin kernaasti halunnut vaihtaa maisemaa niin pian kuin vain suinkin.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Pe Tammi 02, 2015 11:31 am

Sanonpahan vain, että et arvaakaan kuinka paljon koukku yllättyi mäyrän reaktiosta. Hän oli ihan ällikällä lyöty. ihan kuin olisi nähnyt lentävän siilin. "sinä.. siis.. minä... ähäh?" Koukku hämmästeli. tämän mäyräpahuksen outo käyttäytyminen muistutti häntä yhtäkkiä hänen nälästään. Koukku paljasti kyntensä jo toisen kerran ja kohotti käpäläänsä tosi uhkaavasti. Näin lyhyesti sanottuna, koukulla oli kova nälkä, joten hänpä päätti haukata mäyrää tässä matkalla. "Pysy aloillas. tää ei satu jos et rimpuile" Koukku sihisi. Hän oli tosiaan aina valmis syömään vieraan lajin edustajia. kerran hän oli jopa maistanut kettua. se oli käynyt niin että kun kettu olikin yhtäkkiä koukkuaa vastaan ruvennut törppöilemään, oli koukku ottanut yksinkertaisesti vapauden riistää sen elämäpoloisen ja haukata hieman välipalaa. jos joku kissa oli moniruokainen niin se oli kyllä koukku.

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   Pe Tammi 02, 2015 3:57 pm

Pelko alkoi jo laantua ja tilalle tulla enemmänkin taas vain uteliaisuutta, oikeastaan yhtä lailla mäyrää ja uutta kissatuttavuutta kuin koko vallitsevaa mielenkiintoista tilannettakin kohtaan. Naakkapupilli tunsi olonsa jo sen verran turvalliseksi, että tuli aivan siihen tapahtumapaikan tykö, joskin piti ihan silkasta kunnioituksesta pari askelta välimatkaa Koukkuun. Näyttelijän mielestä olisi tuntunut nimittäin kovin epäkohteliaalta mennä siihen raivokkaan luopiosoturin ja tämän kamppailun väliin, eikä hänellä nyt oikeastaan muutenkaan ollut mitään erityisiä mielihaluja päästä mätkimään mäyrää, joka oli selvästi jo selätetty. Eikö vain taistelun olisikin pitänyt olla sillä ohi? Niin Naakkapupilli ainakin luuli, hän kun ei tajunnut tappeluiden etiketistä paljon mitään, mikä ehkä siinä tilanteessa hieman hävetti häntä. Ei hän oikein tiennyt, halusiko hän nyt edes oppia tappelemisesta mitään, mutta ehkä hän kuitenkin voisi ihan melkein kuin varkain oppia jotain Koukun toimintaa seuraamalla. Olisihan nimittäin tietyssä mielessä voinut olla aika hauskaa, jos olisi oppinut vähän sellaisia koukkumaisia karskeja tapoja. Naakkapupilli ei näet käynyt kiistäminen, etteikö hän olisi tuntenut oloaan melkolailla turvalliseksi Koukun seurassa. Ei välttämättä olisi ollenkaan pahitteeksi, jos hänelläkin olisi hieman sellaista henkivartijamaista auraa, jollaisen kanssa hänen kehtaisi seurapiireissä olla ja puolustaa itseään ja muita vaaroilta. Sangen romanttisen kuuloista, mutta näinköhän käytännössä mahdollista...

Vaan äkkiä tilanteessa muuttui jokin. Vaikutti siltä, että Koukku aikoi jatkaa mäyrän ahdistelua vielä, vaikka se oli aivan selvästi jo päihitetty. Kuten mainittua, ei Naakkapupilli tiennyt oikein mitään taistelemisesta ja sen säännöistä, mutta hänestä tuntui kovin epäreilulta, että Koukulla oli puheistaan päätellen vielä jotain ikäviä toimenpiteitä tuon peloissaan vinkuvan kaverin varalle. Herkkää taiteilijasielua suorastaan ihan sydämestä riipaisi moisen kiusanteon katsominen, mutta ei hän oikein väliinkään tohtinut mennä. Hän ei tahtonut eikä varsinkaan uskaltanut suututtaa Koukun kaltaista karskia konkaria. Kääntäen katseensa takaisin mäyrään hän kuitenkin myös totesi, ettei hän ehkä tahtoisi nähdä tuota avutonta parkaa teurastettavan siinä paikassa kylmäverisesti. Oi voi kuinka kauhea tilanne. Pitihän jossain määrin paikkansa, että Koukku oli vastuussa vain omista toimistaan ja niiden seuraamuksista, mutta silti Naakkapupillilla olisi ehkä silminnäkijänä ollut velvollisuus yrittää selittää tilanteen ilmiselviä eetillisiä ongelmia tuolle uudelle eittämättä hieman peloittavalle toverilleen. Saattoihan olla niin, että Koukku oli niin kovin taistelun huumassa, ettei tämän harkintakyky pelittänyt ihan parhaalla mahdollisella tasolla? Olisiko se riski otettava? Naakkapupillin niskakarvat nimittäin nousivat pelkästään siitä ajatuksestakin, että Koukku ärjyisi hänelle vihoissaan, mäyrä pääsisi pakoon ja mahdollisesti tuo raivoisa luopioveijari vielä kääntäisi kaiken raivonsa Naakkapupillia kohden. Kumman ruholla herkuttelua hän mielummin ihailisi sivusta: mäyrän vai omansa? Olivatko ne todella ainoat vaihtoehdot? Kysymyksiä oli liikaa ja ne olivat kaikki liian vaikeita.

"Laika-isä!" kiekui Naakkapupilli nopeasti kasautuneen turhautumisensa ilmoille mennen vielä kaiken lisäksi sekoamaan sanoissaankin. Sen verran lujaa ja tunteella oli näyttelijä huutonsa ilmoille päästänyt, että ainakin tuo mäyrä, joka siihen asti oli vain vinkunut peloissaan armoa, hiljeni välittömästi kuin seinään. Naakkapupillilta ei jäänyt tämä huomaamatta. Huh, olikohan hän puuttunut asioiden kulkuun ehkä hieman liiankin radikaalisti. Toisaalta, vakuutteli hän itselleen, ei mitään muutakaan olisi voinut tehdä. Omatunto oli kolkuttanut kerrassaan liikaa. Naakkapupilli ei ehkä ikinä olisi antanut itselleen anteeksi, jos olisi antanut sellaisen vääryyden tapahtua yrittämättä mitenkään oikaista sitä tai ainakaan edes keskustella asiasta etukäteen. "Niin, siis tuota, parahin Koukkuseni", alkoi Naakkapupilli soperrella, "Tietänethän, tai siis tuota... pitäisiköhän sinun vielä miettiä tuota hetken aikaa? Mitä jos tuolla mäyrällä on vaikka iso ja kostonhimoinen suku, joka vannoo sinulle ikuista verikostoa, jos menet tekemään jotain, köh, peruuttamatonta?" Oikeastaan argumentti oli aika hyvä, ja se oli vielä pälkähänyt Naakkapupillin päähän aivan tyhjästä. Uhkahan oli todellinen, eikö ollutkin. Ja kun nyt oli ääneen päässyt, oli näyttämötaiteilijan vielä pakko kysyä se jo tovin syvästi hänen mieltään askarruttanut kysymys: "Sitä paitsi onko tuollainen edes taistelun etiketin mukaista?" Häntä hieman peloitti, että hän kuulosti täysideuutilta, mutta toisaalta hienon käsitteen käyttö saattoi saada hänet vaikuttamaan viisaammaltakin kuin mitä oli. Näyttelijänä Naakkapupilli toki tiesi yhtä jos toistakin itseään viisaammaksi tai tyhmemmäksi tekeytymisestä. Vakuuttavien tai ainakin vakuuttavan kuuloisten käsitteiden käyttö oli yksi klassisimpia ja toimivimpia keinoja kuulostaa asioiden tasalla olevalta älyköltä.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
♥Tattinainen♥
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1325
Join date : 31.05.2014
Ikä : 388
Paikkakunta : Siellä missä pippuri kasvaa

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   La Tammi 03, 2015 9:45 am

Nyt meni kyllä jo yli. Koukku oli vihainen, suorastaan raivoissaan. Tosin, kukapa ei olisi, jos hänen ainoa mahdollisuutensa ruokailla moneen päivään keskeytettäisiin. "MIKÄ PEIJAKAS SUN ONGELMASI NYT ON" Koukku ärjäisi Naakkapupillin huutaessa laikaisää. "JA KUKA PENTELE ON LAIKAISÄ" Koukku ulvoi vihaisesti. Hän oli raivoissaan. Millään ei ollut enää väliä, kunhan vain ruoka saataisiin naamaan ja vatsa täyteen. "NYT HILJAA KAIKKI ON MULLE SALLITTUA" Koukku raivosi. "JOS SE SUKU TÄNNE MEINAA TULLA NIIN HAKKAAN NE KAIKKI PALJAIN TASSUIN" Koukku uhosi. Neiti ei oikeen nimittäin tykännyt mistään verikostoista. semmosen kerran kokenutkin. ei siitä sen enempää.

_________________
"Älkää, älkää! En minä mitään pahaa!"



Jag har sett detta många gånger
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Hamara.palstani.com
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   La Tammi 03, 2015 2:19 pm

Jotain tämän tyylistä Naakkapupilli oli oikeastaan hieman peljännytkin. Koukku oli vain käynyt raivoamaan. Voih, miksei tuo toveri voinut silloin tällöin osoittaa edes hieman rauhallisemman reagoinnin merkkejä? Naakkapupilli, itse hyvin rauhanomainen tyyppi, olisi pitänyt siitä kovasti. Ei asia häntä muuten olisi ehkä niin paljon edes häirinnyt, mutta hän yritti parhaansa mukaan pitää Koukkua toverinaan, koska monilta aspektein tuo luopionaaras kuitenkin oli erittäin mukava ja ennen kaikkea kiintoisa tyyppi, olipahan muutenkin osoittanut heidän tavatessaan yllättävää ystävällisluonteisuutta Naakkapupillia kohtaan. Suinkaan kaikki näyttämötaiteilijan elämänsä aikana kohdanneet kissat eivät ollet suoneet hänelle yhtä miellyttävää kohteliaisuutta kuin Koukku. Voitaisiin siis sanoa, että ensivaikutelma oli ollut hyvä, mutta nyt kun tuosta tulisieluisesta luopparista oli paljastunut tuollaisiakin puolia, niin Naakkapupilli roikkui hieman kahden vaiheilla. No, ei tietenkään ollut mitenkään oletattavaakaan, että kaikki kissat olisivat joko läpeensä ikäviä taikka läpeensä jaloja, kuten esimerkiksi eräs nimeltä mainitsematon tuliklaanilainen soturi, jota Naakkapupilli suuresti ihaili ja piti ylimpänä ystävänään. Koukusta ei missään nimessä olisi samanlaiseksi läheiseksi ystäväksi, sen verran raivokas tuo oli, mutta kyllä Naakkapupilli olisi ollut valmis vaikka hieman taistelemaankin, henkisellä ongelmanratkaisutasolla siis, saadakseen toverustumismielessä tutustua vielä lisääkin tuohon jännittävään tyyppiin. Näyttelijänä Naakkapupilli tiesi oikein hyvin luonteen ja persoonallisuuden merkityksen, ja sitä varten hän aina kiinnostuikin persoonallisista ja luonteikkaista kissoista. Kaikilla kissoillahan oli yksilöllinen temperamenttinsa, toisilla sitä oli enemmän ja toisilla vähemmän. Koukulla oli tuota kipunoivaa luonnetta hyvin paljon, ehkä vähän liikaakin. Ehkä naaras ei ihan täysin itsekään tajunnut sitä, ja mahdollisesti jopa kärsi siitä? Olisikohan Naakkapupillilla mitään mahdollisuuksia tarjota auttavaa käpälää?

Ihan ensimmäiseksi pitäisi saada tuo kiusallinen eetillinen probleemitilanne hoidettua alta pois, sillä se oli asia, joka edelleen nakersi Naakkapupillin sielua kaikkein syvimmin. Näyttelijä harkitsi vain pienen tovin Koukun raivokkaan mourunnan melkein vielä kaikuessa ilmassa ennen kuin otti askeleen lähemmäs ja laski rauhoittelevalla eleellä käpälänsä Koukun lavalle. Se oli melkomoinen rohkeudenosoitus tuolta draaman mestarilta, mutta kiistatilanteita ratkaiseva sankariluonne Naakkapupillin hyveellisessä sielussa vaati toimintaa, rohkeata toimintaa. Häntä kyllä rehellisesti peloitti, että Koukku voisi vaikka puraista hänen käpäilevän tassunsa siitä kokonaan pois, mutta riskejä oli toisinaan otettava. Sitä paitsi Naakkapupilli oli kaikkea muuta kuin rentoutunut. Hänen katseensa oli tiukasti tarkkaamassa Koukun jokaista pienintäkin liikettä, ja hän oli kyllä valmistautunut kiskaisemaan jännittyneen tassunsa salaman nopeudella syrjään, jos luopio osoittaisi jotain väkivallan merkkejä. Olipas siinäkin nyt sitten hyvää toverinluottamusta. Noei mutta Naakkapupilli kyllä taisteli, taisteli ihan tosissaan voidakseen luottaa Koukkuun ja saadakseen tämän luottamaan itseensä tai niin hän nyt itselleen ainakin ankarasti vakuutteli. Kyllä he vielä ennen pitkää voisivat yhdessä hihitellä aiemmille epäluuloilleen toisiaan kohtaan, aivan varmasti voisivatkin. "Päästä se mäyräparka menemään Koukku hyvä", sopersi Naakkapupilli hieman värisevämmällä äänellä kuin mitä hän olisi tahtonut kuulostaakseen vakuuttavalta ja rauhalliselta, "Saattaahan olla, että se suku lähteekin minun kimppuuni, kun ne kuvittelevat minua toveriksesi. Sitten ne tekisivät minusta hakkelusta, etkähän sinä nyt sellaista pahaa karmaa tahdo lavoillesi kannettavaksi, ethän? Sehän vaivaisi sinua koko loppuikäsi, eikö vain?" Voi kurjuutta, olikohan Naakkapupilli suunnitellut järkiperustelunsa liiaksi itseään ajatellen. Eihän hänellä ollut aavistustakaan, pitikö Koukku häntä edes teorian tasolla potentiaalisena toverina.

"Katso nyt kuinka surullinen ja avuton se on", jatkoi Naakkapupilli inttämistään nostaen kuitenkin käpälänsä jo pois Koukun lavalta. Kun ei järkeen vetoaminen aluksi ollut tuottanut kovin järkeviä tuloksia, niin ehkä olisi syytä vielä testata luopion kolkuttelevaa omaatuntoa, ja moraalista herkkyyttä, "Tuollaisen avuttoman olennon surmaaminen ei hyödyttäisi sinua yhtään mitenkään" Nyt alkoi Naakkapupillia hieman jo peloittaa, että Koukku, joka oli kuitenkin pohjimmiltaan selvästi enemmän räiskyvän toiminnan kuin puheiden kissa, saattaisi pahasti hermostua häneen, jos hän jatkaisi enää hatusta heiteltyä jaaritteluaan. Siksi hän vetäytyi vielä varmuuden vuoksi pari askelta kauemmaksi, vaikka tiesikin, että jos luopio todella kävisi hyökkäykseen, ei hänellä olisi minkäänlaisia edellytyksiä paeta. Samalla siinä hieman kauhistellessaan Koukun mahdollisia reaktioita päätyi Naakkapupilli tuumimaan omia sanojaan. Hänhän oli vedonnut siihen, ettei mäyrän surmaamisesta olisi mitään hyötyä. Mutta mitäpä jos Koukku olikin nälkäinen? Tämä melkein itsestäänselvä oivallus iski kuin salama järjenjuoksultaan silloin tällöin hieman hitaahkon Naakkapupillin tajuntaan. Hän itse oli niin surkea metsästäjä, että hän söi riistaa hyvin harvoin, oikeastaan hän söi muutenkin poikkeuksellisen vähän, eikä täten ollut automaattisesti ajatellut mäyrää riistana. Oliskohan paikallaan siis keksiä Koukulle joitakin vaihtoehtoisia hyödykkeitä ikään kuin korvaukseksi mäyrän vapauttamisesta? Se saattaisi käydä järkeen. "Tuota, odotapas tovi Koukku-veikkoseni, minulla on todella hyvä diili sinulle", alkoi näyttelijä aivan äkkiarvaamatta pölöttää. Hän totisesti oli sangen innoissaan, sillä hän oli ovelasti onnistunut kietomaan montakin häntä siihen asti askarruttanutta asiaa yhteen, ja niistä kaikista voisi olla kaiken lisäksi vielä kaikille osapuolille maksimaalinen hyöty. "Tehdäänkö niin, että sinä päästät mäyräraukan vapaaksi, ja minä puolestani tarjoan sinulle vihanhallintakurssin?" esitti Naakkapupilli keltaiset silmät säihkyen ja hän oli ideastaan niin innoissaan, ettei hän tahtonut edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, ettei Koukku ehkä tahtoisikaan vihanhallintakurssia.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Yllätys bileet, lintujen kakkujuhlat!
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1
 Similar topics
-
» Kovaydin Vastarinta: Brainbashers-bileet @ UG/Tampere 14.4.2012

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Yhteiset pelialueet :: Laventeliniitty-
Siirry: