Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Ooks mä nähny sut joskus?

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Ooks mä nähny sut joskus?    Su Kesä 08, 2014 1:48 pm

// Kuris feat. Haihammas, tulkaa tänne//

Kesäpäivät ovat lastensaduissa aina aurinkoisia ja pilveettömiä. No, tällä kertaa sataa kaatamalla, eikä aurinkoa paljoakaan näy missään. Rankkasateesta huolimatta Merikaanin päälliköllä ei ollut aikomustakaan kääntyä ympäri, vaikka Patatähden turkki olikin ihan litimärkä. Olihan sateessa toki hyvätkin puolensa;veren imijät pysyisivät kaukana ja hänen hajunsaei olisi niin voimakas, jolloin yöklaanilaiset eivät haistasi häntä kovinkaan helposti.
Kolli oli päättänyt, että hän kävisi vanhan klaaninsa alueella vielä viimeisen kerran.Tietenkin se olisi vastoin soturilakia, mutta minkäs teet, kun ääni päässä huutaa, että "mene sinne, äläkä peräänny".

Patatähti ylitti Yöklaanin rajan ja päästi suustaan pienen naurahduksen. Tuntui hienolta astua Yöklaanin reviirille ilman, että itse Kuutähti oli paikalla.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Su Kesä 08, 2014 2:15 pm

Haihammas, onko sinulla kuumetta? Tämä oli ensimmäinen kysymys, jonka kuka tahansa tuon pyylevän naaraan tunteva kissa olisi esittänyt nyt tuolle koko lähitienoon varmasti pulskimmassa kunnossa olevalle plösölle. Ja miksikäs kukaan olisi kysynyt tuolta lyttynaamaiselta ah-niin-sulokkaalta ystävältämme? Noh, ehkäpä siksi, että tuo meidän ystävämme sattui talsimaan tienoilla, joilta häntä ei usein nähty. Hän nimittäin harvoin poikkesi klaaninsa alueilta yhtikäs minnekään, olihan hän soturilakia säntillisesti noudattava yöklaanilainen, vaikka hänen yleinen käytöksensä antoikin muuta olettaa. Haihampaalle nääs soturilaki oli absoluuttinen totuus, eikä siitä ollut kinasteleminen - hän varmasti olisi ennemmin antanut etanoidenkin jyrsiä itsensä hengiltä, kuin rikkonnut ilman pätevää syytä tuota jaloimpien lakien listaa. Niin suuressa arvossa tuo harmaa naaras niitä klaanikissojen ehdottomia normeja piti. Hänkään ei ollut siis vain rähisevä rontti, vaan pohjimmiltaan melko kunniakas ja ennen kaikkea periaatteellinen kissa. Aikamoista.

Vaan mitä tuo harmaa ja hiukka pulska epeli sitten touhusi, kun oli matkalla klaaninsa rajamaille? Noh, siihen oli muutavia hyviä(kö) syitä. Tuo vaaleanharmaa naaras oli aikaisemmin talvella ajanut muuan elikon, tarkemmin sanottuna ahman, tiehensä yhdessä Valoklaanin varapäällikön, itsensä Haikujuuren kanssa. Vaikka tuo tapahtuma oli mennyttä, kuopattua, eikä sitä liiemmin tahtonut muistella sen enempää, oli sattunut pieni asia tässä lähiaikoina. Nääs Haihammas oli eräänä hientäyteisenä päivänä sattunut haistamaan tuon saman aromin, joka oli tuoksunut tuona talvisena päivänä Kalliokivillä. Ja se oli sellainen tuoksu, että jokainen soturi olisi varmasti noussut vähintäänkin varpailleen ja muuttunut ylineuroottiseksi höpsöksi - ja niin oli tuo kaunottaresta kaukana oleva kissa tehnytkin. Etenkin, kun pelissä oli muutakin, kuin vaan klaaninsa rajojen puolustaminen. Nimittäin kunnia. Hänen ihka oma kunniansa. Ja se oli sellainen asia, jota tuo ärhäkkä riitapukari puolusti melkein yhtä kiivaasti, kuin soturilakia. Eli melkoisen raivokkaasti, tulee nyt huomata.

Haju siis tuntui nenässä ja se oli laittanut Haihampaan liikekannalle. Hänen oli ollut aivan pakko käydä partioimassa yksin vähän kauempana, jotta hän voisi turvallisin mielin palata takaisin leiriin syömään herkkuja monenmoisia, sitä ennenhän ei ollut palaamista. Niinpä siis tuo meidän kaikkien ystävämme suunnisti tuossa oikeassa koiranilmassa kohti Yöklaanin rajaa ennennäkemättömällä vauhdilla niin, että muta vain roiskui naaraan valtavien käpälien läsähdellessä erinäisiin lammikoihin. Lits ja läts, vaan Haihammas ei välittänyt. Häntä ei nääs mikään sää pysäyttänyt, pyh ja pah!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ma Kesä 09, 2014 11:27 am

Patatähti kuunteli hetken. Lähistöllä ei ollut muita, joten tuo päätti lähteä oikein kunnolla rikkomaan rajoja. Kerrankos sitä elämänsä aikana sai olla badass. Eikä tästä pikkuisesta reissusta olisi pakko kertoa kenellekään. Tuskinpa ketään edes kiinnostaisi Meriklaanin päällikön touhut.
Tai, ehkä yöklaanilaisia kiinnostaisi siinä vaiheessa, kun tuo päällikkö tunkeutuisi toisten maille. Hälläväliä. Eipä Yöklaani pahemmin näytä rajojaan vartioivan.

Maa alkoi vetistyä sateen voimasta. Meriklaanilaisen tassuista jäi mutaan todella selkeät jäjet.
Tuskin kukaan niitä huomaa. Ja sade kumminkin huuhtoo hajuni pois, Patatähti ajatteli katsahtaen nopeasti tassuihinsa nostaen sitten katseensa taas eteenpäin.
Jostakin kuului ääntä, joka rikkoi täydellisen hiljaisuuden. Kuulosti siltä, kuin joku olisi kulkenut mudassa. Mustavalkoinen kolli kohautti lapojaan. Tulkoon vaikka koko Yöklaani kerralla kimppuun.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ti Kesä 10, 2014 10:09 am

Sään pahentuessa entisestään joutui Haihammaskin hidastamaan tahtiaan. Hänen pitkä ja tuuhea turkkinsa oli kastunut läpikotaisin, ja jos koko tuota pulleaa kissaa olisi nyt puristettu tai vähän pyöritelty takajaloista kiinni pitäen, olisi hänestä tursunnut tai sinkoutunut sellaiset määrät vettä, että oltaisiin tarvittu monenmoista ämpäriä ja saavia kaiken sen nesteen taltiointiin. Vaan olisipa ollut kerta kaikkiaan huvittavaa nähdä, kun joku onneton olisi yrittänyt puristaa Haihampaan turkista sadevesiä - tuo surkea henkilö olisi sen jäljiltä raatona. Tai olisi, mikäli harmaalta naaraalta kysyttäisiin. Se nääs oli selvä peli, ettei tuota yöklaanilaista ihan niin vain puristeltu tai sinkoiltu. Moiseen touhuun tarvittaisiin lähinnä uhkarohkeutta, äärimmäistä masokismia tahi vain tyhmyyttä - ei ollut monia, jotka vapaaehtoisesti lähtivät ryppyilemään erinäisten puristusoperaatioden tähden tuolle astetta pyylevämmälle yöklaanilaiselle. Noh, se siitä, palataan tärkeämpiin uutisiin, sillä pääasiahan nyt oli, että Haihammas rauhoitti menoaan kovan sateen tähden. Eikä olisi ollut ihan valehtelua todeta, ettei tuo kävelyvauhtiin siirtyminen johtunut pelkästään kaikki aistit peittävästä sateesta, vaan myös yksinkertaisesti siitä, ettei soturin juoksukunto ollut mikään maanmainio. Mutta olisi ollut aika nössöä myöntää, ettei hänen, suuren ja uljaan Haihampaan, kunto riittänyt edes pientä lammikoissa roiskimista, joten oli siis parasta vain todeta, että Haihammas sai tarpeekseen juoksemisesta.

Hiljennettyään vauhtiaan sateen kohina ja ilmavirtojen humina kävi hiukka hiljaisemmaksi ja nyt soturilla oli mahdollisuus kuunnella vähän ympäristöään astetta tarkemmin. Kuka tahansa muu ei olisi taatusti tuolloin kuullut, haistanut tai nähnyt mitään sen kummallisempaa, kuin taivaalta tippuvaa vettä, vaan Haihammas paini aivan eri sarjassa, mitä tuli reviirien rajoilla saatuihin aistihavaintoihin. Hänellä nääs oli aivan uskomaton vaisto tunkeilijoiden suhteen - yksikin väärä askel Yöklaanin rajan sisälle, ja naaras tunsi sen ytimissään asti. Ei oikeastaan ollut mitään järkevää selitystä tälle alkukantaiselle vaistolle, mutta todettava nyt vain oli, että Haihampaalle tuli äärimmäinen tunne siitä, että joku väärä henkilö oli kajonnut Yöklaanin maille. Ja tuo tunne ei pettänyt koskaan. Ei koskaan. Tämän tunteen lisäksi naaras kuuli selvästi jotain poikkeavaa sateen lomassa, eikä hänellä kestänyt turhan kauaa yhdistää tuo kutina jostakin epämiellyttävästä tunarista ja erinäisistä äänistä, jotka muistuttivat erehdyttävästi askeleita lammikoissa.

Naaras oli lähtenyt ahmahavainnon perässä liikkeelle, joten hän jokseenkin oletti, että tämä erinäinen tunkeilija saattaisi olla vaikka itse ahma. Kiinni jäit, mänttiahma, mä kuulen sut, murahti naaras mielessänsä ja silmät vihasta leimahtaen lähti äänen suuntaan. Hän kyllä näyttäisi moisille öykkäreille taivaan merkit alta aikayksikön ja sinkauttaisi moiset kauas Yöklaanin mailta, totta vieköön singauttaisi! Tässä ei auttanut muu kuin pistää uudemman kerran juoksuksi ja lähteä tekemään sitä, missä Haihammas oli ehkä koko klaaninsa mestarillisin - vetämään ahmaa kuuppaan! Tällä kertaa ei edes Haikujuurta tarvittaisi, ei totta vieköön tarvittaisi. Lailla hieman ylikasvaneen karvaisen kanuunan nelisti tuo neiti laardivuori kohti äänilähdettä niin, että rapa roiskui ainakin metrin korkeudella tuosta topakasti etenevästä kissasta ja vesi iskeytyi sellaisella voimalla tuon kuonolle, että siitä kuului jo melkein läiskähtelevää ääntä.

Ja paikannettuaan kohteensa tyrmistys valahti Haihampaan lättänälle kuonolle. Mikään ahma ollut, vaan joku mustavalkea imbesilli väärällä puolella rajaa! Kiukku kihosi Haihampaan korviin asti ja naaras päästi korviahuumaavan kiljaisun ja lähti sen kummemmin miettimättä täysrynnäkköön kohti tuota sateessa vaeltavaa parkaa: "Sinä mätäpaise!"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ti Kesä 10, 2014 11:15 am

Mutaa tuntui olevan joka paikassa. Korvissa, hännässä, mahassa...jopa suussa! Patatähti sylkäisi ruskean liejun pois. Kieli tuntui mudan jälkeen aivan hiekkapaperilta, joten kissan olisi löydettävä puhdasta vettä. Olisiko moisen löytäminen edes mahdollista tällä kelillä? Ja vieläpä Yöklaanin alueella. Jos sellaisella roskaväellä kuin yöklaanilaisilla edes olisi vettä, niin mitä todennäköisemmin sekin olisi saastunutta. Aivan kuten Nokian vesi aikoinaan. Päättipä siis muuan Patatähti luopua ideasta hörpätä vettä. Ehkäpä rahvas kolli selviäisi kotiin asti ilman vettä. Sitäpaitsi, taivalta tuli vettä enemmän kuin tarpeeksi. Kissimirrihän voisi vain aukaista kitansa ja napsia pisaroita. Se olisi kyllä jo aika noloa pääliköltä, joten sekin ajatus yliviivattiin oitis. Jäljelle jäi siis vain yksi vaihtoehti: käänny takaisin.

Koskaan ennen ei Patatähti ollut tehnyt u- käännöstä. Ei sitten niin koskaan. Se tekikin kotiin palaamisesta niin vaikeaa ja kivuliasta. Hän oli marssinut tuhat karhunaskelta Meriklaanin leiristä tänne saakka, ja nyt joutui palaamaan lähtöruutuun jonkun vivaisen nesteen takia! Meriklaanin soturit, vanhimmat... - kaikki pitäisivät päällikköään avuttomana sekä oikeana luuserina, mutta luontoäiti ei antanut kamalasti valinnan varaa.

Raskain mielin mustavalkoinen kolli oli kääntymässä. Jokin kuitenkin esti häntä liikkumasta. Patatähti kohotti korviaan ja kuunteli hiljaista metsää. Ne askeleet, jotka meriklaanilainen oli kuullut aikaisemmin olivat muuttuneet juoksuaskeliksi. Ja ne voimistuivat kokoajan. Joku olis siis ryntäämässä kohti kollia, joka onnettoman näköisenä seisoi keskellä mutalammikkoa. Ei mennyt kuin pari sekuntia, kun Patatähti havaitsi silmillään voimakas rakenteisen kissan, joka rääkäisi aika kovaa. Vaistomaisesti Patatähti yritti lähteä juoksemaan karkkun. Hän kuitenkin epäonnekseen liukastui mutaan ja rämähti kyljelleen ruskeaan liejuun. Vihertävillä silmillään meriklaanilainen tuijotti häntä kohti hyökkäävää kissaa. Patatähti oli ennen kuulunut Yöklaaniin - noihin iljetyksiin - mutta ei äkkiseltään tunnistanut tuota jättikokoista kattia.
Äskeinen pakoyritys oli epäonnistunut. Hyvä niin, sillä Patatähti halusi tietää kuka tuo suurikokoinen kolli oli. Oikeastaan Haihammas oli naaras, mutta ei päällikkö sitä voinut tajuta. Hän kuitenkin makasi liejussa korviaan myöten ja tuijotti vierasta kissaa.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ti Kesä 10, 2014 11:55 am

Haihampaan ei ollut tarvinnut vielä edes kampittaa kohdettaan, kun tuo mustavalkea olento näytti hoitavan sen homman aivan omasta takaa. Naaras ei voinut kuin naurahtaa ääneenkin siinä rymistellessään kohti tuota mutaan vajonnutta kissaa - mikä surkimus! Tuollainen nössykkä ei voinut olla kuin vähintään joku surkea oppilas, joka oli jähmettynyt kauhusta vain jo yöklaanilaisen nähdessään ja liukastunut peloissaan kuravelliin. Hah, hah ja vielä kerran hah! Vähän turhankin mairea virne kuonolle levinneenä pinkoi Haihammas vielä tuon jäljelle jääneen välimatkan tuon kuraisen kissan ja hänen välillään muutamalla mahtavalla harppauksella. Päästyään tuon liejuisen tunkeilijan luokse Haihammas totesi, ettei tainnut maksaa vaivaa alkaa kurmuuttamaan lammikossa piehtaroivaa, vielä äsken mustavalkeana näyttäytynyttä, nyt mutakuorrutteista, kissaa. Tuo näky oli niin kertakaikkisen sielua ravitseva, että naaras jäi hetkeksi tuijottamaan tuota näkyä silmät viiruiksi puristuneina ja hänen vahingoniloinen virneensä monien metrien päähän asti näkyvinä.

Kuitenkin olisi ollut liian myötämielistä yöklaanilaiselle antaa tuon mutaisen eliömuodon vain mutakylpyillä kaikessa rauhassa, joten Haihammas loikkasi vielä toisen päälle niin, että saisi pidettyä tuon luvatta tunkeutuneen mätäpaiseen visusti hieman erikoisessa sviitissään aloillaan. Näin hän lisäksi saisi hillittyä toista, jos tuo äityisi aggressiiviseksi, vaikka sellainen ei tosin pelottanut Haihammasta, kuten nyt arvata saattoi. Nyt lähemmin toista tarkasteltuna teki jopa tuo naaras huomion, ettei hänen vastassaan tainnut olla ihan oppilas. Soturi laski oikean käpälänsä toisen päälle voittajan elkein ja tunki kuin paistinpannulla hakatun kuononsa lammikossa itseään lepuuttelevan kissan kuonon eteen. Toinen tuijotti Haihammasta mudan ja liejun seasta näkyvillä vihertävillä silmillään ja naaras ymmärsi, ettei näyttänyt siltä, että toinen olisi ollut erityisen peloissaan. Ihailtavaa sisua, joutui yöklaanilainen myöntämään itselleen, vaikkakin hän uskoi, että toinen taatusti tutisi sisimmissään - kukapa nyt ei olisi Haihampaan kohdatessaan tutissut? No, varmasti aika monikin, olihan naaras oikeastaan aika hupaisa näky kaikessa vatsavuudessaan, mutta sitä ei ehkä ollut hyvä mainita tuolle harmaalle kissalle.

Puoliksi raakkuen ja puoliksi murahdellen hönkäisi Haihammas sanansa päin toisen kuonoa: "Kuka surkea liejuinen liero on niin tunari, että tulee haastamaan riitaa itse Yöklaanin Haihampaan kanssa?" Vaikka naaras kuvitteli olevansa jotenkin uskottava käyttäessään moisia sanoja, ei hän ollut kuin oikeastaan koominen. Etenkin, kun hänen henkensä löyhkäsi kuin mikäkin raato ja hän näytti lähinnä uitetulta reppanalta kaikessa rapaisuudessaan. Aika hellyyttävää, Haihammas, aika hellyyttävää.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Pe Kesä 13, 2014 12:41 pm

Patatähti yritti nousta ylös kuralammikosta. Vaan jäipä kollin aikeet nousta yrittämisen tasolle. Kuka nyt ensimmäisellä kerralla onnistuisi nousemaan liejusta ylös? Ei varmasti kukaan, ellei kyseessä sitten ollut joku taikatemppuja osaava heebo. Vaan Patatähti ei noihin silmänkääntäjiin kuulunut. Hän kuului niin sanottuihin siviileihin. Mitä nyt oli hiukan korkeammalla jalustalla kuin muut soturit. Siitä huolimatta ei mustavalkoinen kollin retale osannut ylös nousemus temppuja. Toisin kuin esimerkiksi kaikkien tuntema Jeesus.

Toisellakaan kerralla ei onni suosinut Patatähteä. Uudelleen tuo kaatui mutaan, jolloi mustavalkea turkki sotkeutui täysin ruskeaan massaan. Ei sillä, että Meriklaanin päälikkö olisi nousemalla ylös voinut juosta pakoon kuin rotta koiraa. Seisoma-asennossa puolustautuminen oli vaain kymmenen kertaa helpompaa kuin makuullaan oleminen. Vieläpä kun kisuli makasi liukkalla alustalla. Olisihan tilanne ollut erilainen, jos Patatähti olisi maannut edes kivikossa.

Kolmatta kertaa kolli ei yrittänyt. Tuskin hän olisi päässyt ylös, ja vaikka olisikin,niin sekin olisi ollut jo liian myöhäistä. Yöklaanilainen nimittäin oli jo iskuetäisyydellä. Yllätyksekseen tuo vieras naaras, jota Patatähti yhä luuli kolliksi, ei kuitenkaan iskenyt suoraan kurkkuun kiinni. Soturi tyytyi vain painamaan hänet etutassuillaan mutaan ja heittämään ilmoille pari raakuvaa sanaa. Sanat ovat vain sanoja, eivätpä ne Patatähteä jaksanut pahemmin kiinnostaa. Ainakin hän sai tietää toisen olevan nimeltään Haihammas.
"Hmr. Luuletko olevasi suurikin herra? Minä olen Meriklaanin Patatähti!"
Kollista tuntui kuin hän olisi saanut omista sanoistaan voimia. Hän yritti nyt kaikin voimin nousta ylös, jos toisen katin tassut vain antaisivat periksi.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Su Kesä 15, 2014 2:21 pm

Haihammas oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan olla näinkin tilanteen herrana, sillä näin kaiken kuuluikin mennä - hän kuulustelemassa surkeaa tunkeutujaa, joka oli arvonsa mukaisesti lätäkössä rypemässä omassa surkeudessaan. Palveli oikein mainiosti tuollaista roskaa kylpeä tuossa ravassa, eikä naaras voinut kuin virnistää kahta leveämmin katsellessaan tuota jokseenkin surkeaa näkyä. Antaa nyt päästää itsensä moiseen tilanteeseen, hyhhyh, toista oli Haihampaan kohdalla, sillä hänhän ei koskaan antaisi itsensä joutua moiseen kuraan ja vieläpä toisen kissan pompoteltavaksi. Ei edes vahingossa, totta vieköön! Se kuka hänet saisi alistumaan mutalammikkoon kylpemään kuin mikäkin saparolla varustettu eliömuoto olisi taatusti entinen - hänen kunniansa ei koskaan voisi sallia moista nöyryytystä. Ei koskaan! Vielä enemmän yöklaanilainen sai hupia siitä, kun tuo kolli yritti vaivoin nousta ylös mutakylvystään - siinä kuitenkaan onnistumatta. Kuinka pateettista, tosiaan!

Muutaman kerran yritettyään tuo ominaisvärinsä rapaan piilottanut kolli viimein antoi periksi ja tyytyi vastaamaan Haihampaan töykeilyn melkeinpä välinpitämättömällä tyyneydellä, mikä ärsytti Haihammasta jollain tapaa. Toki tuo oli ihan arvostettavaakin, sillä olihan hän itse Yöklaanin Vyöryävä Raivopää, kuten joku joskus häntä oppilasaikoinaan pilkkasi (vaikka Haihammas otti sen mitä suurimpana kehuna), eikä olisi ollut ihmeellistä, jos tuo maahan pakotettu vekkuli olisi tutissut kauhusta. Vaan ei, hän näytti vain ottavan lunkisti kuin mikäkin auringonpalvoja rannalla. Noh, ainakin toisella oli jotakin kunniaa, kun ei alkanut nöyristelemään hänen edessänsä kuin mikäkin maan matonen konsanaan. "Pah, niin huutelee rapakorvainen Patatähti Meriklaanista, joka näyttää jääneen suuren neidin nalkkiin", naaras murahti ja lisäsi painetta käpälällään toisen päälle tehostaakseen mahtipontisia sanojaan.

Vaan hetkinen, hetkinen, Meriklaanin Patatähti? Patatähti? Naaraalla raksutti hetken aikaa pää tyhjänä, kunnes hän sai käsiteltyä saamansa tiedon. No juupenteri, itse Meriklaanin päällikkö! Vaan tästä päälliköstä ei hän ollutkaan vielä kuullut - Meriklaanissa oli siis hierarkia vaihtunut sitten viime kuuleman. Häneltä tosin menivät melko usein moiset uutiset ohi, eihän häntä kiinnostanut muiden klaanien asiat oikeastaan lainkaan, joten ei ollut ihme, ettei hän tiennyt Meriklaania koskevia asioita sen kummemmin. Vaan enemmän häntä mietitytti se, että kuinka kukaan itseään kunnioittava päällikkö saattoi jäädä soturille nalkkiin tai ylipäätään liikkua kielletyillä mailla? Pöyristyttävää! Vaan siinä tuumaillessaan Haihammas herpaantui täysin ja Patatähden yritessä römytä kaikilla voimillaan ylös ei naaras kyennyt tätä estämään. "Aloillasi!" naaras sihahti raivokkaasti ja yritti hillitä kollin käpälilleen nousua, vaan tuloksetta. Hän vain hosuessaan onnistui asettamaan takatassunsa hiukka haparasti ja peli oli pelattu - Haihammas liukastui mutaan ja kaatui itse rapaan vatsalleen. Pthyäh!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Pe Kesä 20, 2014 3:51 am

Kipu oli aivan vietävä, kun harmahtava kissa lisäsi painelu voimaansa. Meriklaanin huippu kollista tuntui, kuin hänen päänsä olisi litistynyt ohueksi letuksi. Mikä olisi varamasti naurattanut kaikkia vastaantulijoita.

Yöklaanin valtava soturi pyysi, tai oikeastaan käski, Patatähteä olemaan aloillaan, mutta kuinka moni vastustaja totteli vastataistelijan toiveita? Ei varmasti kukaan. Haihammas oli varmaankin tottunut leikkimään klaaninsa pentujen kanssa, jolloin tuo voisi säädellä liekkisodan kulkua mielensä mukaan; "Sopiiko, että nyt tämä ja tämä soturi kuolee ja minä valtaan koko klaanin?" Tuollalailla Patatähti muisti leikkineensä pentuaikoinaan. Niin, siis silloin kun oli vielä ollut saastainen yöklaanilainen. Nyt hänestä oli tullut oman arvonsa tunteva Meriklaanin kisuli.

Sen kummempia empimättä kolli nousi voimakkaille tassuilleen, kun hän tunsi Haihampaan otteen herpaantuvan hetkeksi.
Samalla Patatähti ravisteli kurat naamaltaan ja muualtakin kehostaan, jolloin esiin paljastui mustavalkoinen kuviointi. Ei hän kyllä siltikään ollut mikään komea näky, mutta puhtaudet hoidettaisiin myöhemmin. Ihan ensimmäiseksi olisi maksettava velat tuolle ärsyttävälle naaraalle.Siis naaraalle?
"Mitä!? Olenko tuhlannut aikaani noinki ärsyttävään leidiin?!" Patatähden sisällä alkoi veri kiehua rajusti yli. Kolli oli hyökkäämässä toisen kimppuun, mutta soturi kaatuikin itse vatsalleen kuraan. Patatähti ei voinut olla räkättämättä ääneen.
"Hah ha! Nouse nyt ylös. Näytät niin säälittävältä luuserilta siellä alhaalla" kolli irvaili Haihampaalle. Hän ei alentuisi niin alas kuin yöklaanilaiset. Hän ei hyökkäisi,jos tilanne olisi jokseenkin epäreilu. Toisaalta, olihan tuo ylimielinen naaraskin tallonu päälikön päälle. Joten eiköhän makseta samalla hinnalla takaisin!

Toisen loikoilessa rapakossa, päätti muuan Patatähti yrittää tarrata vastustajansa niskanahkaan kiinni ja purra niin kovaa kuin voimakkaista leu'oistan vain ikinä pystyi.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ma Kesä 23, 2014 12:29 am

Kuinka nöyryyttävää olikaan mätkähtää itse ravan keskelle uhottuaan sillä tavalla aiemmin - ja hän kun oli vannonut, ettei koskaan suostuisi moisen nöyryytyksen eteen! Tai no, ei hän nytkään suostunut, ei ainakaan silloin, kun hän kuuli Patatähden herjat. Sellaiset herjat nyt eivät paljoa jossakussa muussa kutittelisi, olivathan ne sellaista pientä kiusoittelua ja oikeastaan melko harmitonta huulenheittoa, vaan Haihampaalle ne olivat kuin hänen kunnialleen oltaisiin näytetty kieltä, lällätelty, tampattu tassulla päälle ja vielä sylkäisty kuolan ja syljen seosta päälle. Ja kestikö naaraan kunnia moista häväistystä? Ei, ei kestänyt, ei totta tosiaan kestänyt - hän oli tunnettu äkkipikaisesta käytöksestään ja helposti provosoituvuudestaan ympäri metsää ja nyt tuo ravan ja mudan kuorruttama herra saisi tuta kunniaansa tallotun ihravuori Haihampaan vihan. Ja se viha oli sellaista, jonka monet olivat saaneet osakseen - ei luultavasti ollut ketään, jota tuo harmaa naaras ei olisi vihannut edes joltakin saralta. Tai oikeastaan kyse ei ollut vihaamisesta, vaan enneminkin vastenmielisyyden tuntemisesta ja inhosta. Vaikka olisi voinut kuvitella yöklaanilaissoturin vihaavan kaikenlaista, ei hän loppujen lopuksi todella vihannut niin montaa asiaa, kuin hän antoi olettaa - inhosi kyllä, mutta vihaaminen on ehkä turhan voimakas ilmaisu.

"Sinä säälittävä Rapaklaanin kuolakarpalo", Haihammas sylki mutaa suustaan samalla, kun yritti saada itseään ylös kaiken sen liejun keskeltä. Sylkiessään sanojaan ulos soturi alkoi täristä holtittomasti kerätessään raivoaan tarpeeksi, jotta olisi voinut toimia huippunopeudellaan. Siinä tutistuaan ehkä muutaman sekunnin hänen onnistuikin kerätä raivonsa äärilukemiinsa niin, että raivomittarin kanssa olisi viisari varmasti pamahtanut punaisen alueen yli kaikesta siitä silmittömän hermostumisen määrästä. Jos naaras olisi hetkenkin pidempään vain maannut aloillaan, olisi koko kuralammikko mitä luultavimmin alkanut kiehumaan yhtäaikaisesti Haihampaan sapen kanssa niin, että läsnäolijat eivät taatusti olisi välttyneet palovammoilta. Kaikeksi onneksi toiminta alkoi, eikä täten yksikään tämän epäonnekkaan kohtaamisen osanottaja saanut palovammoja. Pelastuitte siis täpärästi moiselta karvaalta kohtalolta, Haihammas ja Patatähti, voi kuinka onnekkaita olittekaan!

Vaan Haihampaalla todella oli ihan aikuisten, tai no, ehkä sittenkin soturien oikeaa onnea matkassaan. Tai oikeastaan onnella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että hän sattui nyt vain provosoitumaan Patatähden loukkaavasta ja vähättelevästä lausahduksesta sen verta, ettei hän kestänyt enää vain kuunnella. Sätkittyään aikansa kuravellissä Haihammas pamautti käpälänsä tukevasti maahan ja teki rivakan hyökkäyksen kohti Patatähteä. Mulle riitti, oli päällikkö tai ei, tunkeutuja on tunkeutuja ja toi imbesilli ansaitsee saada pataansa Haihampaan käpälän kautta, oli naaras vain tuuminut ja lähtenyt räväkkään hyökkäykseen. Vaan sattuipa niin, että tuo Meriklaanin koltiaispäällikkö oli saanut saman tuuman samaan aikaan ja pamauttikin purukalustonsa Haihampaaseen - ei kuitenkaan aivan niskaan, vaan hiukka sen taakse, olihan naaras lähtenyt samoihin aikoihin liikkeelle. Onnekasta siis ehkä olikin, että hän oli lähtenyt liikkeelle - muussa tapauksessa Patatähti olisi saanut melko mojovan etulyöntiaseman ja sellaistahan ei moiselle kurakollille tahdottu suoda.

Noh, oli Patatähti saanut hampaansa kipeästi Haihampaan niskasta hieman alemmas tai ei, niin se ei estänyt Haihammasta millään tapaa. Oli selvää, että Patatähti oli kokenut konkari ja osasi käsitellä tappelupukaria jos jonkinmoista, mutta vielä selvempää oli, että tuolla kollilla oli vastassaan Yöklaanin soturi, joka ei pelkoa tuntenut tahi kivusta liiemmin välittänyt. Siispä Haihammas päästi vain kuuluisan sotakiekaisunsa, joka kaikessa juhlavuudessaan kuulosti heinänuhaisen kotkan rääkäisyltä, ja yritti tarrata omilla hampaillansa Patatähden takakoivesta, sillä siihen hän mahaltaan vielä yletti, vaikka kolli roikkuikin hänen niskansa tienoilla. Samalla hetkellä naaras yritti vielä etukäpälällään jakaa vahvan töytäisyn, kynnet esille vedettynä, toisen vatsan tienoille. Tämä osoittautui hieman huteraksi valinnaksi, sillä Haihammas ei ollut mikään akrobaatti, vaikka kissa olikin - hänen etukäpälälyönnin yrityksensä jäi hieman köykäiseksi. Hups! "Näytä mistä sut on tehty, Meriklaanin mätäpaise", kiekaisi harmaa naaras vielä raakkuvalla äänellänsä perään. Jos ei hänen hyökkäyksensä ollut mikään päätä huimaava, niin ainakin hänen kiekauttamansa herjat olivat aivan omaa luokkaansa.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ke Kesä 25, 2014 7:52 am

Patatähti ole kokenut elämäns aikana vaikka ja mitä. Hän oli nähnyt kaksijalkoja, tapellut koirien ja kettujen kanssa...mutta koskaan kolli ei ollut saanut oksennusreaktiota. Niin, paitsi nyt. Mistäkö tuo johtui? Siitä, että saatuaan otteensa Haihampaan niskasta - tai ainakin melkein niskasta - Patatähden hampaat uppoiva ensin paksun turkin läpis, ja sen jälkeen vielä naaraan lihaan. Ei sillä, etteikö päällikkö ennenkin olisi kissan lihaa purrut, mutta vastustaja sattui olemaan Patatähden mieleen ehkä liiankin- rasvainen. Moisesta reaktiosta huolimatta kolli ei hellittänyt otettaan, vaan piti toista tiukasti mutalammikkoa vasten.

Kaikki näytti menevän suunnitelmien mukaan. Oikeastaan meriklaanilaisella ei ollut mitään stradegiaa vaaleahkoaa naarasta vastaan, mutta äkkiäkös Patatähti jotain extremeä keksisi. Ainoa vain, ettei huikea ritarimme ollut mikää välkky pääkopastaan. Joka tapauksessa asiat menivät keksimättömän suunnitelman mukaan, kunnes tuo pirullinen leidi upotti naskalihampaansa Patatähden takajalkaan. Kipu oli sietämätön, mutta kolli tiesi, ettei juuri nyt voinut päästää irti. Koristeena kermakakun päälle, Ritari Ässä sai hennon osuman mahaansa. Mitä todennäköisemmin Haihammas oli yrittänyt iskeä kunnolla, mutta lyönyt huti. Mikä ei ihmetyttänyt, kun katin rumilukset kamppailivat moisessa asennossa.

Yöklaanilaisen sotahuudot olivat kamalia, ja ne suorastaan rikkoivat tärykalvot. Mikä olisikin Patatähden pienin ongelma. Suurimpia onelmia olivat tällä hetkellä se, että nimeltä mainitsematon roikkui hänen takakoivessaan kiinni. Päällikön pitäisi tehdä seuraava siirto, mikäli hän ei ajatellut jäävänsä tuohon asentoon loppu elämäkseen.

Sen kummempia miettimättä, Patatähtösemme päästi ihraniskan otteestaan ja sylkäisi maahan. "Ei sua ainakaan mausteilla oopilattu!" kolli tiuskaisi Haihampaalle. "Kävisit nyt edes pesulla joskus"
Seuraavaa liikettä mustavalkoinen kissa ei vielä(kään) tiennyt. Olisikohan fiksuinta katsoa, miten Haihammas reagoi. Ei, nyt kun oli mhdollisuus toimia, niin siihen tilaisuutenn oli tartuttava mukisematta! Patatähti otti kynnet esille ja yrittämällä yritti raapaista soturin kasvoihin.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Su Kesä 29, 2014 3:41 am

Siinä nuo kaksi rapamonstroa tanssahtelivat hampaat toisiinsa iskettyinä - Patatähdellä tiukka niskaote, tai noh, ei nyt ihan niskaote kuitenkaan, Yöklaanin soturissa ja tuolla soturi Haihampaalla tukeva hammastuntuma tuon Meriklaanin pääjehun takakoipeen. Kummallakaan ei liennyt minkäänlaista aietta hellittää otettaan, tai ei ainakaan harmaalla plösönaaraalla, joka riemastuksissaan piti tuosta saamastaan koivesta niin visusti kiinni kuin suinkin siinä akrobatikotkin kateellisiksi saavassa jumppailuasenossaan kykeni. Patatähden puruvoima oli kertakaikkisen hämmästyttävä, joutui tuo koipea jäystävä naaras toteamaan - hän oli varma, että tuo rapainen olento yritti vähintäänkin jo porautua hänen ytimiinsä siinä nakertaessaan hänen niskansa seutua. Jos Haihampaalla ei olisi ollut suu täynnä Patatähden takajalkaa, olisi hän päästänyt mitä luultavimmin sellaisen hennon, tai no, Haihampaasta nyt ei olisi saanut hentoa ääntä maanittelemallakaan, rääkäisyn silkasta kivusta. Vaan nyt hän vain tyytyi itsekin pistämään parastaan ja yrittämään vimmatusti horjuttaa vastustajaansa koettamalla riuhtoa tätä jalkaparkaa.

Mutta oikeastaan sellaiset yritykset jäivät nyt paitsioon: Patatähti päästi kaikkien odotusten vastaisesti irti (mikä nössö) ja tyytyi vain päästämään melkoisen herjan, minkä tähden Haihampaan huomio herpaantui, eikä hän täten lähtenyt suunnittelemaansa jalanriuhtojaisiin. Kävisit pesulla? Väittikö toinen, että hän oli jollain tapaa saastainen? Pah, pötyä - hänhän peseytyi ihan säännöllisesti, ainakin kerran kahdeksaan auringonnousuun! Toki hänen turkkinsa nyt oli rapainen, eikä voinut myöskään kieltää, etteikö olisi kulunut jonkin verran auringonnousuja naaraan viime pesukerrasta, olihan hän touhottanut taasen sen verta innokkaasti klaanipuuhissaan, että moiset toisena tulevat aktiviteetit olivat vähän jääneet, mutta että ei mausteilla pilattu? Phyh, Patatähti oli paraskin puhuja - mokoma lörppähuulinen rapaolento. Naaras ei voinut olla pistämättä vastaan tähän provosointiin käheästi kiljaisten: "Ai jaa?! Patakura voisi taas pitää patansa ummessa ja alkaa tapella viimein kuin päällikkö!"

Samassa, kun naaras kiekui sanottavansa, päästi hän myös irti toisen jalasta (kukapa nyt jalka suussa huutelisi yhtään mitään) ja rää'yttyään viimeiset sanansa hän sai kynnet naamaansa. Arvata saattaa, että naaras tulistui tietenkin tästä kohtelustaan melkoisesti, eikä vain siksi, että sai käpälää kuonoonsa kera kynsien, vaan myös siksi, että hänestä tuo isku oli aivan liian pateettinen päällikölle - tuommoisia neitiläpsyjä ei pitäisi Haihampaasta kenenkään päällikön harrastaa. Niinpä tuo yöklaanilaissoturi ärähti ja uudessa naamansa viivasotamaalauksessaan päätti aikoa nyt tosissaan näyttää tuolle vekkulille taivaan merkit: lyttynaamainen kissanpyllerö läiskäytti häntänsä mutalammikkoon melkoisella voimalla ja yritti sitten läiskäyttää mutaisen häntänsä Patatähden silmille. Seuraavaksi Haihammas heittäytyi toista päin kylki edellä ja tietenkin koko massallansa, kuinkas muutenkaan, ja yritti saada toisen kumottua uudelleen tuon arvolle sopivaan paikkaan: kuralammikkoon.

Tässä yrityksensä lomassa kuitenkin Haihampaan nenää alkoi kutittaa aivan uskomattomalla tavalla. Sellaisella aivan sietämättömällä - oli kuin höyhenillä oltaisiin sahattu hänen nenäonteloaan ja jokainen, jonka nenäonteloa on sahattu höyhenillä, ei sillä että niin olisi jollekin koskaan käynyt, voi varmasti samaistua tuohon soturin kokemaan tuskaan. Hän ei kerta kaikkiaan kyennyt pidättelemään tätä tuskaansa, vaan päästi valtaisan aivastuksen yrittäessään tönäistä Patatähteä kumoon - naaras pärskähti niin suurella voimalla, että hänen töytäisynsä jäi kuin pennun leikkimieliseksi puskemiseksi: "HHHHääääättssssiiiiiihhh!" Tämä aivastus oli niin valtaisa ja räkää joka suuntaan lennättävä, että Haihampaalla meni täysin pasmat sekaisin omasta aivastuksestaan: hän horjahti hiukan taaksepäin yrittäessään puskea Patatähteä. Uusien aivastuksien tullessa (niitä tuli ainakin kolme lisää) Haihammas menetti oman tasapainonsa. Kuinka kukaan voi menettää aivastuksista tasapainonsa, voi joku nyt skeptisenä kysyä, ja hänelle täytyy kertoa, että Haihampaan aivastukset eivät olleetkaan mitään tavanomaisia pikkupärskähdyksiä. Hänen aivastuksensa olivat aivan omaa luokkaansa ja niiden voimasta oltaisiin saatu varmasti jo uusiutuva energianlähdekin. Naaras pyllähti istumaan nenä räkää vuotavana mutaan - hän oli tainnut vilustua kaiken sen sateessa riehumisensa jälkeen. Schwups!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Pe Heinä 18, 2014 7:03 am

Haihammas maistui kuvottavalta, eikä tuon iljettävän kissan maku koskaan katoaisi Patatähden suusta. Tai lähtisi varmaan sen jälkeen, kun hän olisi juonut seuraavat sata litraa vettä. Ja ottakaahan huomioon, ettei tuokaan tieto ole ihan varmaa.
Pahasta mausta enempää välittämättä, meriklaanilainen tunsi, kuinka hänen takajalkansa vapautui naaraan otteesta. Oliko Haihammas luovuttamassa?
Ei, ei sentään. Toinen halusi vain iskeä takaisin, sanoilla.

"Olet naaras, en voisi rökittää sinua kunnolla. Olisit muten ihan henkihieverissä" Patatähti sihisi hampaidensa välistä. Hän totta vie inhosi tuota naarassoturia! Ei hän mikään patakura ole. Sitapaitsi, ei Haihammas ole yhtään sen paremman näköinen kuin hänkään.

Patatähti oli aikeissa lähteä Yöklaanin reviiriltä. Hänellä ei olisi täällä enää mitään virkaa. Mitä nyt olisi yksi kana -tai siis kissa- kynittävänä, mutta silti. Vaalea naaras ei kuitenkaan näyttänyt suvaitsevan moista ideaa. Haihammas rynnisti koko voimallaan kohti Patatähteä. Päällikkö oli aikeissa hypätä sivuun, mutta näki sen tarpeettomaksi, sillä yöklaanilainen aivasti ainakin kolme pärskäystä. Räkää lensi sinne sun tänne. Mustavalkea kissa sai siitä huolimatta pienehkön tönäisyn, mutta eipä moinen tuntunut missään.
"Ehdotan, että menet yt suorinta tietä leiriisi.Vai haluatko kuolla nuhaisena sontakasana?" kolli murisi. Jos Haihammas olisi fiksu, hän valitsisi uljaamman kuoleman ja häipyisi.
"Kaltaisesi hyvä soturi ansaitsee paremman kuoleman, kuin mitättömän klaanipäällikön hampaiden kautta"

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ma Heinä 21, 2014 9:24 am

Haihammas totta vieköön inhosi sitä, kun joku aivoton pölvänteri ei ottanut naarassoturia tosissaan - hän totta vieköön vähät välitti siitä, oliko joku kolli tai naaras, joten moiset typerät roolit olivat hänestä lähinnä naurettavia ja olikin melkeinpä Patatähdeltä pateettista olla yrittämättä rökittää Haihammasta tosissaan sen tähden, että hän oli naaraskissa. Jos Patatähti yritti leikkiä herrasmiestä, hän todella epäonnistui siinä pahemman kerran ja Yöklaanin plösösoturi olisi voinut jo tuhahtaa pelkästään siitä syystä muutaman halveeraavan sanasen, vaan hänpä säästi henkeään, eikä alkanut kiekumaan kiukkuiseen sävyyn muutamaa valittua sanasta aiheen saralta. Tosin vaikka kolli nyt sanojensa vastaisesti yrittäisikin piestä hänet henkihieveriin, niin Haihammas vähän epäili, olisiko Meriklaanin päälliköstä siihen - yrittäisi vain kaikin mokomin, niin nähtäisiin, kuka pieksää ja kenet. Haihammas ei kaivannut pienintäkään hölläystä osakseen neitiytensä tähden, kuten nyt häneltä arvata saattoikin, ja harmaa kissa olisi mieluusti vain lähtenyt ronskiin mittelöön kollin kanssa. Päällikkö tai ei, hälläväliä, hänhän antaisi vaikka koko Meriklaanille kuonoon, jos oli tarve!

Vaan siinä tilassa hän ei olisi kyllä antanut turpiinsa kuin vain itselleen: hänen nokkansa vuoti vuolaasti räkää ja hänen silmänsä alkoivat punoittaa melko sairaalloisen näköisesti. Neiti Ihramaha päästi vielä muutaman aivastuksen lisää ja jokseenkin säälittävästi hän niiskautti muutaman kerran vielä aivastuksiensa perään. Siinä mutaan pyllähtäneenä Haihammas näytti kerta kaikkiaan aivan uskomattoman reppanalta ollakseen Yöklaanin ykkösraivotar: hänen turkkinsa oli läpikotaisin sateen kastelema ja melkoisen rapainen ja koko kissa näytti oikeastaan vain siltä, kuin hänen ei kuuluisi olla enää tässä maailmassa. Kaiken kukkuraksi harmaa plösömme alkoi tuntea infernaalista huimausta ja palelua - joku hieman terävämpi kissa olisi mitä luultavimmin todennut saaneensa kuumeen, mutta Haihammas ei totta tosiaan osannut sanoa, mikä häntä vaivasi. Noh, vaivasi jokin tai ei, niin sehän nyt ei ollut syy eikä mikään nössöillä Meriklaanin idioottipäällikön edessä!

Patatähden sanat saivat naaraan arvatenkin vain kiivastumaan entisestään. Hänkö muka pakenisi tunkeutujan edessä ja antaisi tuon vaellella Yöklaanin reviirillä kuin kotonaan? Patatähtihän voisi yrittää ottaa tuon kohdan reviiristä Meriklaanille, jos Haihammas nyt vain lähtisi yhtä säälittävästi livohkaan kuin mikäkin pateettisesti pillittävä pupupöksypentu! Hänellehän nauraisivat niin hiiret, tirpat kuin meriklaanilaisetkin, eikä hän enää koskaan kehtaisi näyttää naamaansa edes klaanilaisilleen. Millaisena soturina Patatähti häntä oikein piti ehdottaessaan tuommoista potaskaa? "Nokka, hätsiuh, umpeen, Lieju-hätsiuh-tähti!" Haihammas pärskähteli sanojensa väliin vähän lisää siinä nenänsä vuotaessa putouksenomaisesti ja silmiensä punoittaessa lailla jouluvalojen. "Päällikkö ja soturi-äääätttshhiiiih-lakia rikkomassa, etkö--", tähän väliin naaras päräytti taas semmoisen räkäaivastuksen, että hänen aivokudoksensa melkein räjähtivät tapeteille, "-- häpeä ollenkaan?!" Niin, vaikka Haihammas olikin aggressiivinen ja äkkipikainen, totteli hän soturilakia kuuliaisesti, eikä hän sen vuoksi voinut koskaan tappaa ketään ilman hyvää syytä. Sen vuoksi Patatähden sanat saivat naaraan tutisemaan raivosta: kuka päällikkö todella edes puhui soturilain rikkomisesta ja vielä kutsui itseään säälittävästi mitättömäksi? Mikä häpeä, mikä häpeä: Haihammas ei olisi koskaan tahtonut olla tuommoisen päällikön alaisena.

Kuumeinen tai ei, Haihammas kävi uuteen hyökkäykseen pyllyiltyään tarpeeksi kauan kuralammessa. Hän nousi räkäpäisenä rivakkaan ja yritti kuolemankorinoita päästellen äänihuulistaan käydä Patatähden kurkkuun kiinni. Hänen tekniikkansa oli kuitenkin aivan pohjattoman huono, sillä hän ei voinut kovin hyvin: naarasta huippasi aivan silmittömästi, eikä hän oikein tahtonut pysyä pystyssäkään. Oikeastaan hän ei ehtinyt päästä edes kosketusetäisyydelle kollista, kun häntä alkoi pyörryttää jo siinä määrin, ettei hän kyennyt enää jatkamaan: naaras pysyi hädintuskin pystyssäkään enää. Kuinka hänen oireensa ilmaantuivat näin voimakkaina, vaikka vielä vähän aikaa sitten hän oli melkoisen hyvissä ruumiinvoimissa? Noh, mitä luultavimmin hän oli koko tänä aikana ollut jo hiukan pöpöinen, mutta hän oli vähän sitä sorttia, ettei hän oikein tahtonut huomata pieniä merkkejä sairastumisesta ennen kuin ne villiintyivät täysin. Hän oli juuri niitä kissoja, jotka yrittivät vielä aminohappojensa denaturoituessakin riehua. Vaan nytpä hän ei kyllä kyennyt enää riehumaan: kuume poltteli hänen turkkiaan ja soturi oli tuupertua siihen paikkaan. Urheasti hän kuitenkin yritti pysyä jaloillaan ja kevyesti huohottaen hän mulkoili vastustajaansa: "Mitä odotat, käy päälle!"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    Ke Heinä 23, 2014 6:47 am

Patatähti tuijotti itsensä kokoista naarasta, joka tosin oli leveydeltään isompi, mutta korkeudeltaan aika samaa luokkaa. Haihammas näytti kaikeea muulta, kuin terveeltä. Mikäli Patasoturimme olisi ollut parantaja, olisi hän lähettänyt soturin sammalvuoteelle lepäämään. Vaan eipä ollut Tähtiklaani moista roolia kollille suonut. Mokomat tähtikissat olivat lahjoittaneet hänelle muutaman hengen. Mutta mitä hyötyä niistäkin on, kun ei kukaan ole Patatähteä vielä kertaakaan haastanut? Tai no oli, Haihammas. Mutta hänkään ei juuri nyt ollut maailman parhaassa taistelukunnossa. Vaikkei naaras sitä itse myöntänytkään.

Suu kuitenkin tuntui käyvän normaalisti. Suurehko naaras nimittäin syljeskeli jos jonkinmoista herjaa päin päällikön pärstää. Mutta kuten sanottua, ei haukku haavaa tee.
"Hah ha! Minäkö en muka noudata soturilakia? Jos et sattunut tietämään, niin olen entinen yöklaanilainen. Olin aikeissa haastaa arvoisan Kuutähden kaksintaisteluun, mutta sinä satuit tulemaan muuriksi tielleni. Niinpä suunnitelmiini tuli muutos. Jahka pääsen sinusta eroon, teen tiukan U-käännöksen ja palaan kotiini" Patatähti naurahti kuivasti. Hän vilkaisi Haihammasta kulmiensa alta.
"Mahtaa olla Kuutähti epätoivoton sotureidensa määrän suhteen, kun minun tilalleni tuollaisen körilään otti. En nimittäin muista nähneeni sinua koskaan"
Se oli totta. Silloinen Patasydän ei ollut - tietääkseen - nähnyt koskaan Haihampaan näköistä kissaa Yöklaanin leirissä. Vaan saattoipa herra olla hyvinkin väärässä. Ehkäpä naaras oli nähnyt hänet. Ehkäpä sekin selviäisi pian.

Huonosta kunnostaan välittämättä, yöklaanilainen lähti taas hyökkäykseen. Mikä hullu. Haihampaalla tuntui kuitenkin olevan niin paljon taistelutahtoa, että Patatähti näki parhaakseen astua yhden askeleen sivumpaan. Vaan pääsipä vaalea naaras hädintuskin kosketusetäisyydelle, kun tuo joutui pysäyttämään iskunsa.
"En taida vaivautua. Voin saada vaikka tartunnan" kolli tuhahti. Joku järkevä olisi ehkä saattanut tässä vaiheessa lähteä kohti omaa reviiriänsä, mutta Patatähti ei nähnyt sen olevan tarpeen. Sen sijaan hän otti askelen kohti vastustajaansa ja painoi naamansa hyvin lähelle tuon pärstää, virnistäen samalla.
"Kuten on tapana sanoa: Naiset ensin. Hyökkää siis ensin, ole hyvä." Saatuaan lauseensa päätökseen, Patatähti istahti hieman taa'emmaksi ja nuolaisi toista tassuaan.
"Tai ainahan voit lähteä parantelemaan itseäsi, jolloin lupaan lähteä pois mailtanne."

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    To Heinä 24, 2014 3:52 am

Täh, Patatähti entinen yöklaanilainen? Naaraan kuumeiset aivot yrittävät käsitellä tietoa kuin parhainkin graafinen laskin ratkaisee tuntematonta muuttujaa, mutta melko tuloksetta, sillä hänen aivojensa kapasiteetti oli puolitettu kaiken sen rään ja kuumeen aiheuttaman pöhnäisyyden tähden. Naaras ei muistanut nähneensä kollia koskaan omana aikanaan Yöklaanissa, vaan eipä mikään ihmekään: hänhän ei kaveraannut klaanilaistensa kanssa kuin partio- tai metsästysretkillä, eikä olisi ollut suurikaan sattuma, etteivät he olisi koskaan joutuneet toistensa kanssa tekemisiin, hoitihan harmaa soturi usein annetut tehtävänsä väen vängällä yksin. Haihammas oli ollut klaanissa lähes koko elämänsä eli muutaman vuodenajan kierron verran ja Patatähti näytti jokseenkin paljon vanhemmalta häneen verrattuna. Saattoi siis hyvinkin olla, että plösökissa oli tullut klaaniin räkänokkana vasta Patatähden lähdettyä. No, väliäkös sillä, oliko hän nähnyt tuon kuolakarpalon vai ei, tärkein tekijä yhtälössä oli se, että Patatähti oli pettänyt klaaninsa ja mitä ilmeisimmin siirtynyt Meriklaaniin syystä tai toisesta. Tai sitten hänet oltiin erotettu Yöklaanista, mikä tuntui naaraasta varsin järkevältä tuommoisen pölvänterin kollin tapauksessa. Patatähden oli varmasti täytynyt rikkoa jotakin pykälää ja lentää ulos Yöklaanista. Haihampaalle mikään syy ei ollut tarpeeksi pätevä klaaninsa pettämiseen moisella typeryydellä ja hän olikin melko pöyristynyt tästä tiedosta. "Vai petit sitten Yöklaanin, ruoja", harmaa raivotar kihisi hampaittensa lomasta raivokkaasti ja hetken hän näytti siltä kuin olisi yrittänyt käydä Patatähteen käsiksi silkasta kiukustaan, mutta naaras näytti hillitsevän itsensä. Tai oikeastaan kyse oli ennemminkin siitä, että hän voi niin huonosti, että pystyssä pysymisessäkin oli tarpeeksi työtä.

Vai että Patatähti vetämässä Kuutähteä pataan? Naaras ei arvostanut Yöklaanin päällikköään niin paljon kuin nyt ehkä olisi, mutta hän silti piti tuota jossain arvossa, pitihän tuo (Haihampaan mielestä) nössö naaraspäällikkö kuitenkin huolta klaanistaan, ja moisen kuuleminen nyt oli melkoisen raivoa herättävää. Sitä vain hiippailtiin toisten mailla ja ajateltiin tulla vetämään muina miehinä vanhan klaaninsa päällikköä kuuppaan, aika hävytöntä. "Noudatat soturilakia ja…" tässä välissä Haihammas piti pienen tauon ja aivasti niin, että hänen nenästään suihkahti pieni räkänoro, "… silti tunkeudut vanhan klaanisi reviirille kuin mikäkin hikiluopio! Missä on kunniasi, sinä kurja lahna-aivo", Haihammas kiehui ja hän tutisi kuumehöyryissään niin raivokkaasti, että oli kaatua nurin jo pelkästä tutisemisestaan. Häntä sitten sapetti Patatähden kunniattomuus päällikkönä, eikä hän ollut uskoa korviaan kuunnellessaan tuon epelin juttuja. Vaikka Haihampaalla ei itse ollut varaa moittia muita huonosta käytöksestä tai ehkä kunniallisuudesta, niin hänellä oli sen verta kunnioitusta klaanielämää kohtaan, ettei hän voinut kerta kaikkiaan hyväksyä tuommoista ählämöintiä. Ja että tuo tahtoi vielä palata kotiinsakin… Senkus! "Ala sitten pötkiä pakoon, sinä räkäinen petturi - et ole oikeutettu enää astumaan Yöklaanin maille!"

Ehkä siksi oli molempien kannalta ihan hyvä, että naaras oli aivan liian heikossa hapessa alkaa heilutella karvanyrkkejään tosissaan - hänen todella teki pahaa yrittää edes pysyä pystyssä. Patatähden tunkiessa pärstänsä Haihampaan eteen kesti naaraalla liian kauan ymmärtää tuon todella tulleen niin lähelle, olihan hän kuumehouruissaan aivotoiminnaltaan jo aivokuolleen hiiren tasolla, no ei nyt ehkä ihan, mutta melkein kuitenkin, ja vasta Patatähden vetäytyessä kauemmaksi hän ymmärsi, että olisi voinut vaikka kolautta päänsä tuon kollin otsaan ja yrittää tyrmätä tuon omalla paksulla kallollaan. Myöhäistä, vaan olihan se nyt arvattavissa, että hän tunsi velvollisuudekseen tehdä jotakin tuon koppavan päällikön suhteen, oli kuinka heikossa hapessa tahansa. "Älä edes kuvittele", naaras rääkäisi ja silmissä heittäen hän astui askeleen lähemmäksi Patatähteä, paljastaen likaisen hammasrivistönsä ja nostaen mutakuorrutteella kermatut karvansa, jotka näyttivät kuin niittihelistimen niiteiltä kaikesta siitä märkyydestä ja kurasta, pystyyn. Häntä todella pyörrytti, oksetti, aivastutti, vähän ehkä kutitti nenästäkin, heikotti ja kuume tuntui yltyvän hetki hetkeltä kovemmaksi, mutta naaras vähät välitti moisista pikkuseikoista. Tämä junkkari kerjäsi verta nenästään! Naaras yritti loikata vielä kerran kohti Patatähteä ja läiskäyttää valtavan käpälänsä tuon kuonoa päin.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Ooks mä nähny sut joskus?    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Ooks mä nähny sut joskus?
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: