Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Suuret mahdollisuudet

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Kkurakur
Parantaja


Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   To Heinä 17, 2014 11:54 pm

Seeprahyppijä oli juuri niitä veikkosia, jotka suhtautuivat huutamiseen ja aggressiiviseen olemukseen hyvin varauksella, jopa säikähtäneesti. Niinpä hän värähti kuullessaan Sinitaivaan, joka innokkaasti kertoi nimenmuutoksestaan, äänensävyn kohoavan ja kolli otti nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Vielä äsken naaras oli vaikuttanut niin rauhanomaiselta, niin mukavalta, mutta tuuli oli kääntynyt mitä eriskummallisemmalla tavalla suuntaan, johon se olisi soturin mielestä voinut olla kääntymättä. Tämä varhaisdementinen uusi Sinitaivas ei taatusti tuntunut enää tippaakaan rauhanomaiselta tai edes mukavalta, eikä Seeprahyppijä tuntenut oloaan kovinkaan turvalliseksi seistessään tuon ehkäpä jopa arvaamattomaksi heittäytyvän naaraan edessä. Tumma soturi ei oikeastaan edes ensalkuun uskaltanut naukua enempää sanoja, sillä häntä vähän pelotti, että saisi provosoitua tarkoituksettomasti toisen kimppuunsa jos hän sanoisi yhdenkään sanan väärin. Sinitaivaan, nyttemin Najuksi itseään kutsuvan, tivatessa kuitenkin tuliklaanilaisseniorin identiteettiä ei hän voinut pysytellä hiljaa - olihan hän melkoisen alistuva luonteeltaan, ja moisen auktoriteetin uhkuminen oli nyt vain sellaista, ettei Seeprahyppijä voinut oikeastaan tehdä muuta, kuin totella. "Olen Seeprahyppijä", kolli aloitti jokseenkin epävarmasti ja hänen korvansa venkoilivat jokseenkin levottomasti hänen hermostuneisuutensa tähden, "Satuimme törmäämään täällä toisiimme aiemmin. Muistatko?"

Vanhempana ja maltillisena herrashenkilönä kolli kuunteli aggressiiviseksi äitynyttä naarasta, sanomatta oikeastaan itse mitään. Tiedä sitten, johtuiko hänen vaiteliaisuutensa vain hänen viileän vaiteliaasta luonteestaan vaiko siitä, ettei hän uskaltanut maukua yhtikäs mitään tuolle jo Seeprahyppijän klaanilaisuutta sättivälle elämänmuodolle, mutta soturi ymmärsi nopeasti, ettei hänen todella kannattaisi sanoa yhtikäs mitään asiaan liittyvää - Sinitaivas vaikutti tuolla hetkellä juuri niin raivopäiseltä, että olisi hyvinkin voinut sanojen lisäksi nuijia Seeprahyppijää käpälinkin, ja semmoistahan ei kollin kaltainen rauhaisa sielu tahtonut. Oikeastaan siinä ollessaan hänelle alkoi käydä melkoisen selväksi, että olisi ehkä kaikkein turvallisinta poistua vain tilanteesta ja jättää Sinitaivas riehumaan oman onnensa nojaan siihen asti, kunnes rauhoittuisi ja palaisi takaisin leiriinsä vaikka parantajan tutkittavaksi. Seeprahyppijä ei tahtonut olla missään tekemisissä tuommoisten jokseenkin epävakaiden sekoboltsien kanssa.

Oli kuitenkin hänen periaatteittensa vastaista vain poistua paikalta kiperän tilanteen tullen. Hänellä nimittäin oli pieni huoli jossain takaraivossaan siitä, että pääsisikö tuo naaras koskaan kotiinsa noin kiihtyneenä. Voisi olla, että Sinitaivas riehuisi vielä tovin jos toisenkin pidempään ilman apua, ja tuommoisena raivottarena tuo voisi saada pahaakin jälkeä aikaan: kuka ties Sinitaivas lähtisi polttamaan Najuna kirkkoja ja potkimaan hautakiviä kumoon? Seeprahyppijä otti melkeinpä velvollisuudekseen siis huolehtia, että Sinitaivas pääsisi onnellisesti Valoklaanin leiriin tutkittavaksi - sen hän oli naaraalle velkaa. Niinpä ei auttanut kuin lähteä juuri livohkaan loikkineen naaraan perään hieman empien ja jäädä puun, jonne tuo oli vetäytynyt retriittiin, alle maanittelemaan tuota miettimään kotiinpaluuta. Varovasti mörähdellen ja jokseenkin alistuvasti naukuen hän yritti saada viestinsä naaraan harkintaan: "Öhm, arvon neiti, voinen saattaa teidät takaisin Valoklaanin leiriin…?"
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Pe Heinä 18, 2014 1:14 am

Naju aka Sinitaivas

Jumalaksi itseään kuvitteleva Najuna hilluva ruskea arpiposki katsoi vihaisesti toista, alempaa eliömuotoa ja hänen teki mieli niin kovin vaikka potkaista tuota alhaista saastaa päähän. Toisen värähtäminen ja askeleen taaksepäin kavahtaminen saivat itseriittoiselta tuntuvan luopioksi itseään luulevan katin hymyilemään vihaisen itserakkaasti ja kyseli toisen henkilöllisyyttä. Ja niin sellainen saatiinkin, Seeprahyppijä oli toisen nimi. Mutta kun toinen vallan väitti heidän törmänneen aiemmin paikalla, neiti ei muistanut mitään, mutta jokin sykki mielessä.
"En ole törmännyt keneenkään", hän väitti vastaan ja nousi seisomaan, valmiina lähtemään tilanteesta jo pakoon. Ja niin hän tekikin, loikki puuhun keveästi. Hän pysytteli alimmalla oksalla, vaikka Seeprahyppijä-katti pysytteli takiaisen lailla perässä. Neiti vetäisi käpälät alleen ja yritti rauhoittaa itseään, kunnes toinen varsin herrasmiesmäisesti tarjoutui saattajaksi, mutta Naju ei suostunut siihen. Hän sai uudelleen raivonsa ja sähähti alemmas, niin että sylkeäkin lensi.
"Jumalat eivät ole niin heikkoja, että tarvitsisivat saattajaa. Enkä mihinkään saastaklaanin keskelle joudu, minä olen klaaniton ja klaanittomana pysyn, vaikka minulta jalat ja häntä vietäisiin", neiti sihisi hampaiden välistä vakuuttavasti kuin käärme. Neiti huitoi kärsimättömänä hännällään ilmaa, juuri ja juuri Seeprahyppijän ulottumattomissa, jos toinen vaikka yrittäisi vetäistä hänet hännästä alas oksalta.

"Hus, menetkös siitä, ennen kuin oikeasti liekitän sinut!" neiti sihisi ja huitaisi tassullaan ilmaa oksan alla kynnet esillä. Hän mietti kuumeisesti pakokeinoa, mutta rauhoittuessaan tajusi mahdollisuutensa kiusata klaanikissoja. Hän rauhoitti häntänsä ja vetäisi toisen käpälänkin takaisin alleen ja katsoi seesteisesti Seeprahyppijää.
"Tai no, oikeastaan voisinkin tarttua tarjoukseesi. Saattaja ei koskaan olisi pahitteeksi nykyjään, kun mäyrät ja ketut valloittavat lisää alueita", neiti puhui rauhoittuneella äänellä, niin että kuullosti taas vallan Sinitaivaalta. Mutta Najuksi hän itsensä vielä luuli, ei siitä muuksi muuttunut.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ma Heinä 21, 2014 9:48 am

Seeprahyppijää oikeasti tutisutti Sinitaivaan totaalisesti muuttunut käytös: nyt tuo naaras vaikutti siltä, että hän todella voisi liekittää kollin kaltaisen rauhanomaisen kulkijan jo pelkällä kipinöitä kitusistaan sinkauttelevalla sähinällään. Kolli oli sen verta rauhallinen ja ylipäätään rauhaa rakastava, että hänestä oli varsin pelottavaa olla tuommoisten raivottarien seurassa: hän oli muutoinkin huono tulkitsemaan muiden eleitä ja mielenliikkeitä, eikä tilannetta auttanut ollenkaan se, että tuo Najuksi itseään kutsuva Sinitaivas vaikutti tuossa mielenlaadussa olevan sen verta äkkipikainen, että voisi oikeastaan tehdä ihan mitä vain. Ja ihan mitä vain käsitti paljon asioita, joita Seeprahyppijä ei totta tosiaan tahtonut käyvän toteen. Voisihan naaras näet yllättäen keksiä lähtevänsä vaikka ristiretkelle tappamaan hämähäkkejä tai sitten koppakuoriaisia. Ja semmoinen oli tummanpuhuvasta kollista anteeksiantamattoman brutaalia, eikä hän villeimmissä painajaisissakaan tahtonut nähdä mitään yhtä kamalaa: Sinitaivas olisi saatettava pikimmiten sinne, minne hän kuului ja antaa Valoklaanin huolehtia jatkosta.

Sinitaivaan, nyt mitä ilmeisimmin Najun, kieltäytyessä saattamisesta, oli raidallinen kolli mennä täysin neuvottomaksi. Hän ei totta tosiaan osaisi suostutella yhtään ketään tekemään, kuten kolli halusi, joten kaikki tuntui turhalta: mitä hän nyt tekisi? Lähtisi pois, kuten Naju vaati? Jättäisi tuon riehumaan yksikseen? Kaikki tuntui toivottamalta, suorastaan hirvittävältä, eikä seniorisoturi kerta kaikkiaan osannut sanoa, mitä hänen tulisi tehdä. Hän ei kuitenkaan tahtonut vielä lähteä, joten hän jäi paikoilleen kuin lamaantuneena ja mielessään tutisten lailla haavanlehden, vaikka hän näyttikin omalta, ilmeettömältä itseltään siinä jäpittäessään Sinitaivaan alapuolella. Hän voisi toki yrittää ehdottaa asiaa uudelleen, ja jättää vaikka Valoklaanin mainitsematta, mutta se tuntui vähän turhalta - jos joku kerran kieltäytyi, tuntui hänestä pahalta ehdottaa sitä uudelleen, olihan hän sen verta kohtelias kissa.

Vaan kaikki ongelmat tuntuivat ratkevan naaraan muuttaessa mieltään. Helpotus valtasi Seeprahyppijän tärisevän ja tutisevan mielen, eikä hän voinut kuin kiittää naarasta siitä, että tuo viimein suostui. Kolli perääntyi muutaman askeleen antaakseen Sinitaivaalle tilaa laskeutua puusta ja näyttääkseen todella, ettei hänellä ollut aikeita pakottaa naarasta mukaansa. Samalla hän vilkuili ympärilleen ja haisteli hiukka ilmaa erottaakseen oikean suunnan, minkä jälkeen hän kääntyi jo lähtösuuntaan lähteäkseen Sinitaivaan kanssa kohti Valoklaanin leiriä. "Oletko valmis?" kolli kysyi varovaisesti mörähtäen ja jäi odottamaan naarasta. Soturi todella toivoi, että kaikki sujuisi hyvin, eikä Sinitaivas, tai ehkä pikemminkin Naju, saisi mitään ongelmallista oikukkaaseen päähänsä - hän ei nääs tosiaankaan tiennyt, mitä hän semmoisessa tilanteessa tekisi. Lieni vain parasta toivoa kaiken menevän hyvin.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ti Heinä 22, 2014 12:21 am

Naju aka Sinitaivas

Neiti Luopiojumala Naju katsoi viileältä vaikuttavaa kollikissaa alapuolellaan tovin, jolloin tuo vieras Seeprahyppijä pysyi hiljaa, puhumatta. Aikamoinen saavutus klaanikissaksi, nehän tuntuivat puhuvan toisensa pyörryksiin joka tapaamisella. Neiti ensin kieltäytyi saattajasta, jolloin Seeprahyppijä pysyi hiljaa. Neiti katsoi ympärilleen ja suostui Seeprahyppijän ehdotukseen, jolloin ennen tämän siirtymistäkään loikkasi puusta alas ja heilautti häntäänsä hyvinkin tyynesti.
"Olen, minä synnyin valmiina", neiti hymyili toisen varovasti kysyessä asiansa. Ianikuisen kulunut fraasi tuntui sopivan Najusta vain tilanteeseen, mutta kertakaikkisen tylsä se alkoi jo olla. Neiti seurailisi Seeprahyppijää, jos tuo kulkisi eteenpäin. Naju kulkisi toisen rinnalla, ehei, hän ei toisen perässä kulkisi kuin poikanen emonsa takana.
"Mutta Seeprahyppijä, oletko sinä aina kuulunut klaaniin?" Naju kysyi hyvinkin sinitaivasmaisesti ja päästi vienon hymyn kasvoilleen. Krr, osasi hän käyttäytyäkin, jos halusi.
"Mikä on parasta omassa klaanissasi ja sen elämässä?" neiti kysyi kuin puhuisi hyvänkin tutun kanssa, vaikkei jumala tiennytkään, miten tuohon klaanikisuun suhtautua - jokin hänen mielessään sykki klaanikissojen olevan saastaisia, mutta toinen ei sellaiselta vaikuttanut, ehei, toinen vaikutti kohteliaalta ja viisaalta kaikessa hiljaisuudessaan. Naju kulki raidallisen kollikissan vierellä ja vaikutti hyvin kiinnostuneelta juttelusta, vaikka todellisuudessa hän halusi vain tietää asioita.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ti Heinä 22, 2014 3:03 am

Nyt kun Sinitaivas, itseään yhä Najuksi kutsuva kissa, oltiin saatu alas puusta, oli aika lähteä liikenteeseen. Seeprahyppijä lähti varovaisesti liikkeelle, kuin yhä odottaen, että naaras yhä kieltäytyisi tai pistäisi jollain tapaa ranttaliksi, ja käveli kovin varuillaan kohti oikeaa suuntaa. Hän ei oikeastaan ollut aiemmin edes miettinyt semmoista pikku pulmaa, että mitä hän tekisi Valoklaanin reviirille päästyään: jos he törmäisivät partioon, häädettäisiin hänet alta aikayksikön nyrkein ja herjoin, eikä kolli ollut lainkaan varma, mitä Sinitaivas tuumaisi semmoisesta. Tuo oli tällä hetkellä juuri niin oikukkaalla tuulella, ettei sitä tiennyt, tunnistiko naaras edes omia klaanilaisiaan. Niin, partioon törmääminen oli vallan huono ajatus, eikä Seeprahyppijä voinut olla jokseenkin huolissaan semmoisen skenaarion toteutumisesta. Ehkä sellaisten ajatteleminen ei vain ollut vielä niin ajankohtaista, että siitä olisi pitänyt huolestua tosissaan: tärkeintähän oli nyt vain yrittää pitää Sinitaivas hyvällä tuulella, jottei mitään katastrofaalisen räjähtävää ehtisi tapahtua ennen oikeaan päämäärään pääsyä.

Naaraan kysyessä kysymyksensä herttaisin elein ei kolli voinut olla hämmästelemättä tuota tunteiden kirjoa, jota tuo valoklaanilainen näytti. Tuommoista Seeprahyppijä kutsui jo täydelliseksi ailahtelevuudeksi ja ennalta-arvaamattomaksi käytöksesi, eikä kolli ollut ollenkaan varma, oliko hänen hyvä vastata vaiko ei, sillä kuka ties Sinitaivas hermostuisi väärästä vastauksesta. Noh, oli miten oli, soturi katsoi parhaaksi nyt vain vastata silkasta kohteliasuudesta. "Olen", hän mörähti jokseenkin harvasanaiseen tapaansa, eikä vaivautunut jatkamaan sen enempää vastaustaan. Soturi hiukka hämmästyi, että toinen, joka oli aiemmin osoittanut jonkinlaista halveksuntaa klaaneja kohtaan, kysyi häneltä lisää aiheen tienoilta. Siinä ei sitten tainnut auttaa muu, kuin vastata ja kertoa hiljaisella mörinällä: "Tarkoituksen saaminen itselleen ja se, että minusta on hyötyä muillekin kuin itselleni." Tai no oikeastaan, ei hänestä kyllä tuntunut vähääkään siltä, että hänestä olisi ollut hyötyä klaanilaisilleen, mutta se tuntui merkittävältä asialta sanoa ääneen.

Aihe oli kuitenkin jokseenkin kiusallinen Seeprahyppijän mielestä, sillä hän ei pitänyt itsestään puhumisesta ollenkaan. Kaksikon alkaessa lähestyä Valoklaanin rajaa kolli yritti varovaisesti saada käännettyä epämiellyttävän aiheen itsestään minne tahansa muualle, kuin itseensä. "Entä sinusta?" kolli naukaisi, mutta muisti saman tien, että oli tainnut hämääntyä naaraan melkoisen ystävällisestä äänensävystä ja että tuossa mielenlaadussa Sinitaivas saattaisi hermostua hänen vastapalloon esitetystä kysymyksestä, olihan hän aiemmin esittänyt kärkkään mielipiteensä klaaneista, vaikka olikin valoklaanilainen - äääh, hän oli tainnut mokata ja pahemman kerran!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ti Heinä 22, 2014 8:09 am

Naju aka Sinitaivas

Neiti loikkasi alas puusta ja lähti kulkemaan Seeprahyppijän rinnalla. Neiti ei huomannut toisen mahdollista varuillaanoloa, kulki vain itseensätyytyväisenä ja hymyillen. Neiti kyllä mietti hieman ilkeämpiä suunnitelmia, kuten miten saisi kostettua klaaneille. Hänellä sykki kumma ajatus yhtä klaania kohtaan, mutta tovin muisteltuaan ei muistanut sitä. Neiti kyseli Seeprahyppijältä muutaman kysymyksen ja nyökkäsi toisen vastatessa ensimmäiseen. Tulipa vastaus toiseenkin kysymykseen, toinen halusi olla hyödyksi muillekin ja saada itselleen tarkoituksen.
"Vai niin. Olettaisin, että muutkin klaanilaiset ovat tuota mieltä", neiti totesi yleistäen aika roimasti. Olihan runsaassa klaanikissajoukossa myös niitä, jotka oleilivat klaanissa vain kunnian ja oman hyödyn tähden ja tuskinpa oli tavanomaista, että kissat kuuluivat klaaniin, koska eivät halunneet asua yksin. Jotkut kaiketi olivat klaanikissoja vain sen tähden, etteivät jaksaneet muutakaan tapaa elää. Neiti käänsi katseensa tuohon raidalliseen kolliin, erityisesti tämän verestäviin silmiin, joka heitti hänelle kysymyksen.
"Kai siinä on jotain hienoa. Onhan sekin tapa elää eikä elämäntavasta helposti pääse irti", Naju totesi diplomaattisesti naukuen.

"Mitä mieltä sinä olet luopioista?" neiti kysyi yhtäkkiä kuin olisi sen enempää miettimättä kysymyksen pudottanut. Neiti katsoi lempeästi kollia ja antoi muutenkin eleillään ymmärtää olevansa hyvinkin rauhallinen.
"Kerro rehellisesti, en minä suutu. Se on sinun mielipiteesi", luopiojumalaksi itseään luuleva arpiposki totesi.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   To Heinä 24, 2014 4:23 am

Mikä huojennus olikaan huomata, ettei Sinitaivas näyttänyt hermostuvan hänen vastakysymyksestään. Olisi voinut myös käydä niinkin, että toinen olisi suutahtanut siitä, että Seeprahyppijä kehtasikin kysyä hienointa asiaa klaaneissa. Vaan olipa kyllä ilahduttavaa huomata, ettei Sinitaivas ollut ihan niin äkkipikainen ja arvaamaton tuossa mielentilassa, että olisi ottanut kipinää niin pienestä asiasta. Mainiota oli myös huomata Sinitaivaan, tai ehkä kuitenkin Najun, objektiivinen tapa tarkastella asiaa, vaikka hänestä kykeni jopa kollin kaltainen surkea tulkitsija kertomaan, ettei naaras pitänyt klaaneista sitten laisinkaan. Tumma soturi pysytteli tämän jälkeen vaiti ja tyytyi vain kävelemään rauhallisesti matkakumppaninsa rinnalla, aikomatta itse esittää minkäänlaisia keskustelua jatkavia naukaisuja. Aikomatta, eikö hän sitten tahtonut? No, hän nyt vain oli semmoinen nössö sosiaalisissa tilanteissa, eikä hän oikein tiennyt enää, mitä sanoa. Mistä ei voi puhua, täytyy vaieta, vai kuinka?

Tuon kaksikon edetessä alkoivat maisemat vaihtua kaikkien klaanien yhteisestä Saarnimetsästä Valoklaanin alueiksi. Seeprahyppijä kykeni huomaamaan heidän edetessään haistavansa jo Hiirisuon vienon suotuoksun nenässään, ja nyt olennaista ei ole se, että hän kykeni tunnistamaan suon tuoksun vaikka Tuliklaanin alueella ei moisia hienouksia ollutkaan, vaan tietenkin se, että he olivat mitä ilmeisemmin jo ylittäneet Valoklaanin rajan. Mutta jottei kenellekään jää epäselväksi, on hyvä selventää, mistä kolli osasi tunnistaa tuon tuoksun. No, hän oli usein entisen mestarinsa kanssa opetellut tunnistamaan luonnon eri tuoksuja samalla, kun hän oli oppinnut oppilaana tunnistamaan muiden klaanien aromit. Hänen edesmennyt mestarinsa, Punapolvitarantula, oli vienyt hänet varta vasten klaanien rajoille oppimaan tuoksuja jos jonkinmoisia, ja kerran, oikeastaan juurikin melko lähellä hänen ja Sinitaivaan rajanylityspaikkaa, he olivat tulleet opettelemaan tunnistamaan suon tuoksun. Ja siitä lähtien hän osasi kertoa, millainen oli suon aromi. Se oli ehkä ihan hyvä huomauttaa, sillä muutenhan joku onneton olisi voinut kuvitella, että Seeprahyppijä on tunkeutunut Valoklaanin alueelle suoseikkailuille. Semmoisia hän kyllä varmaan haluaisi harrastaa, suoseikkailuja, siis, mutta hänenkaltaisensa kissa ei olisi koskaan voinut ylittää rajaa niin kevyestä syystä.

Naju näytti itse jatkavan keskustelua. Tällä kertaa aihe siirtyi luopioihin, Tähtiklaani yksin tietäköön, miksi, eikä kolliparka tiennyt, mitä naaras oikein ajatteli kysyessään moista. Ehkä hän itse piti itseään luopiona ja tahtoi siksi tietää, mitä klaanikissat nyt ehkä mahdollisesti yleensäkin ajattelivat heistä. Seeprahyppijä oli siinä mielessä varsin huono kertomaan mielipiteitä luopioista, sillä, hyvänen aika nyt, eihän hänellä ollut semmoisia! Hän ei oikeastaan lähestulkoon koskaan ajatellut luopioita millään muotoa, sillä kolli ei ollut moisten elämänmuotojen kanssa kovin usein tekemisissä. Ei hän ollut oikeastaan tavannut lähes koskaan yhtä ainuttakaan luopiota, joten mikä hän oli heistä mielipidettään antamaan… Kai he olivat kissoja siinä missä muutkin, elivät omaa elämäänsä kuten tahtoivat ja sitä rataa? "He ovat vain kissoja, jotka ovat päättäneet tulla toimeen omillaan. Minusta he eivät eroa muuten kuin sen valinnan suhteen klaanikissoista", Seeprahyppijä naukui varovaisesti ja vilkaisi sivusilmällään Sinitaivasta vähän kuin odottaen, että oli sanonut jotain väärää ja saisi moitteita.

Nyt kun he olivat Valoklaanin alueella, tunsi Seeprahyppijä itsensä hyvin kiusaantuneeksi: hän ei ollut koskaan aiemmin tunkeutunut toisen klaanin alueelle pyytämättä ensin lupaa. Nyt hän oli kuitenkin tehnyt niin, ja vaikka hänellä oli ihan kelpo syy toimia sillä tavalla, tuntui se väärältä. Siitä huolimatta hänen oli kuitenkin suoritettava itselleen asettama tehtävänsä, operaatio saata Sinitaivas Valoklaanin pariin turvallisesti, eikä hän katsonut sitä vielä täytetyksi ollessaan Valoklaanin alueella. Hänen olisi vietävä naaras leiriin saakka, tai löydettävä jokin partio, joka voisi katsoa tuon päänsä lyöneen naaraan perään. Niin hänen oli toimittava, ehdottomasti, vaan ongelmaksi muodostui sellainen pieni pulma, ettei kolli tiennyt, missä suunnassa Valoklaanin leiri sijaitsi. Sinitaivas takuulla tiesi, mutta muistiko hän sen tuossa mielentilassa… Ei voinut olla varma. Kysyminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä Naju voisi vielä kieltäytyä, jos saisi heti tietää heidän tahtovan Valoklaanin leiriin. Seeprahyppijä siis nuuhki ilmaa ja päätti jatkaa matkaansa sinne, missä haisi eniten valoklaanilaisilta. Pommivarma tapa, joka ei voinut mennä pieleen, vai...?

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ma Heinä 28, 2014 5:11 am

Sinitaivas aka Naju

Neiti kertoi mielipiteensä klaaneista, mutta Seeprahyppijä vain pysyi vaiti, vaikka luopio tahtoi toisen yhtyvän keskusteluun, jota hän niin kovin yritti kohentaa. Neiti siristi silmiään katsoessaan matkatoveriaan ja naukaisi epämääräisen toteamuksen, jota ei edes itse saanut selville.
"Olet kovin hiljainen", arpiposki totesi muistamatta, oliko sen jo aiemmin todennut.
"Miksi? Vaikka hiljaisuus maan perii, sopii sitä puhua minulle. Rohkeasti vain", luopiojumala vaati ja haukotteli. Sitten hän utelikin luopioista toisen mielipidettä ja saikin sellaisen, hyvä hyvä. Se oli säädyllinen, joten sai kelvata.
"Vai niin. Kiitos", Naju naukui vienosti ja kehräsi hieman. "Ei syytä olla ujo", neiti totesi vielä ja mietti omiaan. Vain viattomat kissat ovat kauniita ujoina, neiti mietti mielessään ja olisi mieluusti nyrpistänyt nenäänsä toisen ulkomuotoa tutkiessaan. Toinen ei siis ollut viaton, hyi hyi.
"Oletko koskaan rikkonut sääntöjä, lakeja, miksi niitä ikinä kutsuttekaan?" neiti uteli, pakkohan se oli saada tietää. Jos toinen ei ollut kaunis ujona, ei ollut myöskään viaton. Niin yksinkertaista. Vaikkei toinen olisikaan rikkonut sääntöjään, saattaisi toisella olla jokin salaisuus kannettavaan, joko aiheellinen tai aiheeton.

He saapuivat Valoklaanilaisten reviirille ja Najun Sinitaivas-puoli sykähti, tutut maisemat saivat hänet muistamaan mistä kulkea leiriin.
"Jatkan tästä yksin, ettet joudu ikävyyksiin", neitonen totesi niin sinitaivasmäisesti kuin vain suinkin kykeni. Jos toinen sallisi, hän kulkisi toisen edelle.
"Hyvästi ja oli äärimmäisen mukavaa tavata, vaikka klaaniin kuulutkin", neiti totesi ja loikkisi sulavasti pois, hypäten puuhun ja sieltä jatkaen matkaansa. Jos taas Seeprahyppijä estäisi häntä poistumasta, neiti jäisi korviaan luimistellen paikalleen.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   Ke Heinä 30, 2014 10:49 am

Hiljainen? Seeprahyppijäkö? No ehkä vähän, mutta kolli itse ei koskaan kiinnittänyt siihen liiemmin huomiota: hänestä oli luonnollista olla vaiti monissakin tilanteissa. Miksikö? Koska kaikesta, josta ei voi puhua, on vaiettava? No ehkä siksikin, mutta pääasiassa soturista oli ennen kaikkea kohteliasta antaa puheenvuoro niille, jotka käyttivät sitä mieluummin kuin hän. Kolli koki, ettei hänellä ollut mitään järkevää sanottavaa oikein mihinkään tilanteeseen, jolloin oli kaikkia osapuolia ajatellen parempi vain pysyä kuono ummessa. Tai ehkä pikemminkin hän ei toden totta ajatellut asiaa sen kummemmin, sillä kohtelias vaikeneminen oli osa häntä ja tapahtui täysin vaistonvaraisesti. "Tämä selvä", Seeprahyppijä mörähti kovin hämillään kysymyksestä, jättäen kuitenkin vastaamatta siihen syystä, ettei hän oikein osannut perustella omaa luonteenpiirrettään ääneen. Kollin onneksi Sinitaivas näytti jättävän aiheen hetkeksi.

Vaan kohta se jo palasi pikkuriikkisenä välihuomautuksena, tai ehkä pikemminkin kehotuksena ujouden suhteen. Seeprahyppijästä aiheeseen palaaminen vain tuommoisena melkoisen köykäisenä huomatuksenakin tuntui suorastaan epämiellyttävältä, kiusalliselta ja kertakaikkisen hermostuttavalta. Naju vaikutti jo rauhoittuneen melkoisesti käytöksensä perusteella, mutta naaraan kysymykset jatkoivat levotonta linjaa ja kielivät siitä, että saattaisi mennä vielä tovi jos toinenkin, että naaras selviäisi pään kolauttamisen tuomasta amnesiasta. Seeprahyppijän kaltainen helposti pompoteltava yksilö oli juuri semmoinen, että Sinitaivaan antamat kehoitukset saivat hänet yrittämään kaikkensa voidakseen olla mieliksi, joten heti uudet ja varsin epämiellyttävähköt kysymykset kuultuaan kolli yritti vastata mahdollisimman vähän miettimättä. "Soturilakia? Ei, en", soturi sanoi harvasanaiseen tyyliinsä. Hän sattui olemaan semmoista sorttia, joka kuunteli auktoriteettejä kuin tarkkaavaisinkin kirahvi ja totteli kaikkia annettuja normeja esimerkillisesti - olivat ne sitten kuinka tökeröjä tahansa. Seeprahyppijä vain tuolla hetkellä unohti rikkovansa paraikaan soturilakia tepastellessaan Valoklaanin mailla ilman asianmukaisia kulkulupia.

Jokseenkin kiusallinen turinatuokio, tai ehkä pikemminkin kyselytuntiaika näytti kuitenkin viimein kääntyvän kohti loppuaan Sinitaivaan sanoessa jatkavansa omin nokkineen matkantekoaan kohti Valoklaanin leiriä. Seeprahyppijä ei ollut lainkaan varma, sanoiko Najuksi itseään kutsuva Sinitaivas niin vain päästäkseen eroon saattajastaan ja lähtiäkseen aiheuttamaan lisää pahennusta vai siksi, että oli todella ehkäpä jopa tunnistanut tienoot ja päättänyt, että hei, mähän voisin mennä vaikka kotiin. Kolli oli kuitenkin jopa huojentunut siitä, ettei hänen tarvitsisi mennä pidemmälle - vieraan klaanin alueella oli jokseenkin tukala tepastella ja soturin omatuntoa kolisutteli ajatus, ettei hänellä ollut lupaa talsia noilla mailla. Pieni huoli kuitenkin kalvoi Seeprahyppijän mieltä, sillä ei ollut taattua, että Sinitaivas pääsisi amnesiaisena höperönä perille turvallisesti. Todettava kuitenkin oli, ettei kolli voinut hengata kovinkaan monta tovia pidempään väärillä alueilla - ehkä oli parasta antaa Najun mennä menojaan ja toivoa tuon löytävän parantajan pakeille. "No, jos todella pärjäät, niin…" Seeprahyppijä aloitti, vaan hänen lauseensa jäi kesken naaraan lähtiessä jo liikekannalle. Kolli jäi tuijottamaan edemmäs loikkivan valoklaanilaisen perään silmät päässä seisten ja hiljaa (sillä olisihan nyt perään hyvästien huutaminen ollut jo ihan epäasiallista hävyttömyyksien huutelua) niin kauaksi aikaa, että Sinitaivas oli jo pölähtänyt näkymättömiin.

Nopeasta erosta melkoisen hämmentynyt Seeprahyppijä seisoi kotvan jos toisenkin aloillaan pohtimassa, olisiko hänen sittenkin tullut vielä tarkistaa Sinitaivaan pääsevän turvallisesti viimeisen määränpäähän. Hän kuitenkin totesi semmoisen vähän turhaksi, jopa tungettelevaksi, ja niin kolli järkeili olevan ehkä parasta liueta Valoklaanin mailta vielä kun partioita ei ollut lähimailla. Seeprahyppijä kuikuili vielä viimeiset kuikuilunsa suuntaan, jonne saatettava kissa oli livahtanut, mutta kääntyi sitten lähteäkseen ja alkoi hiipiä, varjoja pitkin, kuinkas muutenkaan, kohti suuntaa josta tuo eriskummallinen parivaljakko oli alunperin tullutkin, miettien vain sitä, että varhaisdementia se on pelottava vaiva.

// Jättäisin pelin melkeinpä tähän. Kiitoksia väpättelyseurasta vain!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   To Heinä 31, 2014 1:02 am

// Kiitos myös itsellesi ^^

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Suuret mahdollisuudet   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Suuret mahdollisuudet
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: