Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ti Huhti 01, 2014 7:35 am

Tuiskutassu saapui juosten Saarnimetsän reunalle Aarnivalkea oli edellisenä iltana sanonut, että he pitäisivät koulutuksen täällä. Oppilaan kyljet kohoilivat se oli juossut tänne niin lujaa, kuin vain oli jaloillaan päässyt. Naaras oli luullut myöhästyvänsä, mutta, kun se saapui paikalle ei ketään näkynyt vielä.
Miksiköhän Aarnivalkea käski minut tänne näin aikaisin? harmaaturkki ajatteli ja käveli erään puun alle. Aurinko oli juuri nousemassa ja se lämmitti mukavasti nuorta oppilasta, taivaalla ei näkynyt yhtäkään pilveä.

Tuiskutassu katseli ympärilleen ketään ei näkynyt vielä, joten oppilas päätti kiivetä puuhun.
Näen sieltä paremmin milloin, hän saapuu. naaras ajatteli. Tuiskutassu otti itselleen vauhtia ja hyppäsi puun runkoon kiinni. Onneksi oppilas omisti terävät kynnet, joten kiipeäminen olisi helppoa. Kiipeäminen oli hidasta, mutta lopulta Tuiskutassu sai itsensä alimmalle oksalle. Oppilas kävi makaamaan oksan päälle, samalla katsellen näkyisikö mestaria jo. Naaras haukotteli, hän ei ollut tottunut näin aikaisiin herätyksiin, mutta oli vain pakko kestää. Tuiskutassu heilautteli häntäänsä turhautuneena, hän haluaisi jo päästä tekemään jotakin. Väsymys alkoi ottamaan valtaa oppilaasta ja pian tuo sulkikin jo silmänsä.
Voin ihan hyvin ottaa pienet torkut, kun ei häntä näy vielä. Tuiskutassu ajatteli. Oppilas luotti siihen, että ei tippuisi alas sillä oksa oli tukeva ja leveä. Pian naaras vajosikin jo uneen, pitäisi vain toivoa, että kukaan vihollinen ei osuisi paikalle.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 02, 2014 5:51 am

Aarnivalkea

Tummaturkkinen kolli asteli kasvoillaan vakava, yrmy ilme ja itsevarmat askeleet heijastivat jo kauas, ettei hänelle kukaan ryttyilisi. Oppilaan saaminen oli Aarnivalkealle perin ristiriitainen asia, koska se mahdollisti varapäälliköksi nouseminen, kun tämä hänen ensimmäinen oppilaansa oli, mutta toisaalta jonkun räkänokan sitominen häneen itseensä ahdisti hieman.
 Mutta olihan sillä hyviäkin puolia. Aarnivalkea tiesi toisen menneisyyden vielä paremmin kuin tavallinen yöklaanilainen ja tiesi kertoa ajatuksissaan olevansa toisen isä, vaikkei Tuiskutassu kauheasti isäukkoaan kyllä muistuttanutkaan.

 Saarnimetsään kolli oli oppilaansa määrännyt jo edellisenä iltana, tietäen voivansa auttaa toista opintojen polulla, saalistamaan, taistelemaan ja jäljittämään, tietenkin kaikista parhaimpana. Tai, hänen jälkeensä. Eihän kukaan voinut olla yhtä hyvä, kun näillä oli aina taipumusta sössiä kaikki. Niinpä näennäinen pienoinen myöhästyminen oppitunnilta oli vain ensimmäinen testi oppilas-tyttärelleen. Pitihän sitä katsoa, mihin toinen kykenisi.

Ja niin kolli oli tullut jo anivarhain aamulla Saarnimetsään, paikkaan jonne hän oli käskenyt oppilaansa tulevan. Ja se paikka oli erään puun juuristossa. Aarnivalkea kyyristeli sen puun yhdellä oksista, korkealla oksien suojassa. Taivas oli sees, aurinko oli nousemassa, mutta se ei suonut vielä turvallisia säteitään Aarnivalkean suojapaikkaan.

Ja pian saapui Tuiskutassu, joka kiipesi puuhun ja Aarnivalkea pysytteli kuin sniper-ampuja, hiljaa, puun oksalla, antamatta itsestään vihjeen vihjettä. Ja pian oppilaansa olikin jo unten ihanilla mailla, josta Aarnivalkea ei mieltynyt yhtään. Niinhän se oli, kuka tahansa, jopa oma tytär, saattoi pettää odotukset ja pilata kaiken. Aarnivalkea odotti hetkisen ja nousi seisomaan, pudottautuen oksa oksalta lähemmäs oppilastaan. Kun hän oli alimpien oksien tasalla, aivan alimman oksan yläpuolella, kolli loikkasi leveän ja tukevan oksan päälle, aivan Tuiskutassun ja puunrungon väliin ja sähähti.
 "Sinä ruoja yöklaanilainen! Kuinka kehtaat tunkeilla Valoklaanin alueella?" Aarnivalkea rakasti Valoklaanilla pelottelemista ja sitä, kun sai nähdä toisen pelon. Vihollisklaaneja suotikin pelätä.
 Siihen kolli jäisi, kyyläilemään oppilastaan tuima, tuomitseva ilme naamallaan ja turkki pystyssä kuin siilin piikit. Jos Tuiskutassu heräisi, Aarnivalkea ei osoittaisi lainkaan sitä riemua, jota sisällään tunsi saadessaan toisen hereille, mutta jos oppilas pysyisi unten mailla, kolli karjaisisi uudestaan haastavan suosikki-repliikkinsä.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 02, 2014 6:18 am

Tuiskutassu ei ollut varma kauan oli ehtinyt nukkua, mutta herätys tapahtui aika ikävällä tavalla. Oppilas ei aluksi tajunnut, kuka hänen vieressään oli. Mutta, kun ilmoitus Valoklaanilaisesta tuli säikähti nuorukainen pahasti. Tuiskutassu hyppäsi nopeasti jaloilleen ja paljasti kyntensä, itsepuolustus olisi paikallaan, jos toinen olisi vihainen. Naaras alkoi sähisemään ja myös tuon turkki nousi hieman, mutta pian hän tajusi kuka toinen oli.

Eipä alkanut tämä päivä hyvin, etenkään, kun oppilas oli onnistunut sähisemään omalle mestarilleen. Mutta ei toisen olisi, kuitenkaan tarvinnut säikytellä.
"Miksi teit noin?" Tuiskutassu kysyi hieman tympeästi, hän oli pelästynyt totaallisesti. Mutta, kun oppilas huomasi toisen ilmeen tiesi hän tehneensä typerästi. Eihän omalle mestarille pitänyt noin sanoa, olisihan naraan se pitänyt tietää.
Olen minäkin yksi idiootti. oppilas ajatteli.
"Anteeksi." harmaaturkki sanoi pahoittelevasti. Tuiskutassu hymyili varovaisesti mestarilleen, ehkä toinen unohtaisi oppilaan sanomisen pian.

Nuorukainen hyppäsi keveästi alas, koska oksa ei kovin korkealla ollut. Oppilas jäi odottelemaan, josko Aarnivalkeakin tulisi alas puusta.
"Mitä teemme tänään?" Tuiskutassu kysyi, hän todellakin halusi päästä tekemään jotain.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 02, 2014 8:58 am

Aarnivalkea
 Kolli tuijotti tytärtään ääneti ja sai toisen hereille. Kolli tunsi mielihyvää saadessaan toisen nopeasti jaloilleen ja oli tyytyväinen saadessaan itselleen uuden onnistumisen pitkälle listalle.
 Kun oppilas uhitteli, kuin mestari olisi ollut oikea vihollinen, Aarnivalkea nyökkäsi tyytyväisesti ja loikkasi keveästi maahan.
 "Ihan vain huvikseni. Sinä voit pitää sitä eräänlaisena onnistuneena testinä, vaikkapa. Aina, jos joku herättää sinut leirisi ulkopuolella, ole tuollainen. Valoklaanilaisilla on perin ikävä tapa yrittää eliminoida vihollisia näiden ollessa vasta heränneitä", kolli opasti ja venytteli kyyristelystä kireitä lihaksiaan ja vilkaisi harmaaturkkia, joka pahoitteli.
 "Mitä pahoittelemista löydät tästä tilanteesta? Sen että olen sinuun tyytyväinen?" Aarnivalkea ei pitänyt liian nöyristelevistä pennuista tai oppilaista. Varsinkaan hänen tyttärensä ei saanut olla liian pahoitteleva, ei edes mestariaan kohtaan.

 Pian oppilaskin loikkasi alas puusta ja kyseli päivän ohjelmaa. Aarnivalkea katsoi miettivästi ympärilleen, muttei antanut yrmeän ja varautuneen ilmeensä valua kuin hiekka Saharaan.
 "Tänään opettelemme hajuja. Käymme tarvittaessa muiden klaanien rajoilla, jos niikseen tulee. On tärkeää erottaa vihollinen ystävästä, vaikka olisi vaikkapa pimeää tai toinen valehtelee sinulle", ilmiselvä viittaus valoklaanilaisen hajuun, jota kolli oli rajapartiossa löytänyt oppilaansa hajun kanssa.
 "Olit eräs päivä valoklaanilaisen kanssa Pimeäkorvessa. En haistanut verta. Miksi?" Aarnivalkea kysyi tuimasti, uteliaana.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 02, 2014 10:07 am

Tuiskutassu näki pienen vilauksen tyytyväisyydestä, olihan hän omasta mielestäänkin toiminut oikein.
"Selvä, pidän tuon mielessäni." oppilas sanoi ja nyökkäsi. Hän kuuntelisi mestariaan tarkasti ja tekisi kaiken mitä tuo käskisi, naaras halusi tulla hyväksi soturiksi.
"En tietenkään, se on vain hyvä asia." Tuiskutassu vastasi nopeasti, kun Aarnivalkea kysyi hänen pahoittelustaan. Kolli oli jo nyt osoittanut nuorelle oppilaalle, olevansa hyvä mestari tai sitä mieltä ainakin Tuiskutassu oli.

Mestari kertoili, että he opettelisivat tunnistamaan hajuja, mikä sai oppilaan iloiseksi. Tunnetusti Tuiskutassu oli surkea tunnistamaan eri hajuja, mutta nyt siihen tulisi muutos. Naaras aikoisi tehdä parhaansa, jotta mestari saisi olla hänestä ylpeä. Toinen kertoi, että tiesi Tuiskutassun vierailleen Pimeäkorvessa ja vielä Valoklaanilaisen seurassa. Nuori oppilas meni hiljaiseksi, se yritti miettiä oikeita sanoja.
Ehkä on paras vain kertoa totuus. Tuiskutassu päätti pitkän hiljaisuuden päätteeksi.
"Olin siellä vain tutkimassa paikkoja, mutta sitten törmäsi erääseen kissaan. Hän valehteli olevansa entinen kotikisuja ja nykyinen klaaniton, minä menin sitten uskomaan sen. Olin saattamassa häntä pois reviiriltämme, mutta sitten hän paljasti itsensä vahingossa Valoklaanilaiseksi. Hän pakeni, enkä viitsinyt mennä hänen peräänsä. Kysyin kyllä hänen nimeään, mutta en saanut sitä selville. Hän kertoi vain valenimensä, se oli Suklaa. Hän myös uhkaili tappavansa isäni ja sinut, jos kertoisin tästä kenellekkään." Tuiskutassu kertoi ja katsoi mestariaan suoraan silmiin.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 03, 2014 7:55 am

Aarnivalkea

Kolli nyökkäsi tyytyväisenä oppilaalleen, joka kertoi pistävänsä neuvot mieleensä. Hyvä niin. Aarnivalkea ei tunnetusti osannut olla ylpeä muista, mutta omasta verestä ja lihasta täytyi nyt osata nautti. Olihan se niin, että pennusta polvi paranee. Tuiskutassu kertoi olevan hyvä asia se, että mestarinsa oli tyytyväinen itsestään.
"Niin on", kolli sanoi välilausuntonsa ja katsoi Tuiskutassua, jolle oli kertonut tämän päivän epistolan. Aarnivalkea käveli kohti Valoklaania ja kuunteli Tuiskutassun selitystä asiasta. Vai että valoklaanilaisen ryökäle valehteli. Aarnivalkea ei pitänyt sitä uutena asiana ja pudisti päätään, valoklaanilaisten typeryydelle.

"Ne ketunläjät eivät koskaan opi", pieni toteamus ja huokaisu. Kun Tuiskutassu kertoi valoklaanilaisen huiman, mielikuvituksettoman salanimen, Suklaan ja tämän aikeet, kolli onnitteli mielessään tätä ryökälettä. 'Sinulla on varsin pieni työ, jos haluat mestarin ja isän tappaa. Haha', Aarnivalkea mietti ironiaansa tätä Suklaata kohtaan ja nyökkäsi asiallisesti oppilaalleen.
"Teit aivan oikein. En ole vielä opettanut sinulle taistelua, joten on järkevää toimia rauhanomaisesti, jos ei osaa vielä", Aarnivalkea totesi. Kolli oli tavoilleen uskottomana tietenkin jo toistamiseen tyytyväinen oppilaaseensa ja sekös vasta olisi kummastuttanut oppilaan emovainaata. Aina ei voi miellyttää.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 03, 2014 8:15 am

Tuiskutassu seurasi mestariaan kohti Valoklaanin rajaa, he näemmä menisivät ensin opettelemaan tuon vihollisklaanin hajun. Se oli vain hyvä asia, ei oppilas nimittäin tahtonut tulla uudestaan huijatuksi sillä tavalla, kuin aiemmin oli käynyt. Vaikka naaras osakin jo tunnistaa yhden Valoklaanilaisen ilman hajua ei se auttaisi, jos paikalle sattuisi, joskus joku toinen.

Nuorukainen nyökkäsi Aarnivalkealle, kun tuo kertoi Valoklaanilaisten oppimisesta. Tuiskutassu käveli rauhallisesti mestarinsa vierellä ja kuunteli tuota tarkkaavaisesti, hän oppisi varmasti kaikkea hyödyllistä. Kun vain kuuntelisi mestariaan aina tarkasti, eikä keskittyisi muuhun. Naaras kuuli toimineensa oikein ja oli tyytyväinen itseensä, oli mukava kuulla, että toinen oli tyytyväinen. Ja se oli totta, että ei oppilas osannut kunnolla edes taistella, mutta kyllä hän vielä oppisi. Kun sen aika koittaisi, tekisi oppilas varmasti kaikkensa tullakseen hyväksi taistelijaksi.
"Kiitos." Tuiskutassu vastasi hymyilen ja heilauttaen häntäänsä iloisesti.
"Kun olemme Valoklaanin rajalla, mitä teemme siellä? Pysymmekö vain rajan tällä puolen?" Tuiskutassu kysyi, hän ei mielellään tunkeilisi toisen alueelle. Mutta oli oppilas valmis seuraamaan mestariaan, vaikka toiselle puolelle. Ei heillä olisi mitään hätää, jos he pysyisivät vain yhdessä.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 04, 2014 9:57 am

Aarnivalkea

Soturi kulki eteenpäin, hiljaa ja miettien Tuiskutassua. Tämän piirteet olivat kuin emonsa eikä toisessa ulkoisesti näyttänyt olevan isänsä piirteitä. Aarnivalkean onneksi, mutta kuka ties, löytyisikö toisen luonteesta jotakin, joka olisi enemmän tuimalta ja ärhäkältä isäukoltaan kuin lempeältä, mutta raivostuttavan lempeältä käyttäytyvältä emoltaan perittyä.
Aarnivalkea ei osannut sillä hetkellä opastaa oppilastaan, vaan haisteli ilmaa ja kulki eteenpäin.
"Kerrohan, mitä haistat", sen ääni oli tuima ja vaativa. Kolli tunnisti ilmassa väreilevän jäniksen hajun, sekä jo vanhahkon luopion ominaistuoksun. Tumma kolli oletti myös toisen haistavan nämä.

Piakkoin Tuiskutassu kyseli Valoklaanin rajalla olemisesta. Aarnivalkea nyrpisti nenäänsä ja antoi kulmiensa mennä silmiensä yläpuolelle varjostamaan niitä oikein kunnolla.
"Näillä näkymin pysymme oikealla puolella emmekä alennu Soturilain rikkomiseen, mutta tilanteen vaatiessa uskallamme myös mennä sisäpuolelle", Aarnivalkea totesi ja nielaisi, epävarmana oppilaansa lojaaliudesta - oliko toinen valmis seuraamaan häntä, jos he joutuisivatkin kulkemaan rajan ylitse.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 04, 2014 11:36 pm

Tuiskutassu käveli mestarinsa vierellä, toinen näytti selkeästi miettivän jotain. Mutta ei oppilas viitsinyt kysyä mitä, eihän asia vältämättä hänelle kuuluisi. Pian Aarnivalkea kysyi mitä Tuiskutassu mahdollisesti haistaisi, tätä kysymystä naaras oli pelännyt. Oppilas pysähtyi hetkeksi ja haisteli ilmaa, selkeä jäniksen tuoksu leijaili ilmassa. Mutta samalla, jonkin kissan haju tuntui Tuiskutassun nenässä, mutta haju ei ollut tuore.
"Haistan ainakin jäniksen, mutta toisesta en ole aivan varma." hamaaturkki vastasi ja yritti saada selkoa kissan hajusta.
"Onko se Tuliklaanilaisen haju?" oppilas kysyi ja katsoi mestariaan. Saaliseläimet Tuiskutassu kyllä osasi tunnistaa, mutta, kun oli kissoista kyse ei naaras vain osannut erottaa niitä toisistaan.

Mestari kertoi, että he pysyisivät rajan tällä puolen, mutta menisivät toiselle puolelle tarvittaessa. Tuiskutassu huokaisi äänettömästi helpotuksesta, onneksi toisen reviirille ei olisi aivan pakko mennä.
"Mitä, jos näemme Valoklaanilaisen?" oppilas kysyi, hän halusi tietää miten silloin pitäisi toimia. Aarnivalkean seurassa Tuiskutassun rauhanomaisesta käyttäytymisestä ei olisi paljon apua, ainakaan silloin jos sekä mestari, että toinen kissa käyttäytyisivät vihamielisesti.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 10, 2014 7:58 am

Aarnivalkea

Vihreäkatseinen kolli vilkaisi oppilastaan miettiessään ja nielaisi. Kuivuvia huuliaan hän kostutti karheahkolla kielellään ja katseli, kun Tuiskutassu haisteli ilmaa ja vastasi. Jänis meni oikein, kissanhaju väärin.
"Kyllä, jänis täällä kulkee. Mutta kissa ei kuulu Tuliklaaniin. Mieti klaanien olosuhteita - jos se on meriklaanilaisen, sillä on meren suolainen tuoksu, Valoklaanin saastoilla mäntyjen ja heinien ja tuliklaanilaisilla mullan mehevyys. Meillä yöklaanilaisilla tuoksu nyt sattuu olemaan ikävän ummehtunut ja märkä, sillä maaperämme on soinen ja liejuinen. Ja luopiot, niillä tuoksu nyt sattuu olemaan aivan toisenlainen, erilaiset jokaisella. Ja kotikisu haisee aivan kamalan puhtaalta - kuin oudolta, ruusuiselta sun muulta", Aarnivalkea opasti ja nyrpisti nenäänsä tehostaakseen sanojaan kotikisujen lemusta.

Aarnivalkea mietti Tuiskutassun tunnistuskykyä ja tajusi tämän osaavan tunnistaa riistantuoksut, mutta kissat olivat vaikeampia. Niin se oli ollut Aarnivalkeallakin, koska kissat eivät aina tuoksuneet samoilta ja usein ne menivät sekaisin.
"Usko tai älä, minullakin meni aikoinaan kissojen hajun aina sekaisin", pieni lohdutus.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 10, 2014 8:08 am

Tuiskutassu kuunteli mestarinsa opastusta, toinen selvästikkin osasi tunnistaa hajut. Aarnivalkea selosti todella hyvin kissojen eri hajut, Tuiskutassu toivoi muistavansa nuo sanat tulevaisuudessakin.
"Oliko tuo sitten luopion tuoksu?" oppilas kysyi varmistaen asian mestariltaan. Tuiskutassu halusi olla varma asiasta, joten tuo odotteli Aarnivalkean vastausta.

Aarnivalkea kertoi, että oli itsekkin ollut alussa vaikeuksissa kissojen hajujen kanssa. Tuiskutassu hymyili pienesti, jos kerta mestarikin oli päässyt ongelman yli selviytyisi hänkin varmasti siitä.
"Aion tehdä parhaani, jotta opin tunnistamaan eri hajut kunnolla." Tuiskutassu sanoi itsevarmasti, hän ei aikoisi luovuttaa.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 10, 2014 8:48 pm

Aarnivalkea

Kolli kulki eteenpäin pienen hiljaisuuden vallitessa. Jossakin visersi kissoista tietämätön lintu, jonka äänen Aarnivalkea oli kuullut ennenkin. Talitiainen. Kolli vilkaisi ympärilleen etsien pientä lintusta, muttei nähnyt sitä. Tuiskutassu kysyi hajusta ja sen alkuperästä ja Aarnivalkea nyökkäsi toisen ollessa oikeassa.
 "Kyllä se on", vastaus oli lyhyt ja ylpeä, vaikka kolli ei saanutkaan mielestään lintua, jota ei näkynyt. Aarnivalkea ravisti päätään ja karisti huolet linnusta pois. 'Turhaa huolestun yhdestä linnusta. Ei se mitään voi tehdä', kolli murahti itselleen moitteen mielessään. Tuiskutassu kertoi tekevänsä parhaansa ja Aarnivalkea hymähti nyökätessään.
 "Niin kuuluukin tehdä", hän vastasi ja heilautti häntäänsä.
 "No, mitä mieltä olet oppilaanaolosta? Onko se kaiken vaivan väärti?" kolli tiedusteli uteliaana.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 11, 2014 12:01 am

Tuiskutassukin oli kuullut linnun viserryksen, mutta ei kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Kuullessaan Aarnivalkean vastauksen, oppilas hymyili onnellisena.
"Hienoa." harmaaturkki vastasi lyhyesti ja heilautti häntäänsä. Hetken aikaa oli hiljaista, eikä kumpikaan sanonut mitään. Tuiskutassu haisteli ilmaa, jos vaikka sattuisi löytämään toisen kissan hajun, mutta sellaista ei löytynyt. Se oli ihan hyvä asia, ainakin he saisivat olla rauhassa, eikä minkäänlaisia kiistoja syntyisi. Hetken kuluttua mestari kysyi mitä mieltä Tuiskutassu oli oppilaana olosta.
"Olen koko pienen ikäni odottanut, että pääsisin oppilaaksi. Nyt, kun pääsin oppilaaksi aion tehdä parhaani, jotta minusta tulee hyvä soturi. Kun minusta tulee soturi tahdon yhtä hyväksi, kuin sinä." Tuiskutassu vastasi ja katsoi mestariaan.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 11, 2014 7:09 am

Aarnivalkea

Kolli haisteli ilmaa ja havaitsi heikon Valoklaanin rajamerkin ja ryhdistäytyi. Tuiskutassu vastasi ja piakkoin kertoi halunneensa oppilaaksi ja Aarnivalkean itserakas puoli kiitti kollin mielessä toista kehusta kumarruksella, vaikkei sitä tietenkään näytetty.
 Kiva tietää. Aion opettaa sinulle kuinka hengittää, aion näyttää sinulle kuinka elää", Aarnivalkea sanaili, kuin räpäten ja hymähti itsekseen, tietämättä sanahduksensa tulevan eräästä kaksijalkojen laulusta, lål.
 "Olemme piakkoin perillä. Pysähdytään", kolli kertoi, sillä tiesi, ettei ollut tarvetta kulkea vielä hetkeen lähemmäs. Kolli pysähtyi ja istuutui, antaen itsensä ryhdistäytyä täyteen mittaansa.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 11, 2014 7:27 am

Tuiskutassu asteli mestarinsa vierellä ja kuunteli, kun tuo alkoi puhumaan. Oppilas hymähti myös, toisella todellakin oli jonkinlaisen runoilijan taitoja. Ilmassa alkoi leijailemaan jo heikosti Valoklaanin haju, joten he olisivat jo lähellä rajaa. Aarnivalkea kertoi, että he olivat lähellä, joten he voisivat pysähtyä.
"Selvä." Tuiskutassu vastasi ja nyökkäsi. Naaras katseli ympärilleen uteliaana, hän ei ollut koskaan käynyt täällä. Eikä oppilas todellakaan ollut käynyt näin lähellä toisten rajaa, mikä hieman hermostutti häntä. Aarnivalkea oli istunut maahan ja Tuiskutassu päätti tehdä samoin, oppilas kietoi häntänsä tassujensa ympärille.
"Mitä teemme nyt?" Tuiskutassu kysyi uteliaasti. Harmaaturkki katseli samalla ympärilleen, puut heidän ympärillään olivat todella korkeita. Eikä aurinko sen takia oikein paistanut maahan asti, mutta ilma oli kuitenkin lämmin.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 11, 2014 11:37 pm

Aarnivalkea

Mikäli tumma kolli olisi saanut tietää Tuiskutassun pitävän häntä hienoisena runosieluna, olisi hän mitä ilmeisemmin nauranut sisuksensa pihalle. Mutta tietämättömänä hän vain pystyi istumaan ja miettimään ympäristöään. Tuiskutassu istahti maahan ja kietoi häntäänsä tassujensa ympärille ja Aarnivalkea nyökkäsi. Oppilaan kysyessä tekemistä, kolli mietti hetken, mutristaen huuliaan.
 "Sanoisin, että nyt annamme sinun tutustua tuohon rajamerkin hajuun ja painaa se mieleesi", hän vastasi ja heilautti häntäänsä.
 "Tai voisimmehan me toki harjoitella vaikka kiipeilyä, vaanimista, saalistamista, taistelua. Mitä tahansa", kolli kertoi ja maiskautti huuliaan yhteen. Mestarina oli vaikea olla, jos ei tiennyt tehtäviään, mutta onneksi Aarnivalkea tiesi velvollisuutensa.
 "Tai voisimme kasvattaa kuntoasi", soturi ehdotti ja venytteli makeasti.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 11, 2014 11:52 pm

Tuiskutassu jatkoi ympäristön tutkailua, kunnes Aarnivalkea vastasi hänen kysymykseensä. Oppilas käänsi nopeasti katseensa mestariinsa, jotta voisi kuunnella tuota paremmin. Ja ainahan oli parempi katso toista, kun tuo puhui, ainakin Tuiskutassu antaisi itsestään asiallisen kuvan. Aarnivalkea sanoi, että oppilas ensiksi voisi painaa Valoklaanin hajun mieleensä. Harmaaturkki nyökkäsi ja haisteli hetken ilmaa, ilmassa leijuva haju muistutti aivan sitä miten mestari oli aiemmin kuvaillut Valoklaanin hajua.
"Uskon muistavani sen nyt." Tuiskutassu sanoi hetken kuluttua, kun hän vain muistaisi aluksi Aarnivalkean sanat olisi tunnistus helpompaa. Lopulta hän oppisi tunnistamaan hajut luonnostaan, mutta tämä oli oppilaan mielestä hyvä alku. Tuiskutassu kuunteli Aarnivalkeaa, kun tuo kertoi kaiken mahdollisen mitä he voisivat tehdä. Kuullessaan, että he voisivat kohottaa oppilaan kuntoa, Tuiskutassu pomppasi innoissaan ylös.
"Kuntoni on todella hyvä, voin vaikka näyttää sen sinulle." naaras sanoi innoissaan, vihdoinkin hän voisi näyttää missä oli hyvä. Nopeus oli oppilaan paras osaamis alue, mutta kunnosta tuo ei kyllä aivan varma ollut. Eiköhän sekin siinä samalla hoituisi.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ma Huhti 14, 2014 9:06 pm

Aarnivalkea

Mestari katsoi Tuiskutassua tämän katsoessa häneen. Asiallista, mutta pelkkä asiallisuus ei riittänyt hyvän soturin uralla. Kun oppilas kertoi muistavansa Valoklaanin lemumerkin, Aarnivalkea murahti itsekseen.
 "Koko loppuelämäsi? Siihen saakka, kun Tähtiklaani katoaa lopullisesti maailman tuhotessa itsensä?" Aarnivalkea oli dramaattinen ja kysyi tiukasti vaatien oppilaaltaan tätä.

Tuiskutassun pompahtaessa pystyyn, Aarnivalkea kurtisti kulmiaan. Uhmasiko toinen häntä?
 "No sitten sopii sinun kiivetä viiden puun latvaan ja tulla takaisin viisi oksaa suussasi", Aarnivalkea ehdotti ja lipaisi huuliaan.
 "Ja sitten mahdollisimman nopeasti, ei tässä koko auringonkiertoa ole tuhlattavaksi", mestari nurisi ja huiskautti häntäänsä maahan ärtyneesti. Hän ei halunnut joutua seisoskelemaan tai istumaan turhaan Valoklaanin alueen lähellä.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ti Huhti 15, 2014 6:31 am

Kuullessaan Aarnivalkean kysymyksen, Tuiskutassu mietti hetkisen mitä oikein vastaisi.
"Kyllä muistan, en unohda sitä koskaan." oppilas vastasi ja oli asiasta varma. Hän ei koskaan unohtaisi sitä, ei sitten missään nimessä.

Tuiskutassu kuunteli tehtävänsä, joka varmasti pistäisi jopa hänen nopeutensa äärirajoille.
"Viidessä puussa?" oppilas toisti hieman hämmästyneenä, oliko toinen aivan tosissaan. Mutta kuullessaan, että se pitäisi tehdä nopeasti ampaisi Tuiskutassu matkaan. Hän ei saisi tuhlata enempää aikaa, kuin sitä oli jo ihmetellessä kulunut. Ensimmäiseen puuhun tuo pääsikin hypättyä aika nopeasti, jos vauhti pysyisi tälläisenä ei aikaa menesi kovin kauan. Tuiskutassu lähti kiipeämään puuta pitkin ylös päin, latvaan olisi vielä matkaa.
Tämähän on helppoa. oppilas ajatteli ja jatkoi kiipeämistä. Tuiskutassun päästessä hieman korkeammalle oksat alkoivat ohkanemaan, joten pitäisi olla varovainen, jos haluaisi välttyä putoamiselta. Kun harmaaturkki oli mielestään latvassa tuo nappasi hampaisiinsa pienoisen oksan, sen jälkeen se lähti kapuamaan alas päin. Tuiskutassu hyppi alas oksia pitkin, jotta aikaa kuluisi mahdollisimman vähän. Päästessään alas tuo tipautti oksan maahan, eihän sitä olisi järkevä kantaa mukanaan. Oppilas juoksi toisen puun luokse ja hyppäsi sen runkoon kiinni, tällä kertaa aavuistuksen matalammalle, kuin aiemmin.
Ei olisikaan pitänyt sanoa tämän olevan helppoa. Tuiskutassu ajatteli sen kunto olikin huonompi, kuin se oli luullut. Mutta Aarnivalkealle se ei saisi paljastua, oppilas jatkoi kiipeämistä.

Tullessaan viimeisestäkin puusta alas, Tuiskutassu oli aivan puhki. Kiipeäminen olikin paljon raskaampaa, kuin hän oli aluksi luullut. Oppilas käveli mestarinsa luokse ja istui maahan, hengittäen samalla raskaasti.
"Miten pärjäsin?" Tuiskutassu kysyi ja katsoi Aarnivalkeaa.
Miksi kehuinkaan nopeuttani aluksi? harmaaturkki ajatteli samalla, kun odotti vastausta.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 16, 2014 7:30 am

Aarnivalkea

Tuiskutassun vastatessa myöntävästi äärimmäisen tärkeään kysymykseen, Aarnivalkea nyökkäsi, vaikkei välttämättä ollut edes tyytyväinen oppilaansa suoritukseen. Tai, mistä sitä ikinä saattoi tietää. Saattoihan kolli olla vaikkapa äärimmäisen ylpeä neitosesta, joka hänen verta ja lihaansa oli tai sitten kirota toista siihen alimmaiseen maanrakoon, johon Tähtiklaanin soturitkaan eivät haluaisi ketään kirota. Edes se kenties kaikista herkin kiroamaan.
 Pian neitonen varmisti ja toisti ohjeistuksesta osan ja sai vastaukseksi vain Aarnivalkealta nyökkäyksen. Toisen ampaistessa matkaansa, Aarnivalkea painoi maate ja tarkkaili toista, pisti merkille jokaisen virheen. Ja oli niitä muutama, kuten se, ettei toinen tajunnut oikoa mutkia suoraksi ja loikata vaikkapa puusta puuhun. Toisaalta oikein kunnolla kiipeäminen kehitti kuntoa, jota Aarnivalkea huomasi toiselta puuttuvan. Oppilaansa palatessa takaisin maahan ja mestarinsa lähelle, kolli sai kysymyksen hänen mielipiteestään. Kolli huokaisi hiljaa ja ryhdistäytyi.
 "Onhan tuo aika vakuuttavaa, mutta kuntosi kehaisusta olisin odottanut hieman nopeampaa suoritusta. Ehkä sinun pitäisi käydä joka päivä toistamassa tuo harjoitus jossakin Yöklaanin alueella. Kyllä, niin on tehtävä. Ja se on käsky", kolli halusi nostaa kuntoa, olihan hän esimerkiksi kuullut Hainhampaan, erään yrmyn soturin, myös passittaneen oppilaansa kuntoaan testaamaan. Eikä kilpailuhenkinen kolli halunnut Tuiskutassun jäävän Peippoistassun jälkeen kunnossa!
 "Sinun on tehtävä tuo harjoitus aina joka päivä, auringonnousun ja -laskun aikaan, eli kaksi kertaa auringonkierrossa, siihen saakka, kunnes saat soturinimesi. Niin on tehtävä. Ja laiskuutta ei sallita", kolli määräsi vielä, täsmentäen tahtoaan.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 16, 2014 7:44 am

Tuiskutassu kuunteli toista ja katui pienesti sitä, että oli kehunut kuntoaan aiemmin. Kyllä hänki oli aluksi olettanut, että olisi suoriutunut tehtävästä nopeammin.
"Tiedän, luulin itsekkin olevani nopeampi." oppilas vastasi ja katsoi maahan. Mutta nosti tuo katseensa ylös toisen kertoessa, että hänen täytyisi tehdä harjoitus useammin. Ja se oli kuulemma käsky.
"Hyvä on teen niin." Tuiskutassu vastasi, varmasti hän saisi parannettua kuntoaan tällä tavoin. Pian Aarnivalkea vielä käski, että harjoitus pitäisi tehdä kaksi kertaa saman auringonkierroksen aikana.
"Selvä, lupaan tekeväni niin. Enkä todellakaan aio laiskotella, haluan itsestäni niin hyvän soturin, kuin mahdollista." naaras vastasi itsevarmana, hän varmasti tulisi tekemään harjoituksen kaksi kertaa päivässä. Eikä hän siinä asiassa luistaisi, koska se oli mestarin käsky tulisi sitä myöskin totella.
"Mitä teemme seuraavaksi?" oppilas kysyi, vaikka olikin vielä hieman uuvuksissa äskeisen suorituksen takia.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 16, 2014 8:41 am

Aarnivalkea

Kolli maiskautti huuliaan ja nielaisi, kun toinen myönsi virheensä. Toisella oli siis järkeä päässään.
 "Mutta sentään myönsit virhearviointisi. Hyvä", kolli hymähti. Vaikka hän ei itse tiedostanutkaan sitä, hän ei osannut myöntää omia virheitään. Tuiskutassu teki lupauksensa kuntoilusta ja Aarnivalkea myhäili tyytyväisenä mielessään. Nukke numero 1. Mahtavaa. Kolli oli itsestään taas tyytyväinen.
 "Hienoa", kolli hymyili äänessään. Kasvoillaan oli vain kylmä ilme.
 "Sittenhän me olemme samalla aaltopituudella", kolli oli naurahtivaan, mutta peitti sen äkkiä. Tuiskutassu kyseli sitten tekemisiä. Aarnivalkea kohautti lapojaan ja ajatteli palkita toisen.
 "Sinä päätät. Olet sen verran hyvin tänään tehnyt tehtäväsi enkä haluaisi vielä leiriin", kolli kertoi ja haukotteli.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 16, 2014 9:03 am

Tuiskutassu heilautteli häntäänsä ja katseli mestariaan, mitään muutakaan hän ei nyt oikein voisikaan tehdä. Kuullessaan, että toinen oli tyytyväinen siihen, että oppilas oli myöntänyt virheensä sai Tuiskutassu pienoisen hymyn aikaan. Enään hän ei kehuskelisi taidoillaan etukäteen, vaikka osasikin myöntää virheensä.
"Kyllä olemme samalla aaltopituudella." harmaaturkki vastasi, vahvistaen mestarinsa sanat. Pian Aarnivalkea kertoikin, että Tuiskutassu saisi päättää mitä he oikein tekisivät. Naaras hymyili mestarilleen, koska sai kuulla tehneensä tehtävänsä hyvin, vaikka pienoisia epäonnistumisia tulikin. Oppilas tunsi saaneensa suurentaakan itselleen, mutta ei aikoisi pettää toista, kyllä hän jotakin keksisi. Tuiskutassu alkoi miettimään asioita, joita haluaisi oppia, koska uuden oppiminenhan oli aina mielenkiintoisinta. Taistelu kävi oppilaan mielessä, mutta se unohtui yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Ei hän olisi vielä siihen valmis, vaikka voisikin sitä taitoa tarvita.
"Voisimmeko harjoitella maastoutumista, olen välillä huomannut, että turkkini on aika näkyvä. Etenkin tähän vuodenaikaan saalit ovat useasti huomanneet minut, vaikka en ole pitänyt mitään ääntä." Tuiskutassu kysyi, hän halusi varmistaa kävisikö asia toiselle.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Ke Huhti 16, 2014 8:48 pm

Aarnivalkea

Kolli katseli ympärilleen varautuneena, mutta käänsi vihreän katseensa, kun harmaaturkkinen oppilas puhui.
 "Hienoa", kolli mutisi itsekseen ja mietti, miten voisi kostaa Valoklaanille. Hetken hiljaisuuden aikana kolli olikin saanut aikaan suunnitelman, johon vain tarvittiin joku manipuloitava toisesta klaanista, sillä oman klaanin jäsenet eivät heikkotahtoisia. Kolli miettikin, tiesikö ketään sopivaa. Ei tiennyt. Siksi hänen pitäisi tavata sellaisia, vaikkapa pentuja. Mutta eipä Aarnivalkea ollut kuullutkaan sopivista pennuista. Kuitenkin kollin ajatukset keskeytti hänen armas oppilaansa, joka ehdotti maastoutumisen harjoittelua. Kolli nyökkäsi ja nousi seisomaan.
 "Se sopii hyvin", hän totesi ja mietti, miten itse maastoutuisi.
 "Mennään lähemmäs omaa reviiriämme", kolli ehdotti ensin, sillä Saarnimetsässä joku voisi luulla heitä hyökkääjiksi tai tunkeilijoiksi.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   To Huhti 17, 2014 9:35 am

Tuiskutassu oli tietämätön toisen suunnitelmista, mutta mitäpä ne hänelle kuuluivat. Oppilas nousi myös ylös toisen suostuessa hänen ehdotukseensa, mikä oli aivan mahtavaa.
"Mennään vain, ehkä niin on parasta." Tuiskutassu vastasi, olisi varmasti turvallisempaa olla lähempänä omaa reviiriä. Harmaaturkki otti muutamia askelia kohti omaa reviiriä, mutta tuo pysähtyi odottamaan Aarnivalkeaa.
"Mistä muuten vihasi Valoklaania kohtaan on syntynyt?" Tuiskutassu kysyi uteliaisuuttaan. Hän kyllä tiesi klaanien välisistä riidoista, mutta tuota kiinnosti tietää asiasta enemmän.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   Pe Huhti 18, 2014 11:56 am

Aarnivalkea

Kolli vilkaisi oppilastaan, joka nousi seisomaan ja vastasi hänen ehdotukseensa myöntyvästi. Ennen Aarnivalkean kulkemaan lähtöä, oppilas ehti udella mestarinsa Valoklaani-vihasta. Aarnivalkea huokaisi, painoi päätään alemmas ja katsoi toista painostavasti, kuin vaatien toista olemaan utelematta asiasta.
 "Se on monimutkainen asia. Enkä voi sitä täällä kertoa, sillä emme ole reviirillämme", kolli vastasi ja ravisteli itseään, yrittäen ryhdistäytyä. Aarnivalkea ei edes tiennyt, miten kertoa toiselle asiasta, joka oli tapahtunut ennen kuin hän edes oli tiennyt pennuistaan.

"Tule nyt vain", kolli huokaisi kolmannen kerran ja kulki eteenpäin, hiljaa, vilkaisematta edes oppilaaseensa. Pettynytkö hän oli? Ei, vaan närkästynyt, kun ei oikeasti halunnut kertoa toiselle asiasta.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Lähellä vai kaukana täydellisyydestä?
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: