Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Kaksijalkaisia ihmettelemässä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 09, 2014 9:53 am

// Ollos tervetulleet, Zaaga ja Peippoistassu.

Qanriele asteli kymmenisen hännänmittaa kauempana Ukkospolkua, seuraillen sitä. Häntä oli jo kauan kiinnostunut minne mahtoikaan se mustapintainen polku johtaa, mutta hirviöt, ne katalat kaksijalkojen liittolaiset, olivat estäneet naarasta kulkemasta aivan sitä mustaa pintaa pitkin. Koko päivän naaras oli kulutellut kulkien eteenpäin ja illan ollessa jo aluillaan, saapui runsaasti valaistuun paikkaan, jossa jotkin korkeat, puumaiset, mutta niitäkin korkeammat, hiekanväriset hirviönkuvatukset pitivät meteliä. Naaras istuutui kauemmas niistä ja kiepsautti häntänsä etutassujensa suojaksi. Siinä neiti istui, katselemassa kaksijalkojen kulkemista pieninä kuin muurahaiset, ilman pienintäkään aikomusta poistua siitä vapaaehtoisesti ainakaan hetkeen.

Qanriele säikähti puolinukuksissa ollessaan, kun jokin härveli piti suunnatonta meteliä, se päästi matalan, kumean ja nopean huudahduksen, kuin tuskissaan ja vaalea kissa tiirailikin hermostuneena ympärilleen, kunnes tajusi jonkin hirviön kulkevan poispäin mustapintaisesta paikasta, mutta kappas vain, vettä pitkin. Luopio nyrpisti nenäänsä, miksi joku hirviö kulkisi vapaaehtoisesti kylmässä, jäähyhmää sakeanaan olevassa vedessä, kuljettaen alistuneena sekä kaksijalkoja että näiden tavaroita. Qanriele huokaisi ja pyöritti silmiään. 'Kaksijalat', se tuumasi eikä tiennyt, pitikö niistä kahdella jalalla huojuvista otuksista huolestua vai ei.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 16, 2014 7:31 am

// Täältä tullaan! :3 Ja sori tuollainen pieni hitti, en keksinyt muutakaan syytä miksi Peippoistassu olisi Kaksijalkalaan saakka edennyt ~

Yö oli pimeä. Kuu laukoi puolikkaasta hehkustaan valoa heittäen pitkiä varjoja tummalle mattapintaisella kivelle, kun Peippoistassu kulki sitä pitkin hermostuksissaan. Hän oli nähnyt yön pimeissä varjoissa liikettä, joka salaperäisyyttään uhkuen oli kuljettanut kollin todella kauas omasta reviiristään. Miksi edes tulin tänne? Peippoistassu ajatteli ja vilkuili ympärilleen kokoajan siltä varalta, että kaksijalat olivat  valmiita nappaamaan hänet kylmään syleilyynsä. Sitten kolli muistutti itselleen, että salaperäisen hahmon jättämä tuoksumerkki säilyi hänen muistissaan, ja jos tämä kissa sattui tunkeutumaan Yöklaanin reviirille, kolli tietäisi muukalaisen asuinpaikan ja tämän ulkonäön.

Silti tämä oli niin väärin. Peippoistassu ei saanut häntä riivaavia ajautuksia pois mielestään, mutta jatkoi silti määrätietoisesti eteenpäin. Yön pimeässä tummuudessa muutamat paljaat ja erittäin ohuet puunrungot latvassaan tuike valoa (katulamput) auttoivat Peippoistassua näkemään, missä hän kulki. Koska oli pimeää ja kuunhuipun hetki, kaksijalkoja tuskin näkyi ja oli yllättävän rauhallista, mutta selkäpiitä karmiva kaksijalkojen löyhkä ei kuitenkaan tähänkään aikaan kadonnut mihinkään.

Kolli ohitti ukkospolkuja ja nukkuvia hirviöitä seuratessaan hajua. Lopulta, se saapui paikkaan, jossa hän pystyi haistamaan veden. Myös toisen kissan haju voimistui, joten nuori oppilas jatkoi edemmäs. Lopulta hän pystyi erottamaan tummaa yötä vasten piirtyvän kaunispiirteisen, naaraskissan kehon, jota peitti kermanvaalea turkki vaaleanruskein merkinnöin. Meripihkanvärisin silmin kolli siristi silmiään ja tunsi turkkinsa pörhistyvän. Kolli loikki lähemmäs, hyppäsi toisen tasolle, aavistuksen kauemmas niin ettei säikäyttänyt ja katsoi tähän tiukasti. "Näin sinut klaanimme reviirillä", kolli aloitti tökerösti, eikä lakannut tuijottamasta naarasta. Olisi parasta selvittää, mitä tämä kissa teki Yöklaanin reviirillä.

Samalla odottaessaan toiselta vastausta, Peippoistassu tarkkaili toisen ulkonäköä, ja jopa tahtomattaan joutui mielessään toteamaan naaraan olevan hyvin kaunis.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 16, 2014 8:32 am

// Eipä mitään, pienoinen hitti ei ole pahaksi, jos se ei tapa ketään. :D

Qanriele sai istua hyvän tovin pimeässä yössä, kunnes se sähähti pelästyessään uudestaan, kun kaksijaloilta tippui jokin. Kaunispiirteinen, ilmeikäs naaras tuijotti herkeämättä ja varautuneena kaksijalkojen kummalliseen leiriin, joka oli kummallisella verkkokasvilla ympäröity. Kaksijalkojen leiri oli voimakkaasti valaistu, kuin ne haluaisivat aivan varmasti tulla petojensa näkemiksi. Niiden hirviöt, ne kammottivat Qanrielea, joka kyyristeli jäsenet kankeina.

Jokin liikkui lähellä ja naarasluopio oli jo valmiina säntäämään karkuun kaksijaloilta, jos joku hänet oli huomannut ja haki häntä nyt hirviöiden ruoaksi. Niin sen täytyi olla, kaksijalat ja hirviöt olivat liittoutuneet - hirviöt kuljettaisivat kaksijalkoja, jotka hankkivat niille kummallisille vesipedoille mehukkaita kissoja ruoaksi. Mutta koska kissat olivat perin pieniä, ne eivät alkuunkaan riittäneet hirviöille muuksi kuin vain suupalaksi, jonka vuoksi kissoja oli hankittava jatkuvasti lisää ja siihen tarkoitukseen sopivat hienosti kissat, jotka parveilivat oudon kaksijalkojen leirin lähellä! Mutta varjoista ei ilmestynytkään huojuva, mutta eturaajat oudosti ilmassa ja ojossa hyökkäävä kaksijalka, vaan naarasta suunnilleen samankokoinen, ehkä hieman pienempi voimakkaasti eräältä klaanilta löyhkäävä jäntevä kollimainen kissa, jonka meripihkan värinen katse oli naaraaseen naulittu. Tämä outo kissimirri tivasi naaraalta syytä Yöklaanin reviirillä oloon ja naaras naurahti. Kaipa hän oli jonkun klaanin alueella ollut, tai sitten ei, muttei hän ollut Yöklaanin voimakasta löyhkää havainnut. Tai sitten oli vain ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut edes havainnut olinpaikkaansa!
"Saatoit nähdä ruman kaksoisolentoni Tähtitähden", naaras naurahti keveästi, yrittäen tehdä toisesta pilaa. Naaras ei pitänyt järin klaanikissoista ja juuri sellaiselta tuo perin töykeältä kuullostava ja näyttävä kolli vaikutti.

"Olen aina sanonut, etten luottaisi klaanilaisten silmiin. Ne näkevät, mitä haluavat, nääs", naaras yritti leikitellä toisella, saada huvia yksinäisyytensä vastapainoksi. Kierolla naaraalla oli aina ne omat mielipiteensä muista kissoista, eikä vieras kolli vaikuttanut perin huumorintajuiselta. Mutta ulkonäkö saattoi aina pettää ja niin naaras nousi ylös ja kiersi yöklaanilaista ympäri, painaen ilmeikkäiden kasvojensa koristaman katseensa suoraan toisen meripihkan sävyiseen. Ilme hänellä oli lähes leikittelevä, viehkeä ja sellainen, kuin mitä yleensä naarailla oli, jos nämä yrittivät tehdä vaikutusta.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 16, 2014 10:43 am

Peippoistassu katsoi vihasta räjähtäinen silmin toiseen. "Kehtaatkin pilkata klaaniani vielä kerran, niin nyljen sinut!" kissa uhosi ja paljasti tappohampaansa. Huolimatta siitä, että Peippoistassu oli toista pienempi, hän ei epäröinyt hetkeäkään ja pörhisti turkkinsa vaivatta yrittäessään saada toisen edes hievahtamaan pelosta. Mutta ei. Naaras näytti huvittuneelta, aivan kuin se nauraisi. Kolli katsoi hetken toiseen hämmentyneenä, mutta samassa kun naaras alkoi kiertää häntä ja upotti oman katseensa kollin meripihkan värisinä kiiluviin silmiin, oppilas murahti ja tuijotti naarasta takaisin vihaisina leiskuvin silmin.
"Sinä et tiedä mitään meistä ja tavoistamme, luopio" kolli painotti sanaa luopio turhankin lujaa ja katsoi uhmakkaasti naarasta silmiin, "enkä ikinä erehdy haistamistani asioista. Sinun löyhkäsi saatteli minut helposti tänne." Kolli härnäsi toista ja katsoi haastavasti naarasta silmiin.

Peippoistassu ei osannut ottaa rauhallisesti koko tilannetta, eikä pystynyt siksi käsittämään toisen leikittelevää ilmettä. Kolli pystyi jopa tahtomattaan huomaamaan noissa kissamaisen viekkaissa silmissä jotakin viettelyä, aivan kuin kaiken pilkan keskellä naaras olisi tahtonut tehdä jonkinlaista vaikutusta nuoreen oppilaaseen. Mutta miksi ihmeessä? Peippoistassulle vanhempien kissojen ihmeellinen maailma ei ollut vielä avautunut, eikä tämä siksi osannut tulkita oikein toisen viekasta, viettelevää ilmettä ja pörräysmäistä kiertelyä hänen ympärillään. Kolli liikahti korjatakseen jäykistynyttä asentoaan ja heilautti puuhkamaisesti häntäänsä.
"Vai oletko kenties kotikisu?" kolli murahti piikikkäästi, hyvin pilkallisesti jatkaen, "siinä tapauksessa voit mennä syömään kotikisu moskaasi ja kierimään kaksijalkojesi tassuihin."

Saipa tuo luopio nähdä, minkä kanssa oli mennyt tekemisiin.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ma Maalis 17, 2014 8:11 am

Qanriele kohautti lapojaan toisen uhatessa häntä nylkemisellä, hyvinkin vihaisesti vieläpä. Kun Peippoistassu pörrötti turkkiaan kuin uhitteleva pikkupentu ja Qanriele nauroi.
"Hui, kun pelottaa. Taidanpas tästä pötkiä pakoon!" luopio sanoi ja terävöityi, koska tiesi, ettei olisi keskittyneenä, jos tuo pahainen pentu päättäisi vain hyökätä kimppuun.
"Kaksi sanaa sinulle. Vihanhallinta", Qanriele antoi viisaan neuvonsa ja siristi silmiään, tarkkaillen harmaata kisumisua, joka niin suloisesti näytti uhittelevan.
Qanrielen ruvetessa kiertelemään oppilasta, Peippoistassu murahti ja tuijotti takaisin, varsin huvittavana. Toinen uhmaili luopiota ja yritti saada järkeä Qanrielen päähän. Kermansävyinen naaras vain tuijotti toista, kasvoilleen edelleenkin se sama viettelevä katse.
"Ehkäpä en, ehkäpä kyllä. En minä turhaan sen teidän turhan kokoontumispaikan puussa aikaa viettänyt, kun kuuntelin teidän tyhjänpäiväisiä, tylsiä juttujani ja sain tietää varsinaisia herkkuja", Qanriele naukaisi ja lipaisi huuliaan, kuin tämän edessä olisi herkullinen vastapyydetty riista. Vaikka eihän Qanriele oikeasti mitään mantereita mullistavia tietoja ollut onkinut Kolmipuulla asuessaan.
"Ja haista ensin itseäsi, ennen kuin alat muita haukkumaan. Ties vaikka olisin tämän mantereen paras taistelija tai kenties jopa Tähtiklaanin soturiesi-isä, joka palasi kertomaan metsään suurta ennettä, mutta, ah, päätyikin varsin barbaarimaisen ja uhittelevan nuoren näsäviisaan pennunrääpäleen seuraan ja tulee palaamaan takaisin tähdelleen, kertomatta teille kiittämättömille kissoille yhtikäs mitään. Ja kas, sitten tulee enteen ennustama tuho ja kaikki syyttävät sinua, kun me esi-isät kerromme, kuinka sinä olit moukkamainen ja epäkunnioittava. Hyi, sanon minä", Qanriele puheli pitkästi ja sitten viimeisen toteamuksensa lausui mummomaisella tavalla.

Tilanne sai varsin koomisia piirteitä, kun Peippoistassu viimein liikahti Qanrielen silmään epämukavasta asennosta ja tivasi, oli sattumoisin arvoisa kermaturkki kotikisu. Qanriele parahiksi oli nuolaisemassa etutassuaan ja oli tukehtua karvoihinsa, niin kovasti asia häntä nauratti. Ja niin Qanriele kaatua rojahti maahan ja räjähti aitoon nauruun, mutta nousi nopeasti, kokosi itsensä ja pyyhkäisi naurunremakassa silmillä helmeilleet kyyneleet nopeasti pois tassullaan ja tuijotti pilkkaavaa oppilasta murhaavasti.
"Jos et tiedä, kenen seurassa olet, kuuluisi sinun pitää suuta soukemmalla, pentu", Qanrielen mitta loppui siinä ja jos vielä tulisi pilkkaa, se olisi taattu räjähdys ja saattaisi luopio kenties raahata pennun kaksijalkojen hirviöille.
"Kotikisut ovat heikkoja. Klaanikissat ovat heikkoja. Mutta me erakot, me olemme vahvoja. Muista se", Qanriele sähähti ja vilkaisi kaksijalkojen leiriä. Se sai idean ja nousi istumasta taas seisomaan.
"Jos haluat kuitenkin osoittaa olevasi vahva, tulet mukaani. Katsotaan löytyykö klaanikissoista yhtään rohkeutta", Qanrielen ääni muuttui täysin yllättäen rennoksi ja yllyttäväksi, siinä oli sellaista, mitä nuorilla oli, kun ne yrittivät saada porukan järkevintä mukaan ties miten typerään juttuun.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ti Maalis 18, 2014 7:15 am

Peippoistassu ei kestänyt toista yhtään enempää. Naaraan pilkkaamista klaanikissoja kohtaan. Se sattui kolliin, jos jokin. Luopiolla ei ollut mitään oikeutta puhua klaanikissoista, kun ei tiennyt noista mitään. Kun kermaturkkinen aukaisi suunsa puhuakseen Tähtiklaanista, Peippoistassu räjähti toiselle ja astui yhden uhkaavan askeleen lähemmäs.
"Älä sinä puhu mitään Tähtiklaanista! Kukaan soturiesi-isistämme ei viettäisi aikaa täällä kaatopaikalla ja katselisi levollisena kaksijalkojen toimia!" kolli sähähti tuijottaen toiseen kiivaasti, "eikä kukaan viisaista Tähtiklaanilaisista käyttäytyisi noin. Ei koskaan." Lopuksi kolli vetäytyi takaisin, istui ja nuolaisi käpäläänsä. Jos se jotain näinä lyhyinä minuutteina oli oppinut, oli se, että naaras piti siitä, kuinka Peippoistassu rähjäsi tuolle kuin viimeistä päivää. Ja sitä iloa ei oppilas aikonut toiselle suoda kahdesti, ehei.

Kolli tiesi, että toisen päätä oli turha kääntää, eikä siksi sanonut mitään tuon väitteestä siihen, että klaanikissat olivat heikkoja. Se oli väärin, erittäin väärin. Luopion on huono sanoa mitään, kun istuskelee täällä syömässä kaksijalkojen jätöksiä, kolli nurisi mielessään ja heitti yhden varoittavan katseen naaraaseen. Se merkitsi sitä, että toisen oli turha pilkata enää sanallakaan, ja Peippoistassu olisi kiinni kurkussa. Voi Haihammas, olisitpa täällä.. Sillä hetkellä harmaaturkkinen oppilas todella toivoi, että hänen vihamielinen mestarinsa olisi täällä nyt. Naaras olisi jo heti kiinni luopion kurkussa ja saisi tuon ymmärtämään, mitä voimaa klaanikissat oikeasti omasivat. Peippoistassu käänsi uhmakkaan katseensa naaraaseen kuullessaan tämän ehdotuksen. Ensiksi kolli epäröi; olisiko tämä ansa, jonka naaras oli virittänyt sopivalle kissalle? Mutta jos kolli nyt perääntyisi, saisi se kuulla naaralta sellaista pilkkaa, että Tähtiklaanikin häpeäisi nuorta oppilasta. Minä näytän hänelle, en tarvitse kenenkään apua osoittaakseni voimani!

Kolli nyökkäsi naaraalle. "Tulen mukaan, saatpahan nähdä oman tappiosi heti ensimmäisenä", se maukui pilkallisisesti ja nousi itsekkin ylös. Kuu värjäsi kollin harmaan turkin hopeaksi ja sai sen meripihkan väriset silmät kimaltamaan raivostuksen vallassa. Vaikka tässä hävittäisiinkin, laittaisi Peippoistassu sellaisen show'n kiertämään klaanissa että Kuutähtikin tulisi suoraa päätä rangaitsemaan tätä luopiota käytöksestään oppilasta kohtaan.

Yöklaanin oppilas seurasi luopiota, minne tämä ikinä hänet kuljettaisikaan. Ei ollut sellaista asiaa, jota kolli pelkäisi. Ei, ei mitään. Naaras voisi laittaa mitä tahansa hänen eteensä, eikä soturi hievahtaisikaan. Niin ainakin kolli toivoi kulkiessaan läpi Kaksijalkalan pimepimpien kujien vaalea turkki edessään keinahdellen.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ke Maalis 19, 2014 8:32 am

// Höh, kerran kirjoitin jo vastauksen, mutta netti meni poikki tunniksi ja rooli katosi bittiavaruuteen. D:

Qanriele tuijotti terävästi toista kissaa tämän ollessa hiljaa. Mutta kun toinen räjähti, hän kavahti askeleen taaksepäin, toisen askel eteenpäin, lähemmäs häntä, oli hyvinkin uhkaava ja hetkisen murto-osan ajan vaaleaturkki miettikin, lähtisikö raukkamaisesti pakoon vai jäädäkö kuin rohkea siihen. Päätös ei ollut perin vaikea, sillä tietenkin naaras jäisi, koska hänen kunniansa ei antanut pakoon oikeutta, olihan hän vasta haukkunut klaanikissoja heikoiksi, mutta osoittaisi itse heikkoutta, mikäli lähtisi pakoon, vaikka klaanikissan olisi kuulunut.
"Anteeksi vain, mutta tämä ei ole kaatopaikka. Olemme satamassa, jossakin oudossa kaksijalkojen leirissä, jossa he lastaavat hirviöiden vatsaan tavaroita", naaras sähähti, vihaisena kaksijaloille, ei klaanikisulle. Toinen väitti, ettei Tähtiklaanin kuuraturkki koskaan ollut niin tyhmä käyttäytymään kuin juuri Qanriele oli käyttäytynyt.
"Minussa ei ole taipumusta narsismiin eli itseihailuun, mutta voin sanoa, etten aivan niin tyhmä ole, kuin juuri väität. Joku muu voisi suuttua, mutta arvon herran seurassa se olisi minulta aivan sopimatonta, kun toinen vaikuttaa rohkealta. Kuka tahansa ei olisi pystynyt hillitsemään itseään, vaan olisi paennut minun ärsyttävyyttäni, johon minulla on todellakin taipumusta", naaras naukaisi ja huitaisi ilmaa hiljaa, välittämättä Peippoistassun uhkaavasta, uhittelevasta katseesta.

Ennen kuin toinen ehti vastata edes, naaras pinkaisi jo matkaan, koska oli varma asettaneensa sanat oikein ja saaneen toisen miettimään oikeaa rohkeuttaan ja sitä, näyttäisikö hän jollekin luopiolle olevansa vahva, eikä laisinkaan heikko, kuten Qanriele oli mielipiteensä kertonut. Tai, se oli sen hetken mielipide, todennäköisesti se vaihtuisi heti seuraavana päivänä, jos hän tapaisi jonkin kivan ja kohteliaan klaanikisun.
"Kannattaa olla hiljaa, sillä tuolla olevat hirviöt herkuttelevat kissoilla. Kaikeksi pahaksi onneksemme me kissat olemme pieniä ja pelkkiä suupaloja jättimäisille, lähes Susivuoren kokoisille hirviöille!" Qanriele kertoi, kun toinen tuli perässä. Pitihän sitä varoittaa, koska muutoin toinen saattaisi vain rettelöidä kiehuvana teepannuna ja silloinkos se piru pääsisi irti, kun hirviöt heräisivät ja yrittäisivät napata kissoja yöpaloiksi! Qanrielen sanat kuullostivat vakuuttavilta ja hyvinkin huolestuneilta ja hän tiesi puhuvansa totta, koska hirviöt olivat näyttäneet jo kaukana jättimäisen suurilta! Ja Susivuori vain oli sopiva vertauskuva.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   To Maalis 20, 2014 1:36 am

Kuu näytti hehkuvan kirkkaana uskolliset Tähtiklaanin soturit vierellään, joka toi Peippoistassulle rauhaa sisimpään. Tieto siitä, että hänen soturiesi-isänsä katselivat häntä juuri parhaillaan, antoivat voimaa ja uutta uskoa nuoren oppilaan sisimpään. Miksi Tähtiklaani katsoo minua, jos olen Kaksijalkalassa? Enkö tehnytkään väärin tullessani tänne? kolli mietti, puski sitten ajatukset sivuun ja keskittyi edessänsä kulkevaan naaraaseen ja tämän sanomiin sanoihinsa. Ajatus suurista hirviöistä vilahti pelottavana mielessä, mutta Peippoistassu piti sekä mielensä, kasvonsa että äänensä kovana ja tyynenä vastatessaan toiselle oman ivallisen kommenttinsa.
"Älä huoli - jos sinua pelottaa, voit aina palata takaisin" oppilas naukui piikittelevästi ja jatkoi tassuttelua eteenpäin. Jossain kohtaa kylmää kivialustaa oli pieniä lammikoita, jotka Peippoistassu ohitti suosiolla - vesi ei ollut sen lempiasia. Pitääköhän naaras vedestä samaan tapaan kuin Meriklaanilaiset? Peippoistassu mietti ja aikoi todella jopa kysyä asiasta luopiolta, mutta ravisteli sitten päätään. Koko asian kysyminen sai kollin vaikuttamaan pelokkalta. Mutta kai se jotain voisi kysyä? Tilanne oli kiusallisen, pikemminkin härnäävän hiljainen ja salaperäinen. Pysäyttääkseen naaraan luultavasti luoman salaperäisen tunnelman kolli aukaisi jälleen suunsa kysyessään naaraalta yllättävän rauhallisesti:
"Mikä mahtaa olla nimesi, luopio?"
Luopio ei kuulostanut tällä kertaa oppilaan suussa pilkkasanalta. Se oli pikemminkin vastine naaraan nimelle, koska Peippoistassu oli tästä tietämätön. Onkohan hänellä yhtä tyhmä nimi kuin kaikilla kotikisuilla? kolli mietti ja salli mielessään huvittavan kuvan luopionaarasta kaksijalkojen syleilyssä. No, en usko että hän sen enempää pitää minunkaan nimestäni, kolli totesi itselleen ja keskittyi jälleen edessä keinahtelevaansa naaraaseen odottaen tämän vastausta.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   To Maalis 20, 2014 7:51 am

Qanriele kulki eteenpäin vaivaannuttavan hiljaisuuden hiipiessä kahden kissan seurueessa. Vaalea naaras ei vilkuillut liiemmin taivaalle, eikä siis huomannut lainkaan siellä möllöttävää kuuta, joka valaisi heidän kulkuaan, saatika tähtiä. Ukkospolun pinnalla olevia lammikoita naaras ei juuri väistellyt, koska mitä turhia säästelemään turkkiaan, jos kyseessä oli vain vesi. Naaraan mieli oli lentelemässä jo kaksijalkojen leirissä ja se ei huomannut klaanikisun piikittelevää sävyä tämän lausahduksessa.
"Toivon mukaan emme kohtaa herännyttä ja nälkäistä hirviötä ja jos satumme sitten ikäväksemme sellaisen eteen, toivoisin rohkeaa suojelijaa itselleni", naaras purisi pehmeästi, koska ei osannut kehrätä. Häntä ahdisti se ainut asia, joka oli hänestää äärimmäisen vaikeaa. Hiljaisuus vallitsi heidän lähellään, kuin se yrittäisi ajaa kaksi kissaa erilleen.

"Mikä on nimesi?" naaras kysyi juuri yllättävän samanaikaisesti klaanikissan kanssa. Naurahtaen luopio heilautti häntäänsä ja vilkaisi klaanilaista.
"Olen Qanriele", tämä vastasi nopeasti ja hiljaisesti tummaturkkiselle kissalle ja toivoi todella toisenkin paljastavan nimensä, koska se kaiken järjen mukaan olisi hyvinkin reilua.

Ellei toinen puhuisi hetkeen, Qanriele itse pysyttelisi hiljaa hetkisen, kunnes havaitsisi olevansa Kaksijalka-Leirin metallimuurilla. Hän pysähtyisi ja vilkaisi klaanilaista.
"Tässä se nyt on", hän toteaisi ja loikkaisi kätevästi muurin aukkoja hyödykseen käyttäen aidan päälle ja sieltä sitten takaisin alas, mutta muurin toisella puolella.
"Tämä on nyt se surmanpesä", hän kertoisi toiselle.

Mutta jos Peippoistassu puhuisi, Qanriele puhuisi myös ja puheista olisi seuraavassa roolissa.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 23, 2014 12:19 am

Peippoistassu naurahti ajatukselle, että noinkin määrätietoinen kissa tarvitsisi suojelijaa, mutta koska kyseessä oli selvä vitsi, kolli virnisti toiselle leikillisesti.

Seuraavalla hetkellä kaksikko osui kysymään juuri samalla hetkellä toistensa nimiä, joka aiheutti jälleen uuden naurupysähdyksen. Luopionaaras huiskautti häntäänsä ja salli katseensa hetkeksi kohti nuorta oppilasta ennenkuin kertoi nimensä nopeasti ja hitaasti. "Peippoistassu", kolli kertoi suorasti mutta aavistuksen pieni pilke suussaan. Jos totta puhutaan, ei Peippoistassu osannut odottaa niin erikoista nimeä kuin Qanriele - kolli ei ollut edes varma osasiko lausua sen oikein. Ainakaan Peippoistassu ei kuullut aivan järjetöntä kaksijalkanimeä, kuten Nöpö, Kisu, Misu; niitä kolli oli kuullut muutamia kertoja vieraillessaan kauan aikaa sitten Kaksijalkalan lähellä. Qanriele kuulosti nuoren oppilaan mielessä suoralta, kiinnostavalta ja salaperäiseltä nimeltä - ei siis ollenkaan pahalta, vaikka harmaaturkkinen oli tottunut klaaninimiin.

Hetken aikaa oli hiljaista. Kolli tajusi Qanrielen huomanneen, että Kaksijalkalan Leirin metallimuuri oli heidän edessään. Tässä se nyt on, Qanriele sanahti ja loikkasi samantien muurille ja katosi toiselle puolelle alas. Peippoistassu loikkasi hänen peräänsä - yhden suuren ponnistuksen voimin kolli hyppäsi korkealle ja joutui muutaman hiirenmitan kapuamaan vielä ylös. Sitten pehmeästi kolli laskeutui Qanrielen vierelle. Hän katsoi suuria kaksijalkojen pesiä ja niistä tulvivia meluja. Oli yö, eikä hirviöitä tai kaksijalkoja liikkunut paljoakaan. Koko paikka oli karmiva ja Peippoistassusta tuntui että valtavat muurit lukitsivat hänet sisälleen. Koko ajatus töstä paikasta hirvitto Peippoistassua, joka oli tottunut juoksemaan vapaana metsissä ilman rajoitteita.

"Mitä me teemme?" kolli kysyi meripihkan väriset silmät kiiluen kuunvalossa. Tämä ei tiennyt hyvää, ei laisinkaan, kolli ajatteli ja hätkähti, kun kauempana kaksijalka syöksyi ulos pesästään ja karjui kovaäänisesti. Harmaaturkkinen pystyi vain kuvittelemaan, mitä Qanrielellä oli mielessään.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ma Maalis 24, 2014 9:50 am

Qanriele nyökkäsi klaanikissalle tämän kertoessa nimensä ja naaras yllättyi, niin että se näkyi äkillisenä ja odottamattomana hännänsivalluksena ilmassa ja vilkaisuna taaksepäin.
"Odotin jotain tylsempää nimeä. Olen kuullut useiden klaanikisujen nimiä ja useimmilla on mielikuvituksettomat, tylsät nimet. Mutta sinun kohdallasi on leikitelty kielellämme. Keksijälle kunniaa", naaras jopa erehtyi mainitsemaan toisen nimestä kommenttinsa. Kulku jatkui taas aivan normaalisti ja hiljaisissa merkeissä ja se häiritsi kuin hyttynen turkilla Qanrielea. Hän vain ei tehnyt sille mitään.

Loikattuaan metallimuurin toiselle puolelle, hän loikkasi nopeasti verkon vierelle ja tuijotti Peippoistassua, joka tuli perässä, loikaten. Jossakin mölysi kaksijalka, selkeästi toiselle kaksijalalle, mutta se oli kauempana ja onnekseen se lähti aivan toiseen suuntaan. Peippoistassu säikähti sitä, mutta Qanriele tuijotti sitä haastavasti. Kaksijalat olivat vieneet hänen vanhemmiltaan kodin, heittäneet menemään. Naaraan ajatukset keskeytti tumman kollin kysymys tekemisestä. Naaras katsoi kollia hymyillen haastavasti.
"Menemme tietenkin eteenpäin ja käymme koskettamassa hirviötä. Se, jos jokin, on hyvin rohkeaa", naaras yllytti ja loikkasi nopeasti kaksijalkojen rakennusten varjoihin, laskeutuen vaanimisasentoon ja hiipi kohti suuntaa, josta epäili löytävänsä hirviöitä, joita kiusata. Naaras epäili Peippoistassun tulevan myös perässä ja ellei tulisi, ei naaras siitä murehtisi.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Maalis 30, 2014 2:42 am

Kolli tunsi sisällään hätkähdyksen. Sydän jätti tahdin löymättä ja kolli katsoi jo edeltä menevään Qanrieleen silmät pyöreinä. Koskettaa hirviötä? Sehän on ihan järjetöntä! Peippoistassu yritti pitää pelon sisällään, mutta tunsi tassujensa vapisevan niiden lähtiessä seuraamaan luopiota kohti valtavia hirviöitä, jotka näyttivät nukkuvan leppoisasti. Nuori oppilas ei ollut varma, pystyisikö tosiaan koskettamaan hirviötä. Nämä suuret kaksijalkojen kätyrit olivat jokaisen klaanikissan kauhu, eikä tämäkään perinne pysähtynyt Peippoistassun kohdalla. Jo pelkkä hirviöiden näkeminen oli karmivaa, mutta että koskettaminen? Qanrielellä oli mehiläisiä päässään, ainakin yöklaanilaisen mielestä, mutta Peippoistassu ei voinut antaa itsestään heikkoa kuvaa. Se ei tehnyt koskaan niin, eikä poikkeaisi tavoistaan nytkään. Oli vain ylitettävä omat rajansa, vaikka kuinka pelotti.

Kolli asteli hiljaa omassa vaanimisasennossaan naaraan takana. Hän ei näytä olevan mikään mestari vaanimisessa, kolli tuhahti mielessään. Sitä ei yllättynyt ajatus siitä, että sellainen kissa joka ei joutunut saalistamaan riistaa metsässä, ei paljoakaan vaaninut. Olihan siro naaras omalla tavallaan taitava, mutta Peippoistassun mielestä hänellä olisi paljon parannuksen varaa. Kolli kuitenkin keskittyi jälleen etsimään katseellaan lähimaastosta hirviöitä, joita nämä kaksi uhkarohkeaa, pelotonta kissaa yrittäisivät härnätä.

Pian Peippoistassu huomasi kauempana kuunvalossa loistavan kirkkaanpunaisen pinnan. Hirviö, joka nukkui sikeästi. Kolli ei kuitenkaan vakuuttanut täysin itselleen sitä, että tuo hirviö voisi herätä hetkellä millä hyvänsä ja napata hänet suuhunsa yhdellä hotkaisulla.
"Tuolla on yksi", kolli osoitti hännällään kohti hirviötä ja pysähtyi hyvän välimatkan päähän.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ti Huhti 01, 2014 7:49 am

Qanriele

Naaras kulki eteenpäin ääneti ja heilautteli häntäänsä, kuin lainkaan pelkäämättä. Muttei se ollut totta. Hänen pelkonsa ilmeni tassujen värinänä, mutta askelten tahdissa sitä ei huomannut. Hän mietti, oliko toinen aivan tosissaan uskaltautunut tulemaan hänen kanssaan.

Qanriele vilkuili ympärilleen, kuin etsien sekä hirviöitä, että kaksijalkoja. Hirviöitä se kaipaili, mutta kaksijalkoja se ei missään nimessä halunnut luokseen. Pian Peippoistassu kertoi yhden hirviön paikan ja Qanriele seisahtui katselemaan sitä.
 "Nopeasti", hän kuiskasi ja säntäsi nopeasti, kunnes oli punapintaisen hirviön lähellä. Peloissaan naaras tökkäisi sitä ja kun se ei havahtunut, tökkäisi uudelleen ja palasi paikkaan, josta oli liikkeelle sännännytkin.

// Anteeksi lyhyys.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Pe Huhti 04, 2014 2:39 am

Kun he kumpikin olivat huomanneet hirviön, Qanriele lähti liikkeelle kuiskaavan hoputuksen muodossa. Peippoistassu antoi toisen mennä edellä, mutta lähti melkein heti tämän perään. Kollia hirvitti - sen selkäpiissä luikertelivat kylmät väreet kuin käärmeet ja viikset väpättivät hermostuksesta. Kolli ei koskaan ole ollut näin lähellä hirviötä. Sitten Qanriele tökkäsi punaisena hehkuvaa elotonta olentoa, jolloin Peippoistassu jännitti lihaksensa ja oli valmis syöksymään pakoon - hirviö ei kuitenkaan huomannut edes toisesta tökkäyksestä. Qanriele luikahti nopeasti takaisin, mutta Peippoistassu ojensi vasta tassuaan kohti suurta hirviötä. Sitten se teki nopean liikeen, kosketti tassullaan hirviötä ja säntäsi takaisin Qanrielen luokse.

"Noin", kolli murahti ja tuijotti Qanrieleen puhisten. Klaanikissa vilkuili yhä hirviön suuntaan, sillä siltä tuntui että tuo punapintainen otus voisi milloin tahansa herätä ja napata kaksi siihen nähden pientä kissaa suuhunsa yhdellä haukkauksella. Hirviö ei kuitenkaan näyttänyt elonmerkkejä, josta Peippoistassu kiitti Tähtiklaania. Itseasiassa, kolli ei edes ollut varma, seurasivatko hänen soturiesi-isänsä häntä Kaksijalkalaan saakka. Peippoistassu piti kuitenkin varalla hirviötä ja yritti olla suojassaan mahdollisimman hiljaa.
"No, mitä me nyt teemme?" kolli kysyi siristäen silmiään. "Minulla on ainakin nälkä, mutta en usko täältä löytyvän samaa ruokaa mitä metsästä", kolli aavistuksen tuhahtaen katseli ympärilleen huomatakseen kuitenkin vain hiljaisia katuja ja kauempana toisella puolella älyttömän suuria hirviöitä ja kirkuvia lokkeja.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Pe Huhti 04, 2014 8:37 am

Qanriele

Naaras tuijotti Peippoistassua, joka pinkaisi kosketuksen jälkeen luopion luo kiireen vilkkaa. Kollin murahtaessa ja tuijottaessa luopiota naaras vilkaisi ympärilleen ja poistui varjoista.
"Äkkiä, lähdetään täältä pois", naaras naukaisi vastenmielisesti kaksijalkoja kohtaan, sillä vaikka Qanrielen vanhemmat olivatkin olleet kotikisuja ja yrittäneet luoda pentuihinsa kaksijalka-myönteisyyttä ja avoimuutta, ei naaras siltikään osannut olla säälimättä kotikisuja ja näiden outoja tapoja. Mikäli kolli tulisi perässä, luopio kulkisi samaa reittiä kohti metallimuuria ja sen takana häämöttävää vapautta. Peippoistassu kertoi hänellä olevan nälkä ja kysyi mitä he tekisivät.
"Luulenpa, että ensin yritämme poista ja sitten vasta mietimme ruokaa, sillä ei täällä ole muita kuni me, kaksijalat sekä nuo oudot linnut, jotka maistuvat karvaalle ja merivedelle", Qanriele opasti ja nyrpisti nenäänsä. Merilintuja hän ei suostuisi syömään sitten millään.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   La Huhti 05, 2014 2:22 am

Kolli kiiruhti Qanrielen perään ja tassutteli tämän vierelle. Hän vilkaisi vielä kerran punaista hirviötä, ennenkuin loikkasi metallimuurin yli ja jäi toiselle puolelle odottamaan naarasluopiota. Mikäli naaras tulisi hänen perässään, kolli jatkaisi matkaasnsa ja katsahtaisi seuruetoveriinsa.
"Arvelinkin niin. Vain metsästä löytyy syötäväksi kelpaavaa ruokaa", kolli murahti ja heilautti ilmassa häntäänsä. Hän jatkoi kävelyään kylmällä asfaltilla ja käänteli korviaan tarkasti ottaakseen pienimmätkin äänet kuuleviin korviinsa. Kollin kuono nyki ilmassa sen merkiksi, että se yritti etsiä jotakin muuta syötävää kuin ylhäällä kirkuvia lokkeja tai variksenruokaa, joidenka haju kantautui kaksijalkojen pesien lähettyviltä.
Peippoistassu katsahti Qanrieleen. "Oletko ikinä metsästänyt metsässä?" kolli töksäytti sitten yllättäen ja katsoi kiinnostunut ilme kasvoillaan naaraaseen. Asuukohan hän metsässä.. vai täällä? oppilas mietti vieden katsettaan ympärillään. Kaksijalkala ei pelottanut kollia niin paljon enää, kuin aiemmin hänen tänne saapuessaan.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Huhti 06, 2014 9:23 pm

Qanriele

Luopio johdatteli yöklaanilaista perässään alueella, kunnes toinen saavutti hänen vierelleentulon. Qanriele loikkasi siron ja voimakkaan hypyn metallimuurin päälle ja sieltä alas ja jatkoi kulkuaan Peippoistassun vierellä, joka murahti arvelunsa osuneen ikeaan.
"Tuossa olet harvinaisen oikeassa", naaras hymyili ja ravisteli päätään. Kylmä asfaltti tuntui oudolta ja kylmettävältä, kovalta metsäpohjaan tottuneen naaraan tassuissa.
"Voimme kaiketi mennä kävelemään tämän Ukkospolun vierelle, pehmeälle alustalle?" Qanriele kysäisi epävarmasti ja nappasi ilmaa, haistellakseen sitä. Ei mitään järkevää syötävää. Mikäli yöklaanilainen vastaisi kyllä hänen ehdotukseensa, naaras kulkisi tien reunan ylitse ja loikkaisi pehmeämmälle alustalle. Pian Peippoistassu kyseli Qanrielen metsästämistottumuksista ja Qanriele ratkesi pehmeään nauruun.

"Tietenkin olen metsästänyt metsässä. Synnyin metsässä, vaelsin metsässä ja saavuin metsään. Koskaan en ole ollut kotikisu taikka aavikoilla vaeltava räsyluopio", Qanriele vastasi pidätellen nauruaan ja vakavoitui.
"Entä sinä? Olet klaanikissa, mutta oletko aina ollut?" luopio kyseli ja rykäisi, koska jokin tuntui tarttuvan kurkkuun kuin takiainen turkkiin.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Su Huhti 06, 2014 10:23 pm

Peippoistassu katsahti Qanrieleen ja nyökkäsi tämän ehdotukselle. Pehmeämpi alusta tassujen alla kuulosti ihanalta, vaikkei se vetänyt vertoja metsän pehmeälle sammalpeitteelle. Jälleen naaraan vanavedessä Peippoistassu tunsi nopeasti ylitettyään loikalla tien reunan ja saapuessan pehmeälle, tassuja hellivämmälle alustalle. Minun tassujani ei ole tehty kovalle pinnalle, kolli murahti ja ajatteli sitten Valoklaania, jotka olivat hoikkia ja nopeita juoksijoita. He varmaankin omaavat kovapintaiset tassut juostessaan kivikoilla ja ylängöillä, kolli tuumi ja nosti tassuaan katsoakseen siihen. Se oli tummanharmaa, pehmeä ja pyöreähkö. Ei siis todellakaan sopinut karulle kivikolle ja kylmälle kivipinnalle, missä kolli aiemmin käveli.

Jälleen Peippoistassu katsahti Qanrieleen, joka yhtäkkiä klaanikissan esittämän kysymyksen jälkeen ratkesi nauruun. Peippoistassu tunsi sisälään hätkähdyksen, mutta oli samalla helpottunut siitä, ettei Qanriele ollut kotikisu. Ei naaras kyllä näyttänytkään kotikisuilta - kotikisut olivat lihavia, huonokuntoisia ja laiskoja. Qanriele ei vaikuttanut sellaiselta, ainakaan kollin silmissä. Sitten luopionaaras kysyi Peippoistassuta ja rykäisi. Kolli katsoi hetken toiseen hölmistyneenä, mutta naurahti omasta puolestaan ja katsoi hitunen ylpeyttä silmissään kuuhun.
"Tietysti olen. Aina.." kolli oli jatkamassa lausettaan, mutta tunsi jonkin juuttuvan kurkkuunsa. Mielikuvat pentuiästä palasivat mieleen välähdyksinä - hän pystyi näkemään emonsa itkevät kasvot, sisaruksiensa hätääntyneet ilmeet.. Ei, Peippoistassu ei ollut ennen nähnyt tälläisiä näkymiä menneisyydestään, vain kuullut tarinoita klaaninvanhimmilta. Lasittuneisuus hiipi klaanikissan silmiin, mutta sitten se sulki silmänsä.

"Jatketaan vain matkaa", kolli murahti ja tassutti eteenpäin ohittaen naaraan.

// Yh, näin surullista tulee kun kuuntelee tätä. :<

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ma Huhti 07, 2014 6:12 am

Qanriele

Qanriele loikkasi pehmeälle alustalle mielihyvin, kun Peippoistassu nyökkäsi hyväksyntänsä mainiolle ehdotukselle. Naaras vilkaisi yöklaanilaista, joka katsoi selkeästi tassujaan ja Qanriele hymähti toisen tekemisille. Mutta pehmeällä pohjalla oli selkeästi mukavampaa kulkea, kun kivipinta ei käynyt tassunpohjiin.

Peippoistassu oli hiljaa, kunnes naurahti ja kertoi olleensa ja olevansa aina klaanikissa. Qanriele nyökkäsi ja laski katsettaan maahan.
"En tiedä laisinkaan, miten minun pitäisi suhtautua klaaneihin taikka kotikisuihin. Olen ollut aina luopio, mutta en tiedä, voisinko olla onnellisempi klaanissa. Kotikisun elämästä en edes uskalla puhua, koska he vaikuttavat niin laiskoilta, etten voi edes sallia itseni alentua samaan laiskuuteen", naaras huokaisi ja nyökkäsi, Peippoistassun jatkaessa matkaa hän lähti kulkemaan toisen perässä.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ma Huhti 07, 2014 7:55 am

Kolli katsahti taakseen Qanrieleen.
"Voin sanoa, että klaani on parempi paikka asua, kuin nämä saastaiset kujat tai yksinäisyys luopiona", kolli sanoi. Hän puhui aidosti naaraalle - jokin esti häntä tyrkkäytymästä vanhaan, vihaiseen ulkomuotoonsa. Naaras oil kaivanut Peippoistassun mieleen pienen luottamuksen, jota klaanikissa ei kuitenkaan uskaltanut perustaa suuremmalle pohjalle. Entä jos Qanriele teki tämän vain saadakseen kollin luottamuksen ja tuhotakseen Yöklaanin? Silloin, jos joskus, kaikki vihaisivat häntä Yöklaanissa. Kuutähti, Haihammas, Nokkostassu.. Kolli puristi silmänsä kiinni, mutta aukaisi ne jälleen ja pysähtyi päästäkseen Qanrielen vierelle.

Pieni, vaatimaton mutta Peippoistassun kasvoilla harvoin nähty hymy kohosi oppilaan suupielille.
"Tiedätkö mitään klaaneista tai tavoistamme?" Peippoistassu sitten kysyi ja istahti maahan.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   To Huhti 10, 2014 7:34 am

Qanriele

Luopio kulki eteenpäin ja nyökkäsi hymähtäen kollille, joka kertoi klaanin olevan todellakin parempi paikka asua. Qanriele ei vain tiennyt, olisiko hänestä parempi asua yksin vai muiden seurassa. Hän ei tiennyt oliko varsinainen erakko vai enemmän seuraa kaipaava, mutta toivoi sen selviävän pian. Hetkisen aikaa molemmat pysyttelivät hiljaa, kunnes Peippoistassu kysyi luopion tietämystä ja istuutui. Naaras istuutui toisen lähettyville ja muisteli.
"Tiedän vain, miltä päällikkönne näyttävät, sitten lisäksi klaanien nimet ja hieman reviiriä. Tavoistanne en tiedä mitään, vaikka niistä voisi olla mielenkiintoista tietää", Qanriele kertoi ja heilautti häntäänsä hitaahkosti.
"Kerro minulle Yöklaanista. Kerro minulle kaikki, mitä haluat tietää", naaras pyysi ja vilkaisi ympärilleen. He olivat päässeet jo jonkin verran lähemmäs kotia, Saarnimetsän laitamille jo.

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ti Huhti 15, 2014 5:53 am

Peippoistassu ei tiennyt ollakko yllättynyt siitä, että naaras tiesi niinkin paljon klaaneista. Se, että tietää miltä päällikkömme näyttävät on jo yllättävää itsessään - miten naaras sen oli saanut selville? Kolli pakotti itselleen, ettei Qanriele ollut vakoilemassa klaaneja jakaakseen luopioille tietoa näistä. Se voisi tarkoittaa mitä tahansa, jopa hyökkäystä Kaksijalkalaa lähimpänä olevaan Yöklaaniin. Sisäinen hätkähdys käväisi klaanikissan sisimmässä, kun Qanriele pyysi häntä kertomaan kaiken Yöklaanista. Silloin Peippoistassu tuli päätöksensä kohdalle - lopettaakko harhaluulot ja ajatella positiivisesti kerrankin elämässään, vaiko häätää luopio tiehensä ja uhkailla tätä olemaan kertomatta kenellekkään muulle luopiolle sitä tietoa, mitä hän tiesi. Lopulta harmaaturkki päätti ottaa ensimmäisen vaihtoehdon käytäntöön ja loihti kasvoilleen pienen ja pienesti ystävällisenkin hymyn.
"No - klaaniamme johtaa päällikkö ja hänen vierellään varapäällikkö", Peippoistassu aloitti ja mietti mitä kertoisi. "En tiedä sanoinko tätä jo, mutta me klaanikissat uskomme Tähtiklaaniin. Tähtiklaani on kuolleiden sotureiden paikka, jossa soturiesi-isämme katsovat meitä Hopeahännältä käsin ja suojelevat meitä. Klaanissamme on parantaja, joka tietää mitkä yrtit auttavat ja hän huolehtii muista klaanilaisista. Parantaja saa myös usein unia Tähtiklaanilta." Heilautin häntääni, ja jäin hetkeksi taas miettimään. "Klaaniin kuuluu myös soturit ja kuningattaret. Kuningattaret ovat emoja, jotka huolehtivat pennuistaan. Ja sitten on tietenkin klaaninvanhimmat, jotka ovat jo iäkkäitä ja viettävät aikaansa lepäillen." Mietin, mitä Qanriele mahtaisi tuumata klaanielämästä. Pitäisiköhän ihan tyhmänä tapojamme, vai osaisi kunnioittaa ja pitää niitä järkevinä. No, hän halusi kuulla joten jatkoin jälleen.
"Päällikkö pitää klaanistaan huolen ja tekee päätökset varapäällikkö rinnallaan. Jokapäiväisiin ruutiineihimme kuuluu metsästäminen, rajojen tarkkaileminen ja joskus syntyy myös tappeluita ja .. no, vähän kaikenlaista mitä kuka tahansa kissa tekisi normaalistikkin" mutisin ja katsahdin naaraaseen. Uskoin tällä olevan edes jotain kysymyksiä, joten olin valmis vastaamaan niihin ja jos ei ollut, olin vain hiljaa.

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Ke Huhti 16, 2014 7:20 am

Qanriele

Neiti pysytteli hiljaa hetkisen, odottaen Peippoistassun reaktiota. Ulkoista hätkähdystä ei hänen jymypaukustaan tullut, vaan eipä luopio tiennyt toisen sisällä olevasta ajatussodasta. Kun vieras kisuli loihti hymyn kasvoilleen, Qanriele ravisti päätään, tietäen toisen kertovan. Eihän hänelle voinut vastata kieltävästi! Tyytyväisenä itseensä neiti kuuntelikin toisen kertomaa klaanin elämästä, vaikka olisikin halunnut tietää enemmän Yöklaanista.
 "Vai niin..." kissa naukaisi alkuun ja lipaisi huuliaan, noustessaan seisomaan.
 "Tuo on perin mielenkiintoista, mutta nyt lähtisisin takaisin kotiini. Haluaisin saada sen valmiiksi ennen, kuin olosuhteet alkavat olla tukalat", naaras naukaisi ja vilkaisi ympärilleen.
 "Joten, se olisi sitten heido", naaras totesi ja poistuisi, jos sitä ei estettäisi.

// Minun puolestani tämä voisi olla tässä. :) Kiitos pelistä. ^^

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Zaaga
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 560
Join date : 17.02.2014
Ikä : 16
Paikkakunta : Kangasala / Kuhmalahti

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   To Huhti 17, 2014 9:16 am

Peippoistassun sisällä muljahti - naaras ei näyttänyt pahemmin kiinnostuneelta kollin puheista vaikka toisin sanoikin. Seuraavaksi Qanriele ilmoitkin jo lähtevänsä, jolloin Peippoistassu pomppasi pystyyn.
"Ain nyt jo?", aavistuksen haikeasti kolli katsoi naaraan perään osaamatta sanoa mitään. Naaraan seura oli ollut mukavaa ja huolimatta kaksijalkaisista ja hirviöistä oli harmaaturkkinen pystynyt jollain tapaa samaistumaan naaraan aatteisiin ja ajatuksiin. Qanriele oli jo kaukana, kunnes Peippoistassu pysäytti tämän huutaen:
"Odota!"
Kolli katsoi suoraan naarasta tämän vaaleansinisiin silmiin. Hiljaisuus.
"Nähdään joskus toistenkin", oppilas sopersi, joka käännytti naaraan pois ja sai tämän katoamaan sataman varjoihin. Peippoistassu jäi katsomaan luopion perään haikeasti, kunnes kääntyi kohti metsää vilkkain askelin. Hän muisti yhä naaraan tuoksun, läpitunkemattomat jäänsiniset silmät ja lainehtivan kermanvaalean turkin. Harmaa oppilas tunsi sydämmensä hakkaavan lujaa ja mielen risteilevän erilaisissa ajatuksissa.
Oliko Peippoistassu ihastunut luopionaaraaseen?
Sitten kolli kohotti katseensa taivaalle ja huomasi kuun peittyneen pilvistä. Oliko tämä väärin?
Tietämättä mitä tuntea harmaaturkki lähti liikkumaan kohti omaa reviiriään.

// Kiitos myös sinulle! Otetaan joskus uusiksi x)

_________________
Aina yhtä ihanat
----------------

P e i p p o i s t a s s u  •  A i r l i a
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sopuli
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 694
Join date : 10.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Ahomäki

ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   Pe Huhti 18, 2014 9:52 am

Qanriele

Kollin huutoja kuulematta naaras pakenikin ja mietiskeli toista, tuntematta mitään erityistä sisällään. Seikkailu oli ollut kiva ja uudestaan naaras voisi toisen tavatakin, jos tilaisuuden saisi.

// Tietenkin otetaan. ;)

_________________
Matkalla Sopulilandiaan luopio Qanriele, Yöklaanin ärhäkkä Aarnivalkea sekä Valoklaanin kaksi urpoa Sinitaivas ja Sateensielu. Nauttikaa. Avatarin kissakuva by Kkurakur, muokkaus by Sopuli
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.ilvesklaani.suntuubi.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Kaksijalkaisia ihmettelemässä   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kaksijalkaisia ihmettelemässä
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Kaksijalkala :: Satama-
Siirry: