Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Äänettömät askeleet

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
BraambliPaathi
Klaaninvanhin


Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 29, 2013 5:03 am

Sivusilmällä näki Hilsemyrsky Sulkakorvankin liittyvän taisteluun. Hän manahti hiukan, vaikka olikin kyllä arvannut, ettei ylpeä naaras pakenisi. Eipä, totesi Hilsemyrsky hämillisesti mielessään, minulla muutenkaan pitäisi olla mitään vastuuta Tuliklaanin soturista. Nämä ajatukset herpaannuttivat kollin keskittymisen taistelusta, ja Yöklaanin kolli saikin annettua hänelle kipeän raapaisun kylkeä pitkin aina lähes vatsaan asti. Hilsemyrsky pyörähti kauemmas kollatakseen tilanteen pikaisesti. Hän näki Sulkakorvan kiinni yöklaanilaisen hännässä, ja pikaisesti ympärilleen katsahtaen ei hän nähnyt Yöklaanin oppilasta enää misään, mikä ei voinut tarkoittaa muuta kuin, että tämä oli lähtenyt hakemaan apua. Oli siis kiire!

Sulkakorvan uhkaus oli täydelleen rauhoittanut yöklaanilaisen, joka oli selvästikin tarkka ulkonäöstään. Hilsemyrsky sähisi ja sylki vihaisesti yöklaanilaiselle, ja hänen katseensa alkoi täyttyä hermostuksesta. "Pienempi lähti hakemaan apujoukkoja, joten meidän on lähdettävä nopeasti", naukui hän Sulkakorvalle yrittäen pitää harhailevan katseensa Yöklaanin soturissa, joka oli kyllä paikallaan, mutta sähisi vihaisesti: "Ette voi päästää irti, koska muuten kynsin teidät kappaleiksi!" Hilsemyrsky loi miltei paniikinomaisia katseita vuoroin yöklaanilaiseen, vuoroin Sulkakorvaan tietäne, ettei tappelemaan enää auttanut jäädä. Hänen olisi totisesti tehnyt mielensä jo lähteä. Metsän kätköistä saattaisi hetkenä minä hyvänsä ilmestyä täys'partiollinen Yöklaanin raivokkaita sotureita. Oranssiturkkinen kolli keräsi rohkeutensa, ja asetti yhden etukäpälänsä kaikki kynnet huolellisesti yöklaanilaisen leuan alle ja kurkulle pitäen tätä maassa. "Mene loukkaantuneine jalkoinesi edeltä, tulen aivan kohta", naukui kolli ääni väräjäen Sulkakorvalle anovasti tätä katsellen. Häntä ei olisi yhtään huvittanut jäädä siihen, mutta Sulkakorva ei kykenisi pakenemaan samaa vauhtia hänen kanssaan. "Nopeasti!" lisäsi Hilsemyrsky varmana, että hänen äänensä pettäisi, jos hän puhuisi yhtään enempää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 29, 2013 5:31 am

Sulkakorva puristi otettaan yöklaanilaisen hännässä. Mutta sen jälkeen mitä Hilsemyrsky sanoi, hän päästi irti. Kolli vaikutti olevan tosissaan. "Mutta...taistelu on..." ruskeanmusta soturi keskeytti lauseensa kun huomasi oppilaan kadonneen. Silloin Sulkakorva ymmärsi, mitä hänen oranssehtava ystävänsä tarkoitti. Naaras otti pari askelta taaksepäin, kuin varmiistaakeen että Hilsemyrsky varmasti pitäisi yöklaanilaisen maassa. Sitten tuliklaanilainen jo lähtikin jolkottamaan pois kipeän jalkansa kanssa. Juokseminen ei kävisi kuuloonkaan, mutta "hölkkääminen" sujui ongelmitta.
"Ääh!En ole koskaan joutunut pakenemaan taistelusta...mutta nyt tilanne kääntyi tappioksi.." Sulkakorva mietti hieman tympeänä ja häristi korviaan kuin kuunnellakseen olisiko Hilsemyrsky jo hänen kannoillaan. Varovasti tuo kulkiessaan kurkkasi lapansa yli, mutta ei kuitenkaan nähnyt ketään.

Päästyään pois Yöklaanin alueelta tuo pysähtyi ja hengähti. Nyt hänen pitäisi enää odottaa Hilsemyrskyä. "Jos hän ei tule kohta, käyn katsomassa onko hän kunnossa" Sulkakorva ajatteli hieman huolissaan samalla kun tuijotti tulosuuntaansa.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Kesä 30, 2013 2:40 am

Hilsemyrsky koki todennäköisesti siihen astisen elämänsä kammottavimmat hetket siinä pidätellessään Yöklaanin soturia ja katsellessaan Sulkakorvan jolkottelevan pois paikalta. Kollin katse pyöri vimmatusti ympäri aukiota, jota reunusti joka puolella tiheä, pimeä metsikkö, josta saattaisi hetkenä minä hyvänsä ilmestyä lauma yöklaanilaisia. Hän tiesi, ettei päihittäisi edes kahta taistelussa puhumattakaan useammasta. Kyljessä oleva pitkä, verinen naarmu oli muutenkin jo kovin kipeä, niin kipeä, ettei Hilsemyrsky pärjäisi välttämättä edes yksin tätä tilapäisvankiaan vastaan.

Kun Sulkakorva oli hännänpäätäkin myöten kadonnut metsikköön, katsoi Hilsemyrsky vielä viimeisen kerran hermostuneesti ympärilleen. Aavistuksenomaisen hetken epäröityään oranssiturkkinen kolli soi Yöklaanin soturille apean hymyn, ja raapaisi tätä sitten leuan alta niin, että veri pulppusi, ei kuitenkaan, tai niin Hilsemyrsky ainakin yritti, tappavasti. Välittömästi tämän jälkeen kolli singahti kohti metsää samaan suuntaan, johon Sulkakorva oli mennyt, ja hänen onnekseen tappelussa ruhjoutunut yöklaanilainen ei edes yrittänyt lähteä perään, eipä se kovin pitkälle olisi voinutkaan tulla päätymättä puolestaan joko Tuli- tai Meriklaanin reviirille. Tai niin Hilsemyrsky ainakin toivoi. Kaiken sen hälinän keskellä hänen suuntavaistonsa oli eittämättä hieman sekoittunut, ja hän totisesti toivoi, että sekä Sulkakorvan että hänen kotireviirinsä löytyisivät mahdollisimman kivuttomasti.

"Moi", naukaisi Hilsemyrsky voipuneesti ilmestyen saniaistiheiköstä Sulkakorvan sivulta. Kolli oli itsekin yllättynyt, miten hän semmoisesta kulmasta ilmestyi tuliklaanilaisen vierelle, ja yllättyneisyys näkyi pienenä hämminkinä kasvojen ilmeessäkin. Hilsemyrsky tosin toivoi syvästi, ettei huolestuttaisi Sulkakorvaa osoittamalla omaakin eksyneisyyttään sillä hetkellä. Kolli haisteli ilmaa voimakkaasti, ja totesi: "Ainakaan emme ole enää Yöklaanin reviirillä, muttemme kyllä minkään muunkaan" Niin kummaisaa kuin se olikin, ei siinä osassa metsää tuntunut oikein minkään klaanin hajua, eikä sen puoleen yksittäisten kissojenkaan. "E-emmeköhän löydä tietämme johonkin, kunhan vain kävelemme mihin hyvänsä muuhun kuin tulosuuntaamme", naukui kolli epäröiden.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Kesä 30, 2013 4:04 am

Sulkakorva oli ajatuksissaan ja tuijotti yhä tulosuuntaansa. Sitten naaras kuitenkin säpsähti kun huomasi, että hänen sivultaan tuli esiin Hilsemyrsky. Hetkellinen hämmennys valtasi Sulkakorvan. Miten kolli saattoi tulla päinvastaisesta suunnasta? Soturi pohti, mutta ei kuitenkaan vaivautunut kysymään. Asia saisi nyt toistaiseksi olla.
Vasta nyt naaras tajusi tervehtiä toista. "Hei,hyvä että olet kunnossa!"
Helpotuksen tunne valtasi tummanruskean tuliklaanilaisen. Ehkä Sulkakorvan on vaikea myöntää sitä ääneen, mutta hän oli ollut todella huolestunut toveristaan.

"Uskon kyllä että löydämme takaisin klaaniemme luo!" naaras sanoi rohkaisevasti. Ei metsä loputtomiin jatku, joten jonkun klaanin reviiri tulisi enemmin tai myöhemmin vastaan ...tosin Yöklaanin alueelta olisi paras pysyä poissa! Sillä hetkellä Sulkakorva huomasi Hilsemyrskyn kyljessä olevan haavan. "Pystytkö kävelemään tuon kanssa, vai haluatko levätä hetken?" Sulkakorva kysyi kollilta lempeällä äänensävyllä. Soturi pystyisi kyllä kävelemään (hitaasti) kipeällä takajalallaan, mutta toisen kylki näytti aika pahalta.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ti Heinä 02, 2013 9:41 am

Hilsemyrsky vilaisi kyljessään avautuvaa pitkää muutaman kynnen levyistä viiltoa, josta vieläkin tihkui vähän verta. Kollista tuntui oikeastaan hieman omituiselta. Kukaan ei sitten pentuaikojen ollut koskaan osoittanut vähäisintäkään vastaavanlaista huolehtivaisuutta häntä kohtaan. "Mmh, emmeköhän selviä", hymähti Hilsemyrsky, "ethän sinäkään taida elämäsi parhaassa kunnossa olla" Kolli viittasi kuonollaan epämääräisesti Sulkakorvan jalan suuntaan. Hänen kasvoillaan oli kuitenkin tuttuakin tutumpi ahdistuneisehko ilme. "Mennään vain. En kestäisi enää yhtäkään lepohetkeä tai mitään muutakaan, joka viivyttäisi kotiinpaluutasi. Klaanisi kaipaa aivan varmasti jo sinua, joten etsitään vain nopeasti tiemme ulos täältä", naukui Hilsemyrsky nopeahkoon tahtiin, aivan kuin olisi yrittänyt kiemurrella ulos kiusallisesta tilanteesta. Sen hetkisestä tilanteesta vain oli kovin hankala löytää mitään kiusallista, mutta Hilsemyrskypä olikin mestari löytämään kiusallisuuksia tilanteista kuin tilanteista. Kuin sanojensa vakuudeksi, lähti kolli rivakkaa tahtia kävelemään kohti sattumanvaraista suuntaa metsässä, joka näytti joka puolelta samanlaiselta pysytellen kuitenkin kaukana suunnista, joissa oli pienikin häivähdys Yöklaanin löyhkää.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Pe Heinä 05, 2013 5:54 am

Sulkakorva tuhahti. Ei hänen jalassaan varsinaisesti mitään vikaa ollut: Hän oli vain astunut tervän kiven päälle. Sitten naaras mietti mitä sanoisi klaani tovereilleen. Hehän nauraisivat kuullessaan että Sulkakorva oli satuttanut jalkansa astuttuaan kiven päälle! Nauruja naaras ei suostuisi antamaan Tuliklaanilaisille. Niinpä hän yritti pohtia jotakin hyvää tekosyytä.

Naaras huomasi Hilsemyrskyn kiusaantumisen, mutta ei sanonut mitään. Ei kollia tarvitsisi nyt ärsyttää. Niinpä soturi lähti kulkemaan ystävänsä perään yhä huolissaan toisen jaksamisesta.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ma Heinä 08, 2013 6:32 am

Hilsemyrsky kyllä jaksoi. Kolli teputteli pitkin aluskasvillisuutta miltei luonnottoman nopeasti. Kyljen haavaa hieman kivisteli, mutta oranssiturkkinen ei tehnyt elettäkään ilmaistakseen asiaa mitenkään. Hän ei halunnut tuottaa Sulkakorvalle enää vähäisintäkään vaivan aihetta, mitä nyt semmoiseksi ehkä oli luokiteltavissa Hilsemyrskyn kovassa kävelytahdissa pysyminen, hän oli oikea haka pikakävelemään, kun sille päälle sattui eli ajatuksiinsa uppoutuneena. Tätä epäkohtaa lähes täydellisessä vaivattomuudessaan kolli ei kuitenkaan tullut huomioineeksi.

Eikäpä moiselle enää tarvetta ollutkaan. Ennen kuin asiaa ehti kunnolla tajutakaan, täyttyi ilma voimakkaasta meren tuoksusta. Hilsemyrsky hidasti välittömästi tahtinsa suunnilleen normaaliksi kävelyvauhdiksi. Hän nuuhkaisi ilmaa, ja tunsi lämpimän kotiinpalun tunteen rinnassaan. Hilsemyrsky rakasti merta, vaikka vihasikin vettä. Kaukaa saattoi kuulla tarkkaan korviaan teroitellen jopa aaltojen loiskeen vasten rantakallioita. Kasvoillaan lievä hymynkare, joka hänen tapauksessa kuvasti suorastaan ääretöntä riemua, kääntyi Hilsemyrsky kohtaamaan Sulkakorvan katseen. Vielä hieman tarkemmin paikkoja haisteltuaan tuli Hilsemyrsky aivan oikeaan päätelmään, että oikeastaan kovaa vauhtia hölkytellessään he olivat jo ylittäneet Meriklaanin rajan. Metsää kun vain oli niin hankala nähdä puilta. Meren tuoksu kantautui lähes suoraan edestä päin. Hetken Hilsemyrsky pohti suuntaa raaputellen leukaansa, josta leijaili viljalti kuolleen ihon valkoisia hitusia. "Olen melko varma, että löydät Tuliklaanin reviirin tuolta", naukui kolli osoittaen hilseitä pöllyttäneellä kynnellään vasemmalle, "ja jos vastaan tulee vähääkään Yöklaanin hajua, niin käännyt vain päinvastaiseen suuntaan." Istuma-asennossaan kolli kietaisi häntänsä tassujensa ympärille. Hän tuijotteli vuoroin taivasta, vuoroin maata, ja lisäsi vielä hieman hämillisenä hento mutina jääden miltei kaukaisen meren loiskeen alle: "Moikkis vain. Oli...ihan ok tavata"

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ti Heinä 16, 2013 12:49 pm

Sulkakorvalla oli aikamoinen työ kun yritti pysytellä kollin vauhdissa mukana. Yht äkkiä Hilsemyrsky kuitenkin hidasti tahtiaan ja Sulkakorva tajusi,että Meriklaanin alue oli jo alkamassa. Naaras ei pahemmin pitänyt meren hajusta, mutta tämä seutu oli niin tuttua, että osaisi varmasti kotiin!

"Kiitos Hilsemyrsky. Sinusta oli suuri apu,sillä ilman sinua olisin Yöklaanilaisten ruokana." Ruskea soturi puski lempeästi toista ja kääntyi lähteäkseen suuntaan,jonne oranssi kolli osoitti. "Olisi mukava tavata vielä joskus!" tämän sanottuaan naaras räpäytti silmiään ystävällisesti ja valmistautui kotimatkaan.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Heinä 20, 2013 7:16 am

Huh, nolostusta! Hilsemyrsky suorastaan värähti, kun Sulkakorva kävi äkkiarvaamati niin tuttavalliseksi. Hän itse ei ikänä olisi voinut kuvitella toimivansa moisella tapaa. Kollin katse harhaili ympäristössä, ja hän otti muutaman askeleen pois päin Sulkakorvasta. Hänen ihonsa rupesi taas kutisemaan joka puolelta kasvavan kiusaantuneisuuden johdosta. Äityipä Sulkakorva vielä kiittelemäänkin häntä! Hilsemyrskyn oli totisesti joskus vaikeata tajuta toisia kissoja. Ihan kuin hän nyt olisi mitään tehnyt, muuta kuin häirinnyt Sulkakorvan muuten onnistunutta päivää!

Kaikesta epäröinnistään ja hämmennyksestään huolimatta sai Hilsemyrsky nau'utuksi: "Öh, olepa hyvä vain. Älä unohda, että minä sinut sinne Yöklaanin reviirille johdatin" Kollia olisi jo kovasti huvittanut lähteä, mutta hän yritti kääntää katseensa vielä kerran Sulkakorvan silmiin. Olisi mukava tavata vielä joskus! Just... Hilsemyrsky ei voinut olla ajattelematta kyynilliseen tapaansa, että seuraavalla kerralla tavatessaan he saattaisivat hyvinkin olla vihollisia. "Mmh, kaippa tuo olisi", naukui oranssiturkkinen vastaukseksi joltisen poissaolevana, "Minun taitaa täytyä mennä" Ja niine hyvineen lähti Hilsemyrsky jo tutuksi tullutta ylirivakkaa tahtiaan teputtamaan kohti kotiansa.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Heinä 20, 2013 7:36 am

Sulkakorva katsoi hieman haikeana kuinka toinen kääntyi ja lähti kohti kotiaan. Naaras ei kerennyt sanoa Hilsemysrkylle, että se ei todellakaan ollut hänen syytään, että yöklaanilaiset olivat käyneet heidän kimppuunsa. se oli vain huonoa tuuria, siinä kaikki.

Yhtään enempää miettien naarassoturi lähti madellen kulkemaan kohti kotiklaaninsa leiriä. Pitkäkarvaisen kissan takajalkaa särki,mutta moinen ei haitannut Sulkakorvaa. Ei juuri nyt.
Naaraan mielessä alkoi pyöriä kaiken maailman mielikuvia: Mitä jos kollille tapahtuisi jotain? Mitä jos he joutuisivat kohtaamaan toisensa sodassa?
Ei, kumpikaan noista kahdesta ajatuksesta ei koskaan toteutuisi. Hilsemysrky olisi klaanin suojissa,eikä kukaan voisi satuttaa häntä. Ja jos he kohtaisivat sodassa,Sulkakorva ei koskisikaan oranssiin kolliin. Sen enempää miettimättä surullisia asioita, tuo jatkoi hymyillen kotimatkaansa. Vain yksi asia oli varma: Naaras oli ihastunut hieman Hilsemyrskyyn, mutta ei koskaan kertoisi sitä kenellekkään. Tunne menisi varmasti ohi hujauksessa.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Äänettömät askeleet
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: