Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Äänettömät askeleet

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Äänettömät askeleet    La Toukokuu 11, 2013 1:24 am

//Tervetuloa pelailemaan BraambliPaathi:)//

Sulkakorva asteli Tuliklaanin alueella kohti rajoja. Jokin sai naaraan niin levottomaksi,ettei tuo pystynyt olemaan paikoillaan. Klaanin päälliikölle soturi oli sanonut menevänsä metsästämään, mutta yrittäessään saalistaa hiirtä levottumuus valtasi naaraan mielen ja saalis oli päässyt pakoon. Niinpä Sulkakorva lakkasi yrittämästä ja suuntasi saarnimetsään.

"En ole koskaan tuntenut itseäni näin levottomaksi..."Sulkakorva ajatteli. Ehkäpä syy kissanaaraan käytökseen selviäisi päivän aikana...Tai sitten ei. Pian soturin sieraimiin kantautui muiden klaanien hajuja. Meriklaanin tuoksu kuitenkin oli kaikkein voimakkain. "Ehkäpä joku Meriklaanilainenkin on lähtenyt pienelle kävelylle..."Sulkakorva mietti hidastaen tahtiaan.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Toukokuu 11, 2013 11:31 am

Hilsemyrsky oli ajautunu metsien kätköihin kävelemään. Hän oli erehdyksessä katsonut kuvajaistaan lätäköstä, ja raaputtanut nenäänsä samaan aikaan, mikä toiminta oli tietysti aiheuttanut pienimuotoisen hilsemyrskyn, mikä taasen oli saanut kollin taasen masentumaan. Ah, miksi oi miksi olen tällainen Tähtiklaanin kiroama hylkiö? Oranssiturkkinen kolli käveli pitkin, dramaattisin askelin katselematta juurikaan eteensä. Aina toisinaan, kun hän osui johonkin erityisen varjoisaan paikkaan, hän tunki päänsä maahan, no eihän kissan pää tietenkään kovinkaan syvälle uppoa metsän maaperään, mutta se olikin enemmän symbolinen ele kuin tarkoitus haudata itsensä tai jotain muuta vastaavaa.

Pian huomasi melankolisiin mietteisiin syventynyt kolli ajautuneensa jo kauaksi kotireviiriltään. Mmh, mitäpä tuon väliä. Ehkä parempi, jos joku vihollisklaanilainen tulee ja nitistää minut täällä tunkeilusta. Oikeastaan kolli ei tiennyt, että sattui olemaan ei minkään klaanin alueella. Alitajuisesti hän kai kuvitteli olevansa Tuliklaanin reviirillä, kun kerta kyseisen klaanin tuoksu oli alati voimistuva. Hilsemyrsky jatkoi harhailuaan, nappasipa puolihuomiossa hiirenkin matkalla. Metsä suorastaan kuhisi riistaa, ja kollin tapa napata hiiri oli suorastaan pöyristyttävän upea. Kesken kävelynsä hän yksinkertaisesti hyppäsi salamannopeasti pusikkoon ja tuli sieltä hiiri leuoissaan. Hilsemyrsky osasi mietteissään olla harvinaisen hyvä tekemään vaikka mitä. Tosiasiassa hänellä oli alitajuisesti valtaisat paineet näyttää klaanillensa olevansa hyödyllinen. Kollin itsetunto lähenteli nollaa.

Siinä sitten hiiri leuoissaan huumautuneena synkeistä mietteistään Hilsemyrsky käveli, talsi, tassutteli, eteenpäin, eteenpäin ja törmäsi, aivan kirjaimellisesti törmäsi tahtiaan kohtalokkaasti hidastaneen Sulkakorvan kylkeen.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Toukokuu 11, 2013 1:18 pm

Sulkakorva säikähti kollia,joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Naaras hypähti hieman kauemmas ja sähisi. Tuliklaanin soturin kurkusta nousi matalaa murinaa. "Kannattaisiko katsoa eteensä?" Sulkakorva ei murissut vain siksi etteikö olisi pitänyt kollin ulkonäöstä,vaan siksi ettei tuo voinut sietää toisesta klaanista tulevia kissoja.Varsinkaan sellaisia jotka vain kävelevät päin.

Muristuaan ja sähistyään äänensä käheäksi Sulkakorva lopetti.Ei uhoaminen tässä tilanteessa auttaisi mitään. Sulkakorvan sieraimiin leijui hiiren tuoksu. Toinen oli näköjään onnistunut saalistamisessa paremmin kuin naaras. Soturin nälkä oli kova,mutta tiesi ettei voinut varastaa toisselta,ja vaikka voisikin hänen pitäisi juosta leiriin ja ruokkia klaani ensin. Ajatus syömisestä voisi siis unohtaa.

Syömisen sijasta Sulkakorva avasi suunsa: "Mihin kummaan Meriklaanin jäsen on matkalla?"

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Toukokuu 12, 2013 10:01 am

UAAH! Hilsemyrsky oli jo tarpeeksi pelästynyt siitä, kun oli törmännyt kissaan, mutta sitten kun törmäyksen kohde vielä rähisi noin vihaisesti, joutui kolli liki paniikinomaisen hämmennyksen valtaan. Hän kävi makuuasentoon ja painoi päänsä, kuin kehoittaen "murskaa vain pääni". Hilsemyrsky tunsi suorastaan loputonta häpeää. Hänellä ei ollut minkäänlaista viettiä puolustaa itseään tai klaaninsa kunniaa tai mitään muutakaan. Sanattoman kauhun vallassa kolli vain pysyi hiljaa.

Kun toinen kissa, ilmeisestikin naaras, ei osoittanutkaan väkivallan merkkejä, rohkeni Hilsemyrsky nostaa hieman päätänsä. Hän kohdisti nöyrän katseen suoraan tuliklaanilaisen silmiin. Siniset silmät kimalsivat miltei kyynelten partaalla aivan kuin pahoja tekojaan katuvalla pennulla. Kolli oli ollut jopa niin keskittynyt odottamaan kuolettavaa iskua, ettei ollut laisinkaan kuullut Sulkakorvan esittämää kysymystä. Niinpä hän rohkeni vain mutista ääni väräjäen: "Pah-pahoittelen, kun tö-tö..." Kolli kuulosti melkein itkuun purskahtavalta, ja kun hän viimein sai jatkettua sanojaan, ulvoi hän ne pikemminkin itselleen: "Ah, miten saatoinkaan törmätä viattomaan naaraskissaan!?" Sitten yht'äkkiä oranssiturkkinen kolli syöksähti jaloilleen, otti metsästämänsä hiiren leukoihinsa, ja viskasi sen juhlavasti naaraan jalkoihin. "Ota tämä korvaukseksi tökeryydestäni!"

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ti Toukokuu 21, 2013 9:29 pm

Tuliklaanin soturin katse oli täynnä vihaa. Huono päivä suorastaan vain paheni ja paisui kissan sisällä. Sulkakorva katsoi toista suoraan silmiin. Hilsemyrsky näytti pelokkaalta.
Yhtäkkiä naaraan ilme muuttui lempeäksi. "En voisi satuttaa viatonta kissaa.Enkä varsinkaan voi ottaa toisen saalista" Naaras tokaisi. Sulkakorvan oli pakko myöntää että tunsi jonkinlaista myötätuntoa.

Naaras soturi istahti ja rentoutui jotta toinen tunsisi olonsa edes hieman turvallisemmaksi. Kolli vaikutti tutustumisen arvoiselta.
"Anteeksi törkeä käyttäytymiseni. Olen ollut vain hieman äreä tänä aamuna..." Samalla kun Sulkakorva odotti kollin avaavan suunsa,soturi tarrasi hiiren ja ojensi sen takaisin oikealle omistajalle.

"Tuo kissa ei vaikuta samanlaiselta kuin muut..." Sulkakorva ajtteli itsekseen. Samalla naaras tunsi sisällään oudon tunteen...

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Toukokuu 25, 2013 3:15 am

Hilsemyrsky näytti, jos mahdollista, vielä entistäkin tyrmistyneemmältä, kun Tuliklaanin soturi palautti hiiren takaisin. "Aih ja voih, mitä päällikköni sanoisikaan, jos tietäisi, että toisen klaanin soturi joutuu säälimään minua tällä lailla?!", voihki kolli kovaan ääneen. Hän katsoi surumielisen sinisillä silmillään toisen soturin silmiin. "Minkäpä kaltaiseni luuseri olemukselleen voisi", mutisi kolli itsekseen, ja puisteli oranssia turkkiaan. Hän vilaisi maassa lojuvaa tuoresaalista. Hän tunsi itsensä perin onnettomaksi ja mitättömäksi, kun hänen anteeksipyyntöään ei ollut otettu vastaan. Sitten tuo toinen kehtaili vielä pyydellä anteeksi äreyttään! Sekalaiset ajatukset risteilivät Hilsemyrskyn epävakaassa mielessä, ja hän tuli todenneeksi itselleen, ettei hänellä ollut muita vaihtoethoja kuin menetellä karskin soturin tavoin. Vain siten hän voisi pelastaa kunniansa, tai klaaninsa kunnian, kuten hän itse ajatteli, hänen omassaa kunniassaan ei ollut mitään pelastettavissa, semmoista ei ollut.

Siispä Hilsemyrsky loi nyt säälivän katseen kohti tuliklaanilaista. Vaivihkaa hän kaiveli metsän pehmeää maata kynsillään, ja kähisi hiljaa kuin itselleen: "Minulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin osoittaa arvokkuuteni taistelemalla" Nyt kolli paljasti yllättävän terävät kyntensä toisen silmien edessä, ja vaikka hänen väräjävän hentoinen äänensä ei kuullostanut ensinkään uhkaavalta, hän lausui hieman kovemmin: "Kukaan ei kieltäydy ylvään meriklaanilaisen anteeksipyynnön osoituksesta!", Hilsemyrsky sylkäisi hiiren päälle, "Tuon voit palauttaa vain kuolleelle minulle!" Kolli otti uhkaavan askeleen kohti tuliklaanilaista, ja hänen äsken niin suruisissa sinisilmissään paloi nyt epämääräinen villi kiilto.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Toukokuu 25, 2013 9:20 am

Sulkakorva meni hämilleen. Hänhän oli vain pyytänyt anteeksi käytöstään ja palauttanut hiiren. Ja nyt toinen osapuoli halusi taistella! Naaras ei osannut toimia tässä tilanteessa. Jos Sulkakorva hyökkäisi toisen kimppuun,meriklaani voisi tulla kostamaan sen.

"Hei! En tahdo taistella!" naarassoturi huusi hätääntyneenä. Tuliklanilainen ei kieltäytynyt taistelusta sikis,että olisi pelännyt tappiota,vaan siksi koska ei halunnut satuttaa tuota kollia. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa kuin toimia nyrkkeilysäkkinä. Kun Hilsemyrsky hyökkäisi, naaras ei tekisi vastarintaa. Surullisin silmin Sulkakorva katsoi hiiren raatoa,jonka päälle kolli oli juuri äsken sylkäissyt. "Emmekö voisi selvittää tätä asiaa millään muulla tavalla?" naaraskissa kysyi anelevalla äänensävyllä. Taitavista taistelutaidoistaan huolimatta Sulkakorva vannoi itselleen ettei voittaisi tätä taistelua,jos Hilsemyrsky päättäisi hyökätä.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Toukokuu 26, 2013 1:31 am

Vai jollain muulla tavalla?! Hilsemyrskyn villi, mielipuolisuutta lähentelevä katse harhaili epämääräisesti, ja hullun kiilto taantui vähitellen. Hahaa! Naarashan suorastaan aneli armoa. Olipa ehkä jopa vähän peloissaankin, tulkitsi Hilsemyrsky toisen toimintaa. Kollin valtasi euforinen ylemmyyskompleksi, mikä tunne oli hänelle varsin harvinainen. Kolli hymyili ekstaasimaista hymyä, ja veti kyntensä piiloon. "No enhän nyt suinkaan voisi käydä kaltaisesi puolustuskyvyttömän kimppuun", lausui kolli mairean ylimielisesti, tuumasi hetken, ja vaipui sitten taas normaaliin synkkyyteensä, mikä näkyi ulkoisestikin niskakarvojen laskeutumisena ja pään painumisena, lisäten hämillisen kuuloisesti: "Pahoittelen". Hetken Hilsemyrsky vain tuijotti maan kamaraa. Hän yritti käsitellä tapahtunutta, olo oli suorastaan epätodellinen. Oliko hän todella käydä Tuliklaanin naaraan kimppuun, kuin mikäkin verenhimoinen soturi? Enhän minä semmoinen ole!! Nyt kolli oli jo täydelleen vaipunut perintiesen syvään itsesääliinsä ja -tunnottomuuteensa. Oransseine, takkuisine turkkeineen hän näytti aivan joltain mäyrän viskelemältä erakonrääsyltä. Hän kuitenkin nosti tuikean katseensa kohti naarasta, viskasi tassullaan jo varsin kulahtaneen hiiren kohti tätä, ja naukui tomerasti: "Sinun on kuitenkin otettava vastaan tämä anteeksipyyntöni tai muuten tunnen itseni niin pateettiseksi roskaksi, että joudun..." kolli ei saanut lausettaan loppuun, hän kun oli purskahtaa itkuun omaa surkeuttaan ajatellessaan. Naaraan oli aivan pakko hyväksyä hänen ainoa arvokkuutensa osoitus! Nyt puolestaan oli Hilsemyrskyn sinisissä silmissä anovainen katse.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Toukokuu 26, 2013 1:40 am

Sulkakorva nyökkäsi Hilsemyrsykylle. "Hyväksyn anteeksi pyyntösi." Naaras tarrasi raatoon ja hautasi sen maahan. Hän hakisi sen myöhemmin illalla. Sulkakorva vilkaisi vielä oranssin kollin silmiin. Toinen oli väittänyt häntä puolustuskyvyttömäksi,mutta Sulkakorva päästi moiset sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tilanne oli jo muutenkin hankala molemmille. Ei olisi järkeä pahentaa sitä.

Soturi otti askeleen kollia kohti ja mittaili tätä katseellaan.
"Miksi sinun kaltaisesi kolli on maleksii täällä yksin?" Sulkakorva tiedusteli lempeästi. Tuo ei nähnyt toisessa mitään vikaa,vaikka itsesäälissä kylpekin. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellien ja sen naaras jo tiesikin. Naaraskissa istahti rennosti maahan ja nuolaisi rintakehäänsdä muutaman kerran. Nyt olisi saatava Hilsemyrsky tuntemaan olonsa mahdollisimman mukavaksi.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ke Toukokuu 29, 2013 8:51 am

Hilsemyrsky katseli hieman kulmainsa alta epäillen, kun naaras hautasi joltisen kaltoin kohdellun saaliin. Eiköhän se sen hakisi, jos sillä vähääkään oli kunniantuntoa. Tuliklaanilainen vaikutti kyllä järkityypiltä. Hilsemyrsky tarkasteli toista nyt hieman uteliaammin. Hänen sinisille silmilleen oli taas laskeutunut lähes näkymätön melankolian usvaverho.

Oranssiturkkinen kolli tunsi toisen katseen lähes polttavana turkillaan. Hän ei millään sietänyt muiden katseita, ja yrittikin nyt kääntää omansa johonkin taivaita kohti kasvoillaan kärsivähkö ilme. Hän kohotti etutassunsa rinnalleen, ja naukui hennolla, miltei pentumaisella äänellään: "Ei minulla ole aavistustakaan, mitä täällä teen" Ei minulla ole aavistusta mistäkään. Kolli raaputti nenänvarttaan terävällä kynnellään varsin varomattomasti, mikä tietysti aiheutti lumimyräkän lailla maahan leijailevan hilsevirran. Hilsemyrsky vilaisi kynttään, kuin vasta olisi tajunnut raaputtaneensa nenäänsä varsin vaarallisesti. "Tuskinpa se mikään häpeä olisi ollut, vaikka olisinkin tuosta ottanut vähän nenilleni", mutisi kolli itsekseen, ja jatkoi kuuluvammin osoittaen nyt sanansa Sulkakorvalle: "En tosiaankaan tiedä, miksi olen täällä, tai mihin olen menossa saati mistä tulossa. Liekö moisella edes väliä? Menen, mihin menen ja..." Kolli nyyhkäisi dramaattisesti, hän ei keksinyt enää lauseelleen tarpeeksi masentavaa loppua.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Pe Kesä 07, 2013 10:05 am

Sulkakorva kohautti lapojaan. Kolli oli siis samassa tilanteessa kuin hän:
Ei ollut mitään syytä miksi hän oli nyt tässä.

Naaras aukaisi suunsa sanoakseen jotain,mutta vaikeni oitis. Mitä hänen kannattaisi sanoa? "Voisitko kulkea kanssani johonkin? Ei huvittaisi kuljeskella yksin metsässä."
Sulkakorva kysyi pieni hymy kasvoillaan.
Ehkä hänen positiivisuutensa tarttuisi Hilsemyrskyynkin...toivottavasti.

Tuliklaanin soturi nousi ja käveli oranssin kollin ohitse pusken tämän hilseistä kylkeä.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 08, 2013 9:07 am

Hilsemyrsky katseli epäillen naarasta. Toisten ystävällismielisyys sai hänet aina epäileväiselle kannalle, siis vielä sen päälle, että perusluonnekin oli jo varsin mihinkään luottamaton. Minua ei huvittaisi kuljeskella yhtään, tuumasi oranssiturkkinen kolli hinkaten naamaansa käpälänsä syjrällä. Nenää kutitti, oikeastaan koko naama syyhysi, kuten valitettavan tavallista, kuin joku muurahaispesä. Hilsemyrsky oli huomannut syyhyämisen kasvavan suorastaan räjähdysmäisesti, kun hän oli jossain kiusallisessa tilanteessa, ja tämä tilanne totisesti oli kollille semmoinen. Eihän kukaan koskaan ollut, ainakaan Hilsemyrskyn kaiken tehokkaasti negatisoivassa mielessä, halunnut tehdä hänen kanssaan yhtikäs mitään. Nyt sitten joku ventovieras tahtoi tallata sankkain metsäin, ah, niin kulkemattomia polkuja hänen kanssaan. Ajatus oli perin kiehtova, mutta kolli ei uskaltanut sanoa mitään, kunhan katseli vain syrjäsilmällä näennäisen taivasten tuijottelun lomasta naaraan hymyä, ja ihmetteli, ihan tosissaan ihmetteli, mitä kumman hymyilemistä tilanteessa oli. Häntä itseään kauhistutti, kuin olisi kohdannut metsässä mäyrän toisen kissan sijaan.

Kamalampaa seurasi. Kun Hilsemyrsky ei saanut sanaa suustaan, käveli tuliklaanilainen likeltä, puski kylkeen! Hilsemyrsky oli kupsahtaa dramaattisesti maahan, mutta hänen raajansa olivat niin jäykistyneet kauhusta, ettei hän voinut sitäkään tehdä. Naaraan toiminta kuitenkin höllensi hänen kielenkantimiaan. Seisoen paikallaan kuin kivipaasi naukui Hilsemyrsky hieman huohottaen kuin koko päivän maastossa partioineena: "Eh, enhän minä edes tiedä nimeäsi, ja enhän nyt suinkaan voi, oi voi, olen tarpeeksi hyödytön klaanilleni ilmankin, että luuhaan täällä, ja..." Kolli ei taaskaan keksinyt mitään tarpeeksi tyydyttävää dramaattista lopetusta, myös sanan säilän heiluttelussa hän tahtoi pyrkiä olemaan hyvä, eikä tietenkään kokenut olevansa sitä, ei lähimainkaan. Hilsemyrsky piti jalkansa vieläkin tiukasti paikoillaan, mutta käänsi päänsä kohdatakseen toisen katseen, ja totisesti, kollin murheellinen katse oli melkomoisen ahdistavaa nähtävää!

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 08, 2013 12:37 pm

Sulkakorva nyrpisti kuonoaan. Ei siksi että vieras kolli olisi tehnyt jotain,vaan siksi että oli unohtanut esittäytyä.
"Öhm,anteeksi hätäisyyteni...Olen Sulkakorva. Entä sinä?" naaras kysyi.
Olikohan hän sittenkin liian tunkeileva oranssia kollia kohtaan? Toinen vaikutti niin kireältä ja stressaantuneelta. Saattoihan Tuliklaanin kissa olla väärässäkin.

"Kolli käyttäytyy hieman oudosti. Onkohan hänellä jotakin salattavaa?"
Sulkakorva ajatteli liikauttaen korviansa niin että tupsut heilahtivat. Soturi tuli kuitenkin siihen tulokseen että toinen oli vain hermostunut uudesta tuttavuudesta. Niinpä naaras kohautti vain lapojaan ja jäi odottamaan toisen esittäytymistä.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Su Kesä 09, 2013 8:00 am

"Hilsemyrsky", vastasi kolli lakonisen etäisesti äänessään ehkä ensi kertaa hiven jonkinmoista itsevarmuutta, nimittäin, niin hassulta kuin se kuulostikin, oli Hilsemyrskyn melkeinpä ainoa ylpeyden aihe hänen nimensä, jonka hän poikkeuksellisesti oli itse valinnut omaa surkeuttaan korostamaan, mutta yht'kaikki hän piti siitä. Piti siitä, että sai kummallisella nimellään varoittaa muita pysymään kaukana, tai jotain sen suuntaista hän ajatteli synkeässä mielessään.

Nyt kollin silmiin oli syttynyt pieni uteliaisuuden kiilto. Hän katseli edelleenkin silmänsä aika ajoin harhaillen puiden latvustoissa naaraan korvia. "Ainakin olet ansainnut nimesi. Korvasi ovat kovin kauniit", virkkoi Hilsemyrsky yllättävän tyynesti vailla hermoilun häivääkään, "Arvostan soturinimiä, joiden kantaja on nimensä veroinen" Heti kun sanat alkoivat luistaa, alkoi olo muutenkin tuntua rentoutuneemmalta. Hilsemyrsky istahti, mutta pysyi muutaman askeleen päässä Sulkakorvasta. Kolli nuolaisi huuliaan. "Mmh, minun kaiketi pitäisi metsästää klaanilleni todistaakseni arvoni, mutta", Hilsemyrsky haukoitteli, "yht'äkkiä tunnen itseni kovin väsyneeksi. Ja näin tosiaan oli, kolliparalle kun ainainen paineenalaisuus oli varsin yleinen olotila, niin kun sitten harvoin koitti hetki, jolloin tämä kestorasitus hieman hellitti, alkoi häntä väkisinkin väsyttää.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ma Kesä 10, 2013 11:04 pm

Sulkakorva punastui Hilsemyrskyn sanoista. ei kukaan ollut ennen kehunut muutakuin hänen mestarinsa silloin kun hän oli ollut vielä oppilas.
"Sulkatassu..." Tuliklaanin soturi ajatteli hymyillen kun muisti oppilas aikansa, vaikka ne olivatkin olleet hyvin vaikeita aikoja.

Naaras huomasi että Hilsemyrskyä alkoi väsyttää. Mutta niinkuin yleensä, haukotus tarttui ja niimpä soturinkin oli pakko aukaista kitansa haukotukseen. Sulkakorva venytteli makeasti ja sanoi sitten hieman säikähtäneenä: "Mutta enhän voi NYT nukkua!" Sulkakorva katsoi anelevasti Hilsemyrskyä ja sanoi: "Tarvitsen apuasi"

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ti Kesä 11, 2013 2:00 am

Hilsemyrsky tunsi lihaksensa jo joltisen vellimäisiksi. Ah, kuinka olisikaan ihanaa nukahtaa siihen rentoutuneeseen mielentilaan, aivan muuta toista kuin alituinen nukkuminen lihakset jännittyneinä ja pää täynnä kauhukuvia siitä, kuinka joku herättäisi hänet sättiäkseen laiskottelusta. Kolli ei ollut ehkä koskaan pentuaikojaan lukuunottamatta tuntenut itseään niin levolliseksi. Hän oli jo sulkenut silmänsä, tosin vielä istuen, mutta Sulkakorva äänensävyn muutos herätti hänet. Avatessaan silmänsä hän näki naaraan vihreän katseen, joka nyt poikkesi huomattavasti aiemmasta. Mitäs kummallista? Hilsemyrskyn kesti hetki käsitellä kaksi aistimaansa tietoa, niin unessa hän oli jo ollut. "Pyysit apua?" naukui kolli hämmentyneenä. Hän räpytteli silmiään, ja pyyhkäisi niitä käpälänsä syrjällä. "Kuinka kauan oikein nukuin?" Kollin ääni vaimeni, ja hän vain jäi tuijottamaan toista kysyvänä.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ti Kesä 11, 2013 10:22 pm

"Nukuit vain heteken, mutta..." Sulkakorva sanoi itku kurkussa. Naaraan oli pakko nielaista ennenkuin jatkoi lausettaan loppuun. Arvokkuutensa vuoksi naaras ei alkaisi pillittämään toisen nähden. Soturi henkäisi vielä muutaman kerran, jotta saisi pidätettyä itkuaan ja jatkoi:
"Py-pyysi a-apua...kos-ka suuntavaistoni o-on huono ja-ja...E-en muistaa mis-mistä tu-tulin..."
Änkyttäen Sulokakorva sai sanat suustaan. Lauseen päätyttä Sulkakorvan oli pakko purskahtaa lohduttomaan itkuun,niinkuin pikku pentu. Hän oli soturi, joka oli eksynyt klaaninsa rajoille, eikä osannut enää leiriin. Kuinka häpeällistä!

Kun naaras sai hillittyä kyyneleitään, hän katsoi Hilsemyrskyä.
"Älä kerro tästä kelekkään...Olen uusi klaanissa,enkä oikein ole vielä kotiutunut täysin."

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    To Kesä 13, 2013 8:05 am

Huh! Hilsemyrsky katseli itkevää Sulkakorvaa kuin metsään laskeutunutta ufoa. Oivoivoivoivoivoivoivoi, mitä minä teen?!?! Oli vähällä, ettei kolli itsekin heittäytynyt vallan sekopäiseksi, niin on tarttuvaista kissain mielen epävakaus. Ja aivan erityisesti näin oli Hilsemyrskyn kohdalla. Oranssiturkkinen kolli yritti hädissään lohduttaa toista sivelemällä tämän kylkeä ja selkää hännällään. Siveleminen kuitenkin äityi Hisemyrskyn hermostuksen kasvaessa yltiömäiseksi harjaamiseksi hänen siihen kinnittämättä liiemmin huomiota.

"Vai olet uusi klaanissa? Vaikka olen elänyt koko ikäni klaanissa, tunnen itseni silti joka päivä kuin puusta pudonneeksi päivän ikäiseksi pennuksi", möläytti Hilsemyrsky äänensävynsä heittäytyen jopa hieman runoilevaan dramaatillisuuteen. Kun kolli sitten mietti siinä yhäkin hännällään Sulkakorvaa vimmatusti hinkaten tietä Tuliklaanin reviirille, hänen kulmansa hieman kurtistuivat. Valaistuksen kirkas ilme täytti kuitenkin kollin kasvot pian. "Emmeköhän löydä Tuliklaaninkin reviirille täältä, kun kerta metsä rajaa klaaniemme reviirejä", naukui Hilsemyrsky. Nyt hän oli jo huomannut vetää häntänsä varsin hämillisenä pois Sulkakorvasta. Hetken Hilsemyrsky haisteli ilmaa, mutta lähti pian varmana kävelemään tiheän aluskasvillisuuden sekaan. "Seuraa vain!" hän naukaisi hennolla äänellään silmissään kuitenkin harvinaisen yläkuloinen kiilto.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    To Kesä 13, 2013 8:38 pm

Naaras oli hieman hämillään, kun toinen siveli hännällään hänen selkäänsä. Ei hän ollut odottanut mitään lohdutuksen tapaista...varsinkaan Hilsemyrskyltä.Sulkakorva nyökkäsi hitaasti, kun toinen kysyi oliko hän siis uusi täälläpäin. 
Kuitenkin kuuultuaan,mitä tuo oranssi kolli sanoi reviirille löytäisestä, hänen ilmeensä kirkastui. Sulkakorva nielaisi viimeiset kyyneleensä. Niitä naaras ei vuodattaisi enää tänään. 

Sulkakorva käveli Hilsemyrskyn vierelle. Hän tunsi itsensä vasta kuun ikäseksi pennuksi kollin rinnalla. Suuri korvainen kissa oli vieläkin hyvin nolona siitä, että ei osannut kulkea klaaninsa alueilla. Kumma tunne sai kuitenkin Sulkakorvan rentoutumaan. Hilsemyrskyssä oli jotain, mikä sai hänet olemaan oma itsensä. Yleensä hän sai esittää kaikille "kovaa", jotta hänet olisi hyväksytty.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Pe Kesä 14, 2013 12:36 am

Hilsemyrsky tunsi olonsa aivan valtavan tyytyväiseksi, kun hän tunsi toisen selvästi tarvitsevan hänen apuaan. Näinä harvinaisina hetkinä hän sai aina joltisen normaalin itsetunnon, ja hänen pieni sisäinen gentlemanninsa heräsi. Hilsemyrskyn olisi oikeastaan pienesti tehnyt mieli sanoa jotakin, mutta kun Sulkakorvakin pysyi vaiti, päätti hänkin olla runoilematta mitään turhia. Lisäksi, tuumasi kolli synkkyyden palatessa hänen kasvoilleen, en tietäisi ensinkään, mitä sanoa hänelle. Ainoa aihe, mistä Hilsemyrsky osasi luontevasti puhua, oli hänen oma mitättömyytensä, ja sillä hetkellä hänen sisäinen gentlemanninsa kertoi, ettei Sulkakorvaa kannattanut ikävystyttää moisilla jutuilla. Muutenkin Hilsemyrsky nautti hiljaisuudesta. Hän ihaili kävellessään metsän kauneutta aina aika ajoin kääntäen päänsä suodakseen vienon hymyn takana seuraavalle Sulkakorvalle.

Ei vienyt kauaakaan aikaa, kun syvät, tiheät metsät antoivat tietä pienehkölle aukiolle, joka kasvoi sammalta ja yksittäisiä heinäkimppuja siellä täällä. Hilsemyrsky nuuhkaisi ilmaa, ja kavahti askelehen taakse päin. "Suoraan edessä haisee Yöklaanin löyhkä. Tulimmekohan vähän liian pitkälle?" naukui kolli yllättyneenä pieni hermostuneisuuden siemen äänessään. Kuin sanojen vakuudeksi, vilahti edessä päin avautuvassa tiheässä metsikössä tumma kissan hahmo, aivan kuin pelkkä varjo kissasta. Hilsemyrsky siristeli silmiään, ja oli erottavinaan varjoja ehkä jopa kaksi. Aivan eittämättä kyseessä oli Yöklaanin rajapartio. Oranssiturkkinen kolli käänsi katseensa Sulkakorvaan, ja aikaisemmin silmissä kiillelleet itsevarmuus ja jopa ilo olivat taas vaihtuneet Hilsemyrskylle ominaisiksi ahdituksen kuvajaisiksi. "Toivottavasti emme ole vielä ylittäneet rajaa", naukui kolli äänensä väräjäen, "paras perääntyä hiljaa"

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Pe Kesä 14, 2013 10:46 pm

Sulkakorva höristi korviaan ja paransi ryhtiään, kun kuuli kuinka Hilsemyrsky puhui jotain Yöklaanin partiosta. Naaras tarkkaili hetken ympäristöä, ja tosiaan: Hieman kauempana näkyi liikkeetä, vaikkei kissoja näkynytkään. Niiden varjot kuitenkin heiluivat maassa. Sulkakorva haistoi ilmaa ja tunsi oksennuksen nousevan suuhun. Hyi,mikä lemu! Soturi ajatteli. Hän ei voinut sietää Yöklaanin hajua. Varsinkaan jos se oli näinkin voimakas.

"On todellakin parempi että peräännymme. Vaikka olenkin hyvä taistelija, en nyt millään jaksaisi teloa paria Yöklaanin ronttia." Sulkakorva sanoi kuiskaten,etteivät kauempana olevat kissat kuulisi heitä. Naaraan äänessä kuului hieman kehuskelun poikasta, mutta suurimmaksi osaksi hänen äänensä värisi pelosta. Jos partio huomaisi heidät, he olisivat pulassa. 
Hitaasti peruuttaen Sulkakorva asteli takaisintulosuuntaan. Mutta juuri kun hän oli ottamassa peräti kolmatta askelettaan, hän astui terävän kiven päälle ja parkaisi kivusta. Toivottavasti Yöklaanin kissat eivät kuulleet.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 15, 2013 12:30 am

Hilsemyrsky ei voinut olla ihailematta Sulkakorvan itsevarmuutta. Hän tuijotti naarasta katseensa täynnä kunnioitusta, hän kun ei itse ollut koskaan osannut itseään kehua, niin moista itsevarmuutta hän piti aina kovin suuressa arvossa. Kolli itse ei ollut ensinkään niin varma, että kykenisi päihittämään yöklaanilaiset. Hän oli kyllä aina pentutarhasta asti kuullut kaikenmoisia peloittavia kertomuksia tästä synkeämielisestä klaanista. Oi, miksi ihmeessä minun olemattomalla suuntavaistollani piti johdattaa meidät molemmat tähän sudenkuoppaan?! parkui Hilsemyrsky mielessään.

Sulkakorvan rääkäistessä tuskaansa pelästyi Hilsemyrsky aivan suunnattomasti. Tunnelma oli ollut niin tiiviin jännittynyt, että äkillinen kova ääni kirjaimellisesti lähes horjahdutti kollin raiteiltaan. Kaikeksi onneksi Hilsemyrsky pysyi kuitenkin tolpillaan, tosin jok'ikinen hänen niskansa ohuista karvoista sojotti kohti taivasta ja hänen silmänsä olivat tämmöiset: Ó.Ó. "Sa-sattuiko sinuun?" kähisi kolli latteasti vilkuillen huolestuneena Sulkakorvaa. Vastauksille ei kuitenkaan jäänyt aikaa, sillä vieläkin epämiellyttävän lähellä olevasta pimeästä metsästä kuului rapinaa, ja esiin ilmestyi tummanpuhuva kissa rinnallaan pienempi samanlainen, ilmeisesti oppilas. "Mitä turskattia te oikein täällä hommaatte?" naukui yöklaanilainen karskisti mulkoillen Hilsemyrskyä ja Sulkakorvaa kylmästi.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 15, 2013 12:51 am

Sulkakorva oli juuri vastaamassa Hilsemyrskyn kysymykseen, mutta ei kereennyt kun yöklaanilaiset jo ilmestyivät heidän eteensä. Kauhu valtasi naaraan täysin. Vaikka vielä äsken hän oli kehuskellut päihittävänsä Yöklaanin kissat, niin nyt hän oli kuin kuun ikäinen pentu kotkan kynsissä. Eikä pistelevä kipu takajaln polkuanturassa helpottanut tilannetta yhtään. Sulkakorva tuijotti tummaa soturia syvälle silmiin ja näki tämän katseessa pelkkää vihaa. Mitäpä muutakaan tuon klaanin kissoilta oilisikaan voinut odottaa. Vilkaisten nopeasti takajalkaansa, Sulkakorva huomasi että anturasta tihkutti verta.


Naaras otti yhden askeleen eteenpäin, mutta joutui ontumaan jalkaansa. 
Kun suuri korvainen soturi huomasi,että Hilsemyrsky ei vastannut yöklaanilaisen kysymykseen, Sulkakorva huokaisi raskaasti ja vastasi tyynesti: "Tulimme vahingossa väärään suuntaan. Pahoitteluni." Lopuksi Tuliklaanin soturi kumarsi syvään. "Ja nyt oletan että pyydätte anteeksi töykeää äytöstänne ja olette vieraanvaraisia" Naaras piti pienen tauon ja jatkoi hieman kylmempään sävyyn:
"Tai,turha teidän laisiltanne lemuavilta kirppusäkeiltä onkaan odottaa minkäänlaista kunnioitusta!" Vasta lauseen pätyttyään Sulkakorva ymmärsi mitä oli sanounut. Tuo kun ei koskaan ajatellut mitä sanoi! "Tästä voi hyvinkin tulla tappelu" soturi ajatteli ja paljasti jo valmiiksi kyntensä.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Ke Kesä 19, 2013 10:17 am

Hilsemyrsky ei muuta voinut kuin katsella kauhun täyteisin silmin, kuinka Sulkakorva uhitteli yöklaanilaisille. Hän itse ei saanut sanaakaan suustaan, ei vaikka hän olisikin tahtonut lievitellä toverinsa jyrkähköjä sanakäänteitä. Kolli tunsi koko kehonsa väräjävän ja niskakarvojensa nousevan pystyyn. Hän yritti parhaansa mukaan katsella johonkin aivan muualle kuin uhkaaviin tummiin kissoihin. Vuoroin hän tuijotteli taivasta, vuoroin Sulkakorvaa, lähinnä tämän loukkaantunutta jalkaa. Vihollisista toinen oli vielä joltisen nuori oppilas, mutta Hilsemyrsky oli kovin huolissaan kamraattinsa loukkaantuneesta jalasta. Mahdollisesta, ei vaan todennäköisestä, kamppailusta tulisi erittäin haastava. Kaiken lisäksi, loi Hilsemyrskyn synkeä mielikuvitus kauhukuvia, yöklaanilaiset saattoivat olla saamassa apujoukkoja hetkenä minä hyvänsä. Kolli puisteli päätään. Hän ei oikeastaan epäillyt yhtään mahdollisuutta, että Yöklaanin kissat vaikka surmaisivat heidät siihen paikkaan. Oi voi voi voi voi, kurjaa elämää!

Yöklaanin kolli naurahti halveksuvasti Sulkakorvan puheille, ja sylkäisi vielä maahan välittääkseen mielipiteensä tunkeilijoista tehokkaammin perille. Hetken kolli vain lakaisi Hilsemyrskyä ja Sulkakorvaa jäätävällä katseellaan. Hilsemyrsky tunsi sen jäätävän poltteen, muttei millään, ei sitten millään, kyennyt vastaamaan katseeseen. "Olimmekin juuri sopivast' oppilaani kanssa metsästämässä", naukui tummanpuhuva kolli, "teidän listimistänne ei edes huomaa kaiken muun riistan joukossa. Ainoa ero teidän ja hiirten välillä on, ettei teidän kurjaa lihaanne kehtaa klaanille tarjota!" Päälle päätteheksi kolli remahti kolkon nautiskelevaiseen nauruun. Hilsemyrsky kävi tuskastuneen kiireisesti mielessään läpi mahdollisuuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Eipä niitä paljoa ollut. Sulkakorvan loukkaantunut jalka ei sallinut pakoa, ja koska toinen Yöklaanin partio saattoi ilmaantua hetkenä minä hyvänsä... Oranssiturkkinen kolli kohotti katseensa Yöklaanin kolliin, joka jo irvisteli kynnet tanassa syömmeinlyöntiä vaille hyökkkäämistä. Yllätysetu paras etu, tuumasi Hilsemyrsky hädissään, eipä surkealla elämälläni muutenkaan ole merkitystä. Ja niin juuri ennen kuin yöklaanilainen kerkesi tehdä mitään, hyppäsi Hilsemyrsky tämän niskaan kynnet ojossa. Yllätys olikin tyrmäävän tehokas, ja Hilsemyrsky sai kuin saikin vastustajansa kumottua maahan. Voimiltaan väkevämpi Yöklaanin soturi ei kuitenkaan moisesta kellistynyt, ja niin molemmat kollit jäivät maahan ankarana kynsiä ja hampaita säästelemättömänä turkkien sekamelskana.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Cenere
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1497
Join date : 19.01.2013
Ikä : 17
Paikkakunta : Kangasala

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    Pe Kesä 28, 2013 8:36 am

Sulkakorvalla meni jonkin aikaa kunnes tajusi mitä oli tapahtunut: Hilsemyrsky hyökkäsi yöklaanilaisen niskaan! Naaras epäröi hetken, mutta ei jäänyt toimeettomaksi. Ruskeanharmaa soturi sai otteen mustansävyisestä kissassta ja puri tuon häntää niin kovaa kuin ikinä pystyi ja samalla murisi hampaidensa välistä: "Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko päästät meidät menemään tai sitte puren häntäsi poikki!!"

Naaraan oli hyvin vaikea piää otettaan vihollisen hännästä, sillä Hilsemyrsky taisteli tuota vastaan todella kiivaasti.

_________________

"They should all die! All of them! Everything, annihilated!" - Alois Trancy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://Tulossa uus....
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1306
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    La Kesä 29, 2013 5:03 am

Sivusilmällä näki Hilsemyrsky Sulkakorvankin liittyvän taisteluun. Hän manahti hiukan, vaikka olikin kyllä arvannut, ettei ylpeä naaras pakenisi. Eipä, totesi Hilsemyrsky hämillisesti mielessään, minulla muutenkaan pitäisi olla mitään vastuuta Tuliklaanin soturista. Nämä ajatukset herpaannuttivat kollin keskittymisen taistelusta, ja Yöklaanin kolli saikin annettua hänelle kipeän raapaisun kylkeä pitkin aina lähes vatsaan asti. Hilsemyrsky pyörähti kauemmas kollatakseen tilanteen pikaisesti. Hän näki Sulkakorvan kiinni yöklaanilaisen hännässä, ja pikaisesti ympärilleen katsahtaen ei hän nähnyt Yöklaanin oppilasta enää misään, mikä ei voinut tarkoittaa muuta kuin, että tämä oli lähtenyt hakemaan apua. Oli siis kiire!

Sulkakorvan uhkaus oli täydelleen rauhoittanut yöklaanilaisen, joka oli selvästikin tarkka ulkonäöstään. Hilsemyrsky sähisi ja sylki vihaisesti yöklaanilaiselle, ja hänen katseensa alkoi täyttyä hermostuksesta. "Pienempi lähti hakemaan apujoukkoja, joten meidän on lähdettävä nopeasti", naukui hän Sulkakorvalle yrittäen pitää harhailevan katseensa Yöklaanin soturissa, joka oli kyllä paikallaan, mutta sähisi vihaisesti: "Ette voi päästää irti, koska muuten kynsin teidät kappaleiksi!" Hilsemyrsky loi miltei paniikinomaisia katseita vuoroin yöklaanilaiseen, vuoroin Sulkakorvaan tietäne, ettei tappelemaan enää auttanut jäädä. Hänen olisi totisesti tehnyt mielensä jo lähteä. Metsän kätköistä saattaisi hetkenä minä hyvänsä ilmestyä täys'partiollinen Yöklaanin raivokkaita sotureita. Oranssiturkkinen kolli keräsi rohkeutensa, ja asetti yhden etukäpälänsä kaikki kynnet huolellisesti yöklaanilaisen leuan alle ja kurkulle pitäen tätä maassa. "Mene loukkaantuneine jalkoinesi edeltä, tulen aivan kohta", naukui kolli ääni väräjäen Sulkakorvalle anovasti tätä katsellen. Häntä ei olisi yhtään huvittanut jäädä siihen, mutta Sulkakorva ei kykenisi pakenemaan samaa vauhtia hänen kanssaan. "Nopeasti!" lisäsi Hilsemyrsky varmana, että hänen äänensä pettäisi, jos hän puhuisi yhtään enempää.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Äänettömät askeleet    

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Äänettömät askeleet
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: