Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
BraambliPaathi
Klaaninvanhin


Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012

ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   To Kesä 15, 2017 2:59 pm

Olisi ollut kaikin puolin tuskastutavan noloa myöntää omia tuntetaan juuri sillä hetkellä itselleen. Siispä Rakuunarahka valitsikin itselleen armollisesti sisäisen hiljentymisen tien ja yritti olla ajattelematta ajatuksiaan. Hän keskittyi niin lujasti myllertävän mielensä kurissapitämiseen, että hänen kävelyvauhtinsa taantui hitaaksi raahustamiseksi. Ei kauaakaan, kun soturin eteneminen oli melkein pelkkää paikallaan lipumista. Siinä tilassaan hän olisi saattanut olla jonkun mystisismistä innostuneen mietiskelijän ihailun kohde, niin kovin poissaoleva ja maallisesta elämästään irtautunut hänestä oli hetkeksi tullut. Ei juuri yhtään liikettä, ei juuri yhtään ajatuksia. Se oli meditatiivinen tila, josta olisi voinut nauttia, jos olisi sallinut itsensä ajatella. Harmi, että Rakuunarahka oli kieltänyt itseltään ajattelun ja täten myös ajattelemattomuuden mahdollisesti tuottamat nautiskelevaiset ajatukset. Harmi oli omalla tavallaan myös se, että soturin valitsema sisäisen pukahtamattomuuden tie oli sangen mahdoton oikeasti saavuttaa. Jos eivät monet maailman kuuluisimmista munkkikissoistakaan olleet koskaan onnistuneet täydelleen irtautumaan omista ajatuksistaan, niin olisi totisesti ollut aika päättömän hassu ja järkeenkäymätön sattumus, jos Rakuunarahka, tuo keskittymiskyvyn hylkäämä ajelehtija, olisi siihen kyennyt. Ajatuksiensa patoaminen oli aivan yhtä tyhjänpäiväistä kuin yrittää taputtaa yhdellä käpälällä tai nähdä unia valveilla. Rakuunarahka tuhahti turhautuneena ja sylkäisi räkäisen klimpin betoniseen kaksijalanpesän seinään, jonka vierellä hän raahusti kuin konkurssin kokenut ja perheensä menettänyt liikemies.

Kuin jonain kohtalon sormennäpäytyksenä siitä, ettei murheitaan voinut paeta, yksi Rakuunarahkan murheista materialisoitui naukuna hänen korviinsa. Tuiskusydän oli sittenkin lähtenyt perään. Rakuunarahka ei oikeastaan ollut kovinkaan yllättynyt. Kyllähän hän tiesi, minkälainen tyyppi Tuiskusydän oli. Juuri tuommoiset tyypit ärsyttivät Rakuunarahkaa loputtoman paljon, mutta silti hän ei millään voinut olla Tuiskusydämelle vihainen, vaikka olisi halunnutkin. Tuliklaanilaissoturi antoi pahoittelunomaisten selittelyjen virrata korviensa lävitse. Totta kai hän tiesi, ettei Tuiskusydän ollut tarkoittanut sanojaan mitenkään loukkaavasti aikaisemmin. Kuvitteliko tuo tolvana Rakuunarahkan olevan aivan pöhkö? Ei varmaankaan, vaikka aihetta ehkä olisikin ollut. Vaikka kuinka yrittikin, ei Rakuunarahka voinut olla tuntematta pientä omahyväistä mielenylennystä Tuiskusydämen kehuista. Omista ongelmistaan itsenäinen eroon pääseminen, se se vasta oli soturin merkki, niin. Rakuunarahkan olisi tehnyt mieli alkaa tuikata Tuiskusydämeltä, mahtoikohan tämä itse uskoa itsestään samaa. Ennen kuin yöklaanilainen olisi ehtinyt vastata, olisi Rakuunarahka voinut tarjota korkeimman omakäpäläisesti oman oikean vastauksensa säästäen toiselta höpsöttelyn vaivan. Sanansäilän sohimisesta ei kuitenkaan tullut oikein mitään Rakuunarahkan tajutessa, kuinka sekavia hänen ajatuksensa olivat. Hän ei tiennyt ollenkaan, miten suhtautua Tuiskusydämeen ja tähän tilanteeseen ja oikein mihinkään juuri tällä hetkellä. Hän tuntui sekä haluavan että hyljeksivän samoja asioita, niin että kaikki asiat hänen päässään muuttuivat yhdeksi suureksi sekasotkuksi, jota ei ollut aivan helppo keriä auki. Tilannetta ei helpottanut ollenkaan se, mitä hyvään jutteluvauhtiin päässyt Tuiskusydän seuraavaksi sanoi.

Siinä tilanteessa oli totisesti vaikea uskoa korviaan, vaikkei uutinen nyt mitenkään järkyttävä oikeasti ollut. Ehkä järkytys piili vain siinä suorasukaisessa tavassa, jolla Tuiskusydän oli ystävyytensä tunnustanut. Totta kai Rakuunarahkakin oli joskus paremman sanan puutteessa ajatellut yöklaanilaista jos nyt ei ihan ystävänään niin ehkä ”toverinaan” tai ”partnerinaan” tai jonain semmoisena. Kyllä Rakuunarahka tiesi, että ulkopuolisen silmiin he varmaan näyttivät ihan ystävällisissä väleissä olevilta toveruksilta. Hän myös tiesi, että hän ei olisi tehnyt tähänastisiakaan asioita tänään Tuiskusydämen kanssa, jos he eivät olisi omalla tavallaan tulleet toimeen keskenään. Se tosin oli ehkä enemmänkin sen ansiota, että Tuiskusydämellä oli taipumus osata tulla kenen tahansa kanssa toimeen, mutta juuri se oli syy, jonka takia myös vastapuolen oli vaikea ellei mahdoton aivan todella vihata yöklaanilaista. Rakuunarahkan vastauksena oli puuskahtaa kuuluvasti ja vältellä Tuiskusydämen katsetta kuin se olisi singonnut hengenvaarallisia lasersäteitä. Hän ei ollut taitava kissa peittämään nolostuneenkiusaantuneita tunteitaan. Korvat luimistettuina ja katse varpaissaan hän mumisi epäselvästi kantamiensa kalanpyrstöjen seasta: ”Kun olet noin nokkela ja ystävällinen, niin sanopa mistä täältä saisi leipää”. Vanha kunnon mielivaltainen aiheenvaihto oli yleensä takuuvarma keino selättää kiusalliset keskusteluhetket. Rakuunarahka kohotti äärimmäisen varovasti katsettaan ja vilkaisi Tuiskusydämen suuntaan niin kulmainsa alta kuin vain mahdollista. ”Vanha kaksijalkalan kävijähän kuitenkin tietänee, mitä se semmoinen on”, murahti hän puoliksi kysyvään puoliksi toteavaan sävyyn.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   Ma Elo 14, 2017 10:56 am

Tuiskusydämen pysähdyttyä paikoilleen oma kalasaalis jalkojensa juuressa ja sanottuaan asiansa, oli hän jäänyt siihen paikoilleen katsomaan ja odottamaan mitä Rakuunarahka tästä oikein tuumasi. Yöklaanilainen todella oli tarkoittanut sanojaan, kun oli kutsunut toista ystäväkseen, sillä olihan Rakuunarahka yksi niistä kissoista johon hän oli parhaiten tutustunut koko elämänsä aikana. Tietenkin oli varmasti asioita joita he eivät toisistaan tienneet, mutta silti tämä kaksikon välinen side oli Tuiskusydämelle hyvin tärkeä. Ja vaikka toinen ei välttämättä käyttäisi hänestä sanaa ystävä niin se ei harmaata soturia haittaisi, sillä hän oli ainakin hyvin tietoinen siitä minkälaisena hän itse piti heidän välejään. Tuiskusydän ei oikeastaan yllättynyt ollenkaan, kun ei saanut Rakuunarahkalta heti minkäänlaista vastausta, hänen sanansa olivat luultavasti saaneet toisen yllättymään tai ainakin niin yöklaanilainen omassa päässään oletti. Olihan tämä ystävyyden tunnustaminen tullut hänelle itsellekin vähän yllätyksenä, kun hän oli niin nopeasti päättänyt tehdä tämän. Koska yöklaanin naaras ei tiennyt mitä hänen pitäisi oikein tehdä seuraavaksi niin hän tyytyi vain olemaan paikoillaan ja antoi turkoosien silmiensä katseen pysyä vähän matkan päässä olevassa Rakuunarahkassa. Ehkä toinen avaisi suunsa, jossakin vaiheessa tai sitten kumpikin heistä tulisi vain olemaan hiljaa sen aikaa kunnes toinen luovuttaisi ja alkaisi puhumaan.

Tuiskusydämen korvat värähtivät hieman, kun Rakuunarahka viimein avasi suunsa ja katsoi häntä kulmiensa alta. Nämä sanat eivät kuitenkaan olleet ihan sellaisia mitä soturi olisi voinut olettaa kuulevansa, mutta, kun otti huomioon, että hän jutteli Rakuunarahkan kanssa niin silloin sanat olivat enemmän ymmärrettävissä. Eihän Tuiskusydän nyt ollut olettanutkaan, että tuliklaanin kissa alkaisi myöntäilemaan suureen ääneen hänen aiempia sanojaan. Se ei oikein sopisi Rakuunarahkan käytökseen. Mutta, kun soturi kiinnitti enemmän huomiota niihin sanoihin, jotka kuuli hämmästyi hän jonkin verran. Ensinnäkin mikä ihme on leipä? Hän ei ollut koskaan kuullut semmoisesta asiasta ja sen myötä hän ei todellakaan tiennyt mitä se oli. Mistä Rakuunarahka oli edes saanut tietoonsa sellaisen asian olemassa olosta, jos ei kerta itsekkään tiennyt mitä tämä leipä oikein oli. Ja nyt Tuiskusydämen pitäisi tietää missä tätä leipää oikein oli ja vain siksi, että oli aiemminkin käynyt täällä. Tokihan hän olisi voinut esittää tietävänsä mitä tämä leipä oikein oli ja mistä sitä saisi, mutta se ei todellakaan ollut hänen tapaistaan. Siispä totuuden mukaisesti hänen pitäisi vastata, että ei tiennyt mitä tämä leipä oikein oli.
"Ikävä kyllä en tiedä mitä tämä leipä on, en ole koskaan kuullutkaan siitä." Tuiskusydän vastasi. Jos hän olisi tiennyt olisi hän siitä kertonut Rakuunarahkalle heti ja näyttänyt mistä tätä leipää oikein saisi, mutta totuus oli se, että tämän asian suhteen Tuiskusydämellä oli vähemmän tietoja kuin tuliklaanilaisella.
"Mitä sinä leivällä oikein tekisit?" harmaa soturi kysyi ihmeissään, sillä eihän kukaan muu klaanikissa hänen tietääkseen ole kaksijalkalasta mitään leipää hakenut. Rakuunarahka oli ihan ensimmäinen kissa, joka oli tämän oudon asian ottanut esille hänen seurassaan.

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   Pe Elo 18, 2017 12:55 pm

Tuikitärkeätä vastausta odotellessa Rakuunarahkan ajatukset pyörivät niitä inhottavan kiusallisia latuja, joita ne usein tällaisissa tilanteissa pyörivät. Mitä jos Tuiskusydän pitää minua aivan törppönä? Mitä jos leipä onkin vain vähän harvinaisempi nimitys jollekin aivan itsestäänselvälle asialle, mutta minä vain en tiennyt siitä, kun en koskaan ole kuunnellut vanhempien puheita enkä muutenkaan oikeastaan ketään? Mitä jos Tuiskusydän kuvittelee, että olen nyt jotenkin riippuvainen hänestä ja aikoo käyttää valta-asemaansa hyväksi kiristämällä minua tai jotain? Hysteerisiä salaliittoteoriain mahdollisuuksia oli lukemattomia ja ne kävivät toinen toistaan villimmiksi pyöriessään Rakuunarahkan mielikuvitusrikkaassa pääkopassa. Nämä vainoharhaiset pahainaavistelut eivät kuitenkaan suinkaan olleet se, mikä soturia eniten kiusaannutti. Huomattavasti paljon etovampia olivat ne ajatukset, joiden kanssa hän olisi tahtonut sanoa olevansa eri mieltä, mutta joiden ilmautumista tajuntaansa hän ei yksinkertaisesti voinut estää. Ne olivat ajatuksia, jotka olivat salaa hieman huolissaan siitä, että Tuiskusydän loukkaantuisi verisesti Rakuunarahkan käytöksestä ja alkaisi ehkä itkeä pillittää tai jotain. Tottahan tietysti oli, että Rakuunarahka oli töykeä, todella töykeä. Juuri semmoinen hän halusikin olla. Avainkysymys olikin: halusiko hän loukata Tuiskusydäntä verisesti olemalla tälle töykeä? No jaa... tähän kysymykseen ei ollut helppoa keksiä mitään simppeliä kyllä tai ei -vastausta. Rakuunarahka oikeastaan yritti aina parhaansa mukaan vältellä tällaisten kiusaannuttavien kysymysten ajattelua, mutta, kuten sanottua, ne aina vain ilmaantuivat hänen päähänsä. Kai se oli luonnollista seurausta hänen käytöksestään. Vaikka Rakuunarahka periaatteessa vihasikin kaikkia kissoja, koska nämä olivat niin tyhmiä, tämä ei välttämättä tarkoittanut, että hän olisi tahtonut muille kissoille suoranaisesti pahaa. Kylmästä ulkokuoresta huolimatta Rakuunarahkassakin eli sosiaalinen kissa, joka ei kokenut mielekkäänä loukata toisia sen enempää henkisesti kuin ruumiillisestikaan täysin vailla mitään syytä. Eritoten Tuiskusydämen kaltaisille puhtoisen viattomille ja pyyteettömän ystävällisille tyypeille olisi tuntunut todella tympeältä aiheuttaa aiheetonta mielipahaa. Juuri sen takia Tuiskusydämen kaltaiset tyypit oikeastaan olivatkin Rakuunarahkan mielestä niin ärsyttäviä ja heitä olisi pitänyt kurmoottaa oikein kunnolla. Kurmoottaa niin kauan, että heidän vihansa saisi purskahtamaan väkivalloin esiin. Tietysti tässä piili sangen kiusallinen ristiriita, joka oli omiaan aiheuttamaan tämmöisiä hankalia sisäisiä kamppailuita.

Ajatuksen nopeus on hämmästyttävä, minkä takia Rakuunarahkastakin tuntui, että hänet olisi herätetty pitkästä unesta Tuiskusydämen vastatessa, vaikka vastaus tulikin lähes välittömästi kysymyksen jälkeen. Vaikutti siltä, että Rakuunarahkan niin pinnalliset kuin syvällisemmätkin huolet olivat olleet turhia. Tuiskusydän ei vaikuttanut sen enempää leipätietoiselta kuin pahastuneeltakaan. Sen sijaan yöklaanilaisen esittämä vastakysymys sai Rakuunarahkan hieman kiemurtelemaan. Eihän hän nyt sentään voinut paljastaa sitä kiusallista tosiasiaa, että hän oli hävinnyt jonkin hölmön uhkapelin ja joutunut sen takia leivänhakuretkelle. Vasta nyt hänen päähänsä oikeastaan pälkähti, että häntä olivatkin mahdollisesti huijanneet kotiklaanin pelitoverit. Kun asiaa oikein mietti, oli oikeastaan aivan selvää, että se kirotun Tykkynaama oli vain keksinyt koko leivän. Tuo Tuliklaanin luihukielisimpänä tarinanlaskijana tunnettu soturi oli juuri semmoinen tyyppi, joka vain heitteli itsekeksimiään sanoja keskusteluiden sekaan tuosta noin vain. Tuiskusydämen ällistyneisyys vaikutti aidolta, mikä oli osaltaan hyvää todistusaineistoa sen puolesta, että koko ”leipä” oli pelkkää hölynpölyä. ”E-ei sillä ole mitään väliä”, sopersi Rakuunarahka, ”se oli vain yksi oppilasaikojeni sanaleikki. He-he”. Onneksi hän saattoi kätkeä epävarman äänensävynsä melko tehokkaasti kalansaaliilla, jota edelleen piteli suussaan. ”Lähdetään vain kotimatkalle. Olen jo kyllästynyt tähän meluisaan paikkaan”, jatkoi soturi sitten nopeasti, jottei Tuiskusydän olisi ehtinyt esittää mitään kysymyksiä. Yhtä nopeasti hän lähti marssimaan määrätietoisesti kohti kujan päätä. Hän ei oikeastaan ollut aivan täysin varma suunnasta, mutta arveli, että jatkamalla suoraa linjaa merestä pois päin hän ennen pitkää, vaikka vähän harhaillenkin, löytäisi tien kotimetsiin. Ei sinne niin kauhean pitkä matka ollut.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Nomi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1834
Join date : 21.03.2014
Ikä : 19
Paikkakunta : Lahti

ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   To Syys 14, 2017 12:04 pm

Tuiskusydän koitti miettiä mitä tämä Rakuunarahkan mainitsema leipä mahtoi olla, mutta hän ei saanut edes pientäkään aavistusta ilmestymään mieleensä siitä mitä tuo asia mahtoi oikein olla. Ja se varmasti jäisi mysteeriksi, sillä pieni ääni harmaan kissan päänsisällä sanoi, että se jokin ei olisi klaanikissoille tarpeellinen asia. Hetken kuluttua hän saattoi kuulla Rakuunarahkan sanat siitä, että asian voisi antaa olla. Yöklaanin soturi tuskin ehti tekemään mitään, kun toisen suusta kantautuivat jo sanat klaanin pariin palaamisesta ja se kuulosti naaraan korvissa hyvältä ajatukselta. Paluu Yöklaanin luokse kyllä kävisi hänelle hyvin ja olihan hänellä mukanaan kaloja, jotka pääsisivät täyttämään klaanin tuoresaaliskasaa. Tuiskusydän saattoi vain nyökätä vastaukseksi, vaikka ei ollutkaan varma siitä huomasiko Rakuunarahka sitä. Sen jälkeen hän vain poimi kalat jalkojensa juuresta ja lähti seuraamaan tuliklaanin kissaa, joka oli jo ehtinyt lähtemään matkaan. Hyvillä mielin Tuiskusydän asteli eteen päin ja ajatteli päivää, jonka oli saanut viettää hyvässä seurassa satamassa ja olihan päivään mahtunut paljon toimintaa.

// Peli on osaltani tässä, kiitos taas kerran erittäin mahtavasta seurasta :)

_________________
Nomin mukana kulkevat Yöklaanin hyväsydäminen soturi Tuiskusydän, Meriklaanin arkajalkainen soturi Äänetönaskel, Valoklaanin yrmeä varapäällikkö Aavesilmä, Tuliklaanin iloinen oppilas Pesukarhutassu ja rennohko luopio Korpi

Linkkejä
Seuranhaku
Tietoa minusta
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://www.wattpad.com/user/Nomisir
BraambliPaathi
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1307
Join date : 02.07.2012
Ikä : 83
Paikkakunta : Afroditen saari

ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   Su Syys 24, 2017 8:10 am

Ne elämän hetket, joina Rakuunarahkan oli tyytyminen tappion karvaan kalkin nielentään, olivat hyvin harvinaisia. Syy ei suinkaan ollut se, että hän olisi aina ja kaikissa tilanteissa ollut kovin erinomainen vaan vain siinä, että hänellä oli oiva strateginen vainu kaikenlaisten tappionarkojen tilanteiden välttelyyn. Ja usein silloinkin, kun hänen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt myöntää tappionsa, hän kieltäytyi sitä myöntämästä. Kuten kaikki Rakuunarahkan tuntevat hyvin tietävät, oli tuo kirpeäluontoinen soturi oikea mestari itsepetoksessa ja totuuden muuntelussa mielensä mukaiseksi. Nyt ei kuitenkaan edes Rakuunarahka voinut kiistää sitä karvasta tosiasiaa, että hänen olisi palattava kotiin ilman vaadittuja vedonlyöntisakkoja. Ajatus siitä, että uhkapeluritoverit ilkkuisivat häntä, oli aivan sietämätön. Melkeinpä hän jo harkitsi kokonaan reitiltä poikkeamista ja koko Tuliklaanin hylkäämistä iäksi, jotta vain olisi voinut välttää hirveän häpeän. Aivan niin järisyttäviin johtopäätöksiin ei hän kuitenkaan sillä kertaa ryhtynyt. Sen sijaan hän pyöritteli mielikuvituksessaan Tuiskusydäntä tervassa ja höyhenissä. Oli mitä luontevinta Rakuunarahkalle purkaa turhautumisensa siinä tilanteessa Tuiskusydämeen. Tuo kelvoton Yöklaanin haisunäätä oli takuulla arvannut Rakuunarahkan tukalan tilanteen ja sitten suurta mielinautintoa tuntien kieltänyt tietävänsä leivästä mitään. Se oli ainoa järkevä oletus, minkä tässä tilanteessa saattoi tehdä. Rakuunarahka oli perin juurin sydämistynyt tuohon niin sanottuun toveriinsa, joka oli niin kovin taitava esittämään sellaista herttaista pyhimystä. Kittiä kanssa! Koko Tuiskusydän oli pelkkä petollinen käärme, jonka Rakuunarahka kyllä takuulla löylyttäisi oikein viimeisen päälle, kunhan vain seuraavan kerran saisi tuon kieräilijän näköpiiriinsä. ”Parempi pysytellä kaukana”, mutisi Rakuunarahka itsekseen ollessaan jo hyvän matkaa Tuliklaanin rajojen sisäpuolella. Raivotessaan hän oli kävellyt nopeammin kuin olisi osannut aavistaakaan. Ja kuten hyvin tiedetään, mikä tahansa matka sujuu kuin silmänräpäyksessä, jos vain on hauskaa tekemistä. Rakuunarahkalle harva tekeminen oli yhtä hauskaa kuin toisille vihoittelu ja ärhentely. Nytkin tuo hänen suosikkipuuhansa oli hänen kotileiriä lähestyessään jo saanut hänet kuin varkain hieman tyynemmälle mielelle. Ehkäpä, jos oikein hyvä tuuri kävisi, hänen pelitoverinsa olisivat jo unhoittaneet koko typerän vedon. Sen varaan olisi hyvä laskea. Ja jos niin onnekkaasti ei olisi käynyt, voisi Rakuunarahka itse esittää unhoittaneensa koko jutun. Hän vain sanoisi viileästi piipahtaneensa kalassa ja haukkuisi pelitoverinsa lahopäisiksi dementikoiksi. Loistavaa! Soturi nosti päänsä ylpeänä pystyyn ja marssi loppumatkan leiriin yhtä itsevarmana kuin itse Napoleon ikään.

_________________
Kaksijalat=tyhmiä. Siksi ajoinkin kerran semmoista tornia päin. Ó.Ó
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://runningvegetableoil.deviantart.com/
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Aurinkoinen päivä satamassa (vapaa)
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Kaksijalkala :: Satama-
Siirry: