Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Elämä on oppitunti

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Nuppu
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 310
Join date : 01.01.2015
Ikä : 19
Paikkakunta : Helsinki

ViestiAihe: Elämä on oppitunti   Ke Joulu 30, 2015 2:20 pm

// MonniMies tsehtseh //

Tumman ruskea kookas kolli aloitti lehtikadon ajan viileän päivän poistumalla metsästämään aamusta samaan aikaan aamurajapartioiden kanssa.
Hän kuitenkin palasi leiriin saaliidensa kera partioita aikaisemmin valmistautuakseen tulevaan viralliseen hetkeen, jonka hän partioiden palattua klaanin leirissä järjestäisi. Hetken lepo oli myös hyvä, jotta hän olisi virkeä myöhemmin päivän koettelemuksia varten.

Tänään olisi loistava aika nimetä yksi klaanin pennuista soturioppilaaksi. Kyseisen pennun emo jo oli ohimennen muistuttanut Jäätähteä pennun iästä ja oppilaaksi siirtymisestä, eikä päällikkö tahtonut venyttää nimeämistä pidemmälle.
Sitten oli sekin, että kun pentu siirtyi oppilaaksi, täytyi sille löytää sopiva mestari. Tällä kertaa oli Jäätähti päättänyt itse ryhtyä oppilaaksi nimettävän Tuomipennun opastajaksi. Hänellä oli aiemmin, soturi ja varapäällikkö aikoina, ollut yksi oppilas, mutta mestariksi tultuaan oli hän ollut ilman oppilasta kyetäkseen huolehtimaan klaanistaan sen vaatimalla tavalla ja ajalla. Nyt jonkun aikaa päällikkönä oltuaan uskoi suuri kolli kykenevänsä menestyksekkäästi mestaroimaan yhtä oppilasta vielä päällikön vastuidensa lisäksi.
Olihan varsin totta, että hän nautti nuorien kissojen vilpittömästä elämäniloisesta seurasta ja opastamisesta, jotta heistä jonain päivänä kasvaisi kunniakkaita meriklaanin sotureita.

Jäätähti hengitti rauhallisesti pesäänsä keriytyneenä ja tyhjensi mieltään siellä pyörivistä klaania koskevista asioista. Hän oli itse yllättynyt tajutessaan odottavansa uuden oppilaan ottamista innolla. Hän pääsisi jälleen siirtämään taitojaan nuoremmille ja seuraamaan oppilaan oppimista ja kehittymistä.
Ulkoa kantautuvat äänet kertoivat kollille, että aamunpartioista viimeinenkin oli jo palannut ja näin ollen oli hetki, jolloin leirissä olisi mahdollisuuksien mukaan enemmän porukkaa, kun aamulla ahkeroineet kävisivät levolle ennen iltapäivän partioita tai kuolutustuokioita. Nyt olisi loistava aika hoitaa velvollisuudet.

Jäätähti avasi silmänsä, venytteli hartaasti, nousi ja tassutteli ulos pesästään. Ympärilleen vilkuillen hän suuntasi määrätietoisena leiriaukiolle ja kapusi siellä olevan kiven päälle.
"Saapukoon jokainen kykenevä meriklaanin jäsen leiriaukiolle klaanikokoukseen!" Hän maukui matalalla varmasti kaikille tutuksi tulleella äänellään ja istuutui rauhassa odottamaan että klaanilaiset ehtisivät keräytyä häntä kuulemaan.
Kookas Jäätähti oli kunnioitusta herättävä ilmestys istuessaan ryhdikkäänä suurkivellä, takkuisen turkkinsa ja arpisen naamansa kanssa hän näytti kokeneen karskilta.

_________________
Rakkaimmista rakkaimmat hahmoni Tuliklaanin Silkkitassu &  Meriklaanin Jäätähti & Yöklaanin Pantterikiihko & Valoklaanin Huurresydän
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
MonniMies
Kisuli
avatar

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 22.12.2015
Ikä : 21

ViestiAihe: Vs: Elämä on oppitunti   Ke Joulu 30, 2015 4:14 pm

Kuningattarien pesällä oli rauhallinen, hämärä aamu ja Viileä ilma sai pennut painautumaan lähemmäs toisiaan ja emojaan.
Ruskea turkkinen ja paksujalkanen nuori Tuomipentu alkoi heräillä sisaruksiensa tuhinaan ja raotteli silmiään. Hänen emonsa, vaaleanruskea jo hieman iäkäs naaras, tervehti pentuaan kehräämällä ja parilla nuolaisulla korvaan. Tuomipentu ryhtyi venyttelemään ja haukotteli voimakkaasti jonka jälkeen hän maisteli ilmaa. Hän katseli hetken sisaruksiaan jotka olivat kooltaan varsin pienempiä kuin hän itse ja kehräsi lempeästi. Katsoessaan pesän sisäänkäynnille hän saattoi erottaa sotureiden liikehdinnän aukiolla hämärässä aamu valossa. Hänen katsoessaan soturien ja oppilaiden aamupuuhia pennun vihreät silmät loistivat jännityksestä.

Tuomipennun emo oli koko edellisen päivän ollut varsin säteilevä ja selvästi salaillut jotain häneltä. Nuori naaras oli yrittänyt udella emoltaan mistä oli kyse, mutta oli saanut vastaukseksi vain iloisia virnistyksiä ja turkin sukimisia. "Huomenna on tärkeä päivä ja sinun pitää näyttää hyvältä" Emo oli kehrännyt tyttärelleen sanomatta mitä tärkeää huomisessa tulisi olemaan. Nuorella naaraalla oli kuitenkin omat epäilynsä, olihan hän varsin tietoinen omasta iästään.

Tuomipentu katsoi emoaan "onpa rauhallinen aamu" hän purisi. Hänen emonsa kehräsi iloisesti katsellessaan pentuaan ja alkoi siistimään Tuomipennun turkkia, kun taas Tuomipentu otti mukavan istuma-asennon ja nautti emonsa pesuhetkestä.
Pentu oli elänyt hyvin leppoisaa ja suojaisaa elämää tähän asti, vasta puolikuuta sitten oli hänen emonsa antanun jälkikasvulleen luvan alkaa sosiaalisoimaan muiden kissojen kanssa. Tästä oli muodostunut Tuomipennulle ongelma, hän ei nimittäin muistanut puolienkaan klaanilaisten nimiä saati sitten koskaan ollut puhunut heille. Hän kuitenkin uskoi että se kaikki tulisi muuttumaan pian ja nuori kissa tulisi tutustumaan moneen klaani toveriinsa näinä tulevina lehtikadon päivinä.

Tuomipentu hätkähti huomatessaan melkein nukahtaneensa. Hän katseli hämmentyneenä ympärilleen ja huomasi emonsa poistumassa pesästä, luultavasti tuoresaalis kasalle syömään. Tuomipentu tunsi innostuksen täyttävän hänet ja pian hän jo nelistikin emonsa rinnalle ja hidasti kevyempiin askeliin ja vaihtoi katseita emonsa kanssa. Tuomipentu katseli tuttua aukeamaa jossa muut klaanilaiset touhusivat. Nyt aukeama tuntui hiaman erinlaiselta sillä pian hän saisi kulkea koko leirin alueella itsenäisesti, tämä ajatus sai hänen viiksensä väpättämään innosta. Heidän saapuessaan tuoresaalis kasalle Tuomipentu alkoi silmäillä kokeneita sotureita ja arvioi heidän taitojaan. Ateriakseen hän valitsi pienen myyrän ja söi sitä siististi matkien emoaan joka söi lintua. Syötyään ruokansa hän nuoli huuliaan ja suki rintaansa. Hetkeä myöhemmin hän heilautti korviaan kuullessaan matalaäänisen päälikön kutsun ja lähti emonsa kanssa kulkemaan kohti kiveä jonka ympärille oli alkanut kasaantua kissoja.
Tuomipentu istuuntui ja tunsi kuinka hänen emonsa alkoi taas siistiä pentuaan ja tämä jos mikä nostatti nuorukaisen jännitystä. Hän tuijotti suurta, kunnioitusta herättävää kollia, joka oli hänen klaani päälikkönsä ja odotti jännittyneesti mitä sanottavaa Jäätähdellä olisi klaanilleen.

_________________
Hahmojani ovat:


-
-
Deviantart = Neoro-chan
Tumblr =     monnimies


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://monnimies.tumblr.com/
Nuppu
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 310
Join date : 01.01.2015
Ikä : 19
Paikkakunta : Helsinki

ViestiAihe: Vs: Elämä on oppitunti   Ke Joulu 30, 2015 6:06 pm

Jäätähti katseli aukiolle saapuvia kissoja kevyt hymynkare huulillaan. Joka kerta kun hän kiipesi tälle kivelle kutsuakseen klaanilaisensa luokseen, tunsi kolli suurta mielihyvää ja ylpeyttä klaanilaisistaan. Ja mikäs olisikaan ollut vielä mielialaa kohottavampaa kuin se, että hän saattoi kertoa klaanilaisilleen joitain hyviä uutisia huolenaiheiden puimisen sijaan. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun Jäätähti kirkkain silmin seisoi klaanilaistensa edessä tietäen että hyvät uutiset piristäisivät muidenkin päivää. Varsinkin yhden nimenomaisen pennun.

Kolli ryki hiljaa kurkkunsa selväksi, hymyili kohdatessaan Tuomipennun emon katseen ja aloitti seremonian virallisen rauhallisella äänellä.
"Tänään me käännämme katseemme klaanimme erääseen nuorukaiseen, jonka on aika aloittaa Tähtiklaanin siunaama opintiensä kohti soturuutta", Jäätähti selosti ja hiljeni pitämään tauon sanojensa kiiriessä kuuntelevien kissojen korviin. Kissajoukossa alkoi supina ja innostunut ympärilleen vilkuilu kun kuuntelijat saivat tietää että tänään nimettäisiin uusi oppilas. Kukahan se olisi?
"Tuomipentu..." Jäätähti jatkoi hetken tauon jälkeen kääntäen näkevän silmänsä katseen kohti Tuomipennun olinpaikkaa, "sinun on aika saada oppilasnimesi ja oma mestari polkuasi siloittamaan".
Ruskea kolli kutsui pennun nyökkäyksellä luokseen ja laskeutui suurkiveltä päästäkseen kosketusetäisyydelle muiden eteen pyydetyn Tuomipennun kanssa. Kissat vilkuilivat ympärilleen jääden osa innostuneen sädehtivinä, osa vähän passiivisempina, seuraamaan kuka pennuista siirtyisi päällikön luo.

Jäätähti hymyili klaanilaisilleen pienesti, mutta lämpimästi ennenkuin käänsi katseensa kohti Tuomipentua.
"Oppilasnimesi on Tuomitassu ja sillä nimellä sinua on kutsuttava tästä hetkestä alkaen aina siihen päivään asti, kunnes soturikoulutuksen päätät", Jäätähti maukui kumean juhlallisesti ja tilaisuuteen sopivasti piti jälleen tauon rauhallisessa puheessaan. Lopettanut hän ei vielä silti ollut.
"Minä Jäätähti, tulen sinun kehittymistäsi seuraamaan ja opetustasi ohjaamaan. Minä olen sinun mestarisi tästä hetkestä eteenpäin", suuri kolli päätti mahtipontisesti itseään liikaa kuitenkaan korostamatta. Tämä oli Tuomitassun elämän tärkeä päivä.

Jäätähti laski päätään, jotta se olisi tapojen mukaan uuden oppilaan kosketettavissa.
Kissojen keskuudesta raikasi ilon mau'unnat ja Tuomitassun uusi nimi.
"Klaanikokous on päättynyt!" Päällikkö julisti kissojen mourunnan ylitse.
"Onnittelut oppilasnimestäsi", Jäätähti naukaisi Tuomitassulle ja aloitti näin onnittelut.
"Onnea Tuomitassu!!" Tuntui kuuluvan joka puolelta klaanilaisten lähtiessä liikkeelle ja uutta oppilasta onnittelemaan.
Jäätähti vetäytyi sivummalle antaakseen Tuomitassulle aikaa vastaanottaa onnitteluja ja nauttia tärkeästä hetkestään ennenkuin he aloittaisivat toisiinsa tutustumisen ja koulutuksen.

_________________
Rakkaimmista rakkaimmat hahmoni Tuliklaanin Silkkitassu &  Meriklaanin Jäätähti & Yöklaanin Pantterikiihko & Valoklaanin Huurresydän
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
MonniMies
Kisuli
avatar

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 22.12.2015
Ikä : 21

ViestiAihe: Vs: Elämä on oppitunti   Su Tammi 03, 2016 12:03 pm

Tuomipentu mietiskeli kuumeisesti mitä asiaa pääliköllä mahtaisi olla klaanille. Hänen vihreät silmänsä vaelsivat kissa joukon halki uteliaina kuin etsien johtolankoja muiden klaanilaisien eleistä ja kuiskauksista.
Viimein päällikkö avasi suunsa ja Tuomipentu saisi viimein tietää mistä olisi kyse. "joku nimitetään oppilaaksi!" tuomipentu kuiskasi innossaan emolleen kuullessaan Jäätähden sanat jotka hän oli kuullut vain muutaman kerran aikaisemmin. Pennun innostus näkyi selvästi sillä hänen oli vaikea vain istua emonsa vierellä ja pysyä paikallaan, eikä asiaa auttanut se että muutkin Tuomipennun lähellä olevat pennut, oppilaat ja soturit näyttivät varsin innostuneilta. Pennun silmät laajenivat yllätyksestä hänen kuullessaan oman nimensä päällikön äänessä. Hän katsoi hämillään ympärilleen ja kohtasi emonsa rohkaisevan katseen ja ylpeän kehräyksen, sitten hän nosti päänsä ylpeästi kohdatakseen Jäätähden katseen ja kuunteli tuon kookkaan kollin sanoja. Päälikkönsä merkistä hän asteli varmoin askelin kohti suurkiveä ja pysähtyi sopivalle etäisyydelle. Tuomipentu liikutti varovasti katsettaan katsellakseen lähettyvillä olevia kokeneita sotureita joilla ei ollut oppilaita ja yritti arvuutella kuka olisi hänen mestarinsa.
Tuomipentu kohtasi jälleen päällikkönsä katseen ja tunsi lämpimän ylpeyden tunteen kuullessaan uuden nimensä 'Tuomitassu' hän ajatteli innoissaan eikä malttaut odottaa pääsevänsä kertomaan sen vielä nukkuville sisaruksilleen. Seremonia ei ollut kuitenkaan vielä ohi, sillä Tuomitassu tarvitsi vielä mestarin, hän katsoi hymyilevästi ja odotusta täynnä olevin silmin Jäätähteä jonka seuraavat sanat tulisivat määrittämään hänen mestarinsa.
Tuomitassu yllättyi suuresti Jäätähden ilmoituksesta, hänen mestarinsä oli Jäätähti! Klaani päällikkö oli nimittänyt itsensä Tuomitassun mestariksi ja nuori naaras tunsi suurta kunnioitusta uutta mestariaan kohtaan. Hän tuntui oleva hetken omissa maailmoissaan mutta hätkähti takaisin todellisuuteen kun tuli aika koskettaa mestariaan.
Pian hän kuuli kissajoukon maukuvan hänen uutta nimeään ja se sai tuoreen oppilaan hieman nolostumaan. Hänen mestarinsa julisti kokouksen päättyneeksi ja onnitteli häntä. Tuomitassu nyökkäsi nöyrästi mutta onnellisesti mestarilleen ja käänsi sitten katseensa emoonsa ja muihin häntä onnitteleviin kissoihin ja kehräsi tyytyväisenä uudesta nimestään.

"Tuomitassu" hän kuiskasi itselleen. Kissojen ympäröimänä Nuori Tuomitassu tunsi ensimmäistä kertaa koko pienen elämänsä aikana oikeasti kuuluvansa Meriklaaniin ja se sai hänet säteilemään onnesta ja ylpeydestä. Hän tiesi että matka oppilaasta soturiksi tulisi olemaan työläs ja vaikea, mutta hän tulisi antamaan kaikkensa klaaninsa hyväksi.

Onnittelujen jälkeen Tuomitassu nelisti mestarinsa luo. "Jäätähti aloitammeko harjoittelun samantien?" Hän uteli mestariltaan innoissaan sillä olihan päivä vasta nuori.

_________________
Hahmojani ovat:


-
-
Deviantart = Neoro-chan
Tumblr =     monnimies


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://monnimies.tumblr.com/
Nuppu
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 310
Join date : 01.01.2015
Ikä : 19
Paikkakunta : Helsinki

ViestiAihe: Vs: Elämä on oppitunti   Su Tammi 03, 2016 5:59 pm

Jäätähti odotteli rauhassa sivummalla kissojen onnitellessa Tuomitassua ja kävi jokunen kissa hänenkin luonaan toteamassa jotain terveisiään siitä että päällikkö nimesi pennun omaksi oppilaakseen.
Suuri kolli pesi etukäpälänsä ja rintansa samalla seuraten kuinka kissat vähitellen hajaantuivat lepäilemään tai lähtivät pitämään koulutustuokioita oppilaidensa kanssa.

Ylpeä hymy nousi kollin kasvoille uuden oppilaansa Tuomitassun kipittäessä hänen luokseen innokkaan oloisena.
"Oi Tuomitassu, taidat odottaa koulutusta aika innolla, vai mitä?" Jäätähti kysäisi leppoisasti nousten verkkaisesti seisomaan koko komeaan suuruuteensa.
"Mistä tahtoisit aloittaa?" Jäätähti kysäisi. Hän oli suunnitellut ensimmäisen harjoittelutuokion varsin väljysti, lähinnä että he tutustuisivat toisiinsa, oppilas saisi kertoa mitä odotti koulutukselta ja tutustua vähän paikkoihin.
"Tunnetko jo leirin, vai kaipaatko esittelyä?" Jäätähti kysäisi, sillä osa pennuista tutki leiriä innokkaasti jo ennen oppilaaksi siirtymistä, kun taas osa pidettiin kuningattarien pesässä. Jos Tuomitassu tahtoisi aloittaa tutustumalla leiriin, olisi se mitä he tekisivät. Jos tuo taasen tunsi jo leirin eri kolkat, ohjaisi Jäätähti heidät leirin ulkopuolista reviiriä kiertämään.

_________________
Rakkaimmista rakkaimmat hahmoni Tuliklaanin Silkkitassu &  Meriklaanin Jäätähti & Yöklaanin Pantterikiihko & Valoklaanin Huurresydän
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Elämä on oppitunti   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Elämä on oppitunti
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Meriklaanin alueet :: Leiri-
Siirry: