Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Partio ja koulutusta

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Äffä
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 288
Join date : 31.10.2015
Ikä : 29
Paikkakunta : Vantaa

ViestiAihe: Partio ja koulutusta   Ke Marras 18, 2015 1:28 am

Ilta alkoi hämärtyä. Edellisen yön leiriä vartioineelle uudelle oppilaalle oli annettu lupa nukkua aamupäivän ja klaanin varapäällikkö oli määrännyt Nokitassun iltapartioon yhdessä uuden mestarinsa, sekä Varjopilven ja tämän oppilaan, Mysteeritassun kanssa. Nuorempi soturi Varjopilvi oli määrätty johtamaan partiota, sillä tämä oli ollut mestari pidempään ja Tylsämielen järjenjuoksun taso oli varapäällikön tiedossa. Tylsämieli oli serkkuaan paljon vanhempi, muttei ollut huomannut loukkaantua asiasta. Olihan Varjopilvi samaa ylvästä sukua kuin hänkin.

Tylsämieli eteni tavanomaista hämmentyneemmin askelin partion mukana. Yksinkertaisen kollin viisivuotiseen elämään oli tullut hiljattain suuri muutos: hän oli saanut edellispäivänä itselleen oppilaan! Tylsämieli oli ollut tästä ylpeä, vaikkakin oli alkanut pitää lehtikadon rasavillejä pentuja ärsyttävinä. No. Hän järjestäisi Nokitassulle tekemistä ja kouluttaisi tämän tavoille. Miten se tehtiin, siihen Tylsämielellä ei vielä ollut paljon ideoita. Tappelu, tappelu, se olisi tärkeä taito soturille. Toki, jos kissalla olisi siihen taipumusta, olisi hyvä myös osata metsästää. Tai jossei Nokitassusta olisi soturiksi puolustamaan klaaniaan, tämä voisi ehkä erikoistua saalistamaan? Tylsämieli hymyili itsekseen luullen, että hänen annettiin jättää metsästyspartioita väliin siksi, että hän oli erinomainen taistelija. Totuushan oli, ettei Tylsämieli itse saanut kiinni edes vanhuudenhöppänää oravaa. Ja tässä hän nyt oli: vastuullisena tehtävänään opettaa nuorelle kissalle soturilaki ja soturin jalot taidot. Kenties klaani luotti siihen, että metsästysharjoittelu tapahtuisi yhdessä partioiden kanssa, jolloin Nokitassulla olisi parempiakin kissoja malliksi kuin hänen uusi mestarinsa.

Tylsämieli itse oli vain hyvillään, että hänen taitonsa oli viimein huomattu ja hänestä oli tehty mestari! Hänen mieleensä ei juolahtanut, että klaani saattoi itse asiassa testata, olisiko hänestä klaanille mitään hyötyä...

Tylsämielen mustat silmät hakivat katseellaan Nokitassua. Juovikkaasta naaraasta oli kasvamassa kookas kissa, mikä olisi hyvä. Sekaverinenhän tuo oli, ei samanlaista hienoa sukua kuin Tylsämieli, joka oli sentään legendaarisen varapäällikkö Kotkankynnen lapsenlapsi sekä emon, että isän puolelta! Ja loput Tylsämielen suvusta.. Mitenkäs se meni..? Kyllä! Loput olivat olleet kaksijalkojen jalostamia hienoa rotukissoja! Pah! Lattanaamainen kolli tuhahti. Kyllä häneltä löytyisi taitoa kouluttaa perusmaatiaisestakin kunnon soturi. Kuten hänen serkullaan, Varjopilvellä, joka oli tullut oppilaansa kanssa samaan partioon.

Tylsämieltä hetken aikaa häirinnyt lemu kiinnitti nyt kunnolla hänen huomionsa. Kesti tovin, ennen kuin katti hoksasi sen olevan ukkospolku. Kissa vinkkasi oppilastaan tulemaan vierelleen.

"Nokitassu! Haistelepa ilmaa.. Osaatko kertoa, mikä tuo on?"

Tylsämieli ei hoksannut, ettei nuori naaras välttämättä ollut ikinä ennen käynyt leirin ulkopuolella, saati haistanut ukkospolun katkua. Toisekseen, Tylsämieli ei vieläkään ollut oppinut ymmärtämään, että hänen oma hajuaistinsa oli litteän kallon vuoksi paljon huonompi kuin muilla kissoilla. Toiset olivat luultavasti haistaneet ukkospolun läheisyyden jo aikaa sitten... Samassa ukkospolulta kantautui pelottavaa jylinää, joka sai hitaasti reagoivan Tylsämielen karvat nousemaan pystyyn vähitellen kuin hidastetussa elokuvassa. Kolli sähähti ääntä kohti ja muisti sitten, että hänellä oli oppilaskin. Hän kääntyi tähyilemään Nokitassua, jollei naaras olisi äänen vuoksi pysynyt hänen vierellään ja sanoi tai huikkasi tälle:

"Ei hätää. Se oli tulipeto. Vaarallisia, varsinkin öisin, mutta ne pysyttelevät ukkospolulta ja me pysyttelemme sieltä poissa."

Tylsämieli oli tyytyväinen itseensä: hän oli opettanut ensimmäisen tärkeän läksyn oppilaalleen.

_________________
 
Pelit ja seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot https://www.facebook.com/rotwolfinsstrasse/?fref=ts
Muikelo
Luopio
avatar

Viestien lukumäärä : 84
Join date : 01.11.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Ke Marras 18, 2015 6:59 am

Nokitassu ei voinut uskoa korviaan kun tämä oli kuullut mestarinsa olevan Tylsämieli. Naaras oli toki huomannut jo pienestä asti Tylsämielen käyttäytyneen omituisesti ja muiden kissojen karttavan tätä, muttei pentu tällöin vielä ymmärtänyt mistä moinen johtui. Iltapäivällä partioon lähtiessä Tylsämielen, Varjopilven sekä Mysteeritassun kanssa Nokitassullekkin alkoi valjeta kuinka hidas älyinen Tylsämieli tosiaan oli. Se ei voinut uskoa miksi juuri hänelle oltiin määrätty klaanin surkein kissa mestariksi. Nokitassua ei auttanut yhtään se ettei se ollut koskaan oma aloitteisesti harjotellut taistelemista jonka vuoksi naaras oli melko kömpelö. Tämän ainoat vahvuudet tuntuivat olevan kiipeäminen ja hyppääminen ja sekin oli tämän ruumiin rakenteen ansiota. Kaikki mitä Nokitassu tulisi oppimaan olisi tämän mestarin Tylsämielen käsissä. Asiaa ei parantanut Nokitassun syrjäytynyt luonne kun se mieluummin vältteli kissoja joita se ei tunne. Nyt tämä joutuisi tutustumaan tälle vieraaseen kissaan varsinkin perin omituiseen semmoiseen.

Nokitassu oli väsynyt viimeöisestä ja venytteli itsensä oikoiseksim sitten se lähti tallustamaan sotureiden ja toisen oppilaan perässä ulos leiristä. Tämä oli Nokitassulle ensimäinen kerta ulkona leiristä. Toki olihan tämä syntynyt leirin ulkopuolella mutta tuosta ajasta tämä ei muistanut mitään. Sitä muistuttamaan olivat vain jääneet palovammat ja edelleen tämän kasvoissa ja etutassussa oli laajoja karvattomia kohtia. Varsinkin kylmällä ilmalla arpia jomotti ajoittain eikä kesän väistyminen talveksi miellyttänyt Nokitassua ollenkaan. Naaras raahautui viimeisenä muiden perässä pitkin metsää eikä suoranaisesti ollut kovinkaan innokas ensimmäisestä oppitunnista. Tämä huomasi Tylsämielen vilkuilevan tätä ja käänsi katseensa toiseen suuntaan välttäen katsekontaktia. Nokitassun mielessä kävi väkisinkin ajatus siitä että Tylsämieli varmaan vihasi tätä kovasti, aiemmin leirissä tämä oli haukkunut pentuja ja mulkoillut tällöin Nokitassua. Mitä muutakaan nuo katseet voisivat tarkoittaa oppilas pohti mielessään ja ahdistui hieman kun tajusi että joutuisi viettämään mestarinsa kanssa vielä monet hetket metsässä kahdestaan.

Nokitassun ajatukset katkaisi outo ja pistävä haju, tätä hajua se ei tunnistanut ja nuoren naaraan korvat nousivat pystyyn kiinnostuksesta. Se katseli eteenpäin muttei huomannut mitään poikkeavaa. Korvillaan kuullostellessa se kuuli etäistä huminaa metsän takaa. Nokitassu vilkuili muita kissoja muttei huomannut näiden olemuksessa mitään outoa, varmasti muutkin olivat haistaneet saman kuin tämä. Kuuliaisena Nokitassu lontusti muiden perässä hajun ja äänen yhä voimistuessa kunnes Tylsämieli kutsui tätä luokseen. Vierastamisesta huolimatta Nokitassu koitti olla niin reipas kuin suinkin pystyi ja otti muutaman ison loikan saavuttaakseen mestarinsa. "Nokitassu! Haistelepa ilmaa.. Osaatko kertoa, mikä tuo on?" Nokitassu oli hieman hämillään kysymyksestä. Sen mielessä kävi hirviömäinen lauma valtavia eläimiä jotka mylvivät juosten eteenpäin, ajatus oli kuitenkin liian lapsellinen sanottavaksi ääneen. Hetken mietittyään naaras ei saanut päähänsä mitään mistä tuo haju ja ääni voisi olla peräisin. "E...en minä tiedä..." Se lopulta tyytyi mutisemaan Tylsämielelle vastaukseksi häveten omaa tyhmyyttään.

Jatkettuaan hetken eteenpäin haju voimistui entistä enemmän ja tuo outo jylinä voimistui voimistumistaan. Nokitassu oli utelias tietämään mitä tuolla oli eikä ollenkaan osannut säikkyä tuota vierasta kohdetta. Tylsämieltä naaras säikkyi enemmän ja näiden tallustaessa lähes vierekkän Nokitassu hyppäsi lähes metrin ilmaan ja loittoni kaemmaksi mestarista kun yht äkkiä tämä alkoi sähisemään. Pienen hetken naaras luuli että tämä oli sähissyt sille mutta sitten Tylsämieli kääntyi Nokitassun puoleen selittäen jostain Tulipedosta. Naaras ei ymmärtänyt enään mitään oliko puiden takana oikeasti hirviöitä se tuumi ja nuoren oppilaan karvat nousivat pystyyn jännityksestä. "Voimmeko mennä joskus katsomaan niitä?" Nokitassu kysyi tietämättä miten vaarallisia ne olivat ja halusiko tämä oikeasti nähdä nuo kaameat hirviöt.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://muikelo.deviantart.com/
Äffä
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 288
Join date : 31.10.2015
Ikä : 29
Paikkakunta : Vantaa

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Ke Marras 18, 2015 10:21 am

// Pelaan vielä tähän väliin. Sinikko ja Ainojosefiina voivat sitten tulla mukaan, kun ehtivät. :)

Tylsämieli pani tyytyväisenä merkille, ettei hänen oppilaansa pahemmin säikkynyt autoja, vaikka vaikuttikin jännittyneeltä. Kissan mieleen ei juolahtanut, että Nokitassu säikkyi häntä. Oppilas kysyi, voisivatko he mennä katsomaan tulipetoja ja Tylsämielen kasvoille hiipi hitaasti pieni hymynpoikanen.

"Totta kai. Mennään vaikka saman tien."

Tylsämieli ei hoksannut kysyä serkultaan, jonka olisi kuulunut johtaa partiota, vaan lähti johdattamaan nuorta naarasta kohti metsän reunaa, josta kissat näkisivät ukkospolun. Pimeäkorpi oli synkkä paikka, varsinkin pimeän aikaan, mutta Tylsämieli tunsi sen kuin oman pesänsä ja tepasteli lyhyillä tassuillaan reippain askelin. Kauempaa hän olisi kai näyttänyt metsässä etenevältä mustalta pallolta, josta jöpötti häntä. Vihollisille Tylsämieli olisi kuitenkin ollut vihoviimeinen kohdattava pimeässä metsässä.

Kolli tuli metsän reunaan, jossa maasto laskeutui sottaisena ruohikkona alas ukkospolulle. Tulipetoja meni ja tuli vilkkaaseen tahtiin ja niiden hohtavat silmät valaisivat yön pimeyttä kammottavina. Niiden silmät olivat täysin erilaiset kuin Tylsämielen mustat sielunpeilit, joissa kuitenkin tuikki eläväinen valo. Nuo kirkkaat valosilmät sen sijaan olivat kylmät ja elottomat. Tylsämieltä puistatti. Miten kaksijalat saattoivat elää noiden hirviöiden kanssa? Sen isovanhempien vanhemmat olivat tulleet kaksijalkalasta, mutta Tylsämieli itse ei ollut koskaan ollut kaksijaloista kiinnostunut. Kissa kiinnitti huomionsa Nokitassuun.

"Tuo on ukkospolku. Paha haju tulee siitä. Nuo tuolla ovat tulipetoja... Ne ovat hengenvaarallisia."

Tylsämielen katse harhaili pitkin ajotietä ja hän huomasi litistyneen mäyrän tienposkessa. Kissa virnisti synkästi.

"Katsohan, oppilaani. Noin käy eläinpololle, joka menee yöllä ukkospolulle. Joskus kissojen on pakko ylittää ukkospolku, mutta se tehdään päiväsaikaan... Koska.." Tylsämieli jäi hetkeksi itsekin miettimään, miksi niin tehtiin. Hänen mestarinsa olivat koittaneet opettaa sitä hänelle. "...Yöllä nuo valot sokaisevat. Päivällä ne eivät haittaa, koska aurinko paistaa."

Kissa sepusti asioita yksinkertaisesti itseään toistellen, kenties pitkäpiimäisellä äänellä. No, ainakaan Tylsämieltä ei voinut syyttää siitä, että hän olisi edennyt liian nopeasti. Hänen pohtiessaan itsekin, miten opetettava asia nyt taas menikään, pysyisi oppilaskin hyvin kärryillä. Ainakin, mikäli jaksoi kuunnella hidasälyisen mestarinsa jorinoita. Tähtiklaani yksin tiesi, miten Nokitassu oli saanut riesakseen tällaisen hölmön mestarin hänelle tärkeiden siskojensa sijaan! Kenties pentuna klaaniin tulleen kissan uskollisuus Yöklaanille oltiin haluttu varmistaa klaanisyntyisellä mestarilla. Ja Tylsämielen lisäksi ei pidempään soturina olleita ollut ilman oppilasta. Lehtikato teki tuloaan ja oli tärkeää saada jokainen kuusi kuuta täyttänyt pentu koulutukseen...

_________________
 
Pelit ja seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot https://www.facebook.com/rotwolfinsstrasse/?fref=ts
Muikelo
Luopio
avatar

Viestien lukumäärä : 84
Join date : 01.11.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Pe Marras 20, 2015 1:54 am

//No miekin vielä vastaan ja sitten voi Sinikko ja Ainojosefiina jatkaa. :)

Nokitassu oli Tylsämielen vastauksessa saman aikaisesti innoissaan että peloissaan. Nuori oppilas tassutteli mestarinsa perässä pohtien samalla miten ihmeessä ne tulipedot oikein pysyivät siellä polulla. Se ei voinut ymmärtää miksi ne eivät poikenneet metsään ja hyökänneet kissojen kimppuun. Uteliaisuutta pursuen tämä kurkki Tylsämielen olan takaa eteenpäin uskaltamatta siirtyä kuitenkaan tämän rinnalle. Jos semmoinen hirviö sattuisikin hyökkäämään nappaisi se ensin Tylsämielen eikä tätä. Nokitassu näki ajoittain puiden välistä kurkistavan hehkun joka liikkui nopeasti pois päin ja saapui taas takaisin. Tämän karvat nousivat pystyyn eikä oppilas ollut enään yhtään varma halusiko se nähdä hirviöitä. Tylsämieltä ei tuntunut pelottavan jos tämä ei olisi pelännyt mestariaan niin paljon olisi oppilas varmaan painautunut turvaan tämän viereen. Nyt Nokitassulla ei ollut ketään turvallista kissaa lähellään ja se joutui yksin kohtaamaan pelkonsa.

Päästyään metsän reunaan Nokitassu kurkisti varovaisesti oksien läpi ja suuri valo lähes sokaisi tämän silmät. Oppilas veti päänsä pois ja oli jo lähteä tiehensä mutta piti päänsä ja hieman kumarassa kurkkasi jälleen uudestaan. Ikäänkuin pensas olisi tätä suojellut näiltä hirviöiltä jos ne olisivat sattuneetkin hyökkäämään. Kun Nokitassun katsoi jälleen uudestaan ja tällä kertaa näki jopa muutakin kuin valoa tämän silmät pyöristyivät niin suuriksi kuin vain suinkin pystyivät. Se ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja halusi poistua paikalta samantien. Tylsämielen viitatessa tiellä olevaan kuolleeseen mäyrään jonka Nokitassu vasta nyt huomasi, sai tämän voimaan pahoin.

Naaras ei edelleenkään ymmärtänyt miksi nuo kulkivat vain polkua pitkin, hiljaa kuiskaten se kääntyi mestarinsa puoleen peläten että tulipedot kuulisivat tämän. "Miksi ne eivät tule metsään?" Tämä ihmetteli ja sen katse seurasi tiiviisti tulipedon menoa kun tälainen pyyhälsi ukkospolkua pitkin kaukaisuuteen.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://muikelo.deviantart.com/
Sinikko
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 531
Join date : 05.06.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Pornainen

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Su Marras 22, 2015 9:40 am

Varjopilvi johti partiota ripeään tahtiin. Mukana olivat hänen oppilaansa Mysteeritassu, hieman hidasälyinen serkkunsa Tylsämieli ja tuon vastanimitetty oppilas Nokitassu. Musta kolli pyöritteli silmiään miettiessää, miten oli mahdollista, että Tylsämieli edes sai oppilaan. Äkkiä kolli haistoi oravan ja pudottautui matalaksi. Hän sihahti muille merkiksi olla hiljaa ja viittoi Mysteeritassun luokseen hännän heilautuksella. Nyökten kohti punaruskeaa oravaa soturi perääntyi taaksepäin antaen tilaa oppilaalle.

Varjopilvi kuuli heikosti Tylsämielen jatkaen matkaansa, ilmeiseti kuulematta hänen varoitustaan. Nokitassua kolli ei nähnyt missään. Musta soturi nousi istumaan hiivittyään erään puun juureen ja tarkasteli oppilaansa metsästystä. Hän oli vakuuttunut Mysteeritassun taidoista edellisillä oppitunneilla ja luotti siihen, että tuo nappaisi oravavan.

Tylsämieli näytti suunnistavan ukkospolkua kohti ja Varjopilvi harkitsi lähteä perään. Kolli kuitenkin kieltäytyi ajatuksesta. Hän tallasti äänettömästi edestään kipittävän kovakuoriaisen. Risahdus edetäpäin sai soturin korvat nousemaan pystyyn ja hän maisteli ilmaa. Ei mitään erikoista, eipä tietenkään. Musta kolli tarkkaili kohtaa vielä hetken epäievän näköisenä, kunnes kyllästyi. 

//Jos me sitten Ainojosefiinan kanssa pelataan myös kaksi ja jatketaan sitten normaalisti?//

_________________
Peleissäni temmeltävät:
Meriklaanin innokas parantajaoppilas Hohtotassu
Tuliklaanin ujo, mutta uskollinen kolli Kyyraita
Valoklaanin utelias ja suorasanainen oppilas Marakatti
Yöklaanin kunnianhimoinen soturi Varjopilvi
Tuliklaanin viehättävä naaras Pisarapentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Ainojosefiina
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 501
Join date : 13.07.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Turku

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Su Marras 22, 2015 10:03 am

Mysteeritassu kulki pimeäkorvessa muun partion mukanna. Nuori naaras oli lähtenyt innoissaan mestarinsa, Nokitassun ja Tylsämielen mukaan, sillä jokainen partio toi kokemusta joka auttaisi soturiksi pääsemistä. Tuo katseli ympärilleen hämärässä metsässä nähden täydellisesti ympärilleen. Tämä mietti miten muut maaston näkivät, sillä kissa tiesi näkevänsä monia muita paremmin pimeässä. Silloin Varjopilvi sihahti ja viittoili kohti maassa häärivää oravaa. Se ei ollut tainnut huomata kissoja ja rapisteli lehtien seassa. Naaras lähti astelemaan hitaasti ja kevyesti kohti tulevaa saalistaan. Kun oltiin tarpeeksi lähellä tämä hyppäsi kohti eläintä. Se oli vihdoin tajunnut uhan, mutta koettaessa lähteä karkuun oppilas laskeutui sen päälle ja puri eläimeltä niskan poikki. Muutamalla liikkeellä hän oli jo haudannutkin poloisen jyrsijän.

Tylsämieli ja Nokitassu alkoivat keskustella kaurmpana lähenevästä ukkospolusta, jonka melu kantautui oppilaan korviin. Heikohkon hajuaisitnsa takia sen lemu täytti tuon sietaimet myöhemmin kuin mukden, mutta haju oli silti voimakas ja paha.

Mysteeritassu tassutti ukkospolun reunaan kavahtaen hiukkasen nähdessään rumat hirviöt. Niiden voimakkaat valokeilat valaisivat mustaa ja kovaa polkua. Tuo vilkaisi pikaisesti mäyrää, mutta sen ruhjoutunut ruumis oli hirvittävää katsottavaa. Sen sijaan oppilas suuntasi askeleensa sivumalle, lähemmäksi mestariaan.

Edit: Kirjoitin tämän ennen kuin näin sun vastuksesa, joen muutan vähän. Sinikko käytkö muuten vastaamassa meidän kahden väliseen koulutuspeliin?

_________________
Meriklaanin ystävällinen Sydäntassu
Valoklaanin avulias ja ujo Loistehelmi
Tuliklaanin leikkisä Raparperipentu
Yöklaanin varautunut Mysteeritassu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Äffä
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 288
Join date : 31.10.2015
Ikä : 29
Paikkakunta : Vantaa

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   Ti Marras 24, 2015 11:25 am

Tylsämieli seurasi hivenen huvittuneena, miten Nokitassu säikkyi ukkospolkua. Sitten oppilas esitti kysymyksen. Se oli varmasti hyvä kysymys, koska Tylsämieli ei itsekään tiennyt vastausta siihen. Hän oli vain oppinut, ettei tulipetoja tarvinnut pelätä, jossei astunut ukkospolulle.

"Hmph. Sen kun tietäisi. Kaksijaloista ei ota selvää" Tylsämieli tuumi ääneen. "Ainakaan niin ei ole aiemmin käynyt."

Nyt vasta Tylsämieli huomasi, etteivät hänen serkkunsa ja tämän oppilas olleet pysyneet mukana. Hän havaitsi näiden jääneen saalistamaan ja muisti, että hänenkin olisi kuulunut opettaa Nokitassulle metsästystä. No. Yksi asia kerrallaan. He voisivat harjoitella metsästystä seuraavaksi.. Kas.. Sieltä tulikin oravan äsken hienosti napannut Mysteeritassu ja tuli katselemaan ukkospolkua.

Samassa kauhea kirskunta rikkoi ilman. Kissoista katsottuna päinvastaista laitaa lujalla vauhdilla kiitänyt tulipeto osui liukkaaseen kohtaan ja alkoi heittelehtiä holtittomasti pysyäkseen tiellä. Sen valot poukkoilivat sinne tänne ja Tylsämieli seurasi sen menoa lamaantuneena, karvat pystyssä. Äkkiä kuului valtava RYSKIS, kun tulipeto törmäsi vasten vastaantulevaa toista tulipetoa ja sinkoutui kohti kissoja! Tylsämielen mustat silmät laajenivat pelosta hänen tuijottaessaan hetken kuolemaa silmästä silmään. Samassa tulipeto olikin ohittanut kissat vähän matkan päästä ja sinkoutui ukkospolkua reunustavan rähjäisen heinikon poikki törmäten rajusti ensimmäiseen puuhun. Toinenkin tulipeto näytti loukkaantuneen törmäyksessä ja kieri kyljelleen ojaan.

Tylsämieli tuijotti pitkän aikaa alkaen karvojensa laskeutua. Samassa puuhun törmänneestä tulipedosta hoippuroi esiin kaksijalka. Tulipedossa alkoi näkyä liekkejä. Kaksijalka liikkui jotenkin omituisesti ja lyhistyi maahan. Ojassa kyljellään oleva tulipeto vaikutti elottomalta, joskin sen ajovalot sojottivat yhtä aikaa kohti taivasta.

"Mitähän helkuttia? Tämä on aivan uutta.." Tylsämieli sanoi puoliksi järkyttyneenä, puoliksi kiinnostuneena. "Tällaista ei ole tapahtunut koskaan ennen."

Tylsämieli etsi Varjopilveä katseellaan kysyvä ilme kasvoillaan. Hänellä ei ollut hajuakaan, miten näin outoon ilmiöön tulisi reagoida. Samassa alkoi tapahtua jotain kammottavaa: muut ohi ajavat tulipedot alkoivat pysähdellä tien sivuun ja niistä valui kaksijalkoja tutkimaan loukkaantuneita tulipetoja ja maassa makaavaa kaksijalkaa. Kaksijalat pitivät kovaa ääntä huudellen ja pulputtivat kummallisella äänellään. Niitä alkoi parveilla paikalla enemmän ja enemmän. Tylsämieli perääntyi sähisten pensaisiin.

"Voi rähmä.. Nuo pelottelevat kaiken riistan piiloon!"


// Selvennöksenä siis, autot ajoivat nokkakolarin ja toinen auto lensi kissojen läheltä metsään päin puuta ja toinen lensi kyljelleen ojaan, kumpikin kissojen puolella tietä. Vähän jännitystä peliin!

_________________
 
Pelit ja seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot https://www.facebook.com/rotwolfinsstrasse/?fref=ts
Muikelo
Luopio
avatar

Viestien lukumäärä : 84
Join date : 01.11.2015
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   To Marras 26, 2015 3:47 am

Nokitassua helpotti huomata ettei tämä ollut ainoa joka kammoksui ukkospolkua ja tulipetoja. Naaras seurasi tarkasti Mysteeritassua uteliaana, tämä ei ollut viettänyt aikaa muiden oppilaiden kanssa eikä siis tuntenut Mysteeritassua kovinkaan hyvin. Nokitassu siirsi pian katseensa takaisin ukkospolulle huomattuaan tuiottaneensa kiusallisen kauan toista oppilasta samalla toivoen ettei tämä olisi huomannut. Juuri tällöin ukkospolulta raikui oppilaan korviin vielä kovempi meteli mitä polusta yleensä kantautui. Tämä suuntasi katseensa äänen suuntaan ja huomasi yhden tulipedon käyttäytyvän oudosti, Nokitassulla ei ollut aavistustakaan oliko tämä normaalia ja se peruutti muutaman askeleen pusikkoa kohti peloissaan. Oppilas lamaantui täysin kun toinen tulipeto rysähti toista päin aivan kuin ne olisivat taistelleet keskenään. Toisen tulipedon syöksyessä kissoja kohti Nokitassun pokka ei enään kestänyt vaan se juoksi hädissään puskien taakse suojaan ja kiipesi lähimpään isoon puuhun. Oppilas tarrautui puun oksaan niin lujasti kuin pystyi ja näki sieltä mestarinsa joka edelleen seisoi paikallaan vahingoittumattomana.

Nokitassu katseli kuinka tulipeto makasi nyt paikoillaan hieman kauempana puuta vasten, se ei voinut uskoa että juuri hänen tuurillaan peto oli koittanut hyökätä kissojen kimppuun ja syödä nämä. Edelleen tapahtumista peloissaan oppilas piteli tiukasti kynsillään puusta kiinni ja ajatteli olevansa enemmän turvassa puussa kuin maassa. Tämän silmät suurenivat nähdessään liikettä tulipedon luona ja hetken Nokitassu luuli pedon heräävän, tämän sisältä tuli kuitenkin olio jota naaras ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Olivathan soturit ja kuningattaret klaanissa puhuneet kaksijaloista muttei Nokitassu ollut koskaan nähnyt sellaista. Tämän uteliaisuus sai pian voiton itsestään ja oppilas laskeutui alas puusta mestarinsa luokse kuullen tämän puhuvan. Tämä oli kysyä Tylsämieleltä oliko tulija kaksijalka mutta vaikeni sitten pohtien oliko kysymys kuitenkin liian itsestään selvä ja tyhmä.

Nokitassu seisoi hieman pöljän näköisenä lähellä mestariaan tietämättä mitä tehdä. Se katseli muita tulipetoja jotka kerääntyivät ukkospolun laitaan ja näiden sisältä tuli yhä enemmän kaksijalkoja. Oppilas ei voinut olla pohtimatta miten ihmeessä tulipedot oikein toimivat jos ne söivät kaksijalkoja mutta tämä oksensivat niitä elävänä ulos. Ajatus oli niin karmiva ja outo että naaras pudisteli päätään ja koitti ajatella jotain muuta samalla huomaten mestarinsa perääntyvän pensaikkoon.

Nokitassu laukkasi Tylsämielen perässä, se ei todellakaan halunnut jäädä yksin tässä tilanteessa. Naaras oli helpottunut että pääsi kauemmaksi näistä kamalista otuksista, järkytykseltään se ei edelleenkään saanut sanaa suustaan vaan luotti nyt Varjopilven ja Tylsämielen päätöksiin.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://muikelo.deviantart.com/
Ainojosefiina
Kuningatar
avatar

Viestien lukumäärä : 501
Join date : 13.07.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Turku

ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   La Tammi 30, 2016 2:19 am

Mysteeritassu hätkähti suuresti, kun tulipedot törmäilivät toisiinsa. Kaikki oli käynyt ällistyttävän nopeasti. Ensin kaikki oli ollut normaalia ja sitten kaikki oli outoa. Oppilas katsoi tapahtumia, mutta perääntyi pusikkoon heti, kun huomasi Tylsämilen tekevän niin. Kun naaras oli päässyt kauemmaksi alkoi hän vilkuilla mestariaan ja Tylsämieltä, jotka toivottavsti tekisivät päätöksiä, mitä nopeammin sen parempi.
"Mitä tapahtui?" Oppilas kysyi lopulta hieman epävarmasti, sillä vaikka tuo oli kaiken nähnyt se vaikutti silti erittäin oudolta. Hänen tietääkseen tulipedot eivät olleet ennen tehneet noin, mutta vanhemmat soturit saattaisivat tietää jotakin oleellista. Esimerkiksi miksi noin oli tapahtunut, oliko sellaista tapahtunut ennen tai pitäisikö klaania varoittaa. Vastaus kysymykseen olisi siis tosiaankin tullut tarpeseen ja siksi hän odottikin sitä hermostuneesti.

_________________
Meriklaanin ystävällinen Sydäntassu
Valoklaanin avulias ja ujo Loistehelmi
Tuliklaanin leikkisä Raparperipentu
Yöklaanin varautunut Mysteeritassu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Partio ja koulutusta   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Partio ja koulutusta
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Yöklaanin alueet :: Pimeäkorpi-
Siirry: