Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Veriset pilvet ja juttuseuraa

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Zizzilif
Oppilas
avatar

Viestien lukumäärä : 163
Join date : 21.08.2015
Ikä : 15

ViestiAihe: Veriset pilvet ja juttuseuraa   Ti Marras 10, 2015 11:47 am

Roihu ja Kaakaotassu

Ruskean kirjava naaras luikahti leiriin metsästysreissunsa päätteeksi ja kantoi mukanaan ihan kiitettävän määrän saalista. Naaras asteli pienillä tassuillaan turesaaliskasalle ja tipautti oman osuutensa kasaan kääntyen katsomaan leirin hälinää ja tohinaa, joka tuntui olevan loputonta. Leiri ei minään päivänä ollut hiljainen, eina oli joku jossain puuhaliemassa jotakin. Itäsala huokaisi hieman ja antoi kellertävän vihreiden silmiensä painua umpeen ja itsensä vajota mielensä syövereihin, vaeltamaan loputtomassa ajatusten labyrintissa, paikassa johon olisi helppo eksyä ja paikasta, jota itse nuori naaras soturi ei voisi ikinä paeta.

Tällä kertaa onnistui Itäsala harhailemaan pentuaikojensa syövereihin - aikaan jolloin oli muokkautunut kaltaisekseen - menetyksen aikaan. Heti syntyessään oli naaras menettänyt emonsa, isänsä ja sisarensa, ei sellainen anna kovinkaan vahvaa pohjaa elämälle. Pentuna oli Itäsala myös eristäytynyt veljistään, jotka olivat viihtyneet paremmin kaksin. Ruskea naaras tiesi katsovansa muistojensa kautta aikaisempia tapahtumia ja näki kaiken sen suljetuilla silmillään, jossain kaukaisuudessa, mutta silti niin lähellä. Tuntui kuin nuori soturi olisi elänyt vain muutaman päivän pentuaikojensa jälkeen niin, että ne olisivat aivan vasta tapahtuneita, vaikka oikeasti siitä oli kuita. Muistot ja Itäsalan mieli ja muistot olivat vain niin ihmeellisiä, että pystyivät tuomaan muistot niin lähelle naaraan ajatuksia ja pystyivät jollain tasolla sekoittamaan hänen ajankäsitystään. Vaikka Itäsala tiesi niistä ajoista olevan kuita, se vain tuntui lähempänä olevalta.

Pian kuitenkin naaras avasi silmänsä nähdäkseen taas vauhdikkaan leirin ja laskevan auringon tuomat varjot. Oli nimittäin jo aika auringon painua mailleen, jotta se jaksaisi taas huomenna nousta takaisin taivaalle ja antaa kissoille lämpöään ja valoaan. Laskevan auringon punaisen kuultavat säteet värjäsivät normaalisti niin valkeat ja puhtaat, sekä pumpulisen näköisten pilvien reunat punaisiksi, kuin ne olisi kastettu suureen veren maljaan reunoistaan ja nostettu takaisin taivaalle tiputtamaan verta maan pinnalle, aiheuttamaan hämmennystä ja levottomuutta kaikkialla, kertomaan ja varoittamaan tulevasta verenvuodatuksesta tai sitten kertomaan jonkun ennustuksen, kenties vereen liittyen. Kaikesta huolimatta olivat niin upeasti värjäytyneet pilvet Itäsalan mielestä upeita. Kellertävät silmät kuitenkin laskeutuivat lopulta katselemasta punaisia pilviä ja tutkailivat leiriä, jonka varjot pitenivät. Itäsala itse paistatteli tuoresaaliskasan edessä viimeisistä auringon leiriin heittämissä säteissä ja natoi valon ja lämmön hyväillä itseään viimeisen kerran tänään, kunnes aurinko painuisi mailleen ja antaisi tilaa kuulle nousta ja antaisi tähtien syttyä taivaalle.

Itäsala katseli hetken leiriä toivoen vielä saavansa illalle syöntiseuraa. Hän söi niin usein yksin että toivoi luonteestaan huolimatta saavansa edes joskus ateriointi seuraa. Kun ketään kuitenkaan ei näkynyt tulemassa kohti kasaa, nappasi naaras huokaisten itselleen hiiren ja asettui vähän matkan päähän kasasta syömään itse nappaamaansa saalista. Hieman sumeilla silmillään Itäsala katseli hetkisen ruskeaturkkista hiirtä haukkaamatta siitä palaakaan. "Olikohan sinulla ystäviä kun elit.." naaras mietti hiljaisella äänellä ja tökkäsi hiukkasen hiirtä ja vilkaisi taas taivaalla leijuvia "verisiä" pilviä.

_________________

RAINBOW

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Roihu
Oppilas
avatar

Viestien lukumäärä : 220
Join date : 29.07.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Mäntsälä

ViestiAihe: Vs: Veriset pilvet ja juttuseuraa   Ti Marras 10, 2015 12:23 pm

Kaakaopentu hyppeli riemuissaan ympäri leiriä. Ei tällä mikään erikoinen.päivä ollut, kunhan vain oli iloinen. Samalla naaras katseli ympärilleen etsien jotain mielenkiintoista tehtävää, ja huomioi erityisesti pieniä yksityiskohtia. Kuten vaikkapa tuo kissa tuolla. Musta katti käveli mitä luultavimmin kohti parantajan pesää, sillä tästä saattoi selvästi nähdä arvet jalassa. Mitäköhän hänelle on tapahtunut? Naaras ajatteli. Se näytti aika pahalta. Sitten hän katsahti ylös taivaalle tullessaan aurinkoiseen paikkaan, ja paistatteli sen lämmössä. Vielä viimeiset lämpimät illat. Hän katsoi pilviä, jotka olivat värjäytyneet auringosta kauniin punertaviksi. Osasikohan kukaan muu arvostaa näitä elämän pieniä, kullankalliita hetkiä? Toivottavasti. Joskus nämä kaikki arvokkaat hetket olisivat loppu. Yleisesti ajatellen tälläisen pienen pennun ei pitäisi vielä miettiä näinkään syvällisiä asioita, mutta Kaakaopentu oli aina hieman syrjäytyneempi kuin muut. Siksi oli sula mahdottomuus vetäytyä ajattelemaan yhtään ainutta syvällisyyttä. Osasyy siihen oli Kermatassu. Naaras irvisti ajatellessaan kammottavaa isosisarustaan. Koko elämänsä hän oli saanut kuulla nälvimistä, uhkailua ja kiristystä veljeltään. Tuo oli kertakaikkisesti melkein pilannut yhden elämän. Mutta onneksi ei aivan. Tämän vuoksi naaras oli kuitenkin muuttunut hieman itsenäisemmäksi, ja käyttäytyi sen takia eri tavalla kuin muut pennut. Kyllähän normaalitilanteissa tämä oli aina yhtä energinen ja täynnä holtiton, mutta kiperissä tilanteissa Kaakaopentu osoitti rauhallisuutta ja harkitsi tarkkaan, mitä teki. No, syyttäkööt sitten häntä jos joku tulee valittamaan. Kaakaopentu karisti huolet pois pääkopastaan, ja pomppi jäniksen tavoin bongaamaan uusia pikkuasioita. Itseasiassa isoveli oli jollain tavalla tehnyt hänelle palveluksen kiusaamalla tätä, ja saadessaan tämän itsenäiseksi.

Kuten vaikkapa tuo kissa tuolla. Iältään näyttäisi olevan soturi. Hän istui yksin, erillään muista ja nakersi jotain tuoresaaliskasasta. Pentu oli menossa soturin ohi, mutta pysähtyi miettimään. Sillä toisella kissalla oli luultavasti parantaja kohta seuranaan. Tuolla ei taas ollut ketään. Ja tuohon ilmeeseen naaras oli samaistunut usein. Selvää yksinäisyyttä. Pentu vilkuili hermostuneena ympärilleen. Ei melkein ketään. Hän odotti ja pyöri lähistöllä hetken, kunnes väkeä alkoi kertyä hieman enemmän näköpiiriin, ja silloin hän uskalsi mennä juttelemaan toiselle. Kaakaopentu käveli soturin luo. "Hei" Naaras maukui, ja katsoi tarkasti ruskeaa kissaa. Mitä hän nyt sanoisi? Huomasin että olet yksinäinen? Ei. Pentu tekisi vain itsensä hölmöksi, jos oli tulkinnut ilmeen väärin. Niinpä tämä tyytyi vakiokysymykseen. "Mitä kuuluu?"

_________________
Meriklaanin orpo ja yksinäinen Nuottipentu
Valoklaanin superkiltti Kermatassu
Valoklaanin ailahtelevainen Kaakaotassu
Tuliklaanin sinisilmäinen Kukkaispentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Zizzilif
Oppilas
avatar

Viestien lukumäärä : 163
Join date : 21.08.2015
Ikä : 15

ViestiAihe: Vs: Veriset pilvet ja juttuseuraa   Ti Marras 10, 2015 12:59 pm

Itäsala käänsi kellertävät silmänsä yllättäen ilmaantuneeseen pentuun joka oli hänelle tervehdyksensä laukaissut. Pienoinen hymy viivähti muutaman silmän räpäyksen naaraan kasvoilla, mutta ilme palautui nopeasti entiseelleen ja naaraan vihreät silmät katselivat pentua hetken mietteliäästi. "Ihan hyvää kai.. Tai sitten ei, en tiedä, en ole varma, tämän hetken kauneus on henkeä salpaava ja se tuo mieleeni lisää kauneutta ja hyvää mieltä, mutta tämä hetki on minulle melko yksinäinen, joka tuo mieleeni kauneuden ja hyvän olon keskelle häivähdyksen haikeutta ja jotakin tunnetta siitä, että maailmani koostuu vain yksinäisyydestä ja kauneudesta. Mielessäni myös toistuvat hetkestä hetkeen pahat muistot jotka luovat tähän hetkeen myös hiukan surua ja pienen pientä vihaa veljiäni kohtaan, jotka vain julmasti jättivät minut ulkopuolelle ja viettivät vain aikaa kahdestaan. Siispä tämä hetki on melkoisesti tunteiden sinne tänne sinkoilua, joka kuitenkin sai hyvään suuntaan törkkäisyn sinun astuessasi paikalle. Mutta nyt voitkin sinä sitten kerto, mitä sinulle kuuluu", naukui Itäsala toiselle, joka olisi varmasti pian oppilas, ellei vielä olisi. Soturi ei loppujen lopuksi ollut mitenkään vakuuttunut siitä, että toinen olisi ymmärtänyt jotakin hänen selityksestään, mutta soturihan vain oli vastannut rehellisesti tuon kysymykseen. "Haluaisitko muuten aterioida kanssani?" soturi naukaisi vielä yhden asian jo hiukan venähtäneen vastauksensa perään.

_________________

RAINBOW

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Roihu
Oppilas
avatar

Viestien lukumäärä : 220
Join date : 29.07.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Mäntsälä

ViestiAihe: Vs: Veriset pilvet ja juttuseuraa   Ti Marras 10, 2015 1:32 pm

Kaakaopentu jäi töllistelemään hämmentyneenä paikoilleen kun toisen suusta tullut puhetulva vain jatkui ja jatkui. Kun tuo oli vihdoin lopettanut, pentu ei tajunnut siitä mitään. Kuitenkin hän sitten kelasi asiat hitaasti yksi kerrallaan päässään, ja kohta olikin ymmärtänyt. "Kiva juttu. Paitsi se veli-kohta"  Naaras nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, ja hymyili sitten herttaisesti. Hei, hän oli parantanut toisen mieltä tulemalla paikalle, mikä oli ollut tarkoituskin. Päivän hyvä työ tehty. Hetki vain, soturi kysyi hänenkin kuulumisiaan. Kaakaopennun silmät liikkuivat yläreunaan asti, kun tämä mietti kaikenlaista mitä päivällä oli tapahtunut.
"Hyvää, kiitos. Ei kovinkaan erikoista. Kiinnitän huomiota elämän pikkuasioihin, jotka ovat arvokkaita ja kullankalliita, mutta kukaan muu ei vain tajua sitä. Kuten esimerkiksi nuo pilvet. Ne ovat kauniita juuri nyt. Mutta kohta eivät enää, kohta ne ovat taas aivan tavallisia. Silloin on myöhäistä jäädä suremaan, kun ei tiedostanut sitä aikaisemmin"
Naaras päätti heittäytyä yhtä dramaattiseksi kuin toinenkin, ja katsoi jälleen kerran taivaaseen. Pilvet olivat yhä siellä, yhä punertavina ja yhtä punertavina kuin aikaisemminkin. Sitten katse laskeutui takaisin maanpinnalle, kun soturi kysyi taas jotain. "Ai ruokailemaanko?" Pentu toisti silmät suurina ja piti hetken tauon. Oli suuri kunnia ruokailla soturin kanssa, varsinkin jos oli vielä pentu! Sitä hän ei kylläkään sanonut ääneen, se olisi ollut hyvin kiusallista. "Tietenkin!" Pentu hihkaisi lopulta, ja hyppelehti ottamaan herkullisen näköisen vesimyyrän tuoresaaliskasasta. Hänellä olikin ollut nälkä. Sitten hän hyppelehti takaisin vastapäätä soturia, ja nakersi ruokaansa. "Ennen mitään muuta, mikä sinun nimesi on? Minä olen Kaakaopentu" Naaras sanoi, ja hänen häntänsä nyki puolelta toiselle.

_________________
Meriklaanin orpo ja yksinäinen Nuottipentu
Valoklaanin superkiltti Kermatassu
Valoklaanin ailahtelevainen Kaakaotassu
Tuliklaanin sinisilmäinen Kukkaispentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Zizzilif
Oppilas
avatar

Viestien lukumäärä : 163
Join date : 21.08.2015
Ikä : 15

ViestiAihe: Vs: Veriset pilvet ja juttuseuraa   Su Helmi 21, 2016 4:19 am

Itäsala katsoi mitäänsanomaton ilme kasvoillaan nuorta naarasta, jok näytti innostuvan helposti asioista. Mielessään soturi ei juuri nyt oikeastaan ajatellut mitään tieoisesti, kuten yleensä. Nuoren pennun iloisuus kuitenkin antoi pienen haikeuden taas Itäsalan mieleen. Olisi ollut mukavaa jos olisi hänkin voinut yhtä huolettoman iloiseti hyppelehtiä leirissä ja ihastella kauneutta ympärillään iloisena. Naaras kuitenkin tajusi toisen kysyneen häneltä kysymyksen hänen nimestään. Nuorukainen oli samalle myös itsensä esitellyt Kaakaopennuksi, joka siis kertoi tietysti Itäsalalle, että naaras vielä oli kuin olikin pentu. "Umh... Olen Itäsala... Mukava tavata joku muukin, joka kiinnittää huomiota johonkin kauniiseen, kuten noihin pilviin..." soturi naukaisi ja haukkasi palasen tuoresaaliistaan.

_________________

RAINBOW

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Veriset pilvet ja juttuseuraa   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Veriset pilvet ja juttuseuraa
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Valoklaanin alueet :: Leiri-
Siirry: