Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Hiljaisuuden kuisketta

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Hiljaisuuden kuisketta   Ma Syys 28, 2015 7:12 am

// balineesi ft. Kirkaskatse //

Aurinko oli noussut jo huippuunsa kun Hiljapentu vasta uskaltautui ulos. Hän oli maannut emonsa, Loistemielen, vieressä siihen asti kunnes emon oli itsekin pakko pitää hieman pientä vapaata pennuistaan. Ainakin edes hetkeksi aikaa.
Pieni riuttunut pentu oli mennyt ulos hyvin vastentahtoisesti. Hän halusi aina vain nukkua ja olla emonsa vierellä. Hiljapentu ei pitänyt muiden seurasta lainkaan kun ei itse pystynyt vastaamaan heidän puheisiin. Pentu oli ollut mykkä jo ihan syntymästään asti, eikä hän ole päästänyt viime kuiden aikana edes pientä inahdusta. Aluksi Loistemieli oli hyvin varovainen hänen suhteensa eikä antanut tämän mennä muutamia hännänmittoja kauemmaksi pentutarhasta jos jotain sattuisi. Nykyään hänen pitää pakottamalla pakottaa toisen menoa ulos. Se ei tulisi kuulookaan oppilaaksi tulemisen jälkeen.

Hiljapentu asteli hyvin hiljaisin ja varovaisin askelin ulos pentutarhasta ja siitä suoraan johonkin varjoon piiloon. Hänen pentuetoverinsa leikkivät hurjasti ja äänekkäästi, ilmeisesti kävyllä. Kirjava naaras olisi usein halunnut leikkiä heidän kanssaan, mutta ei osannut ilmaista sitä heille. Eikä he ole sen kuummin edes pyytäneet, vaikka tiesivätkin hänen haluavan leikkiä. Siksi pentu olikin usein yksin ja hiljaa, piilossa jossakin varjossa ja odottaen joka päivä että voisi tuoda ilmi ajatuksensa.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Hiljaisuuden kuisketta   Ti Loka 06, 2015 7:25 am

Kirkaskatse tuo meriklaanin valkea soturi asteli hiljakseen leirin aukiolla. Monet, niin monet pennut oli naaras kasvattanut, mutta silti niin monet vielä leikki leirin aukiolla keskenään. Valkea, hopeakorvainen naaras katseli hymyillen pentujen leikkejä kunnes hän näki erään yksinäisen pennun. Kirkaskatse ei pentua tuntenut mitenkään hyvin, mutta naaras oli varma, että toisella oli murheita kun toinen oli yksin. "Hei odota!" Kirkaskatse huusi pennulle joka asteli erästä varjoa kohti. Valkea naaras kipitti varpaillaan kohi pentua, olihan hän sentään selvä varvasastuja. Kirkaskatse katsoi pentua. Hän käänsi katseensa kohti toisen rintaa. Naaras sulki silmänsä saaden päähänsä tietoa joka oli hänelle tärkeä, pentu oli mykkä. "Nimesi on luultavasti Hiljapentu. Hauska tutustua. Arvaan että haluaisit keskustella kanssani ja tiedän keinon joka mahdollistaa sen. Ajattele jotakin, paina mieleesi tai sydämeesi, niin voin katsoa sen. Niin voimme keskustella", Kirkaskatse sanoi pennulle valmiina tutkimaan toisen sydäntä, sielua ja kaunista mieltä.

_________________
[center]
[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Hiljaisuuden kuisketta
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Meriklaanin alueet :: Leiri-
Siirry: