Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Neljän tassun voimin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Neljän tassun voimin   La Syys 12, 2015 7:47 am

// kuukuono ft. Vedenkuohu //

Viileä tuuli leimutti Yöklaanin nuoren oppilaan, Rikkotassun, turkkia. Hän oli ollut tänään yhtä ahkeralla päällä kuin jokaisena päivänä. Kolli otti tehtävänsä hyvin vakavasti ja teki ne kunnialla. Edes hänen mestarillaan ei ollut mitään negatiivista sanottavaa, ainakaan kovin usein.
Kuten jokaisena päivänä, oli kyseessä vapaa-aikaa tai oppilaan tehtäviä, Rikkotassu kuljeskeli pitkin Pimeäkorpea. Siellä oli aina niin hiljaista, eikä ketään oikeastaan juurikaan käynyt siellä vapaaehtoisesti. Tai ainakaan niissä osissa, missä hän itse oli. Tänään hän olisin kuitenkin siellä mestarinsa kanssa.
Rikkotassun edellinen mestari katosi klaanista yllättäen, eikä hänestä jäänyt kuin hajujälki pois reviiriltä. Ehkä hän kyllästyi klaanielämään, tai sitten oli tavannut toisesta klaanista jonkun jonka kanssa otti hatkat. Ken tietää, ei se kuitenkaan Rikkotassua harmittanut. Se ei olisi hänen oppimisestaan pois.

Kolli nosti päätään ja maisteli ilmaa, etsien jotain pienintäkään tuoretta hajua riistasta. Ei mitään. Se oli sitä Lehtisateen tuomaa huonoa onnea. Pian olisikin taas Lehtikato ja huono pyynti, kaikki olisivat kylmissään ja nälissään, sekä sairaudet vaihtaisivat omistajiaansa... Sellaista se oli, klaanielämä. Rikkotassu oli kuitenkin hyvillään siitä, ettei ollut kotikisu. Raukkamaista porukkaa he olivat, söivät outoa ruokaa ja haisivat kaksijaloille. Pelkkä ajatuskin sai kollin murahtamaan. Nyt hän kuitenkin keskittyisi saalistukseen, eikä ajatuksiinsa.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   La Syys 12, 2015 9:30 am

Vedenkuohu haistoi Lehtisateen raikasta ilmaa. Hän kuljeksi Pimeäkorven tietämillä hymisten jotakin sävelmää itsekseen. Hänen ruskea turkkinsa sulautui jokseenkin värikkääseen -kellertävien, punaisten, oranssien ja ruskeiden lehtien sekaan. Naaras kulki hetken matkaa eteenpäin, kunnes hänen kuonoonsa leijaili se kauan haettu riistan haju. Hänen silmänsä lukittuivat hajun suuntaan, ja hän pudottautui lähelle maata vaaniakseen lähettyvillä olevaa myyrää. Myyrän pieni haju sai naaraan hiipimään sitä kohden. Naaraan ruskea peräpää huojui hienoisesti, kun hän oli valmiina hyppäämään maassa pähkinää nakertavan myyrän päälle. Vedenkuohu näki hetken tulleen ja loikkasi oahaa aavistamattoman myyrän luo, upottaen kyntensä siihen, ja nakkaamalla hampaansa sen niskaan. Pian myyrä oli veltto, ja naaras nosti sen leuoissaan itsensä korkeudelle. Hän kulki läheisen vanhan tammen juurelle ja laski myyrän maahan. Hän kuopi sille sopivan syvän kolon, jotteivat muut matkalaiset löytäisi sitä, ja söisi. Näin Lehtisateen aikaan oli pakko piilottaa kaikki mahdollinen riista niin, ettei mikään nälkäinen voisi löytää sitä.
Vedenkuohu sai mullat kuovittua riistan päälle. Hän lähti kulkemaan lehtien päällystämää pientä kissojen tallaamaa polkua pitkin. Lehtisateen tuuli puhalsi ja naaras tunsi viiman purevan kylmyyden uppoavan sisuskaluihinsa. Hän hymähti ja jatkoi matkaansa. Kaunis ja siro Vedenkuohu haistoi tuulen mukana tuomaa Yöklaanin hajua. Onkohan se oppilaani? Naaras kiihdytti vauhtiaan, ja oli näkevinään Rikkotassua muistuttavan kissan. "Hei", naaras päätti tervehtiä siltikin, vaikkei ollut varma kissasta. Oliko tuo juuri aikeissa saalistaa?

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Su Syys 13, 2015 7:33 am

Rikkotassu havahtui pienesti, kun kuuli ääntä takaansa. Se oli hänen nykyinen mestarinsa, Vedenkuohu. Hän oli ottanut mestarinpaikan muutamia päiviä myöhemmin entisen mestarinsa kadottua. Salaa kolli toivoi, että se ei enää vaihtuisi. Hän ei jaksaisi kertoa toista kertaa, mitä on oppinut ja mitä ei. Mitä hän oli tehnyt ja mitä ei. Tämän lisäksi hän ei jaksanut tutustua uusiin kissoihin enää, sillä se ei kuulunut hänen luonteeseensa.
"Päivää", kolli sanoi matalalla äänellään ja yritti keskittyä taas hajuihin. Tällä kertaa hän ei haistanut kuin vain naaraan ominaishajun sekä Yöklaaniin hajuja, sillä tuuli oli vaihtanut suuntaansa. Rikkotassu käännähti hieman, jotta näkisi mestarinsa.
"Täällä ei vaikuta paljoa riistaa olevan", nuori oppilas murahti päättäväisesti ja meni mestarinsa luokse. He olivat samankokoisia, mutta Rikkotassulla oli vain pidempi ja paksumpi turkki. Heillä oli yli vuoden verran ikäeroa ja silti nuorempi kolli oli täysin samankokoinen kuin mestarinsa. Se johtui ehkä osittain sukupuolesta. Olihan Rikkotassu ollut aina muita oppilaita suurempikokoinen.
Kolli yritti nuuskia taas ilmaa, mutta ei löytänyt vieläkään pienintäkään hajua riistasta. Heidän pitäisi ehkä mennä muualle saalistamaan, sillä tuolta he eivät voisi löytää yhtään mitään.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Su Syys 13, 2015 7:41 am

Vedenkuohun ruskea häntä kiemurteli hieman hermostuksesta, mutta kyllä hän yleensä osasi uusiin kissoihin tutustua. Kookas kolli oppilas tervehti häntä kohteliaasti ja kävi lähemmäs ilmoittaen, ettei riistaa tainnut olla juurikaan täällä päin.
"Olet oikeassa", Vedenkuohu naukui viitaten saaliin määrään. Olihan hänkin saanut vain yhden myyrän, joka ei sekään ollut kovinkaan lihaisa. "Minusta olisi parasta kiertää vähän täällä. Ehkä löydämme jotakin", hän maukui epävarmana, mutta ei antanut sen näkyä eleissään. Vastausta odottamatta naaras heilautti häntäänsä kutsuksi seurata, ja lähti astelemaan kuusien keskellä. Niiden maahan alas tippuneet keltaiset neulaset koristivat maata ja käpyjä oli siellä täällä leväällään. Vähän väliä naaras huomasi täysin auottuja käpyjä, joiden siemenet oli ilmeisesti linnut ja oravat vieneet. Käpyjen rippeet olivat vain jäljellä riistasta. Ketunläjä, hän sihahti mielessään ja näpäytti hännällään ilmaa. Missä ne sitten voivat olla, jos eivät täällä? Naaras asteli vielä vähän matkaa eteenpäin ja istahti sitten aloilleen. "Jäädään hetkeksi odottamaan. Ne eivät voi olla kaukana", hän maukui ja kietaisi häntänsä ympärilleen. Hänen kauniit silmänsä tarkkailivat Rikkotassua.

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Pe Syys 18, 2015 9:45 am

Rikkotassu seurasi mestariaan varmoin askelin. Hän olisi mielummin metsästänyt yksin, mutta ei raaskinut jättää toista noin vain yksin. Olihan hänellä suuri vaikutus hänen soturisoitumiseen, eikä hän halunnut viivästyttää sitä yhtään enempää.
"Tehdään niin", kolli saapui tumman naaraan luokse ja meni makuulle. Hän tarkkaili kuulollaan ja hajuaistillaan jokaista pientä liikettä ja hajua.
Aika alkoi käydä hieman pitkäksi, kunnes kollin silmät alkoivat lurpsahdella. Hän oli nukkunut hieman huonosti viime yönä, joka oli osasyynä siihen. Sen lisäksi tämä odotteli kävi niin paljon mielen päälle, että hänelle alkoi tulla tylsää. Ja tylsyys oli sitä, mitä kolli ei voinut sietää. Hänen oli siis pakko nousta istumaan ja laittamaan paksun häntänsä tassujensa päälle, jotka olivat alkaneet jäätyä. Pahus sentään, hän ajatteli itsekseen. Olihan hän ollut jo monta tuntia ilman riistaa mahassaan ja nälkäkin alkoi tulla. Mutta klaani ensin, kuten aina.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Su Syys 27, 2015 1:07 pm

Vedenkuohu näki oppilaansa tylsistyneen ja melkein nukahtavan. Hmh. On siinäkin oppilas. Kyllä minäkin uhraan häneen juuri nyt aikaani, ja kyllä minua ärsyttää mahan tyhjyys, mutta ei sitä silti tarvitse näyttää muille. Naaras hymähti itsekseen ja nousi seisomaan. Hän käänsi leukansa pystyyn ja asteli matkan päähän, napaten sitten ilmassa lentäneen linnun taidokkaasti - ponnahtaen ensin ilmaan siroilla ja pitkillä tassuillaan ilmaan, sekä laskeutuen ääntäkään päästämättä takaisin maahan, ollessaan niin laiha. Hän hymyili hetken ajan itsekseen onnistumiselleen, ja kuopi maata saaliinsa päälle. Tämä oli yllättävän hyvä saalistus päivä, jos ajateltiin sitä, että kaksikko oli Pimeäkorvessa. Naaras nappasi hetken päästä vielä myyrän, ja toi sen Rikkotassulle. "Näytät niin nälkäiseltä", naaras maukui oma maha kuristen hiljaa. "Ole hyvä, ja syö se", naaras maukui. Vedenkuohu istahti aloilleen ja suki turkkiaan ojennukseen.

//anteeksi viivästys :) en ollut huomannut/muistanut//

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ti Syys 29, 2015 8:53 am

Rikkotassu katseli, kuinka hänen mestarinsa meni ja tuli myyrä mukanaan. Kollilla oli kova nälkä, mutta ei voinut kuvitellakaan syövänsä ennen klaania. Vedenkuohu kuitenkin tarjosi myyrää hänelle, joten ei hän viitsinyt kieläytyäkään.
Kolli haukkasi yhden ison palasen myyrästä. Se oli melko viileää, mutta tyhjääkin parempi. Nuori soturi oli ilmeisesti aikaisemmin saalistanut sen ja haudannut maahan. Oppilas katsoi riistaansa ja huomasi syönneensä yhdellä haukulla puolet siitä. Sen jälkeen hän työnsi myyrän mestarilleen.
"Sinunkin pitää syödä", hän sanoi matalasti "Olethan sinä tämän pyytänytkin". Vaikka Rikkotassu olikin usein hieman ilkeä ja välinpitämätön, joskus ehkä liiankin, hän halusi klaaninsa menestyvän parhaansa mukaan. Vaikka se maksaisi muiden klaanien soturien ja pentujen henget.

Nuori oppilas suki vuorollaan piikikästä ja pitkää turkkiaan, kunnes huomasi juuri pestyn kohdan hieman kylmenevän. Ilma oli sillä hetkellä sen verran viileää, että jos olisi pakkasta, Rikkotassun turkki jäätyisi. Se oli viimeinen asia jota hän haluaisi itselleen tapahtuvan, joten hän lopetti itsensä pesemisen. Heillä pitäisi olla täysivoimaisia sotureita koko talven ajan, eikä yksikään saisi jäädä parantajan hoiviin. Varsinkaan vilustumisesta.
"Meidän pitäisi varmaan jatkaa metsästämistä", kolli aloitti ja nuolaisi kulmahampaitaan "Ennen kuin tulee liian pimeä". Pimeällä ei olisi mukava pyytää, eikä edes mahdollista. Viherlehden ainoat yöllä elävät eläimet olivat lepakot ja pöllöt, joita on hyvin vaikea saada kiinni. Sen lisäksi oli lukemattomia erilaisia hyönteisiä jotka pistivät ja tunkeutuivat korviin. Ehkä kolli olikin salaa hieman iloinen, että Lehtikato tulee edes hetkeksi. Pääsee noista pienistä häiriöntekijöistä eroon.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ti Syys 29, 2015 9:34 am

Vedenkuohu nyökkäsi oppilaansa ollessa oikeassa. Yöllä ei kukaan halunnut mieluiten saalistaa. Ensinnäkin oli niin kamalan pimeää -eihän kissankaan silmillä näe kauhean hyvin, vaikkakin paremmin kuin kaksijalan. Toiseksi saattoi tulla itse yllätetyksi, tai syödyksi, kun liikkellä olivat ketut, ja ehkä talviunille matkaavat ärtyisät ja ruokavarastojaan täydentävät mustavalkoiset suipponaamat, mäyrät.
Vedenkuohu haukkasi siististi loput saaliista, ja hautasi luut ja karvat pikaisesti maahan. Rikkotassu ei tainnut tarvita juurikaan erityistä ohjeistusta saalistamiseen,  joten naaras kehotti toista lähtemään eri suuntaan. Hän itse suunnisti kohti synkempää aluetta, jossa saattoi hyvin piillä jotakin kissaakin isompaa, tai kenties vaarallista. Naaras ei halunnut kuitenkaan, vaikka oppilas varmasti osasi puolustautua, asettaa tuota tietoisesti surman loukkoon. Sitä paitsi hän saisi itse vähän siedätyshoitoa pimeästä, jota niin vihasi.

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   La Loka 03, 2015 8:34 am

Mestarin ja oppilan tiet erkanivat jälleen. Rikkotassu pörhisti turkkiaan hieman, jotta lämpenisi ja verenkierto alkaisi taas virrata kunnolla syömisenkin jälkeen ja lähti Vedenkuohusta toiseen suuntaan.
Tumma kolli maisteli ja haisteli ympärilleen ja löysi hyvin vaimean hiiren hajun. Hän seurasi hajua, jotta pääsisi tuon pienen jyrsijän olinpaikkaan. Niin hiljaa kuin hän hiipimään pystyi raskaalla ruumiinrakenteellaan ja pitkillä kynsillään, vainusi hän vihdoin hiiren. Se söi jotain siemeniä, vain hännänmitan päässä toisesta. Ainoana näkö ja hajuesteenä oli karhunvatukkapuska. Rikkotassu mietti suunnitelmaa hiiren pyytämiseen, kunnes päätti vain ronskisti hypätä puskan ylitse ja lyödä hiireltä henki pois. Kolli valmistautui hyppyyn kyyristymällä ja mielensä tyhjentämällä. Sitten hän hyppäsi.
Tuo saalistus-strategia ei luonnistunutkaan niin hyvin kuin hän odotti. Hiiri olikin aivan eri suunnassa missä hän sen oletti puskan lävitse katsoneena olevan, jonka vuoksi oppilas joutui kääntymään melkein nurinperin että pystyi osumaan riistaan. Silloinkin hiiri pääsi pakoon, mutta pitkien jalkojen ja suuren kokonsa ansiosta Rikkotassu sai sen kiinni vain muutamalla juoksuaskeleella ja löi tältä hengen pois. Tuo pieni, nälkää näkevä hiiri ei olisi ollut tuon sähläyksen arvoista, mutta onhan sekin parempi kuin olisi jäänyt tyhjäksi. Rikkotassu hautasi hiiren läheisen puun juuriin ja lähti etsimään lisää riistaa, jotka tässä säässä olisi todennäköisemmin vain pieniä ja luisevia hiiriä. Täältä tuskin löytyisi mitään muuta.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   La Loka 03, 2015 10:01 am

Vedenkuohu lähti saman aikaisesti syvemmälle pimeämpään osaan ja samalla hänen karvansa tuntuivat nousevan yksi kerrallaan pystyyn. Naaraan kauniin ruskea hännänpää vääntyili hiljakseen, ja hänen smaragdin vihreät silmänsä välkehtivät pimeissä varjoissa. Naaraan korva nytkähti, kun hän oli kuulevinaan askeliqqn takaataan, ja samalla Vedenkuohu kompastui johonkin.

Puun juurakko se vain oli osunut hänen tielleen, jaa naaras ehti huokaista, kunnes hän katsoessaan eteensä näki kirkkaanahohtavan hahmon piirtyvän vastrn pimeyttä. Punainen liekin lailla hohtava turkki, keltaiset silmät ja musta hännänpää saivat naaraan varmistumaan asiasta.
"Mene pois Punamyrsky", naaras sihahti muistaessaan kohtauksen toisen kanssa Tuntemattomassa. Naaras ei tiennyt, ettei hahmo ollut oikea, vain Punamyrskyn mielensä avulla lähettämä hologrammi. Punamyrsky virnisti ja hänen hähätyksensä kaikui naaraan mielessä.
"Tervehdys vain Vedenkuohu. Voin piinata sinua niin kauan kuin haluan", kolli naurahti kuivasti ja nosti tassuaan. Hän nuolaisi sitä pariin kertaan, ja naaras nousi jonkin voiman tuomana seisomaan.
"Tiedän sen varsin hyvin! Siksi käsken sinua lopettamaan!"
"Aina voi pyytää, mutta ei saada tahtoaan läpi", Punamyrsky jatkoi ilkeällä äänen sävyllä ja silmät leiskuen. "Tulen vielä vaivaamaan sinua unissasi, kunnes alat haluamaan klaaniini." Kuva katosi, ja samalla naaras rojahti maahan. Kolli oli ilmeisesti vienyt itsensä ja voimansa mukanaan, saadessaan naaraan täysin voimattomaksi.

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Su Loka 04, 2015 8:40 am

Tumma kolli oli juuri ja juuri saanut katseensa toiseen löytämäänsä luiseen hiireen, kunnes kuuli kaukaa huutoa. Se pelästytti hiiren kuin hieman kollin itsekin. Hän tunnisti äänen olevan Vedenkuohun. Ja heti tämän tajuttuaan, oli Rikkotassu jo kääntynyt kannoiltaan ja juoksemassa niin lujaa kuin käpälistään vain pääsi. Kukaan ei vahingoittaisi hänen klaaninsa kissoja eikä varsinkaan hänen klaaninsa reviirillä.
Monien puiden kiertämisen ja pensaiden yli hyppäämisen jälkeen, hän löysi mestarinsa. Hän makasi maassa täysin liikkumattomana. Hänessä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, eikä myöskään ympärillä ollut mitään merkkejä muista kissoita. Varsinkaan Yöklaaniin kuulumattomia.
"Mitä tapahtui?", Rikkotassu laskeutui mestarinsa ylle ja alkoi tunnustella suurilla tassuillaan toisen ruumista. Se vaikutti normaalilta, kuten naaraan hengityskin. Olikohan hänellä jokin sairaus, joka saisi hänet vain nopeasti rojahtamaan maahan ilman mitään varoituksia? Mutta entäs se huuto, ei kohtauksien aikana mitään huudahduksia sattuisi. Ainakaan kovin yleisesti.
"Mikä on vointi?", Rikkotassu kysyi ja laski tuuhean häntänsä mestarinsa päälle, ettei hän vain vilustuisi kovin. Nuori kolli ei normaalisti olisi näin läheinen muiden kissojen kanssa, mutta pelkkä ajatuskin kolmannen mestarin saamistesta sai Rikkotassun ajatukset sekaisin. Ei Yöklaanissa riittäisi loppumattomiin sotureita mestareiksi.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Su Loka 04, 2015 10:51 am

Vedenkuohun silmiin tulvi pari kyyneltä, ja hän vilkaisi oppilastaan. "Rikkotassu, ole kiltti ja auta. Muistatko Punamyrskyn, ja hänen voimansa? Hän piinaa minua! Ole kiltti ja auta", naaras naukui nythkien, ja koetti painaa naamansa oppilaan turkkiin (?). Sen tajuttuaan hän kauhistui ja perääntyi hiukan. "Anna anteeksi, ei todellakaan ollut tarkoitus", hän maukui tarkoittaen läheisyytään, jonka oli aiheuttanut oppilaalleen. "Tarkoitan olen kunnossa.. tai siis", hän jatkoi epävarmana shokin kehittyessä pikkuhiljaa. Hänen aivojaan kalvoi edelleen Punamyrskyn jälkeen jättämä kaikuva ja kolkko nauru.

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ma Loka 05, 2015 3:55 am

Rikkotassu muisti hyvinkin Punamyrskyn, tuon luopion jonka oli tavannut kaatopaikalla eräänä yönä. Hän oli käskenyt hänen sanoa päälikölle, että häntä ei tulisi Yöklaanissa enää näkymään. Eihän kolli ollut niin tyhmä, että kertoisi tuollaisesta asiasta noin vain omalle klaanilleen. Siitähän tulisi vaikka minkänäköistä kysymyksiä ja sotkuja aikaiseksi. Hän siis oli jättänyt asian sikseen ja vastaillut vain muiden osoittamiin kysymyksiin hänen yhtäkkisestä katoamisesta "Ehkä hän vain vihasi klaanielämää", samalla muristen ja haukkuen tuollaiset moukat maantasalle. Suhtautuminen klaaniensa häpäisemiseen oli Rikkotassulle hyvin henkilökohtainen asia, josta hän ei kovinkaan paljoa puhunut.
Mutta tuon punaturkkisen voimista hän ei suinkaan paljoa tiennyt. Hän oli itse vain kokenut toisen mieleen tunkeutumisen, jota hän piti hyvin ala-arvoisena ja töykeänä. Tuollaiset kissat pitäisi hävittää kadotukseen.
"Millaiset voimat?", Rikkotassu kysyi toiselta varovaisesti, joka oli tunkenut jo päänsä hänen turkkiinsa. Tällainen ylimääräinen läheisyys teki kollin olon ehkä hieman tukalaksi, mutta hän auttoi klaanilaisiaan parhain mahdollisin tavoin. Kukaan ei koskisi Yöklaanin kissoihin silloin kun hänessä vielä henki pihisee.
"Ei haittaa", kolli nurisi hieman vaivaantuneella äänensävyllä ja alkooi nuuhkia ympäristöään. Hän ei haistanut mitään muuta kuin mestarinsa pelon ja epävarmuuden. Jälkeäkään Punamyrskystä ei ollut. Tarkoittiko tuo ruskeaturkkinen naaras voimilla jotakin sellaista, että pystyi kuin ilmestymään toisten luokse, kuten Pimeyden Metsän kissat oli hänelle? Tämä sai Rikkotassun pään sekaisin, sillä ajatuskin Punamyrskyn kuuluvan Pimeyden Metsään sai hänet voimaan pahoin.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ma Loka 05, 2015 5:09 am

Vedenkuohu rauhoittui ja huokaisi syvään.
"Voimatko? Et siis tiedä? Ensinnäkin, hän voi puhua toisille mielensä välityksellä", naaras naukui kavahtaen jo ajatuksestakin yhteyden ottoon kollin kanssa- "ainakin luulen niin. Toiseksi, hän taitaa nykyään osata ilmestymisen tyhjästä toisen eteen, joidenka lisäksi, hän naukui minulle tapaavansa minut unissani!" Naaras oli kauhuissaan, mutta puhui rauhallisella äänen sävyllä. "Hän taitaa olla yhdistänyt voimiaan sekä Tähtiklaanin että Pimeyden Metsän kanssa. Ne taitavat vallita hänen mieltään suurelta osin. Viimeksi hän kävi kimppuuni sokeana raivosta, ja silmät pohjattomina kuin kuolema. Jopa klaanissa ollessaan hän oli kivempi." Punamyrskystä puhuminen aiheutti naaraassa kylmiä väreitä, jotka jatkuivat aina selkäpiistä hännän päähän saakka, josta ne purkautuivat värinänä ulos.
"Minä...minä tosiaankin pelkään häntä", naaras myönsi eikä itsekään uskonut sitä, mitä oli juuri naukunut. Punamyrskystä oli tullut aivan kamala.

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ma Loka 05, 2015 6:30 am

"Sen minä tiesin", Rikkotassu vastasi toiselle kun kertoi toisen mieleen tunkeutumisesta. Ilmestyminen toisen eteen oli taas jotakin sellaista, että normaali kissa ei osaisi. Vedenkuohu kertoi myös sen, että Punamyrsky oli yhteydessä niin Tähtiklaaniin kuin Pimeyden Metsään. Tarkoittiko tuo sitten sitä, että hänen sisällään pauhasi niin rauhallisuus ja klaanihenkisyys kuin verenhimoisuus ja kunnianhimoisuus? Rikkotassu itse osasi olla rauhallinen muiden kanssa ja oli hyvinkin klaanihenkinen: hän puolustaisi klaaniaan koko hengellään. Ja siitä sitten johtuikin se, että hän osaa olla verenhimoinen joitakin kissoja kohtaan, kuten juuri nyt Punamyrskyä kohtaan. Hänestä alkoi vähitellen tuntua siitä, että hänen olisi piakkoin tehtävä jotain tuon kissan kanssa. Hänhän suistaisi klaanit pian kokonaan.
Olihan Rikkotassu aina halunnut olla klaaninpäälikkö ja toivonut sitä vaikka muiden henkien puolesta. Ja suunnitelmissa on ollut uuden klaanin perustaminen, jossa hänen sanansa olisi laki. Mutta silloinkaan ketään ei missään tapauksessa satutettaisi, ellei uhka ole todellinen.
"Älä huoli", kolli yritti rauhoitella järkeänsä menettävää mestariaan. Mestarin ja oppilaan paikka tuntuivat vaihtuvan, sillä kollin mieli ei ole koskaan ollut noin hauras. Ei vaikka hänen emonsa lähti hänen tullessaan oppilas, eikä silloin kun on ollut hyvin lähellä kuolemaa. Oppilaan sisällä tuntui pienesti sääli toista kohtaa. Hänen pitäisi vain koota itsensä ja näyttää, ettei pelkää toista.
"Pidän huolen siitä, että Punamyrsky ei vahingoita sinua", Rikkotassu aloitti ja painoi kyntensä maahan "Eikä ketään muutakaan Yöklaanin kissaa". Kolli tarkoitti sitä hyvinkin ja pitäisi siitä huolen.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ma Loka 05, 2015 9:28 am

Kollin sanat saivat Vedenkuohun heräämään todellisuuteen. Jokin oppilaan sanoissa lämmitti häntä liikaakin, ei hän saanut olla ihastunut omaan oppilaaseensa.
"En pelkää, ja kiitos", hän maukui. "Olen ollut Ivanin kanssa, tiedän että kaikissa luopioissakin on hyvää. Uskon siksi myös, että Punamyrskyllä on aina pieni sija rakkauden tunteelle. Tai no, niinhän minä vain arvelen. Kenties hän jopa antaisi rakkaansa kuolla verenhimoisine ajatuksineen." Naaras päätti ryhdistäytyä ja katsoi oppilastaan. "Kyllä meidän klaanimme kestää mahdolliset kahakooinnit", hän naukui vaikkakin oli hieman epävarma. Voittaisiko se sittenkään?

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ti Loka 06, 2015 8:18 am

Tummanpuhuva kolli vain mumisi itsekseen, kun toinen kertoi luopioissakin olevan jotain hyvää. Hän ei ajatellut niin. He tulevat klaanien reviireille tunkeilemaan ja viemään riistat, joita ei näin kylminä aikoina ole edes paljoa. Sekä niistä voi olla muutenkin hyvin paljon harmia. Pahimmassa tapauksessa kaikki luopiot kävisivät vastarintaan klaaneja vastaan ja yrittäisi varastaa maat. Ja se ei ollut oikein. Metsät on kuulunut aina klaaneille, eikä se tule muuttumaan.
"Niin", Rikkotassu vastasi kun toinen sanoi olevansa varma klaanien vahvuudesta Punamyrskyä vastaan. Tämän ääni ja yleinen tuntemus kertoi kuitenkin jotain aivan muuta. Kollilla oli aina ollut tapana jatkaa toisen tunteiden tunkeilemista, mutta tajusi nyt että se oli epäkohteliasta. Varsinkin tämän Punamyrsky -episodin jälkeen.
"Meidän pitäisi varmaan mennä leiriin", kolli aloitti ja nousi samalla venytellen hieman selkäänsä "Ja kertoa klaanille mahdollisesta vaarasta. Vai miten olisi?". Oppilaan ääni oli alkanut rikkoutua liiallisesta puhumisesta. Tänään hän oli puhunutkin normaalia enemmän, mutta äänen lähteminen johtui kyllä kutakuinkin siitä että oli puhunut juuri näin lyhyen ajan sisällä näin paljon. Sekä kylmenevä ilma saattoi edistää tätä sessiota. Ei hän siitä niinkään jaksanut välittää, kunhan saisi kuitenkin puhua niin paljon kuin hän vain haluaisi. Mykkänä olo olisi siis ensimmäinen ja viimeinen asia, mitä hän ei suostuisi hyväksymään.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kuukuono
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 2370
Join date : 14.06.2015
Ikä : 17
Paikkakunta : Parainen

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   Ti Loka 06, 2015 9:14 am

"Siinä olet täysin oikeassa. Lähdetään siis", Vedenkuohu maukui ja hänen ajatuksensa kirkastuisivat heti. Hän nappaisi saalistamansa riistat suuhunsa ja lähtisi oppilaansa kanssa leiriin. Hän voisi varoittaa mahdollisesta uhkasta, jonka Punamyrsky -tai oikeastaan koko luopio ryhmä- aiheuttivat klaanille. Hän otti jo pari askelta leirin suuntaan.
"Tuletko", hän oli kääntynyt maukumaan ja antoi pienen hymyn tummalle oppilaalleen.

//kiitos pelistä//

_________________
Meriklaanin nuorena soturina toimii Teräkynsi,
Tuliklaanissa seikkailee Tuhkaviiksi,
Tuliklaanissa on myös isäksi tullut Myrskyhäntä,
Luopiona vaeltaa kylmältä vaikuttava, mutta mukava Korppisydän,
Yöklaanissa tepastelee epävarma Vedenkuohu

Yöklaanista eronneena luopiona on myös mystinen Punamyrsky
Innokkaana Tuliklaanin jäsenenä tepastelee Säröpentu
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   La Loka 10, 2015 3:34 am

"Haen oman riistani", nuori kolli naukahti ja lähti juoksujalkaa hakemaan niitä. Eihän niitä ollut paljoa, mutta on se tyhjääkin parempi.
Ei kestänyt kauaakaan, kunnes Rikkotassu oli saapunut mestarinsa luokse ja he talsivat kohti leiriä. Toisella oli kuitenkin sellainen tunne, että vaikka hän kuinka toivoikin tämän olevan tässä, ei se kuitenkaan sitä ollut. Tarkoittaen Punamyrskyä ja muita luopioita. Mutta hän ei antaisi niiden vahingoittaa ketään Yöklaanilaista, ei yhtikäs ketään.

// Kiitos, kiitos! c: //

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Neljän tassun voimin   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Neljän tassun voimin
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Yöklaanin alueet :: Pimeäkorpi-
Siirry: