Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Valkea vuori vierähti viereeni.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Valkea vuori vierähti viereeni.   La Syys 05, 2015 9:40 am

//Mitalle ja Revontulet. Kiitos!//

Quokkaloikka huohotti hieman hetkellisen ja harvinaisen hölkkä hetkensä tähden. Vaikka valkea naaras kuinka yrittäisi hölkätä usein hölkkä vauhti ei päätä huimannut ja hetken kuluttua se vaihtuisi hänelle niin perinteiseen lyllertämiseen paikasta A paikkaan B josta naaras ei millään jaksaisi palata kotiin. Soturi osaa kuitenkin kaivaa asiasta hyvätkin puolet nimittäin ne, että hän saa nähdä monen moisia paikkoja ja saa rutkasti liikuntaa. Hymy huulillaan Quokkaloikka jatkoi matkaansa kohti jotakin hänelle vallan tuntematonta nimittäin saarnimetsää. Kun valkea naaras oli vihdoin päässyt perille naaras huohotti pitkään ja hartaasti ennen kuin jäi istumaan maahan. Naaraan istuminen ei näyttänyt kissalle normaalilta hänen paksuutensa tähden, mutta eipä se ainakaan valkeaa naarasta liiemmin haitannut.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   Su Syys 13, 2015 7:36 am

Miltei musta kolli käveli tympeänä potkiskellen kivenmurikkaa. Kolli katsoi kiven liikkumista eteenpäin kävelyn edetessä. Lehtisateen aika oli koittanut ja se oli oppilaasta kivaa saada vaihtelua, mutta tänää ei huvittanut tehdä mitään. Ei edes mitään Kyyhkysiiven kanssa. Lehdet putoilivat puista ja aurinko paistoi kauniisti. Revontulitassun melankolia oli alhaalla, eikä oppilas halunnut tavata ketään.

Revontulitassun kuljeskeltua ympäri metsiä, kohtasi hän hajun, joka ei kuulunut Tuliklaanille. Ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Arvatenkin raja-alue.
"Höh, vai sillä lailla. Tassuniko minut tänne johdatti!" hän ulvoi kun huomasi olevansa Saarnimetsän perukoilla. Hän lysähti maahan ja katseli lehtiä jotka olivat keltaisia, ruskeita ja punaisia. Vihreitäkin oli mukana. Lehtiä putoili Revontulitassun turkille ja hänet erotti selvästi kirkkaiden lehtien seasta. Hän höristi korviaan kun kuuli jotain. Kolli haisteli ilmaa ja huomasi jonkinlaisen läsnäolon. Onkohan siellä joku. Kolli ajatteli ja käänsi päänsä äänen suuntaan. Huohotusta kuului ja Revontulitassu nousi pystyyn.
"Kuka siellä? Ja oletko vihollinen!"

//Tällänen tällä kertaa

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   To Syys 17, 2015 7:26 am

"Köh köh", yski Quokkaloikka kääntäessään katseensa kohti puhujaa. Puhuja oli selvästi henkilö joka ei häntä tuntenut. Quokkaloikka paransi hivenen ryhtiään saaden itsensä näyttämään hivenen laihemmalta vaikka siltikin hänen vatsansa hipoi vihreitten ruohonkorsien suippoja päätyjä. Valkea naaras hymähti vastapuhujalle hivenen sanoen: "Nimeni on Quokkaloikka ja olen valoklaanilainen. Jos luulet että tappelen taidat olla erittäin täysin väärässä. Muutenkin haluaisin kysyä mikä on nimesi?" Quokkaloikka jatkoi kuitenkin heti perään: "Mikä, mikä?" Valkea lyllertäjä istahti vehreälle ruohomatolle joka liiskaantui hänen pyöreän vatsansa alla. Pyöreä naaras kellisti alhaalla kelluskelevien korvien verhoamaa päätä joka sai hänet vaikuttamaan surullisehkolta vaikka hän oli vain mietteliäs. Punaiset silmäs loistaen lihava valkea lumipallo tutkasteli maailmaan hivenen kummeksuvasti tietämättä edes missä on.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   Pe Syys 18, 2015 3:35 am

Kolli katseli valkoista lihavaa valoklaanilaista.
"Olen Revontulitassu Tuliklaanista", tumma oppilas maukui katsoen Quokkaloikkaa. Vai Quokkaloikka Valoklaanista? Hän ajatteli. Lehtisateen lehdet olivat putoilleet aamusta asti ja pientä tihkuakin oli tullut. Siksipä Revontulitassun turkki oli hieman kostea, vaikka aurinko paistoi nyt täydeltä terältä. Vaikka ei uskoisi.
"Sanon vain, olin ennen Meriklaanissa, mutta nyt Tuliklaanissa. Nimeni oli silloin Savupentu ja Revontulipentu", Revontulitassu kertoili vanhoja aikoja erittäin tiivistettynä. "Ja mitä sinä täällä?"kolli kysäisi valkoiselta lyllertäjältä.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   Su Syys 27, 2015 8:36 am

Quokkaloikka kuunteli hiljaa kollin sanoja. Toinen kertoi itsestään harvinaisen mystisesti joka sai valkean naaraan ajatuksen reistailemaan. Naaras ei enää ymmärtänyt kuka tuo uusi tuttavuus mahtoi olla, mutta voisihan hän toista Revontulisavuksi kutsua. "Minä tuota noin, tulin tänne vahingossa Revontulisavu. Katsos kompastuin tuossa mäessä ja päätin sitten lopulta saapua tänne vaikka en tiedäkkään missä olen, mutta sinä, arvon Revontulisavu, voit varmaan valaista minua tässä kinkkisessä pulmassa", Quokkaloikka puhutteli tummahkoa kissaa. Punaiset silmät loistivat auringon valossa. Naaraan muutama arpi peittyi hänen lyhyeen valkeaan turkkiinsa joka suorastaan häikäisi kirkkaudellaan kirkkaasta lehtisateen ajan valossa joka sai puiden räikeänsävyiset lehdet suorastaan loistamaan omaa väriään koko ympäristöön.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   Ke Syys 30, 2015 6:44 am

Revontulitassu kuunteli kummastuneena Quokkaloikkaa, eikä oikei kunnolla tajunnut mistä tuo puhui.
"Anteeksi, arvon Quokkaloikka, mutta oppitunti yksi, olen oppilas, oppitunti kaksi, nimeni on Revontulitassu", hän maukui huokaisten ja yritti ajatella.
"Mutta ei se haittaa, vaikka kutsuisitkin minua Revontulisavuksi", hän lisäsi lempeästi. "Ja olemme Saarnimetsässä, jos sitä et vielä tiennyt, raja-alueella", hän maukui ja katseli ympärilleen. Ilma tuoksui metsäiselle ja lehdille. Kolli nousi vähitellen seisomaan ja hän oli aika pieni verrattuna Quokkaloikkaan. Kooltaan kuin leveydeltään yleisesti. Quokkaloikka oli uusi tuttavuus Revontulitassulle, ja myös outo sellainen. Mutta kuitenkin valkea vuorenkokoinen naaras, oli jokseenkin mukava ja ei mikään turhanpäiväinen tyyppi.
"Haluatko tehdä jotakin, mutta ei sinu ole pakko, jos et halua", kolli maukui ja katseli tuota revontulenvihreillä silmillään. Ei tuo mikään tylsimys ainakaan ole. Revontulitassu ajatteli ja hän mietti, koska hänet ylennettäisiin soturiksi. Revontulitassun mieli oli sittenkin kohonnut tavatessaan tämän kummallisen Quokkaloikan.

Revontulitassu oli olettanut Quokkaloikan seuraavan häntä. Osasikohan tuo kiivetä? Hän ajatteli, kun näki puun edessään.
"Hei, osaatkos kiivetä? Se on hyvää liikuntaa ja...", samassa hänelle muistui mieleen kivi, johon oli törmäännyt Meriklaanin leirissä aivan pienenä pentuna. Hänen hampaansa oli lohjennut ja se pysyy siellä ikuisesti muistona siitä päivästä. Kolli ei pelännyt kiviä, mutta hän ei pitänyt juoksentelusta kivikkoisilla paikoilla. Hän voisi kompastua ja menettää toisenkin hampaansa siinä!
"Ööh joo. 'Sekosin' vain", hän maukui ja toivoi että tuo ymmmärtäisi.

Revontulitassu oli tarttunut puuhun kynsillään, se oli saarni ja sen harmaa runko näytti juovaiselta. Miltei kaikki sen lehdet olivat pudonneet. Hän alkoi varovasti kiivetä ylöspäin. Kolli ei pitkään aikaan ollut kiivennyt ja siksi kollit tasapaino oli hetken huono. Kuitenkin, loppujenlopuksi, koli pysyi puusssa mallikkaasti ja hän saattoi jopa kävellä paksuimmalla oksalla.
"Hei Quokkaloikka! Haluatko sinäkin kokeilla!" hän huusi puusta ja hyppäsi Quokkaloikan eteen. Tuon puun hän pani muistiin, koska se oli erinomainen puu kiivetä. Juuri oikeanlainen puu Revontulitassulle.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   La Loka 31, 2015 8:16 am

Quokkaloikka sulki silmänsä katsoakseen aivojaan jotta hän voisi muistaa paremmin. Kuitenkin kun hän katsoi aivojaan, ei hän myöskään kuullut mitään saati nähnyt muuta kuin pienen, pyöreän ja vaaleanpunaisen kokkäreen ja hänen oman nimensä ja klaaninsa. Oliko se hänen muistinsa? Toivottavasti ei ollut, sillä olisihan se mukavaa muistaa jotakin muutakin kuten vaikka paikkojen nimiä, vaikka totuus oli, ettei  hän kuitenkaan muistanut. No, aikaisihan Quokkaloikka silmänsä nähdäkseen kuinka Revontulisavu jo kiipesi puunrunkoa ylöspäin. Suuri kissa istahti puun juurelle katsoen ylöspäin yrittämättä lainkaan päästä ylös sillä jopa tuo tyhmä kissa tiesi, ettei hän mitenkään pienillä käpälillään voisi päästä ylös. "En taida osata Revontulisavu. Käpäläni ovat liian pienet, mutta voin odottaa täällä ja yrittää auttaa sinua jos vaikka putoat", Quokkaloikka sanoi Revontulisavulle joka kiipesi ainakin sata kertaa paremmin kuin Quokkaloikka itse.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Valkea vuori vierähti viereeni.   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Valkea vuori vierähti viereeni.
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Raja-alueet :: Saarnimetsä-
Siirry: