Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Luvattomasti poissa leiristä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Luvattomasti poissa leiristä   Pe Heinä 03, 2015 9:34 pm

//Powie ja Liekki

Revontulitassu oli lähtenyt leiristä vain silkkaa mielenkiintoaan Laventeliniitylle. Hän oli ottanut pennun mukaan matkalle.
"Onkos jännää?" kolli kysyi pennulta-klaanin viisaimmalta pennulta, Liekkipennulta. Revontulitassun mielestä Liekkipentu oli mahtava tyyppi ja hän halusi tutustua häneen paremmin.

Laventeliniityn laitamilla he pysähtyivät. kukat olivat näin kauniita kun oli tullut viherlehti.
"Kaunista ja tuoksuvaa", kolli maukaisi ja katsoi eteenpäin. Pieni tuulenvire meni hänen naamansa ohi. Se oli lämmin viherlehden tuulahdus.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ma Heinä 06, 2015 12:12 pm

Aurinko oli tuskin edes noussut kun Tuliklaanin viirusilmäinen pentu, Liekkipentu, oli jo jalkeilla. Hän oli hipsinyt hyvin hiljaa ulos pentutarhasta, ettei herättäisi veljeään. Tämä olisi heti kyselemässä, voisiko hän leikkiä, mihin hän menisi, miksi hän heräsi näin aikaisin, ja niin edelleen. Olihan hän yhtä utelias kuin veljensä, mutta se uteliaisuus liittyi täysin erilaisiin asioihin. Ja niillä asioilla on vielä jotakin merkitystä.
Naamaansa ja korviaan putsattaessa, alkoi klaani vähitellen heräillä. Aamupartiot lähtivät, oppilaat ja mestarit harjoittelivat ja vanhukset vain loikoilivat auringonpilkuissa. Mutta tässä aamusta ei tulisi aivan samanlainen kuin muut. Tummanpuhuva Tuliklaanin oppilas kipitti hänen luokseen. Kolli oli normaalisti tottunut siihen, että oppilaat tulisivat hänelle vain sen takia, että saisivat tietää joitakin erityisiä asioita, kuten miksi jotkut linnut muuttavat etelään. Mutta tämä oppilas ei tullutkaan kysymään häneltä tietoja, vaan kollia hänen kanssaan ulos.
"Sehän on vastoin soturilakia!", Liekkipentu kuiskasi ja nojasi istualtaan vasten oppilasta. Liekkipentu muisti toisen nimen. Revontulitassu. Hän oli juuri päässyt oppilaaksi, mutta näköjään vähät välitti soturilaista. Mutta loppujen lopuksi, oppilas sai jotenkin kollin suostuteltua mukaansa.
"Hyvä on...", Liekkipentu nurisi. "Mutta jos saan rangaistuksen, syytän sinua!"

Päästyään leiristä, Liekkipentua alkoi pelottaa. Hän ei ole koskaan ollut leirin ulkopuolella, eikä hänellä ole ollut edes aikomusta lähteä. Mutta hänen yllätyksekseen, ei metsä ollutkaan niin paha. Ympärillä kasvoi korkeita sekä matalia lehtipuita, joiden alla kasvoi ruohoa pitkinä tukkoina ja tuuheita pensaita, joissa voisi piileksiä kolmekin soturia. Ainoa ruohoton alue oli kissojen polkema polku, joka johdatti heitä läpi metsän. Heidän onnekseen, kukaan ei tullut vastaan. Tai pitäisi ehkä sanoa, että Revontulitassun onneksi.

Kesti jonkinaikaa kun tämä kissapari pääsi määränpäähänsä: Laventeliniitylle. Siellä oli todella kaunista! Violetteja kukkia oli silminkantamattomiin, ja ne tuoksuivat niin vahvasti että Liekkipentu ei haistanut edes takana olevaa sakkapohjaa. He olivat joutuneet menemään sen läpi hyppimällä kiviltä toiselle. Sen haju oli niin kuvottava, että kollin olisi tehnyt mieli oksentaa ja pyörtyä siihen paikkaan.
"Ky-kyllä on", Liekkipentu vastasi ja kurottautui ylös. "Kuumeeseen ja vilustumiseen", kolli kuiskasi hyvin hiljaa. Nämä oli niitä taitoja, joita hän ei mielellään kenellekkään kertoisi. Osasihan hän mitä vain ja varmasti olisi mahtava parantaja, mutta ei kolli sitä halunnut. Hän halusi olla vapaa kuin lintu ja kokea asioita. Olihan hän ylpeä muististansa, mutta ei halunnut olla liian itsekäs. Itsekkäät kissat kuolevat varmemmin kuin epäitsekkäät. Tai niin hän ainakin ajatteli.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ma Heinä 06, 2015 10:58 pm

"Ja arvaas muuten mitä. Minä olen jo niin vanha, ettei tarvitse pelätä paljoaakaan. Jos joku kettu tänne astelisi, niin voisin häätää sen pois", Revontulitassu leveili, mutta lopetti sen. Liekkipentu oli vain pentu. Viisas sellainen kylläkin. Soturilaissa se on tyhmää, kun pentuna ei saa mennä ulos.
"Etkös muuten pian ole oppilas? Oppilaanahan saa mennä pois leiristä. Mutta sinä olet minun vastuulla. Niin muuten!" Revontulitassu maukui ja miltei pelästyi kun tajusi, että Liekkipennun turvallisuus oli Revontulitassun vastuulla.
"Ups...", hän nielaisi. Ja vielä mitä! Joku mini kettu oli tulossa tänne päin. Ilmeisesti pentu.
"Liekkipentu. Tuolla on ketun poikanen. Joten voisitko mennä tuonne koloon piiloon, missä ei asu ketään. Minä hoidan ketnpoikasen", kolli supatti pennulle ja oli valmis menettämään henkensä. Olivathan ketut vaarallisia. Muta onneksi tuo oli poikanen ja se oli jostain kumman syystä yksin. Revontulitassu valmistautui hyökkäämään, kun Liekkipentu olisi turvassa.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ke Heinä 08, 2015 1:00 am

"Vaikka oletkin tarpeeksi vanha häätämään ketun pois, se ei silti tarkoita sitä että se lähtisi pois", Liekkipentu sanoi varovasti. Hän ei missään nimessä halunnut epäillä toisen taitoja, mutta ei silti uskonut että juuri oppilas nimen saanut kissa voisi häätää kettua pois. Varsinkaan jos se olisi aikuinen.
Liekkipentu ei ole koskaan nähnyt kettua, mutta on haistanut sen. Silloin kun hän oli aivan pieni, niin pieni että hänen silmänsäkään eivät olleet vielä auenneet, oli heidän leiriinsä ehkä eksynyt kettu. Siitä alkoi hirveä, paniikinomainen sekasorto ja kaikki kuningattaret pentuineen sekä vanhukset johdatettiin äkkiä piiloon. Sinä yönä ei kaikkien onneksi tullut ruumiita. Eikä ketään edes loukkaantunut. Mutta sitä yötä kolli ei koskaan unohda. Eikä sitä ketun imelää ja pahaa hajua.

"Joo, puoli kuuta vielä niin saan oppilasnimen", Liekkipentu sanoi mutta lisäsi itsekseen hiljaa "mutta tällä menolla en saa." Häntä pelotti. Hän oli halunnut jo pitkään olla oppilas ja päästä itsekseen kulkemaan ja katselemaan reviiriä ja sen ulkopuolella olevia asioita, mutta mitä jos tämä reissu estäisikin häntä tulemasta oppilas?
Revontulitassu keskeytti Liekkipennun mietelmät. Kettu! Nythän se sieltä tulikin, ironista kylläkin. Eikä kolli ollut edes haistanut sitä, varmaankin laventelien tuoksun vuoksi. Mutta kuten oppilas kehottikin, kolli meni äkkiä tyhjään ja asumattomaan koloon piiloon. Ei hän ollut vielä valmis kohtaamaan kettua, ei todellakaan. Ja vaikka se olikin poikanen... Silloin Liekkipennulla välähti.
"Revontulitassu tule pois sieltä!", kolli huudahti jo kettua vastaan menneelle oppilaalle niin kovaa kuin hänen pienestä suustaan pääsi. "Aina jos on pentuja, on myös emo!" Ja se oli totta. Kolli ei haistanut muuta kuin laventelin, eikä nähnyt mitään kolosta. Häntä alkoi pelottaa vielä enemmän. Pentu oli kuullut vanhoilta sotureilta sen, että kun on jonkin eläimen pentuja, niin on myös vanhemmat lähistöllä. Tästä reissusta saattaisi tulla nopeasti verilöyly... Heidän epäonnekseen.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ke Heinä 08, 2015 3:40 am

"En näe emoa missään!" Revontulitassu huudahti-ja samalla ketunpoikanen raapaisi Revontulitassua naamaan.
"Aih! Mitä miksi maailma näyttää oudolta?!" Revontulitassun vasen silmä oli sokeutunut ketun iskusta. Voi ei! Kaikin mahdolllisin keinoin Revontulitassu yritti erottaa etäisyys-erot. Revontulitassu onnistui kuin onnistuikin raapaisemaan ketunpoikasta kuonoon. Ja ketunpoikanen lähti pakoon. Revontulitassu meni äkkiä Liekkipennun turvaksi hyppimällä kololle. Revontulitassu ei tiennyt keinoa jättää vähemmän hajua maahan, jos ketunpoikasen emo tulisi.
"Aihh", kolli voivotteli kolossa.
"Minun silmäni", Revontulitassu pystyi kyllä avaamaan silmänsä, mutta se oli sokea, eikä sillä nähnyt mitään.
"Onneksi toinen silmä selvisi. Ja onneksi etäisyys-eroihin tottuu. Ei estä soturiksi pääsyä", kolli mutisi ja oli joksenkin iloinen. Ainakaan hän ei sokeutunut kokonaan ja hänestä tulisi soturikin. Luultavasti.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   La Heinä 11, 2015 10:10 am

"Revontulitassu!", Liekkipentu huusi minkä suustaan pääsi. Ketunpoikanen oli näyttänyt lyövän tassullaan toisen silmää niin pahasti, että siitä vuosi verta. Hänestä tulisi nyt aivan varmasti ikuisesti puolisokea. Oppilas kirmasi toinen silmä ummessa siihen samaan koloon, jossa kolli jo itse seisoi. Ja haava näytti todella pahalta.
"Voi ei...", hän sanoi ja alkoi nuolla huolellisesti toisen silmää. Kolli kuunteli vain puoliksi, kun toinen selitti jotain etäisyyksistä ja soturiksi pääsemisestä. Eihän siinä ollut mitään epäselvyyttä, ettei hän pääsisi soturiksi. Toisin olisi ollut, jos hänen molemmat silmänsä olisivat vaurioituneet.
Samalla kun hän hoisi nuollen toisen silmää, alkoi hän mielessään miettiä kaikenlaisia yrttejä ja tapoja tyrehdyttää ja hoitaa haavaa. "Kultapiiskua, kehäkukkaa, takiaisen juurta ja karhunlaukkaa haavoihin... Hämähäkinseittiä vuotoon..." alkoi hän mutista itsekseen ja miettiä, mitä kannattaa ensin tehdä. Ja mistä näitä löytyisi.
"Sinä pystyt varmaan kävelemään?", Liekkipentu sanoi huolissansa ja meni ulos kolosta. Ilmassa tuoksui veri ja väljä ketunhaju, mutta laventelintuoksu peitti nekin alleen. Kolli näpäytti häntäänsä merkiksi toisen seurata ja hän alkoi etsiä katseellaan ja hajullaan näitä yrttejä.

Piakkoin hän löysi erään pienen vesialueen, jonka äärellä kasvoi kehäkukan lisäksi paljon muitakin yrttikasveja. Matkalla hän oli löytänyt hieman hämähäkinseittiä, jonka hän oli sitten painellut ja asetellut Revontulitassun silmään. Silmä näytti todella pahalta, vaikka se olikin kokoajan kiinni. Vaikka Liekkipennun olisi tehnyt mieli itkeä toisen menetystä ja ja voivotella, ei hän siihen kyennyt. Kolli siis yritti pitää tunteensa kurissa ja jatkoi hoitamista, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kolli nyppi varpaillaan kehäkukkien terälehdet huolellisesti pois ja laittoi ne suuhunsa. Jäljelle jäi vain kukkien keskus, lehdet ja varret. Lehdet maistuivat kollin mielestä todella epämielyttävälle, mutta ei voinut vaatia toista pureskelemaan haudetta. Hänhän oli se uhri, ei hän.
Kun haude oli valmis, hän sylkäisi sen polkuanturoilleen ja siveli toisen silmään. Sitä ennen hän oli ottanut verisen hämähäkinseitin pois ja heittänyt sen puskaan. Hänelle teki kipeää laittaa yrttihaude, mutta rohkeasti hän sen siveli ja levitti. Lopun hauteen hän laittoi isolle lehdelle, jonka hän löysi läheltä. Ihan vain varmuudeksi, jos sitä vielä tarvitsisi.
"Meidän pitäisi varmaan lähteä takaisin leiriin...", Liekkipentu sanoi murheellisesti. Hänellä olikin ollut kokoajan sellainen tunne, että jotakin tapahtuu. Mutta onneksi ei tapahtunut mitään sen pahemmin.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Su Heinä 12, 2015 5:25 am

"Kyllä minä pystyn kävelemään", hän maukaisi ja katsoi yhdellä silmällään Liekkipentua. Nyt olen ikuisesti puolisokea!
Kuitenkin Revontulitassu seurasi Liekkipentua ja hän sai Liekkipennun hoitoa silmäänsä.
"Kiitos todella paljon ", hän maukui ja katsoi kiitollisesti pentua silmällään.
"Kyllä. Palataan leiriin", hän maukaisi ja lähti liikeelle. Hän katseli maailmaa. Voi kuinka oudolta se näyttikään! Kyllä tämä tästä selkenee - joskus. Kolli näki perhosen. Hän astui sen päälle, mutta hän ei astunutkaan sen päälle. Se oli kauempana, miten Revontulitassu sen näki. Revontulitassu näki, että se olisi sen tassun alla, mutta oikeasti se ei ollut.
Vihaan etäisyyseroavaisuuksia!" kolli huusi vihaisesti.

Leirissä hän näki parantajana pesän. Hän käveli sinne.
"Voitko tulla mukaan? " hän kysyi Liekkipennulta joka oli häntä auttanut hädän hetkellä.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Su Heinä 12, 2015 6:07 am

Matka leirille sujui vaivatta. Liekkipentu tarkkaili oppilasta ja hänen silmänsä kuntoa kokoajan. Jos se alkaisi kuitenkin taas vuotamaan verta tai jos se alkaisi turvota. Heidän onneksensa siinä ei näkynyt mitään tulehtumisen tai märkimisen merkkejä. Ainakaan vielä. Samalla kun toinen valitti etäisyyseroista, tuli Liekkipennulle kokoajan vain pahempi mieli. Miten hän pystyisi elämään puolisokeana? Pelkkä ajatuskin puistatti kollin päätä.
Parivaljakko suunnisti välittömästi parantajan pesälle, jossa Revontulitassu saisi parasta mahdollista hoitoa. Kolli meni mielellänsä toisen tueksi parantajan luokse. Olisihan hänkin halunnut seuraa, jos olisi ollut samanlaisessa tilanteessa. Muutama klaanikissa tuli heidän luokseen kysymään tapahtunutta.
"Ketunpentu. Revontulitassu hääsi sen pois", kolli pudotti rohdoskääreensä, jotta sai vastattua kysymykseen. Ja heti vastattuaan, hän otti kääreen taas suuhuunsa ja lähti kohti pesälle. Hänellä ei mielestään ollut yhtään ylimääräistä aikaa jäädä rupattelemaan.

Parantajan pesä oli suorastaan kuin hajujen laaksosta. Siellä tuoksui monet eri yrtit ja rohdokset, joista suurimmanosan Liekkipentu tunnistikin. Olihan hän joskus mielenkiintoaan kysellyt itse parantajilta näitä asioita, vaikka ei halunnut tulla parantajaoppilaaksi. Hän halusi elää vapaata ja mielenkiintoista soturinelämää, veisi se vaikka hänen henkensä.
"Huhuu?", Liekkipentu pudotti kääreen ja huhuili pesässä. Olihan siellä pakko olla edes toinen Tuliklaanin parantajista. Ei molemmat voineet olla etsimässä yrttejä, koska pitihän klaanissa aina olla joku joka voisi auttaa mahdollisia haavoittuneita ja sairaita. Tosin nyt ei ole ollut pitkään aikaan kukaan sairaana, taikka sitten haavoittunut. Ja sehän oli vain hyväksi nyt jo vahvalle Tuliklaanille.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ke Heinä 15, 2015 9:28 am

Pian kolli näki parantajan tulevan. Parantaja katseli silmää.
"Mikä tähän on osunut?" parantaja kysäisi.
"Ketunpentu raapaisi", kolli maukui ja yritti avata silmäänsä.
"Älä! Tutkin sen" hän jupisi ja alkoi tutkia.
"Pystyt avaamaan silmäsi vielä, mutta elät puolisokeana. Etäisyyseroavaisuudet korjaantuvat itsestään. Siinä kestää vain hetki. Oliko sinulla, Liekkipentu jotain sanottavaa tähän vielä?" parantaja kysyi ystävällisesti.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ti Heinä 28, 2015 3:14 am

Liekkipentu tuli entistä surullisemmaksi. Toinen joutuisi elämään puolisokeana. Ei ketään ansaitsisi olla näkemättä maailmaa!
"Onko mitään mahdollisuutta, että Revontulitassu näkisi enään täysin?", kolli naukahti. "Tai edes minkäänlaista parannuskeinoa, rohtoa? Voiko Tähtiklaani auttaa?". Nuori kolli alkoi kuulostaa jo hyvin epätoivoiselta. Pystyisikö hän koskaan enään olemaan soturi, vaikka oli puolisokea? Joutuisiko hän nyt jo oppilaana vanhusten kanssa, koska ei pystyisi hoitamaan klaanivelvollisuuksia? Liekkipennun oli pakko pudistaa päänsä näistä ajatuksista, että hän ei nyt aivan täysin sekoisi huolesta ja pelosta. Tämän takia hän ei olisi uskaltanut mennä pentuna oppilaan kanssa ulos leiristä: jotain sattuisi aivan varmasti.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ti Heinä 28, 2015 5:39 am

"Liekkipentu, valitettavasti ei ole, mutta jo kuten sanoin, näköeroavaisuudet korjaantuvat ja hänestä voi kyllä tulla soturi, jos hän itse jaksaa silmiään treenata. Hänestä voi silloin tulla parempi soturi", parantaja naukui huolestuneelle Liekkipennulle.
"Älä minusta huolehdi, kyllä minä kai pärjään, mutta kiitos huolehtivaisuudestasi", kolli kiitti.
"Voittekin jo lähteä. Silmä paranee parissa päivässä", parantaja maukui, ja samalla Revontulitassu alkoi kävellä ulos pesästä.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   To Elo 13, 2015 7:55 am

Liekkipentu seurasi Revontulitassua ulos parantajan pesältä. Häntä harmitti silti toisen menetys, sanoisi ketä tahansa muuta. Vaikka toinen pääsisikin soturiksi, ei se silti tuonut hänelle toista silmää takaisin. Häntä kävi toista todella paljon sääliksi.
"Mitä jos olisit menettänyt molemmat silmät?", kolli naukahti huolellisesti ja tervehti nyökäten vastaan tullutta vanhusta, joka näytti olevan menossa sinne mistä he olivat itse tulleet. Hänkään ei sen enempää jaksanut kiinnittää huomiota.
Kollin maha kurni. Hän muisti, että ei ollut syönyt pitkään aikaan. Hän heilautti häntäänsä toiselle merkiksi, että menisi hakemaan tuoresaalista. Saaliskasalle päästyään, hän otti itselleen pulskan hiiren ja asettui vähän matkan päähän nauttimaan siitä. Olihan Viherlehden aika, ja siitä piti nauttia kun sen aika vielä oli.

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Metalli
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 827
Join date : 30.03.2015
Ikä : 14
Paikkakunta : Kaappisi takana

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   Ke Syys 30, 2015 7:04 am

//Alkaa kai olla lopussa. Kö?

Revontulitassu näki toisella silmällään Liekkipennun ja toisella ei mitään. No, elämäni on sitten tällaista. Kolli ajatteli ja heilautti häntäänsä Liekkipennulle ja meni ottamaan saalista tuoresaaliskasasta. Revontulitassu haisteli ilmaa. Sadetta! Sade oli tulossa leirin ylle, parhaillaan. Hän valitsi rastaan nopeasti ja söi sen. Hän meni Liekkipennun luokse ja sanoi: "Pian tulee sade. Jos et halua kastua likomäräksi, kannattaisi mennä suojaan tiehään kuningattarien pesään. Siellä vesi ei sada läpi. Ainakaan niin hyvin."

Ensimmäiset pisarat putoilivat hetken päästä taivaalta. Yksi osui kollin päähän ja tämä säpsähti. Hän kävellä jolkotti kohti pesää ja hän käpertyi pesälleen ja nukahti.

_________________
Meriklaanin tunnollinen soturi Koivuturkki
Valoklaanin laiskin naaras Kuuviiksi
Yöklaanin pentumaisin kollisoturi Tarmomieli
Tuliklaanin ystävällinen naaras Huiskuhäntä
Tuliklaanin puolustava soturi Revontulisydän
Yöklaanin koiramaisin soturi Tomumyrsky
Seuranhaku
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Powieszenie
Soturi
avatar

Viestien lukumäärä : 266
Join date : 29.05.2015
Ikä : 668
Paikkakunta : Ooppiumluola

ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   La Loka 17, 2015 12:56 pm

"En halua kastua", Liekkipentu sanoi ja juoksi heti oppilaan perässä omaan pesäänsä. Tämäpä oli vasta seikkailu, sellainen jota hän ei välttämättä olisi halunnutkaan kokea. Mutta saihan hän tästä jonkinmoista kokemusta oppilaana olosta, joka saattaisi olla hänenkin kohdallaan kohtalokas.
Pieni pentu meni nopeasti sijaisemojensa vierelle muiden pentujen kanssa ja nukahti pieneen, syvään ja lämpimään uneen, jota edisti kuningattarien tasainen ja lämmin hengitys, sekä huolenpidon tuomat ystävälliset eleet.


// Kiitän pelistä. c: //

_________________
Yöklaanin syrjäytynein oppilas, Rikkotassu
Tuliklaanin tiedonjanoisin oppilas, Liekkitassu
Valoklaanin mysteerisin pentu, Lepakkopentu
Meriklaanin yksinäisin pentu, Hiljapentu
Kotikisujen onnellisin pentu, Alcyone
Luopioiden kummalisin pentu, Felix (tulossa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Luvattomasti poissa leiristä   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Luvattomasti poissa leiristä
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Tuliklaanin alueet :: Lemmikkiniitty-
Siirry: