Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Täällä taas iloitsemassa.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Kkurakur
Parantaja


Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Huhti 17, 2015 11:45 am

No totta hemmetissä ajattelen omaa etuani, Lahnatassu tuumi hiukan tuohtuneena. Kuka nyt ei ajattelisi? Kuka idiootti olisi niin tampio, että asetaisi muut edelleen? Oppilas ei kerta kaikkiaan kyennyt ymmärtämään, miksi kukaan tekisi niin. Oma etu oli aina tärkein eikä ollut mikään häpeä myöntää sitä. Muilla ei ollut mitään merkitystä, jos itsellään vain oli asiat hyvin. Se sääntö oli kaivertunut Lahnatassun kieroontuneeseen mieleen tiukemmin kuin veitsi lihaan. Raidallinen kissa kuunteli kulmat epäilevästi koholla Loistesilmän tilitystä, etenkin naaraan verratessa oppilasta itseensä ja kaveriinsa Kaikukukkaan. Vai että oli samanlainen... ja pah, heissä ei ollut takuulla mitään samaa. Ei niin mitään, vaikka Loistesilmä tahtoikin ilmeisesti kovasti niin uskoa. Ehkä hänen mestarinsa vielä oppisi sen joskus. No, joka tapauksessa soturioppilas kuunteli ihmeen kärsivällisesti kaikki Loistesilmän sanat, eikä inttänyt edes vastaan. Kollinretale vain kohautti vähän lapojaan, mutta nyökkäsi kuitenkin sen merkiksi, että oli edes yrittänyt kuunnella. Oli hän ehkä nimittäin jotain oppinut siitä, että Loistesilmälle oli ainakin hyvä luoda vaikutelma, että Lahnatassu kuunteli. Se saattoi tehdä asiat tuhat ja yksi kertaa helpommaksi. Ja pitikö Lahnatassu helposta? Oi, kyllä piti, voi kuinka pitikään.

Vai että haaveista? Niitähän oppilaalla olikin ja nyt tultiin selvästi miellyttävämpään aiheeseen, vaikka edelleen kollista tämmöinen lämminhenkisehkö jutustelu oppilaan ja mestarin välillä oli turhaa ja tyhmää, mutta ennen kaikkea myös ehkä vähän kiusallistakin. Siltikään hänellä ei ollut aikeita uhmata käskyä, sillä johan sitä oli jo tultu opittua, että helpon kautta oli syytä mennä. "Minä tahdon parhaaksi soturiksi koko Tuliklaanissa", Lahnatassu aloitti mairea ja idioottimainen virne kuonollaan, "Tahdon olla niin vahva, että vihollisklaaneissakin takuulla tunnetaan Lahnatassun nimi ja vielä kuolemanikin jälkeen minusta välittyy suuria sankaritarinoita. Sitten tahdon myös tulla päälliköksi ja johtaa Tuliklaania parhaiten kuin kukaan koskaan aiemmin. Haluan myös osata metsästää lailla suurimman villipedon ja puolustaa Tuliklaanin rajoja kaikilta vaaroilta!" Siinäpä vasta oli listaa kerrakseen, eikä sen sisältö takuulla yllättänyt ketään. Oppilas virnuili koko ajan itsevarmasti haaveillessaan suuruksista jo mielessään, kuten siitä, kuinka häntä kunnioittaisivat niin pennut kuin klaaninvanhimmatkin.

Sen enempää Lahnatassu ei ihme kyllä jatkanut, vaikka oli selkeää, että hän olisi voinut jatkaa mahtipontista puhettaan vaikka koko loppupäivän tarpeen mukaan. Sen sijaan oppilas alkoi olla niin malttamaton aloittamaan varsinaisen koulutuksen, että hiljeni ja katsoi kirkkaasti palavin silmin ja hiljaa vaatien Loistesilmää kuin remuten, että mä tahdon jo toimeen mä tahdon niin paljon, joko mennään joko joko.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Huhti 18, 2015 9:10 am

Loistesilmä kuunteli kuinka nuori oppilas alkoi kertoa haaveistaan. Suurin soturi. Just ja just mahdollinen. Vihollis klaaneissa tunnettiin. Jaa a. Loistesilmä ainakin tunnettiin meriklaanissa paljoltakin. Olihan hänellä siellä täti, opettaja, ystäviä ja tuttavia. Tuskin kollista kuitenkaan niin suuri tulee, että tuosta kerrotaan tuon kuoltuakin samankaltaisia tarinoita kuin suuresta Tulitähdestä. Sitten päästiin pommiin. Johtamaan tuliklaania! Ehkä muuten, mutta jos ei ajattele muita kuin itseään ei todellakaan ole kehumisen arvoinen päälikkö. Pitää muistaa olla reilu johtaja ja ajatella muita. Pitää muistaa käyttää päätään. Pitää muistaa kohdella muita niin kuin haluaa itseään kohdeltavan. Sama ei onnistu täysin Loistesilmältä, mutta Lahnatassu on siinä täysi luuseri. Metsästää lailla villipeon. Turhaa roskaa. Se on huono saalistus tapa. Villipedot kulkevat nimittäin tosi nopeasti ja värikkästi. Värikkäällä tarkoitetaan äänekästä. Ei äänekäs kissa saa edes kuollutta hiirtä kiinni. Puolustaa tuliklaanin rajoja kaikilta vaaroilta. Täysin mahdotonta moiselta rääpäleeltä. Loistesilmä ehkä voisi, mutta onhan siihen tietenkin uhraus mukana. Siitä pitänee kertoa Lahnatassulle.

"Ihan kivat suunnitelmat sinulla, vaikkakin mahdottomat nykyisellä älykkyyden osamäärälläsi. Voit ehkä olla suuri soturi, muttet niin suuri kuin Tulitähti aikanaan. Sinut voidaan tuntea vihollisklaaneissa, vaikkakin helposti lyötävänä typeryksenä tai ihan vain muiden ystävänä ja vihamiehenä. Et näillä näkymin kelpaisi johtamaan tuliklaania. Hyvä johtaja kohtelee muita hyvin ja kohtelee heitä niin kuin haluaa itseään kohdeltavan. Villipedon lailla metsästys on tyhmää. Et saisi siten kuollutta oravaa kiinni sen kolosta. Tuliklaanin rajoja voit partioida, muttet sinä voi kaikkia vaaroja voittaa yksin. Sinun pitää kunnioittaa soturilakia eli uhrautua klaanisi puolesta, olla uskollinen klaanille, pelastaa klaani toverisi henki oman henkesi uhalla ja muita tuollaisia. Olisitko sellaiseen valmis?" Loistesilmä puhutteli. Ei hän uskonut oppilaansa olevan ikinä valmis moiseen suurtekoon.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Huhti 20, 2015 1:21 pm

Loistesilmällä oli takuulla jokin suuri tarve lytätä Lahnatassu pienimpään maanrakoon koko Tuliklaanin alueella. Mikäli oppilas olisi ollut joku muu kissa, olisi hän saattanutkin litistyä sinne koloon nyyhkyttämään ja tuumimaan, että ei musta kai sitten mitään tule. Mutta arvatenkin kolli oli ihan eri maata muitten kanssa eikä häntä saanut edes Loistesilmän murskaavat sanat lannistumaan. Kukaan ei saanut Lahnatassua lannistumaan, ei niin kukaan - hän jatkaisi matkaansa kohti päällikköyttä vaikka neliraajahalvaantuneena raatona, keinoja kaihtamatta. Ja Loistesilmä tulisi takuulla vielä huomaamaan sen ennen pitkää. Oppilas saattoi olla raukkamainen, itsekäs ja ennen kaikkea typerä (mitä kolli ei tietenkään itse olisi suostunut myöntämään), mutta hänen palonsa päästä johtamaan Tuliklaania oli niin kova, että sinnikkyyttä häneltä ei sen asian suhteen puuttunut. Ei sitten tippaakaan.

"Kuule. Teen kaiken, mitä johtajaksi nouseminen vaatii. Ryömin syvimmässäkin mudassa ja nuolen vaikka mäyränkin varpaat, jos suureksi Tuliklaanin päälliköksi nouseminen sitä vaatii. Enkä minä tee sitä yksin. Sinä olet mestarini ja opin alkuun sinulta. Sinäkin nimittäin takuulla tiedät, mitä suureksi soturiksi pääseminen vaatii ja osaat varmasti kouluttaa minut ainakin alkuun, jos ei muuta", Lahnatassun silmät loimusivat lailla yössä hohtavien kiiltomatojen hänen puhuessaan suuria. Hän kuulosti ihmeen kypsältä sanoessaan niin, vaikka takuulla Loistesilmäkin ymmärsi, ettei nuori kolli ollut mikään kovin kypsä ikäisekseen. Siitä huolimatta asia oli niin tärkeä Lahnatassulle, että se sai jopa hänenlaisensa roiston vakavoitumaan edes hetkeksi. "Olen valmis mihin tahansa. Todistan sen sinulle aikanaan. Todistan sen kaikille", kollinalku lupasi juhlallisesti ja hänen kulmansa kurtistuivat sellaisiin vakavoitumisesta kieliviin ryppyihin, ettei tosikaan. Hän todella otti tämän asian tosissaan ja jopa sen verran pieni kollinalku ymmärsi, ettei hän ollut vielä valmis suursoturi. Mutta hänestä takuulla tulisi sellainen.

Nyt oppilas alkoi jo tutista täpinästä päästä tekemään oikeita soturioppilasharjoituksia. Hänen käpälänsä tärisivät lailla kylmyydestä värjöttelevän kissan ja häntä nytkähteli puolelta toiselle niin innokkaasti, että koko häntä näytti ajoittain siltä kuin se olisi voinut katketa. Lahnatassu ei kuitenkaan, ihme kyllä, vaatinut enää oikeitten harjoituksien alkamista, vaan hän tyytyi vaativasti tuijottamaan Loistesilmää hieman kieroon katsovilla silmillään. Loistesilmän täytyi ymmärtää, että Lahnatassu tosissaan aikoi tulla suurimmaksi soturiksi koskaan ja Loistesilmän täytyi tietää, että naaras voisi kollia siinä auttaa.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Huhti 21, 2015 8:53 am

Loistesilmä ei voinut ensimmäistä kertaa elämässään sanoa mitään loukkaavaa. Jos maidonvalkea naaras ei omaisi täydellistä pokerinaamaa hänen leukansa olisi loksahtanut sijoiltaan. Pian sekin ilme olisi kyllä valunut mietteliään ja suunnittelevan ilmeen tieltä. Loistesilmä oli siis ylpeä lyömättömästä pokerinaamastaan ja pienoisesta, tummanruskeasta naamiosta joita ilman hän näyttäisi älyttömän typerältä. Noh, mutta aloituksen mukaan Loistesilmä myös osittain ihaili nuoren kollin sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä sillä ne taidot olivat todella tärkeät oikein käytettyinä vaikkakin niitä on noin tyhmän kollin vaikea käyttää oikein.

Loistesilmä tiesi olevansa paras kissa missään tekemään Lahnatassusta upean soturin. Siihen oli tietenkin syynsä, kuten Loistesilmä voisi kehittää kollille muutaman liikkeen jotka vahvistaisivat tuon erikois lahjakkuuttaan mahdollista voimaa tai nopeutta tai hyppy voimaa tai kiipeämistä tai... Noh kaipa kollista jotakin tuolla asenteella saisi leivottua. Joo. Takuulla Loistesilmä saisi kollista suuren soturin leivottua. "Sinulla on mahtava elämän asenne ja kuule, kyllä minä sinusta suuren soturin vielä teen, jos vain vain ja sen lupaan. Ensin minun täytyy silti nähdä lähtötasosi onko se kenties suuri. Minun täytyy nähdä vahvuutesi jotta voin kehittää sinulle uuden liikkeen mitä muut eivät minun lisäkseni tiedä. Siitä on sinulle takuulla hyötyä. Itselleni olen tehnyt niitä muutaman", Loistesilmä sanoi katsoen oppilastaan syvälle silmiin hellittäen pokerinaamaansa vienoiseen vinohymyyn.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Huhti 21, 2015 9:15 am

Oli suorastaan piinaavaa ja ennen kaikkea myös sielua raastavaa odottaa Loistesilmän vastausta. Aikoisiko Loistesilmä tyrmätä uudelleen hänet, vaikka hän oli juuri nöyrtynyt mitä suurimmalla tavalla ottaen huomioon, ettei hän paljoa moista harrastanut? Loistesilmästä ei toden totta voinut sanoa suoraan, mitä tuo naaras aikoisi. Se stressasi Lahnatassua aivan uudella tavalla, sillä oppilas oli tottunut pentuaikoinaan saamaan kaiken haluamansa oman luonteen vaikeutensa takia. Loistesilmä taisi olla ainut, johon pennun itsepäinen kieroilu ja kiukkuilu ei ollut toiminut. Siksi oli hyvin vaikeaa Lahnatassusta sanoa, mitä tulisi tapahtumaan. Ruskea kissa nielaisi hermostuneesti tuijottaessaan mestariaan vaativasti suoraan silmiin ja korjasi vähän seisoma-asentoaankin samalla. Vastaa jo, vastaa jo, ääliö, Lahnatassu ajatteli kiihkeästi ja oli alkaa stepata silkasta jännityksestä paikoillaan. Odottaminen ei tosiaan ollut hänelle millään lailla helppoa. Hän tahtoi kaiken heti.

Kuullessaan vihdoin hyviä uutisia Loistesilmältä Lahnatassu olisi voinut heittäytyä vaikka polkan tenhoon samoin tein. Niin hän melkein tekikin, sillä mitäpä sitä turhia pidettelemään. Oppilas hyppi muutaman kerran ylös alas, kunnes alkoi loikkia myös sivuille ja taaksepäin silkasta riemusta, samalla kiekuen vailla minkäänlaista itsehillintää: "Jes!" Lahnatassun riemu oli takuulla hulvattoman koomisen näköistä, kun oppilaan pienet ja pulleat jalat potkivat aina ilmassa joka ilmansuuntaan ja kollin häntä läpätti minne sattui. Vai että erikoisliikkeitä? Mä opettelen ne kaikki paremmin kuin voisit kuvitellakaan, Lahnatassu lupasi mielessänsä ja virnuili voitonriemuisesti loikkiessaan minne sattui.

Kun hän rauhoittui vähän, Lahnatassu loikkasi Loistesilmän eteen vaanimisasentoon ja naukui niin riemukkaalla äänellä, että sitä oli vaikea tunnistaa Lahnatassun ääneksi: "Millä jutulla aloitamme, mestari? Näytän sinulle mitä tahansa taitojani vaikka heti!"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 22, 2015 8:46 am

Loistesilmä huomasi sanojensa tehneen suuren vaikutuksen Lahnatassuun. Tuo pomppelehti sinne sun tänne siten sun täten. Esitys oli vallan viihdyttävä ja Loistesilmä alkoikin hymyillä sen johdosta, mutta silti ystävällistä hymyä toisin kuin usein. No Lahnatassu rauhoittui kuitenkin piakkoin ja laskeutui vaanimis asentoon. Nuoren kollin asenne oli takuulla kohdallaan eikä kukaan muuta voinut väittääkkään. Oppilas saneli, että näyttäisi mitä tahansa. Siinä vasta päättäväinen kissa. "No, mutta ensin opetan sinulle metsästämisen alkeet ja tuon jälkeen saat saalistaa ja näyttää minulle taitosi", Loistesilmä sanoi laskeutuen kauniiseen ja matalaan vaanimisasentoonsa.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 22, 2015 12:55 pm

Hahhah, Loistesilmä saisi yllättyä toden teolla - Lahnatassuhan osasi jo metsästyksen alkeet. Tai osasi omasta mielestänsä. Nimittäin jos oppilaalta kysyttiin, hän itse piti itseään suorastaan jo mestarina. Ei olisi ollut ihme, vaikka hän olisikin kertonut kaikille kavereilleen ja vähän muillekin ihmeellisistä metsästysretkistään, joilla hän oli napannut niin oravat, linnut kuin jäniksetkin. Totuuden nimissähän tuo heltymätön mahtailija ei ollut ikinä metsästänyt ainutta päästäisen puolikastakaan. Hänen lähin kosketuksensa metsästykseen oli se, kun hän itse oli pentuna ollut metsästyksen kohteena saadessaan vihaiset ampiaiset kimppuunsa. Kokemus sekin, eikö? No, oli kuinka kuppainen kokemus tahansa, se oli Lahnatassusta jo paljon. Tai tarpeeksi paljon hyvälle metsästyspohjalle, etenkin kun hänen lahjansa paikkasivat puuttuvan kokemuksen sitten viime käpälässä ainakin.

Vai että alkeet. Mitäpä jos tässä toimittiinkin niin, että alkuun Lahnatassu näyttäisi Loistesilmälle, mitä osasi? Kolli ei nimittäin millään vain tahtonut katsoa, kun Loistesilmä hiippaili vaanimisasennossa, vaan tahtoi itse tehdä ja oppia siitä. Siksipä oppilas itsekin laskeutui alas ja lähti hiipimään eteenpäin. Kollinalku kompuroi muutaman askeleen, mutta alkoi sitten liikkua suhteellisen hiljaa, mitä nyt välillä Lahnatassu kyllästyi liikkumaan hitaasti, jolloin oppilas heti kahisutti kellertävää ruohoa allaan. Se ei kuitenkaan tuntunut paljon soturioppilan menoa lannistavan. Häntäkin kollilta sojotti vähän sinne sun tänne, mutta sekään ei näyttänyt paljon Lahnatassua kiinnostavan. Hänestä hänen liikkeensä oli jo aika täydellinen ja oli suorastaan ilo näyttää Loistesilmälle, kuinka hyvä hän olikaan.

Pelkkä hiiviskely ei kuitenkaan riittänyt, vaan Lahnatassu hinkusi päästä näyttämään hienoja metsästysloikkiaan Loistesilmälle. Olihan hän hionut niitä jo tosi pitkään, ainakin koko pentuaikansa! Kollinrontti pysähtyi hetkeksi kuin olisi vaaninut jotakin, kunnes otti pienen spurtin ja loikkasi komeassa kaaressa läheisen kiven kimppuun. "Ja lintu on maassa! Mitäs pidit?" Lahnatassu kysyi, siis todella kysyi, Loistesilmän mielipidettä suorituksestaan, vaikka hän itse olikin melko ylpeä hienosta loikastaan. Mitä väliä sillä oli, jos vähän ääntä lähti hiipimisestä, jos loikka oli ollut niin hieno?

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   To Huhti 23, 2015 3:53 am

Loistesilmä nousi vaanimisasennostaan huomatessaan Lahnatassun laskautavan siihen. No kaipa hän voisi ensin seurata oppilaansa taitoja. Lahnatassu hiippaili hivenen liian pystyssä asennossa ja liian nopeasti omaan tasoonsa nähden. Ääni jonka kolli päästi säikyttäisi kaikki eläimet heidän ympäriltään. Häntä vispasi ja löi välillä maata luoden tömähdyksiä. Siihen oli vain yksi kaunis lause sanottavana. Siitä ei voinut kuin parantaa. Hyppy jonka nuori kolli teki siinä Loistesilmä edessä oli kohtalaisen korkea, mutta sen avulla ei saisi saalista sitten paljoakaan. "Noh. Vaanimisesi oli liian äänekästä, mutta kun hivenen hiot sitä voit kulkea nopeasti vaanimisasennossa. Toisekseen hyppyvoima kannattaa keskittää pituuteen korkeuden sijaan ellet yritä saada lentävää saalista. Saalistus tavat vaihtuvat maaston ja saalistettavan saaliin mukaan. Muista se", Loistesilmä neuvoi hymyillen kuitenkin oppilaalleen kannustavasti tai ainakin yrittäen sitä.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Huhti 24, 2015 4:26 am

No, ehkä se oli vähän äänekästä, mutta Lahnatassusta ihan hyvä suoritus silti. Tai jopa parempi kuin hyvä, sillä olisihan sillä ihan oikeasti varmaan napannut minkä tahansa saaliin. Oppilas silti kuunteli mestariaan, sillä hän oli päässyt niin innokkaaksi, että pienistä virheistä nalkuttaminen (mitä Loistesilmä ei kylläkään tehnyt, mutta Lahnatassusta nyt hänen omien virheittensä sanominen oli aina nalkuttamista ja turhaa lässytystä) ei haitannut häntä. Oikeastaan hän tahtoi vain kahta kauheammin näyttää, että hänen liikkeensä olivat täydelliset tai ainakin vähintään täydellisyyttä hipovat. Jos Loistesilmän sai uskomaan sen näyttämällä parannetut versiot, niin hyvä. Nimittäin vaikka Lahnatassulla oli hyvä itsetunto ja hän itse toki tiesi ylivertaisuutensa, tahtoi hän myös muiden oppivan sen. Hän vaati tunnustusta ja kehuja kaikilta aina hamaan loppuun saakka, joten ehkei ollut ihme, että hän yritti kalastaa niitä nyt myös mestariltaan.

"No, katsopa sitten tätä", Lahnatassu naukaisi tomerasti ja lähti hiipimään uudelleen. Hän oli täysin unohtanut jo ketulta saamansa haavat ja jatkoi nyt vähän tasaisemmin liikkumista. Hän edelleen tosin kiihdytteli turhaan hiipimisen tahtia, mikä aiheutti pientä kahinaa kasvustoon, mutta nyt oppilaan häntä pysyi suhteellisin hyvin paikoillaan. Hiipimisessä toki oli hiomista, mutta se oli jo parempi kuin aiemmin. Lahnatassun uho nimittäin ei ollut aina pelkästään vain yli-itsevarman oppilaan pröystäilyä, vaan hän kyllä oli myös ihan taitava kissa, kunhan yritti. Kollilla oli myös edellytyksiä paljon tulla erittäin taitavaksi, joten pelkkä hänen mollaamisensa olisi voinut olla hiukan typerää. Siitä huolimatta soturioppilaalla oli paljon opittavaa ja hän todella tarvitsi mestarin apua löytääkseen vielä paremmin kykynsä (joita Lahnatassu itsellään kuvitteli olevan jo nyt äärimmäisen paljon.)

Saatuaan hiiviskelynsä mielestään ihan täydelliseksi raidallinen kissa otti vielä muutaman askeleen, ponnisti ja loikkasi tällä kertaa enemmän pituutta kuin korkeutta. Korkeudestakaan soturioppilas ei kuitenkaan ihan luopunut, sillä hänestä myös korkeat loikat olivat hyviä ja kertoivat hänen mahdistaan mitä parhaimmalla tavalla. Laskeutuessaan Lahnatassu kuitenkin horjahti ja kiepahti kuperkeikan kautta takaisin jaloilleen. Mitäpä nyt pienistä vioista. "Voidaanko jo kokeilla oikealla saaliilla?" Lahnatassu kysyi kyllästyessään pikku hiljaa vain kuivaharjoittelemaan. Hänestä parasta oli vain mennä suoraan asiaan ja kokemuksen kartuttaminen, ja ehkeipä hän ollut sen suhteen ihan väärässäkään.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Huhti 24, 2015 4:54 am

Loistesilmä iloitsi siitä kuinka hänen oppilaansa oli ottanut hänen neuvonsa niin hyvin vastaan vaikka toisin moisesta jääräpäästä olisi voinut luulla. Lahnatassu lähti uutta yritystä tekemään. Tuo toinen esitys oli sata kertaa arempikuin ensimmäinen, mutta siinä oli silti hiomisen varaa. Häntä ei enää vipattanut ja hyppykin oli enemmän vaakasuuntainen. "Kaipa me käytännön harjoituksiin voimme ryhtyä. Voit ensin yrittää paikantaa saaliisi korviesi ja nenäsi avulla", Loistesilmä sanoi alkaen itse kuunnella ympäristöään. Naaraan korvat kääntyivät lopulta taakseppäin. Siellä oli luultavasti hiiri. Olisi hienoa jos hänen uusi oppilaansa sen huomaisi ilman hänen korviensa antamaa suuntamerkkiä.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Huhti 26, 2015 4:09 am

Viiihdoin! Lahnatassu suorastaan tursusi energiaa, vaikkei siitä ollut vielä kulunut kovinkaan monta tovia kun hän oli ollut ketun mukiloitavana. Tämä oli nyt sitä mitä oppilas toivoikin, kovaa harjoittelua suoraan käytännössä. Loistesilmä oli viimein ymmärtänyt itsekin, mitä ruskean raitapojan kaltainen kissa tarvitsi tullakseen parhaimmaksi soturiksi näillä main. Mielessään Lahnatassu vannoi jo kaatavansa metsän pulskimman hiiren ja läskeimmän kyyhkysen ja kantavansa ne näytille klaanillensa. Kaikki saavat nähdä, millainen soturi minusta on kasvamassa, Lahnatassu vannoi juhlallisesti aivojensa uumenissa ja virnuili minkä ehti. Sen pidempään odottamatta Lahnatassu lähtikin jo metsästykseen. Hänestä turhat kuuntelut olivat nössöille, sillä todelliset soturit löysivät saaliinsa ilman mitään jäljittäjän tarkkaa paikannusta. Takuulla oikealla asenteella ja taistelutahdollakin löysi saalista ihan hyvin. Tai oikeastaan oikein mahtavan kissan tapauksessa saalis varmaan tuli myös itsestäänkin luokse, eli käytännössä oppilaan tuli vain odottaa hiirien jo loikkivan suoraan hänen käpäliinsä.

Odottaminen oli kuitenkin vähintään yhtä hölmöä kuin haistelu ja kuunteleminen, joten oppilas hiiviskeli pitkin poikin etsimässä ensimmäistä saalistaan. Vaikka hän nuohosi melko suurella alueella, ei yhtäkään saalistettavaa eliötä näkynyt. No jo nyt on turkanen, Lahnatassu ajatteli ja murahti. Ehkä riista pelkäsikin Lahnatassua ja oli niin fiksua, että osasi paeta suurinta olemassaolevaa voimaa. Niin sen täytyi olla. Oppilas nosti päänsä ylös kasvillisuuden joukosta ja tuijotti hetken aikaa Loistesilmää. Sattumalta soturinalku sattui huomaamaan tuon kääntelevän korviaan taaksepäin. Mitä korvajumppaa hänen mestarinsa nyt alkoi harrastamaan? Pilkkasiko Loistesilmä Lahnatassua moisella? Vai olikohan tuo... saaliin kuuntelemista?

Näköjään kuuntelustakin oli jotain hyötyä, kolli ajatteli ja lähti hiipimään Loistesilmän kuuntelemaan suuntaan kuin olisi itse keksinyt, että siellä saattaisi vaikka olla jotain. Hiipiessään Lahnatassu huomasi maassa liikettä ja hän käänsi salamana katseensa. No mutta kukapa se siinä jollei pieni hiiri itse, vipeltämässä kissan alta pakoon. Lahnatassu päästi hurjan vinkuvan kiekaisun ja lähti äkkiä perään. Hiiri kipitti minkä ehti, mutta niin teki myös oppilaskin - kumpikaan ei ollut aikeissa luovuttaa. Takaa-ajo päättyi silti lyhyeen, sillä hiiri tunkeutui nopeasti pieneen koloon maan alle. Lahnatassu tunki käpälänsä perään, mutta se mahtui varsin huonosti eikä kolli saanut nuohottua kuin kolon eteistä kynsillänsä. "Äsh", Lahnatassu mutisi ja veti käpälänsä pois. No, ei se hiiri olisi muutenkaan ollut hänen arvoisensa. Pitäkööt henkensä.

Pitikö hänen nyt palata Loistesilmän luo tyhjin käpälin? Ehei, siihen raidallinen kloppi ei suostunut millään. Loistesilmä varmaan vain haukkuisi hänet taas ja se ei sopinut. Siksipä soturioppilas jatkui haahuiluaan Loistesilmän näkökentästä kaukana hetken aikaa. Mitään ei tuntunut löytyvän kuitenkaan, eikä Lahnatassua huvittanut haahuilla enempää. Mitäpä jos hänkin kokeilisi, niin nololta kuin sellainen tuntuikin, kuunnella ja haistella ympäristöään? Soturioppilas sulki hetkeksi silmänsä ja yritti keskittyä siihen. Se tuotti heti tulosta: pieni hiiren vikinä kantautui heti hänen korviinsa. Ehkeipä pieni jäljitystoiminta ollutkaan vain nössöille vaan hyvä apukeino myös suurille sankareille. Voitonriemuisesti soturioppilas nelisti äänen suuntaan vain löytääkseen sen äskeisen hiiren juuttuneena hännästään pieneen oksaan. Lahnatassu iski käpälänsä tuon hiiren hännän päälle pitääkseen huolen, ettei tuo enää pakenisi ja päästi sitten mitä mielipuolisimman naurun: "Hähhhähää, yritäpä nyt juosta, maan matonen!" Oppilas leikitteli hetken hiirellä pökkimällä sitä kynnellään sinne tänne hiiren rimpuillessa pakokauhuisena, mutta sitten soturioppilas kyllästyi ja iski käpälällään hiirtä päähän lopettaakseen sen.

Typerän voitonriemuinen virne kuonollaan ja hiiri hännästään hänen hampaissaan roikkuen Lahnatassu palasi Loistesilmän luokse. Tämä kaato ei periaatteessa ollut hänen itse suorittamansa, sillä hiiri oli jäänyt kiinni omaa typeryyttään - kollilla oli vain käynyt uskomaton tuuri. Siitä huolimatta se oli hänen ensimmäinen saaliinsa ja se oli ainoa, mikä merkitsi. Keinot saivat olla mitkä tahansa, jos se tuotti tulosta. Oppilas heitti hiiren Loistesilmän jalkojen juureen ylpeänä ja naukaisi: "No, miten suoriuduin?"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Huhti 27, 2015 7:10 am

Loistesilmän korvat nykivät taaksepäin vaikka hän itsepäisesti niitä toiseen suuntaan yritti kääntää. Lahnatassu vaikutti kuitenkin olevan jokin metsästys luuseri. Ei tuo tuntunut löytävän saalista sitten kuukauden vanhaa pentua paremmin. Lahnatassu katsoi kuitenkin pian Loistesilmää josta Loistesilmä päätteli oppilaan katsovan hänen nykiviä korviaan. Ainakin oppilas osasi nyt mennä oikeaan suuntaan. Vaikka nuorella kollilla oli hyvät mahdollisuudet saada saalis kiinni tuo ei sitten vain saanut sitä kiinni. Siinä oli hyvin taidoton oppilas. Loistesilmä oikein yllättyi hänen oppilaansa saaneen edes tuon yhden hiiren kiinni vaikka tuo olikin takertunut hännästään oksaan, mutta sillä ei nyt ollut väliä. "Ihan hyvin se meni, mutta kyllä siinä parannettavaakin löytyy, mutta noin ensikertalaiseksi sanotaanko, että keskivertoa parempi suoritus", Loistesilmä sanoi oppilaalleen hyvin ylpeänä vaikka sitä ei hänen kasvoiltaan tai äänestään voinut lukea.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Huhti 28, 2015 9:15 am

Vai vain keskivertoa parempi? Lahnatassu oli vähän eri mieltä. Kuinka moni muu muka olisi sattunut osumaan paikalle, kun hiiri jäi jumiin? Niin, ei varmaan kovinkaan moni. Vaati ihan takuulla ties millaista tuuria sattua paikalle juuri siihen aikaan. Loistesilmä tuskin tiesi tapahtuneesta, tai niin kollista tuntui, joten luulisi, että naaras olisi kehunut häntä enemmän. Tämä oli kuitenkin hänen ensimmäinen saaliinsa ikinä. Ja vielä ensimmäinen metsästyskertakin, mikä toi tälle kaadolle lisää hienoutta. No, toisaalta Loistesilmä ehkä tarvitsi vähän aikaa huomatakseen oppilaansa ylivertaiset lahjat. Ehkä typerille, jollaiseksi oppilas ei tietenkään itseään laskenut, tuli antaa oma aikansa tajuta nerous. Mielellään sellainen nyt tapahtui ihan heti, mutta ehkä hölmöiltä rivisotureilta, joka Loistesilmäkin pohjimmiltaan Lahnatassusta oli, ei voinut odottaa liikoja. Ruskea kolli kehräsi vähän tyytyväisenä ja kävi istumaan Loistesilmän eteen vähän nuolemaan rintaansa, joka oli tietenkin kohotettu korkeuksiin silkasta ylpeydestä.

Muutaman kerran käytyään hiukan takkuista karvamertaan läpi kielellään oppilas kohotti katseensa ja jäi odottamaan vähän käpälällään maata naputellen, mitä he tekisivät. Veisivätkö he hiiren leiriin tuoresaaliskasaan? Vai jättäisivätkö he raadon siihen paikoilleen ja lähtisivät tekemään jotain muuta? Loistesilmästä oli mahdoton sanoa. Toisaalta oppilas itse toivoi vielä jotain taisteluasioita, sillä ne kiinnostivat häntä metsästyksen ohella eniten (olivathan ne hänestä selkeä vahvuuden merkki), mutta sitten taas ajatus päivän päättämisestä tähän houkutti kovasti. Hänhän oli jo ties kuinka kauan ollut täällä Loistesilmän kanssa ja tämä oli vasta ensimmäinen päivä oppilaana - vastahan hänen nimitilaisuutensakin oli pidetty. Nimitilaisuus, jossa Loistesilmä ei ollut paikalla. Lahnatassu päätti mielessään pitää huolen, että pääsisi vielä joskus myöhemmin nälvimään aiheesta. Oppilas kuvitteli jo sielunsa silmin, kuinka hän naukuisi vähän ivallisesti mestarilleen, että muistathan sitten tulla seuraavaan nimeämistilaisuuteen.

Kollinalun ryhti alkoi pikku hiljaa valua mitä pidempään hän istui paikoillaan. Mitä Loistesilmä odotti? Miksei hän saman tien antanut uusia ohjeita? Se ärsytti soturioppilasta melkoisesti, eikä hän voinut olla naukumatta: "No? Mitä nyt?"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 29, 2015 9:53 am

Loistesilmä meinasi kertoa, että pian aletaan harjoitella taistelua, mutta hän saikin paremman idean. Hänhän voisi testata oppilaansa kärsivällisyyttä sillä se on liki yhtä tärkeä taito kuin taistelu. Niimpä vaalea soturi istui siinä hiljaa katsoen oppilaansa liikkeitä. Tuo taisi olla hyvin kärsimätön. Hah hah. Oli siis hyvin hauskaa katsoan kuinka tuo reagoi. Loistesilmä sai siis taas iloita pokerinaamastaan joka pelasti hänet taas epäilyiltä. Lahnatassu ei kuitenkaa kauaa kestänyt kärsiä vaan kysäisi, että mitä. Loistesilmä siihen räpäytti silmiään hyvin hitaasti ja avasi suunsa pitäen äänen hyvin hiljaisena. Hänen äänensä hyvin hiljaisena sanoi: "Me mietimme mitä sinun kannattaisi oppia seuraavaksi." Häh häh hää. On takuulla tosi hauskaa olla Lahnatassu.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Toukokuu 01, 2015 7:21 am

Juuri tämä oli niin epäreilua, niin sairasta ja niin tyhmää - miksi Loistesilmä oli tuommoinen typerys? Tietenkin tuollainen hölmö tekeminen tarkoitti vain sitä, että Lahnatassu oli tehnyt jonkun virheen ja Loistesilmä halusi mielipuolen lailla rangaista kollia siitä, vaikkei siinä ollut mitään järkeä. Lisäksi ruskea kissa oli satavarma, että naaras kyllä tiesi, mitä hän laittaisi Lahnatassun seuraavaksi tekemään, mutta vain rankaisi ja kiusasi häntä tuollaisella lapsellisella tavalla. Ihan epäreilua! Tyhmää! Soturioppilas pomppasi seisomaan saatuaan tarpeeksi turhasta istuttamisestaan ja murahti mielenosoituksellisesti mestarilleen merkiksi siitä, ettei hänelle sopinut tällainen järjestely lainkaan. Oli suorastaan laitonta käyttäytyä oppilastaan kohtaan näin ja takuulla Loistesilmäkin tiesi sen ihan hyvin. Siksi tämä kaikki tuntuikin niin typerältä ja kuolaiselta ja räkäiseltä ja vaikkuiselta ja argh!

Vähän rauhoituttuaan kollinalun mieleen kuitenkin tuli, että tämähän saattoi olla testi. Loistesilmä oli just niin kieroutunut, että saattoi testata oppilaaltaan, mitä tehdä seuraavaksi. Hän oli juuri metsästänyt, sangen nerokkaasti, hiiren, ja ehkä Loistesilmä tahtoi testata, ymmärtäisikö Lahnatassu, mitä saaliille tehtiin kun se oltiin metsästetty. No vietiin saaliskasaan, tietty! Soturioppilas nauroi kuivasti mielessään saadessaan tämän idean päähänsä. Niin se takuulla on, niin sen täytyy olla, Lahnatassu tuumi ja onnitteli itseään Loistesilmän typerän testin voitettuaan. Pidät minua tyhmänä, mutta minä en ole tyhmä! Tuliklaanilaiskloppi poimi maahan heittämänsä hiiren hännästä ja murahti: "Tajuan, tajuan - haluat minun vievän tämän leiriin, jotta oppisin, että vanhukset ja muut raihnaiset pitää aina ruokkia saalistettuaan. Saamasi pitää!"

Sanojensa päätteeksi Lahnatassu lähti tepsuttamaan kohti Tuliklaanin leiriä, vihaisena Loistesilmälle tästä typerästä ohjelmanumerosta, mutta samalla ylpeänä siitä, että hän oli voittanut tämän haasteen ja keksinyt ilmiselvästi mitä häneltä haluttiin. Edes Loistesilmä ei typerine arvoituksineen ja opetusmenetelmineen pärjännyt hänen neroudelleen!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Toukokuu 01, 2015 7:30 am

Loistesilmä nousi pystyyn hänen aivottoman oppilaansa sanoessa lähtevänsä klaaniin. "Sinä kananaivo. Minä en todellakaan halunnut, että lähdet leiriin saaliisi kanssa. Oletko sinä oikeasti noin tyhmä vai pelleiletkö sinä vai? Sinä pysyt täällä ja minä mietin oliko selvä älykääpiö!" Loistesilmä raivosi oppilaallee istahtaen jälleen maahan. Hänen oppilas oli tyhmempi kuin alkuun näytti ja sitäkin kärsimättömämpi. Eihän moisesta torvesta edes voisi mitään soturia tehdä. Kaipa Loistesilmä voisi miettiä millainen olisi kollille sopiva erikoisliike tai liike joka nöyryyttäisi oppilasta eniten. Kolli taisi osata hyppiä korkealle sitten vanhempana joten kaipa liikkeen pitäisi liittyä hyppimiseen. Joo. Ehkä sen pitäisi olla sellainen mitä Loistesilmäkin voisi käyttää. Asiaa pitäisi pohtia ja oppilasta tarkkailla lisää asian selvittämiseksi.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Toukokuu 01, 2015 8:06 am

Vahinko oli, että Lahnatassu oli ehtinyt jo aivan liian kauas kuullakseen Loistesilmän huudon. Tai oikeastaan oppilas kyllä kuuli mestarinsa äänen etäisesti, mutta hän ei jaksanut kiinnittää siihen mitään huomiota. Varmaan jotain hölmöä nalkutusta jostain aivan turhasta, kuten siitä, että hän piti hiirtä väärin kiinni tai jotain vastaavaa. Tule näyttämään käpälästä pitäen, jos ei kelpaa, soturioppilas ajatteli katkerasti ja marssi mielenosoituksellisesti eteenpäin välittämättä lainkaan taakseen jäävästä mestaristaan. Hän nyt suorittaisi vain tämän tehtävän kunnialla ja Loistesilmällä ei pitäisi olla mitään valittamista siinä. Olisi edes ylpeä oppilaastaan, joka keksi niinkin nopeasti, mitä häneltä vaadittiin. Silkkaa kapinaansa Lahnatassu siirtyi vinhaan raviin ja hölkkäsi loppumatkan Tuliklaanin leiriin, jonne ei ollut Lemmikkiniityltä oikeastaan hirmuisen pitkä matka, jos matkan taittoi juosten. Ja niinhän kolli teki.

Leirin tuntumaan päästyään ruskea ja raidoilla kuorrutettu soturinalku tunkeutui leirin suuaukosta sisään ja käveli rehvakkaasti hiiri suustaan roikkuen sisään. Hän käveli mahdollisimman hitaasti leirin poikki voidakseen näyttää rehvakkaasti mahdollisimman monelle saalistaan. Tämä rehvastelu toikin hänelle huomiota, sillä monet käänsivät päätään Lahnatassun suuntaan ja katselivat tuon pientä hiirtä pieni hymynkare kuonollaan. Heittäessään saaliinsa tuoresaaliskasaan muuan Tuliklaanin vähän Lahnatassua vanhempi oppilas, Kurppatassu, asteli Lahnatassun luo naukuen: "Kappas, vastahan sinut soturiksi nimitettiin. Ei hullummin, mutta minä nappasin ensimmäisenä päivänäni kyyhkysen, joka oli kaksi kertaa isompi kuin tuo hiirulainen!" Raidallinen oppilas katsoi tympääntyneenä tuota toista oppilasta, joka oli Tuliklaanissa tunnettu siitä, että hän näytti enemmän rusinalta kuin kissalta. Millä oikeudella tuo typerä rusinakissa oikein tuli pröystäilemään hänelle? Oliko tuo joku Loistesilmän lähetti?

Juuri sillä hetkellä oppilas ei jaksanut kuunnella Loistesilmän nalkutuksen jälkeen enää yhtään mitään typeryyksiä. Kuin räjähde loikkasi Lahnatassu Kurppatassun kimppuun ja siitä alkoi melkoinen karvapölly. Oppilaat pyöriskelivät maassa kamppaillen jonkin aikaa, kunnes Lahnatassu potkaisi Kurppatassua vatsaan niin, että tuolta kurppaiselta kollilta lähti ilmat pihalle. Sen rähinän voittaja oli siis kiistatta Lahnatassu. Olisipa Loistesilmä nähnyt tuon, kolli tuumi ja katsoi ylpeänä mukiloitua Kurppatassua. "Se sinun kyyhkysi taisi seikkailla vain unissasi!" Lahnatassu pröystäili ja pudisteli tomuja turkistaan. Kurppatassu nyyhkäisi kerran ja kömpi pystyyn tomun seasta jokseenkin alistuneesti maukuen ja osoittaen leirin suuaukkoa: "Hei Lahnatassu, eikö tuo tuolla ole sinun mestarisi? Hän ei näytä kovin iloiselta."

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Toukokuu 01, 2015 8:24 am

Loistesilmä ei kauaa istunut kun hän jo huomasi aivottoman oppilaansa lähteneen. Ei kai auttanut muu kuin lähteä laukkaan jollaista tuo oppilas ei olisi koskaan nähnyt. Mikää ei estäisi tai hidastaisi naaraan menoa tuon hyppyjen ja uimataidon takia. Siksipä naaras pääsi yllättävän nopeasti leirin suuaukolle nimittäin juuri parahiksi katsomaan kuinka Lahnatassu alkoi piestä toista oppilasta.

Loistesilmä harppoi pitkin askelin ja todella nopeasti oppilaansa eteen ja sanomatta sanaakaan läimäisten käpälällään nopeasti kohti Lahnatassun pärstää. "Sinä aivoton typerys. Mitä sinä rupeat klaanilaisiasi pieksemään. Tuolla menolla lupaan, että sinusta tulee soturi vasta vuoden ikäisenä tai vaikkapa paljon myöhemmin. Sinä torvi. Etkö sinä kuuntele ketään. Minähän käskin sinua pysymään lemmikkiniityllä kuuro!" Loistesilmä raivosi oppilaalle Kurppatassun nähden. Tuo sai takuulla hauskat naurut.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!


Viimeinen muokkaaja, balineesii pvm La Toukokuu 02, 2015 8:29 am, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Toukokuu 01, 2015 8:51 am

Ehtien päästää vain pienen tukahtuneen kauhun parkaisun mestarinsa yllättävästä ilmestymisestä oppilas tunsi seuraavaksi käpälän läimäisevän itseään. Isku oli sen verta voimakas, että kolli horjahti hiukan ja tunsi veren kihelmöivän pullealla poskellansa, vaikkei haavaa ollut tullutkaan. Mitä ihmettä Loistesilmä nyt taas mäkätti - hänhän oli melkein kuin käskenyt oppilaan tulla tänne tuomaan hiiri klaanille. Oliko Lahnatassu muka ymmärtänyt väärin? Phah, sekin oli Loistesilmän vika! Olisi vain heti alkuun sanonut, mitä hänen kuuluisi tehdä eikä mitään epäselviä jupinoita! Oli todella noloa olla mestarinsa läksytettävänä keskellä klaania, mutta Lahnatassu ei antanut sen lannistaa itseään. Näkisipähän koko klaani, kuinka epäoikeudenmukainen Loistesilmä oli häntä kohtaan.

Vieressä tomuja turkistaan nuoleva Kurppatassu hihitti vähän, mutta vaikeni heti, kun Lahnatassu mulkaisi juuri pieksemäänsä kollia. "Hän sen aloitti - hän pilkkasi minua! Kyllä minulla on oikeus puolustaa kunniaani, enkä käyttänyt edes kynsiä", soturioppilas marmatti närkästyneenä ja piteli kipeää poskeaan käpälällään. Tämä oli jo aivan liikaa - jos jossain vaiheessa Loistesilmä oli tuntunut ihan ookoolta, niin nyt ei tosiaankaan. Tuo naaras oli aivan sekaisin ja kamala ja kaikkea. "No anteeksi, minä en kuullut. Luulin, että haluat minun tuovan saaliini tänne, jotta klaani saa ruokaa. Onko se väärin?" Lahnatassu pisti vastaan ja hetken aikaa hän näytti siltä, että olisi voinut aloittaa rähinän jopa Loistesilmän kanssa. Jopa kolli kuitenkin ymmärsi, että Loistesilmä oli vanhempi ja vahvempi ja kellistäisi nopeasti Lahnatassun selälleen mikäli tarpeen.

Kaksikko sai melkoisesti leirissä katseita osakseen. Oli selvää, että Tuliklaanissa tultiin tietämään, ketkä kaksi eivät tulleet mestari-oppilas-suhteessaan toimeen. Oppilas kuitenkin vähät välitti siitä, mitä muut ajattelivat - hän oli vain väsynyt tähän päivään ja ennen kaikkea Loistesilmään. Jaksamatta enää edes vastustaa enempää hän kävi maahan makaamaan ja hengitti raskaasti sisään ja ulos. Oikeastaan hän oli jo ruumiillisestikin melkoisen väsynyt, vaikkei hän sitä tahtonutkaan myöntää - olihan hän kuitenkin juossut pitkin poikin Tuliklaanin maita ja mantuja, vähän metsästänyt ja vielä tapellutkin Kurppatassun kanssa. Kaikista raskainta tämä oli kuitenkin hänelle henkisesti, sillä vielä koskaan oppilas ei ollut tavannut itsensä kanssa yhtä jääräpäistä kissaa.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Toukokuu 02, 2015 8:41 am

Loistesilmä tapitti oppilastaan silmät vihasta hivenen ummessa. Mitä hänen aivoton oppilaansa oli oikein ajatellut. Hänen oppilaansa alkoi inttää vastaan, mutta aivan turhaan. Loistesilmää mokoma ipana ei vottaisi sitten sanaharkassa saati sitten ihan fyysisessä taistelussa. Kyllä Listesilmä viitsisi tuollaisen oppilaan alistaa jopa koko klaanin nähden. Eihän hän tuota satuttaisi. Miksi hän satuttaisi oppilastaan jonka hengen hän oli vast'ikään ketun kynsissä ollessaan? Mitä himskatin järkeä nyt siinäkin olisi. Vastaus kuuluu: ei sitten mitään.

Loistesilmä katsoi oppilastaan joka laskeutui makuuasentoon. Tuolloin Loistesilmä kuiskasi: "Ei ole kivaa kiusata itseään 100% tyhmempiä oppilaita vaikka he ovatkin vanhempia. Soturina niin voit tehdä toisten klaanien kissoille, mutta älä tee niin pliis oman klaanisi kissoille. Muuten sinusta tulee lopulta luopio ja tuskin sinä sitä nyt haluaisit. Silloin et voisi olla päälikkö." Loistesilmä jätti viisaasti mainitsematta tietenkin sen seikan, että jokin luopio porukka voisi lopulta hallita kaikkia neljää klaania. Eihän se nyt kivaa olisi, jos hänen oppilaansa (vaikka mäntti olikin) liittyisi luopio porukkaan kaikkien klaanien johtamisen toivossa. Sellainen asema olisi takuulla äärettömän vaarallisella kissalla ja tuota Lahnatassu mäntti tuskin voittamaan pystyisi sitten ikinä.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Toukokuu 03, 2015 2:58 am

Mari mari ja jäkä jäkä, eikö Loistesilmä osannut kuin nalkuttaa jostain ihan toissijaisesta? Joo, Lahnatassu ei ollut ehkä kuullut Loistesilmän käskyä jäädä Lemmikkiniitylle, mutta hän ei kuitenkaan ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Hän oli tuonut saaliinsa leiriin kuten soturit ja näyttänyt vain typerälle Kurppatassulle, ettei toisia saanut nälviä. Kurppatassu oli ansainnut sen ja olisi ansainnut vielä suuremmankin läksytyksen. Sentään hänen mestarinsa näytti ymmärtävän, että Kurppatassu todella oli tuhat ja yksi kertaa tyhmempi kuin Lahnatassu. Sitä tuo taas ei näyttänyt ymmärtävän, että oman klaanin sisälläkin oli pidettävä jonkunlaista kuria typerän nälvimisen suhteen - ei klaanista nyt yhden kinan takia karkoitettaisi miksikään luopioksi. Loistesilmä liioitteli ja otti asian ihan liian vakavasti. "Joo joo, emo", kolli mutisi käpäläänsä maatessaan flegmaattisesti aloillaan. Hän ei jaksanut alkaa vieläkään inttää Loistesilmälle, sillä olihan se nyt jo todettu sataan kertaan olevan huono idea. Siltikään hän ei luopunut pennunomaisesta uhmastaan, joka puski väkisin Lahnatassun käytökseen silkasta turhautumisesta ja vihasta. Sitä tuskin kukaan pystyi kitkemään hänestä.

Mutta mitä nyt? Ei, sitä ei Lahnatassu edelleenkään osannut sanoa. Jos häneltä kysyttäisiin, hänestä päivä oli jo ohitse. Kolli ei kerta kaikkiaan enää jaksanut yhtään mitään, eikä edes ajatus siitä, että Loistesilmähän voisi opettaa jotain taisteluliikkeitä, jaksanut kiinnostaa millään muotoa. Pyöreäpäinen kissanrontti tuijotti jokseenkin tympääntyneesti mestariaan maan tasalta, mikä oli takuulla melko ristiriitainen näky: toisaalta Lahnatassu näytti pieneltä ja säälittävältä karvatoukalta pötköttäessään maassa, mutta sitten taas oli hänessä jonkinlaista pistävyyttä vihaisen katseen takia. Tuijotuksensa lomasta vihreäsilmäinen ketalekissa mutisi puoliksi itselleen, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa, jotta Loistesilmäkin kuulisi sen: "Minä olen jo aivan poikki eikä tässä koko touhussa ole mitään järkeä."

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1389
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Toukokuu 03, 2015 3:12 am

Loistesilmä katsoi mäntti oppilastaan suoraan tuon uhmakkaisiin silmiin joista kuvastui selvästi vihaa. Samalla naaraan kasvoille levisi pahaa enteilevä hymy. Jos oppilas oli sitä mieltä, että tuossa touhussa ei ollut mitään järkeä niin takuulla siitä saisi kuulla tuon nuoren kollin emo joka oli sattumalta klaanin päälikkö. Niimpä nuori soturi sanoi oppilaalleen: "Mene sinä laiskamato nukkumaan niin minä menen tapaamaan emosi. Muista nämä sanat sitten luopiona joksi minä sinut vielä järkkään: ylimielinen ei selviä eteenpäin elämässä tässä, tuo neuvo on suuri hihasta puskeva ja pelastava ässä. Kiitos ja näkemiin." Loistesilmä alkoi astella kohti päälikön pesää kehitellen täydellistä ja hivenen väritettyä tarinaa oppilaan kamaluudesta. Se tarina osasi olla kamala. Heh. Sen avulla oppilas menettäisi takuulla luottamusta ja arvostusta tuossa leirissä vaikka tuo juuri sitä arvostusta kaipasi.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Toukokuu 03, 2015 3:35 am

Kuullessaan käskyn Lahnatassu ei jaksanut edes kauhistua. Vaikka häntä jossain sisimmässä pelotti ajatus, että Loistesilmä puhuisi hänen emonsa kanssa, oli kolli melko varma siitä, ettei Loistesilmä ikinä saisi puhuttua Laikkutähteä ympäri uskomaan, että Lahnatassussa oli vikaa. Ennemminkin Laikkutähti karkoittaa sinut, kun ei pärjää yhden oppilaan kanssa, Lahnatassu ajatteli kitkerästi noustessaan hitaasti maasta. Hän ei kerta kaikkiaan käsittänyt, mikä ongelma naaraalla oikein oli: miksi Loistesilmä tahtoi niin kiivaasti saada Lahnatassun tuntemaan itsensä huonoksi, tyhmäksi ja nyt vielä saada hänet lähtemään klaanistakin? Niinkö hanakasti tuo naaras kieltäytyi myöntämästä omia virheitään? Tämä oli jo surkuhupaisampaa kuin mikään saippuainen oopperakaan, ei sillä, että kolli tiesi, mitä ne saippuaoopperat oikein olivat. Ennen kuin Loistesilmä ehti lähteä, kolli lisäsi vettä myllyyn murahtamalla painokkaasti: "Senkus yrität. Ylimielisellä uhkailullasi et ikinä vakuuta Laikkutähteä."

Sen sanottuaan Lahnatassu kääntyi dramaattisesti ympäri, mulkaisi kaiken kuullutta Kurppatassua murhaavasti ja tassutti oppilaiden pesään. Mikä jumalatar Loistesilmä oikein kuvitteli olevansa luullessaan, että hänellä oli valtaa karkoittaa Lahnatassu Tuliklaanista vain pelkästä mielijohteesta? Loistesilmä varmaan oletti, että oppilaat vain nuolisivat tuon naaraan varpaita heti kun oli noussut soturiksi. Kun minusta tulee päällikkö, tulet katumaan sanojasi, Loistesilmä - teen elämästäsi silloin helvettiä, Lahnatassu ajatteli käpertyessään pienelle kerälle oppilaitten pesän pimeimpään nurkkaan. Mitä tahansa Loistesilmä yrittikin, se ei takuulla tulisi onnistumaan - Loistesilmä se tässä paha oli, eikä Lahnatassu. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää ja Loistesilmä syyttä suotta tahtoi kaataa kaiken loan oppilaansa niskaan.

Niin vaipui Lahnatassu suloisen katkeraan uneen kaikki ne ajatukset päässään vinhasti pyörien, tietämättä kuitenkaan lainkaan, mitä tuleman piti. Hän saattoi vain pienessä pulleassa päässään toivoa, että herätessä asiat tuntuisivat olevan paremmin kuin mitä nukahtaessa.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Täällä taas iloitsemassa.
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Tuliklaanin alueet :: Lemmikkiniitty-
Siirry: