Villeintä verbaaliviiksien väpätystä
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Täällä taas iloitsemassa.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 4:32 am

(Kurtsa ja Lahnis)

Loistesilmä oli harvinaisen iloinen tuona kauniina päivänä. Tuo vaalea naaras asteli lumettomassa metsässä haistellen hiirenkorvanajan uusia, erinomaisia tuoksuja joita tulvi jokaisesta puusta ja pensaasta. Luonto oli täyttynyt veden, lintujen ja tuulen äänistä. Aurinko pilkisteli puiden latvuksien takaa. Tuo päivä oli niin täydellisen kaunis. Tuona ihanana päivänä olisi tehnyt mieli vain istahtaa jollekkin mukavalle paikalle ja odottaa, kuunnella ja vain nauttia elämän ihanuudesta yksin, kaikessa rauhassa. Mutta olisikohan Loistesilmän tehtävä jotakin tärkeää. Varmasti pitäisi, mutta hän ei valitettavasti juuri nyt muistanut mitään, joten hän vain asteli hivenen mutaisessa maassa kohti erästä lempipaikoistaan, lemmikkiniittyä. Muta ei tuntunut mukavalta käpäliä vasten ja se piti aina pientä lurpsahtavaa ääntä siihen astuessa. Olisi ollut niin mukavaa istahtaa jollekkin isolle kivelle. Kuitenkin hän päätti metsästää hivenen, olihan hän yksin. Naaras piti yksinolosta, mutta välillä hän vallan kaipasi seuraa. Niimpä Loistesilmä kulki hitaasti ruohon läikittämässä maassa hyvinkin totisena. Voi, voisiko tuona päivänä olla mitään sellaista, mitä hän ei osaisi odottaa tai mitä pahempaa, jotakin sellaista mistä hän ei pystyisi selviämään kunnialla.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 6:11 am

Vain Loistesilmä ei ollut hyvin iloinen tuona kauniina päivänä, sillä niin oli myös kaikkien suosikkipentu Lahnapentu. Tai oikeastaan olisi voinut sanoa jo Lahnatassu, sillä tuo ihmeellinen päivä oli tietenkin se, jona tuo innokas soturiksi aikova rökäle sai oppilasnimensä. Se oli siis erittäin, siis todella erittäin tärkeä päivä Lahnatassulle. Tuona päivänä hänet nimittäin tunnustettiin suureksi ja mahtavaksi, siis melkein jo soturin arvoiseksi kissaksi, joka saisi vapaasti kuljeskella leirin ulkopuolella. Olihan hän niin tehnyt jo pentunakin, ties kuinka monet kerrat, mutta nyt hänen peräänsä ei lähetettäisi mitään surkeita partiojoukkoja etsimään karannutta pentupahasta. Kollinalku suki vähän turkkiaan parempaan kuosiin, ei mitenkään liikaa, koska milloinka hän nyt olisi säädyllisestä ulkomuodosta välittänyt, olihan hän koko Tuliklaanin komein kissa jo ilmankin mitään siisteytymistä. Ihan kohtjustsillään alkaisi nimitystilaisuus ja hän saisi viimein mestarin ja pääsisi aloittamaan isojen kissojen jutut, kuten metsästyksen ja taistelemisen... Lahnapentu tuskin malttoi odottaa. Jihuu, täältä tullaan, Tuliklaanin päällikkyys, kissankoltiainen hurrasi mielessään ja hypähti muutaman kerran ilmaan silkasta riemusta.

Jostain kuului päällikön kutsukajahdus ja Lahnapentu, tai no käytännössä jo Lahnatassu, pinkaisi äkkiä leiriaukiolle kaikkien ihasteltavaksi. "Voi juku, voi juku", natiainen hihkui hiljaa ja hänellä oli täysi työ pidätellä riemuaan. Tästä lähin klaani kunnioittaisi häntä ihan eri tavalla kuin aiemmin ja nyt hän sai viimein tilaisuuden tehdä a) vaikutuksen uuteen mestariinsa b) ehkä päästä soturiksi jo aiemmin, jos hänen mestarinsa pitäisi hänestä. Ja tottahan nyt tuon oli Lahnatassusta pidettävä - kukapa ei olisi rakastanut hänenlaistaan karismaattista ja ehdottoman filmaattista ilmestystä? Hah, sellaista kissaa ei takuulla ollutkaan. Vaan hetken jälkeen vihdoin päällikkö aloitti muodolliset seikkansa ja kollinretale asteli rehvakkain elkein esiin paistattelemaan koko klaanin suosiossa. Tai niin hän ainakin luuli. Hänen uuden nimensä kaikuessa klaanilaisten kuonoista oli soturinalku vähällä pakahtua ylpeydestä. Ai että Lahnatassu sitten kuulostikin hyvältä jonkun typerän pennun sijasta!

Päällikön ilmoittaessa hänen uuden mestarinsa ei Lahnatassu oikein tiennyt, mitä odottaa. Loistesilmä kuulosti kamalan tutulta, mutta oikeastaan kollinretale ei kuollakseenkaan muistanut, millainen soturi se Loistesilmä olikaan. Ehkäpä joku tosi rietas, vaarallinen ja suuri taistelija? Se olisi ollut hienoa. Lahnatassu nimittäin tahtoi vain hienoimman mestarin, joka osaisi opettaa oppilaalleen villeimmätkin liikkeet, joilla kaataa vastustajansa silmänräpäyksessä. Lahnatassu yritti tiirailla tuliklaanilaisten riveihin nähdäkseen, kuka yritti työntää tiensä tervehtimään uutta oppilastaan, mutta liikehdintää ei näkynyt. Tuliklaanilaiset vain vilkuilivat toisiinsa hämmentyneinä. "Loistesilmä ei taida olla, öh, paikalla. Ehkä hän unohti, että tänään on nimittäjäistilaisuus", joku naukui hiljaa. Täh, oliko uunituoreen oppilaan mestari unohtanut tulla paikalle? Kolli oli pöyristynyt. Tämä oli ihan sairasta idiotismia - kuka saattoi unohtaa Lahnatassun, Tuliklaanin suurimman lupauksen, nimittäjäistilaisuuden? Uskomatonta. Lahnatassu olisi voinut kynsiä nyt jonkun silkasta vihastuksesta ja turhautumisesta. Anteeksiantamatonta!

Kun seremonia oli ohi, Tuliklaanin vähintään yhtä tuore varapäällikkö otti kiukustuneen oppilaan kiinni. Se oli siis itse Seeprahyppijä, Lahnatassun halveksima nössöliini, jonka kanssa kollinalku oli ollut aiemminkin tekemisissä pentuaikoinaan. Mitä tuokin idiootti tahtoi? "Ehkä voit etsiä mestarisi? Hän taisi lähteä jo varhain leiristä Lemmikkiniityn suuntaan", Seeprahyppijä naukui hyvin hiljaisesti möreällä äänellään, mutta ei jäänyt kuuntelemaan Lahnatassun vastausta vaan hiipparoi samoin tein omien askareittensa pariin. Lahnatassu katseli kulmat kurtussa tuon kummallisen kollin perään kuin tahtoen huutaa jotain räävitöntä perään, mutta hillitsi kielensä todetessaan mielessään, että idea oli oikeastaan aika hyvä. Hän voisi yllättää mestarinsa ehkäpä vaikka nukkumasta ja päästä läksyttämään itseään vanhempaa kissaa laiskottelusta... Hah, mikä idea! Pirullinen hymy levisi oppilaan pulleille poskille ja soturinalku singahti samoin tein ulos leiristä, kirmaten hippulat vinkuen Lemmikkiniityn suuntaan. Odota vain, Loistesilmä, Lahnatassu tuumi mielessään ja juoksunsa lomassa yritti keksiä mitä kieroimpia sanoja, joita sanoa dementoituneelle mestarilleen.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 6:30 am

Loistesilmä haisteli ilmaa haistaen hiiren lemmikkiniityn reunalla. Niimpä tuo hyvinkin nuori soturi hiipi hiljaa hiiren taakse napaten sen taidokkaasti hampaisiinsa. Vaalea naaras laski saaliinsa puunjuureen kuullessaan ääniä aika kaukaa. Joku kissa oli arvatenkin tulossa hänen luokseen kohtalaisen reipasta vauhtia. Ei Loistesilmällä ollut aikaa jäädä siihen katselemaan ympärilleen kissan lähestyessä häntä. Hän kiipesi mäntyyn. Hyvin korkealle. Männyn alimmalle oksalle odottamaan tulijaa. Loistesilmä odotti puussa ääneti, maidonvalkoinen turkki tuulessa hulmuten, häntä vienosti heiluen. Ei tulija välttämättä häntä huomaisi. Moni kissa harvemmin tiiraa puuhun ihan muuten vain. Se olisi ensimmäinen kerta, muk Loistesilmän näkisi joku ohikulkeva kissa joka vain eriskummallisuudestaan sattuisi tiiraamaan puuhun ja sen monen metrin korkuiseen latvukseen. Eihän moni kissa edes kiipeä niin korkealle saatikaan niin nopeasti kuin tuo nuori soturi. Loistesilmä yritti epätoivoisesti miettiä sitä minkä oli unohtanut. Oliko hän unohtanut rajapartioin? Tuskimpa vain. Oliko metsästämisen? Ei, sitähän hän teki aina ihan huvin vuoksikin. Moni asia pomppasi naaraan mieleen, mutta laskeutui aina takaisin ajatustenvaltateiden loppumattomiin syövereihin.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 6:58 am

Sinkoillen kuin karvainen kanuuna konsanaan Lahnatassu rynnisti kohti jotakin suuntaa, jonka ajatteli olevan Lemmikkiniitty. Niin, oikeastaanhan kollilla ei ollut mitään hajua, mikä oli Lemmikkiniitty ja missä se oli, sillä eihän hänelle kukaan ollut kertonut, missä mikäkin reviirin paikka on ja miksikä moisia kutsutaan. Vaikka hän olikin seikkailut pitkin ja poikin, olivat kaikki seikkailut olleet salassa tehtyjä retkiä, joihin ei todellakaan sisältänyt mitään matkaopasta, joka olisi monotonisella äänellä selostanut, mitä on vasemmalla ja oikealla puolella. Seeprahyppijän oli täytynyt unohtaa se (mikä mäntti) antaessaan vinkkinsä, mutta toisaalta Lahnatassu oli luottavainen siihen, ettei hän olisi tarvinnutkaan mitään kurppaisia reittiohjeita. Hänhän löytäisi perille ihan itse. Ja lisäksi eihän ollut edes varmaa, että Loistesilmä todella olisi Lemmikkiniityllä. Siis lieni aivan sama ja se, mistä hän aloitti etsintänsä. Niin, nyt ei ollut ketään määräilemässä. Hän oli oppilas ja sai tehdä mitä ikinä tahtoi. Se vapauden huuma oli kerrassaan mainiota: oppilaana hänellä olisi niiiiin paljon enemmän mahdollisuuksia kuin pentuna. Hahahaa, tästä päivästä alkaen muut klaanit saisivat vain tutista - uusi tähti oli ryhtynyt matkalle kohti suursoturiutta!

Keväisen ja raikkaan, tai no ei oikeastaan kovin raikkaan, sillä kevät oli jo juossut siihen vaiheeseen, että ilma oli täynnä siitepölyä ja se sai Lahnatassun nenän vuotamaan räkää, hajun kuitenkin sivuutti joku aivan toinen haju. Mikä se oli? Jokin kuvottava ja sakea, joka tukki oppilaan hajuaistin kokonaan. Mitä juupenteria? Kollinalku jarrutti vähän vauhtiaan ja hölkkäili nyt pitkin vilkuillen sivuilleen. Tämä paikka ei toden totta näyttänyt miltään niityltä vaan pikemminkin joltain liejusumupaikalta. Hän oli tietämättään tullut Sakkapohjalle, vaikkei hän tietenkään osannut yhdistää nimeä ja paikkaa. "Mikäs se tämä tämmöinen sikolätti on, hyi saasta", Lahnatassu nurisi ääneen ja irvisti inhosta. Kaikenlaisia paikkoja sitä olikin Tuliklaanin reviirillä, eikä Lahnatassu ollut tiennyt niistä mitään ollessaan vielä pentu. Onneksi nyt asioihin tulisi muutos. Toisaalta hän ei ollut ihan varma, olisiko halunnut löytää näin kumman haisevan maapläntin.

Matkan oli kuitenkin jatkuttava, sillä Loistesilmää ei näkynyt tuon kummallisen usvan joukossa. Oppilas juoksi pitkin ja poikin ympäri Tuliklaanin reviiriä etsimässä Loistesilmää ja Lemmikkiniittyä, joita kumpaakaan ei tuntunut löytyvän niin mistään. Aikoiko oppilas kuitenkaan luovuttaa? Ei tod! Hänellä oli ensimmäinen tehtävä oppilaana ja sen hän aikoi myös toteuttaa, nimittäin läksyttää typerää mestariaan. Lahnatassun onneksi hän nelisti pian, läähättäen kuin mikäkin kaikesta siitä juoksemisesta, Lemmikkiniityn reunalle. Tietämättä, oliko paikka lainkaan oikea, kollinalku laski nopeasti kävelyvauhtiin. Tepastellen rinta rottingolla ja häntä pystyssä Lahnatassu alkoi kiekua: "Hoi, dementoitunut typerys Loistesilmä, ala tulla oppilaasi luokse!" Siinäpä vasta kohtelias tapa puhutella uutta mestariaan. Sellainen ei kuitenkaan ollut mitenkään uutta oppilaalle: hän oli tunnettu törkyturpaisuudestaan ja röyhkeydestään yhtä paljon kuin tyhmyydestäänkin.

Loistesilmää ei kuitenkaan näkynyt niin missään, ei niin missään. Lahnatassu alkoi turhautua jo silmminähden, sillä kollinalun kärsivällisyys oli jo ajat sitten loppunut kesken. Turhautuneena soturinalku loikkasi lähimmän puun luo ja alkoi raivokkaasti kynsiä sen pintaa kynsillään. Kaarnanpaloja lennättäen Lahnatassu kirosi kovaäänisesti: "Voi saasta! Räkäpää! Tapan sut, kun löydän!" Huvittavinta oli, että tuo puu oli juuri se, jossa itse Loistesilmä piti majaa. Siinä sitten Lahnatassu kirosi mestariaan, joka kaikessa hiljaisuudessa piilotteli hiukan ylempänä. Mikä törppö Lahnatassu olikaan!

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 7:12 am

Loistesilmä katsoi alas pian nelistävään kolliin. Tuo kissa oli nuori. Ja mitä tuo huusikaan. Jotakin hänestä. Voi kuinka häntä raivostutti eräs asia. Hän oli unohtanut uuden oppilaansa nimittämispäivän. Voi kuinka mäntti hän olikaan. No hänen oppilaansa vaikutti kuitenkin hyvin turhautuneelta alkaessaan raapia sitä puuta, missä hän kyhjötti. Nuori kolli oli sanoinkuvaamattoman suurta hupia ylhäällä kepeästi nököttävälli Loistesilmälle. Voi, ei hän millään pystynyt pidättelemään naurua. Niimpä hän laskeutui hieman ja hypähti kierteellä kollin taakse. "Vai, että ihan tapat kun löydät. Sitä iloa en sinulle kuule oppilaan kuvatus suo", Loistesilmä sanoi huvittuneena, mutta samalla vallan ärtyneenä. Pieni kolli oli jotenkin samantapainen kuin hänen ystävänsä ja pian hän saikin mieleensä oikean sanan; ylimielinen. No, se pitäisi kollista kyllä kitkeä pois keinolla millä hyvänsä.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   La Maalis 21, 2015 1:10 pm

Argh, mikä tumpelo, Lahnatassu mutisi mielessään ja lennätti kaarnaa vielä harmahtavalle nurmelle, joka ei ollut ehtinyt toeata lehtikadon kolhuista. Pelkkä puun kynsiminen ei kuitenkaan ollut pidemmän päälle edes kollinkoltiaisesta kovinkaan tyydyttävää, sillä puu seisoi hievahtamatta paikoillaan vaikka hän olisi tehnyt sille mitä. Näinkö soturinalun taival oppilaana alkoi? Etsimässä omaa mestariaan? Naurettavaa - hän, josta olisi kuulunut tulla Tuliklaanin suurin ja juhlavin soturi, myöhemmin itse päällikkö (Lahnatassu oli vakaasti päättänyt, että sellainen hänestä vielä tulisi), sai osakseen moisen hölmön mestarin. Koko tyyppi ei takuulla osannut kouluttaa edes koppakuoriaista, jos ei osannut olla paikalla oikeaan aikaankaan. Kuinka hänen emonsa, siis Tuliklaanin nykyinen päällikkö Nokitähden kadottua, saattoi antaa Lahnatassun kaltaiselle nerolle sellaisen mestarin? Ja kuinka Tuliklaani saattoi edes katsoa nurkissaan moisia pölväntereitä, jotka eivät edes olleet ottamassa oppilaitaan vastaan? Naurettavaa. Tosin suurempi naurettavuus lieni Lahnatassun katkeruus: kollinalku oli tosissaan niin näreissään, että oli suorastaan jo huvittava. Hänelle oppiluus merkitsi niin paljon.

Lopettaen kynsimisen Lahnatassu päätti palata leiriin. Miksi ihmeessä hän käytti aikaansa tähän? Loistesilmä saisi ihan itse tulla pyytämään anteeksi häneltä ja korjaamaan typerän mokansa ja aloittamaan soturikoulutuksen pikimmiten ja kohtelevan uutta oppilastaan kuin kuningasta ja ja...! Ehtimättä kuitenkaan edes ympäri kääntyä, kloppi kuuli takaansa naukunaa. Kuka piru...!? Soturioppilas kääntyi 180° nopeammin kuin koskaan aiemmin, mutta vain nähdäkseen itse Loistesilmän loistelevan silmiensä edessä. Mistä juupenterista tuo törttöpää tuohon tupsahti? Ja sanoi kuvatukseksi? Mitä sekin nyt tarkoitti? Lahnatassu tuijotti haastavasti mestariaan ja nyrpisti vähän kuonoaan osoittaakseen, ettei ollut millään lailla tyytyväinen tilanteeseen. "Et tullut seremoniaani", raidallinen oppilas kimitti nuorella koltiaisen äänellään ja kuopsaisi muutaman kerran käpälällään maata. Hän olisi tahtonut haukkua mestarinsa pienimpään maanrakoon juuri sillä hetkellä, mutta jopa Lahnatassu ymmärsi, että tuo kissa piteli hänen tulevaisuuttaan. Loistesilmä nimittäin olisi se, joka loppujen lopuksi tekisi hänestä soturin. Niin, hänen ei tarvinnut pitää tuosta dementoituneesta kissasta, kunhan vain Loistesilmä tekisi hänestä soturin.

Soturius oli nimittäin kaikki mitä Lahnatassu vain toivoi sillä hetkellä. Ja siksipä hän oli malttamaton koulutuksensa kanssa: se olisi aloitettava hetinytkaikkitännemulle, tai kolliparkahan olisi voinut jäädä vaikka jälkeen opinnoissaan. Toisaalta hän oli jo kyllä ihan mahtava kissa sellaisenaan, mutta silti olisi ehkä ihan hyvä oppia nyt jotakin pientä. Jos Loistesilmä nyt itsekään osasi mitään. "No? Joko aloitamme? Vaikka jollain taisteluharjoituksella? Vai revimmekö sittekin oravia puista ja listimme lintuja?" Lahnatassu aloitti kärsimättömästi ja katsoi vaatien Loistesilmää suoraan tuon sinisiin silmiin omilla vihreillä hehkulamppusilmillään.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Maalis 22, 2015 3:47 am

Loistesilmä kuunteli kollin seremonia valituksen täysin tyynenä. "En tullut seremoniaan, koska ensinnäkin luulin jonkun kokeneemman soturin olevan mestarisi. Itse kun olen vasta kymmenen kuun ikäinen nuori soturi ja toisekseen menetin juuri oman mestarini ja olen siitä hyvin surullinen", Loistesilmä sanoi hymähtäen hieman. Kollin jataessa aloittamisesta Loistesilmä sanaisi:" Kuule puhu sinä siinä suusi puhtaaksi. Sitten voin aloittaa opetuksesi kunnolliselta pohjalta. Ja aloittaa omavalintaisella aiheella." Loistesilmän viimeiset sanat kuulostivat pahaenteisiltä ja hän sanoikin ne hiljaisesti. Nuori soturi pitäisi kyllä mahtavan analyysin Laikkutähdelle kollin sanoista. Ja kyllä hän pitäisi kyllä mahtavan arvostelun pennulle itselleen. Voi kuinka siitä tulisi hauskaa. Maidonvalkoinen naaras pitää aina analyysin kohtaamilleen pennunaivoisille rääpäleille jotka uskovat itsestään liikoja ja kyllä hän tekee sen jatkossa oppilailleen. Kertoo ensin sokerihuurteiset hyvät asiat ja sitten happamat ja kitkerät huonot asiat joita hän löytää vaikka millä mitalla ylimielisistä taliaivo kateista jotka eivät varo sanojaan lainkaan.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Maalis 22, 2015 8:43 am

No niin, Loistesilmä vielä myönsi kokemattomuutensa, tämähän meni hyvin. Lahnatassukin mielensä syövereissä toden totta toivoi, että joku kokeneempi ja siistimpi kissa olisi ristitty hänen ihkuksi mestarikseen. Kollinalku ei tuntenut pienintäkään sympatiaa Loistesilmää kohtaan, vaikka naaraskissa oli takuulla kovassa paikassa: tuskin valmis soturiksi, menettänyt oman mestarinsa Nokitähden ja nyt joutui vielä heti ottamaan oppilaan, joka ei toden totta tulisi olemaan mikään helpoin mestaroitava. Tuliklaanissa oli kuitenkin soturipula ja ehkäpä juuri siksi nuoretkin soturit saivat heti oppilaan kontolleen. Ketä tahansa olisi varmaan käynyt Loistesilmä vähän sääliksi, etenkin kun Lahnatassu ei osoittanut pienintäkään nöyryyden merkkiä mestarinsa edessä, vaikkakin Lahnatassusta tuntui, että hän olisi itse kaivannut vähän sääliä joltakin sen johdosta, että hän joutui tyytymään moiseen keltanokkamestariin. "Mitäs synnyit niin myöhään, oma vikasi", kollinalku mutisi röyhkeästi Loistesilmän sanoille omasta iästään, onneksi sentään sen verran hiljaa, ettei siihen kiinnittänyt niin paljon huomiota. Lahnatassu olisi hyvin voinut toistaa sen vähän kovempaakin tyytymättömyyksissään, mutta ihme kyllä jätti asian sikseen ja pyöräytti vain epäkohteliaasti silmiään kuin sanoakseen ääneti, että voi täti kuule, ryhdistäydy nyt vähän ja aloita koulutus.

Suu puhtaaksi? Ai niinkuin miten? Raidallinen oppilas katsoi tyrmistyneenä Loistesilmää virnuillessaan taas itselleen ominaisesti eli toisin sanottuna äärimmäisen typerästi. Yrittikö Loistesilmä käskeä Lahnatassua läpättämään jotain turhanpäiväistä? Mitä kummaa tämä nyt oli ja miten tämä liittyi mitenkään soturikoulutukseen? "Pah, minulla ei ole mitään sanottavaa enää", kollinalku pisti vastaan ja ylimielisesti venytteli selkäänsä takapuoli korkeuksiin kohoten. "Tahdon vain soturiksi ja sillä siisti. Voimmeko nyt aloittaa?" Lahnatassu lateli, istahti kyllästyttyään venyttelemään ja alkoi tutkimaan kynsiään taivasta vasten. Niin paljon häntä kiinnosti turhat höpöttelyhetket. Natiaisesta oli kaikki mielistelynelkeet tipotiessään sillä hetkellä, vaikka yleensä Lahnatassu pitikin soturien mielistelystä vain oman etunsa ajamiseksi. Nyt kuitenkin hänestä tuntui siltä, ettei ollut mitään mieltä yrittää miellyttää vain 4 kuuta vanhempaa kissaa, joka nyt sattumalta oli ehkä päässyt aiemman päällikön oppilaaksi, päässyt soturiksi ja saanut vielä oppilaankin.

Kuitenkin pelkkä aloittamisen odottelu tuntui sietämättömältä Lahnatassusta. Hänelle oli kertakaikkisen liikaa vain odottaa aloillaan, joten vasta juuri äsken istuuduttuaan kollinretale jo nousi ylös ja alkoi vaania talvesta toipuvia ruohonkorsia kuin suurintakin riistaa. Raidallinen oppilas laskeutui alas kuten oli nähnyt vanhempien oppilaitten tekevän leirissä ja loikkasi korren kimppuun lailla ramman gepardin. Saadessaan kortensa kiinni ensimmäisellä yrittämällä vihreäsilmäinen kloppi nyppäisi sen irti yhdellä käpälänliikkeellä ja naurahti julmasti saadessaan julmasti murhata neiti heinänkorren. Siitäs sai, hähähhää! "Näitkö? Olen aika hyvä, vai mitä", Lahnatassu kerskaili ja nauroi päälle räkäisesti. Oppilas käyttäytyi kuin mikäkin idiootti pentu, mutta se ei liennyt mikään ihme - olihan hänet vasta ristitty oppilaaksi ja Lahnatassu oli aika naiivi loppujen lopuksi, vaikka hän itse tahtoikin uskoa olevansa kaikista kypsin ja mahtavin. Loistesilmällä toden totta oli paljon kestettävänään.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Maalis 23, 2015 3:40 am

Loistesilmä virnisti. Hänen oppilaansa ei aikonut sanoa mitään. Se kummastutti nuorta soturia suuresti. Hän oli itsekkin ollut nuorempana hyvin samanlainen ja varmaan siksi hänelle tuo torvi oltiinkin annettu opetettavaksi. Nuorta kollia ei tainnut kiinnostaa muu kuin soturiksi pääseminen. Vai niin. No sitten viivytetään sitä mahdollisimman kauan. Eiköhän se kunnioitus sieltä lopulta löydy. Loistesilmän suunnitelma oli ilkeä. No, mutta sehän oli kokonaan nuoren kollin syytä. Pian kolli alkoi vaania heinänkortta. Heinänkortta Loistesilmä ajatteli tympääntyneenä. Hän ei ollut saanut vain hyvin kamalan luonteen omaavaa oppilasta vaan täydellisen tunarin jonka taidot olivat kuuden kuun iässä huonommat kuin hänen taitonsa kahden ja puolen kuun iässä. Silloin hän taistelikin ison kollin kanssa. Siinä sitä taistelu taitoa sai paremmin kuin muuten. "Vai, että hyvin. Älä yritä naurattaa. Minäkin saalistin paremmin kahden kuukauden iässä", Loistesilmä sanoi ilkeästi. Hän jatkoi myös pian:" Kuule. Minä jouduin oppimaan kaiken hivenen nopeammin kuin muut. Eihän sitä kaikki joudu liki tapetuiksi, puuhun ajetuiksi, miltein hukkuneiksi ja kolmen koiran kanssa tapelleeksi. Ja eivät kaikki ole olleet neljän kuun ajan parantajan pesässä", Loistesilmä sanoi normaalilla äänellä hivenen liioitellen teoistaan. Teot olivat kyllä oikeita, mutta vähän väärässä järjestyksessä. "Voimme aloittaa koulutuksesi kun olet saanut suusi puhtaaksi ja sydämesi painottomaksi. Tiedän jo mitä aiot sanoa minusta, mutta kuule, minähän tätä pyysin", Loistesilmä sanoi vaativasti. Kun kolli ei ollut aiemmin vastannut oli vihdoin aika. Siitä Loistesilmä varmasti saisi kunnolla ainesta murskata oppilaansa sisin. Tuskin pennun sisin oli kovettunut lasiksi niinkuin hänen omansa, mutta harmillisesti lasi oli helppo rikkoa. No ainakin oppilas saisi kunnon opetuksen ja hän ansaitsemansa kunnian osoitukset.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Maalis 25, 2015 12:02 pm

Kahden kuun iässä? Loistesilmä huijasi ja oli surkea kapinen puusilmä, kun ei huomannut Tuliklaanin suurimman lupauksen taitoa, vaikka se näytettiin naaraan silmien edessä. Lahnatassu oli turhautunut, vihainen ja pöyristynyt. Kuka tahansa ei takuulla olisi saanut kynsiinsä sitä heinänkortta, joka oli vielä ollut liikkeessä tuulen takia. Ei siis ihan mikään kakkupala, olisi voinut sanoa. Kaupanpäällisiksi Loistesilmä alkoi pitää jotain luentoa omasta vaikeasta elämästään, mikä ei kyllä olisi suoraan sanottuna voinut vähempää kiinnostaa Lahnatassua. Raidallinen oppilas tuijotti ylimielisesti kulmiaan kohottaen mestariaan ja kaivoi korvantauksiaan takakäpälillään. Se oli luultavasti suurin mielenkiinnonosoitus, johon tuo röyhkeä koltiainen kykeni. Hän ei kyennyt lainkaan käsittämään, miksi Loistesilmä sepitti moista moskaa. "Kaikki eivät ole niin tyhmiä, että ryntäisivät kuolemaansa päin. Tosin ihan kuin olisit tehnyt mitään noista!" Lahnapentu haastoi ja pyöräytti silmiään epäkunnioittavasti. "Ja sitä paitsi, mitä väliä. Tässä on kyse minusta, ei sinun villistä nuoruusvuosistasi", soturinalku naukui riidanhakuisesti ja pöyhenteli nyt turkkiaan parempaan kuosiin. Hän ei nähnyt mitään syytä, miksi hänen olisi pitänyt kunnioittaa ja kuunnella mestarinsa menneisyydestä jotakin saarnoja. Loistesilmä on niiiiin väärässä, jos luulee tuolla saavansa kunnioitukseni, Lahnatassu tuumaili touhuillessaan turkkinsa parissa.

Suu puhtaaksi ja sydän painottomaksi? Mitäs lisäpelleilyä2 tämä nyt oiken taas oli? Eivätkö he voineet mennä vain asiaan? Lahnatassu alkoi turhautua entisestään. Tämä oli kaikkea muuta kuin hän oli odottanut oppiluudelta. Taisteluharjoitusten ja metsästyksen sijaan jotain lempeitä höpinöitä jostain jonninjoutavasta... Argh! Kollista hänen suunsa oli jo niin puhdas kuin saattoi olla ja sydän kepeämpi kuin kenenkään muun tuliklaanilaisen. Ei hänellä ollut mitään asioita sydämellään, joista hän tahtonut alkaa avautumaan Loistesilmälle. "Olet typerä, haiset ja valehtelija", oppilas murisi hiljaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa jotta Loistesilmä saattoi kuulla kaiken varsin hyvin. Lahnatassu oli jatkaa jollain tavanomaisella linjallaan ja naukua siitä, kuinka heidän oli syytä nyt vain mennä asiaan tai hän menisi puhumaan emolleen Laikkutähdelle surkeasta mestaristaan, mutta kloppi kuitenkin vaikeni. Nimittäin jopa hän tiesi, ettei Tuliklaanissa ollut paljon sotureita tällä hetkellä, jotka olisivat voineet kouluttaa Lahnatassusta soturin. Mikäli hän niskuroisi lisää, saattaisi olla, että hänen koulutuksensa myöhästyisi ja oppilas joutuisi odottamaan kauankin ennen kuin pääsisi asiaan.

Niin, kun sitä mietti, saattoi olla, että tämä oli nopein keino päästä soturiksi. Siis Loistesilmän opissa oleminen. Se oli ällöttävä, suorastaan oksettava ajatus, sillä Lahnatassu oli tänä lyhyenä aikana jo todennut Loistesilmän ihan tyhmäksi, mutta ei liennyt muuta vaihtoehtoa. Kannattiko hänen siis olla niin uppiniskainen? Ehkei. "Tarkoitan, en pidä sinusta ja minusta turhia puheita ei tarvita, mutta jos teet minusta soturin, niin hyvä. Voimmeko nyt aloittaa?" Lahnatassun äänensävy oli huomattavasti hillitympi kuin äsken, mutta siinä yhä helmeili tietty teiniraggarinen vihaisuus. Ilman sitä oppilasta tuskin tultaisiin vähään aikaan kuulemaan. Ehkä vielä jonain päivänä häneltäkin liikenisi hitusen kunnioitusta mestarilleen... ehkä.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   To Maalis 26, 2015 6:12 am

Loistesilmä kuunteli kollin sanat saaden jokaisen sanan kohdalla lisää raivoa sisälleen. Mitään hän ei kuitenkaan tehnyt asian eteen. Pian hän antaisi uudelle oppilaalleen opetuksen. "Nyt voimme aloittaa ja olenkin päättänyt aiheen: analyysi sinusta", Loistesilmä liki kuiskasi viimeiset sanat. Hehhehhee! Tästä tulee hulvatonta. Loistesilmä ajatteli. "Aloitetaampa sokeri huurteesta eli hyvistä asioista jotka olen tähän astisesta ensi- ja tutustumisvaitelmastasi keräillyt", Hiljentyen hetkeksi kuin antaakseen kollille aikaa ajatella. "No niin. Olet reipas, yritteliäs, sanavalmis, rohkeanpuoleinen ja ehkä jollakin tapaa vahva. Sitten huonot asiat jotka liki peittivät ehkä sisältämäsi hyvät asiat. Olet ilkeä, teräväkielinen, kunnianhakuinen, et kunnioita muita, olet välinpitämäton, vähä-älyinen, hidas älyinen, hidas, ärsyttävä, pennun aivoinen rääpäle, luulet itsestäsi liikoja, olet hyvin itsekäs etkä varmasti omaa minkäänlaista havainnointi kykyä kun et huomannut aivan lähelläsi olevaa kissaa. Sanotaanko, että ensivaikutelmasi perusteella voin vain sanoa, että olet täysi torvi. Taitaisit tarvita Sammalturkin oppeja taltuttaaksesi tyhmät aatteesi ja päästääksesi hyvin käyttäytyvän minäsi ulos. Minä ainakin pääsin eroon siitä, että tappelin jokaisen vastaantulijan kanssa yrittäen vaikka tappaa heidät", Loistesilmä kertoi sähisten joissakin kohdissa oppilaalleen. No jos oppilas ei pitäisi hänestä niin voi voi. Tuskin tuo löytää toistakaan mestaria tästä sotureiden puutteessa elävästä klaanista ainakaan puoleen vuoteen. Hehee. Kyllä kollin leuka loksahtaa jos menettäisi mestarinsa ja tätä näkyä siinä käy juuri niin.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Maalis 29, 2015 1:16 pm

Voi jestas nyt... Lahnatassu oli läimäistä pullukan käpälänsä otsalleen kuullessaan Loistesilmän aikeista. Juuri kun hän oli edes yrittänyt sanoa jotain muutakin kuin närkästyneitä kommentteja, Loistesilmä päättikin jo lisätä hänen kärsimättömyyttään. Kolli ei kokenut ansaitsevansa mitään tällaista - eihän hän ollut tehnyt mitään väärin. Ei niin mitään. Loistesilmä se tässä oli myöhästynyt seremoniasta ja ties mitä muuta, joten tuolla naaraalla ei ollut mitään oikeutta alkaa analysoimaan Lahnatassua yhtään mistään. Kärkkäistä ajatuksistaan huolimatta soturinalku tunsi suurta ylpeyttä kuullessaan luetteloa hyvistä puolistaan. Juuri tuollaisia kommentteja hän itsestään tahtoi - koko lista oli niin totta kuin olla ja voi. Se olisi toisaalta voinut olla pidempikin ja siitä puuttui joitakin tärkeitä asioita, kuten maininta hänen karismaattisuudestaan, komeudestaan ja yleisestä ylivertaisuudestaan. Ensimmäiset negatiiviset asiat kuulostivat myös Lahnatassun korvaan kehuilta: ilkeä, sehän nyt oli vain hyvä asia, teräväkielinen, sehän tarkoitti vain hyvää argumentointia ja retoriikkaa, kunnianhakuinen oli nyt silkka kehu, kunnioituksen puute ihan kelpo ominaisuus, välinpitämätönhän... heeetkinen! Lista alkoi kääntyä pikku hiljaa epämiellyttävämpään suuntaan. Lahnatassu tuhahteli kuunnellessaan listan kääntymistä naurettavampaan ja naurettavampaan suuntaan. Vähä-älyinen? Ei ikinä, kollihan oli nero, luonnonlahjakkuus! Hidas? Höpsis, salamaakin nopeampi. Pennunaivoinen rääpäle? Phah! Hyh! Tsäh! Ruskea kissa nyrpisti nenäänsä loukkaantuneena. Olikohan Loistesilmällä kenties vähän vikaa loistavissa silmissään vai oliko naaras muuten vain tyhmä?

"Sammalturkit voi minun puolestani painua suoraa päätä Tähtiklaaniin tai vaikka Pimeään metsään", Lahnatassu mutisi nyrpeänä ja sihahteli välillä kiukusta tuomionsa jäljiltä. Oppilas ei vieläkään käsittänyt, miksi ihmeessä tällainen vuosisadan päättömin analyysi oli tehtävä. Ei hän halunnut kuulla mitään valhetteluja itsestään (vaikka kehut tuntuivatkin egoa nostattavilta ja olivat aina ihan paikallaan) typerältä mestariltaan. Lahnatassu painoi kaikki kyntensä maahan ja kynsi hitaasti maata kiukuksissaan. Ilman sitä hän olisi mitä luultavimmin haistattanut mestarilleen sellaiset voimasanaliudat, ettei tosikaan, ja lähtenyt lätkimään takaisin Tuliklaanin leiriin. Lahnatassu ei kuitenkaan voinut tehdä niin ihan vielä, sillä kuten todettu, muitakaan mestareita tuskin oli kovin paljoa tarjolla. Tuliklaanissa ei oikeastaan ollut kovinkaan monta soturia, jotka olisivat kelvanneet oppilaalle mestareiksi. Päällikkö oli hänen emonsa eikä täten voinut olla hänen mestarinsa, varapäällikkö Seeprahyppijä oli melkein vielä typerämpi kuin Loistesilmä ja sitten muutamat muut soturit muuten vain outoja, tyhmiä ja semmoisia kurppanaamoja, joilta ei ohjeita tahtonut ottaa. Vihaansa nieleskellen ja maata raivokkaasti kynsien Lahnatassu katsoi mestariaan suoraan silmiin ja silmä nykien sähisi: "Oliko siinä kaikki vai haluatko vielä sanoa jotain?" Ihme kyllä oppilas ei lisännyt perään mitään törkeyksiä enempää, vaan tyytyi tuijottamaan tappavasti (ja kuvitellen itsensä joksikin tosi vaaralliseksi pedoksi) Loistesilmää.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Maalis 30, 2015 7:19 am

Loistesilmä nauroi sisäisesti, itseasiassa räkätti sisällään. Kollin reaktiot ja aiheettomat raivonpuuskat vain yllyttivät nauramaan ja niimpä Loistesilmä hymyilikin leveästi. "Onhan minulla muutakin. Taidan tästä lähteä leiriin puhumaan pikku emollesi. Kertoisin ettei sinusta kyllä ikinä mitään soturia saisi valmistettua vaikka kuinka muivailisi, kun et edes suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön. Niimpä voit huutaa adiós soturihaaveillesi ja ehkä sisälläsi oleville päälikkö haaveille. Nyt onkin minun vuoroni talsia yksin. Joten hüvasti!" Loistesilmä puhutteli itseään vain neljä kuuta nuorempaa kollia. Heh heh heh hee. Nyt Loistesilmä oli varmasti saanut kollin leuat loksahtamaan. Varmuuden vuoksi naaras päätti vielä kiivetä puuhun ja liikkua puissa kuin orava. Hyppy, hyppy, hyppy Loistesilmä hyppeli puusta toiseen ripeästi. Puiden lehvät tai no havut kahisivat hänen kulkiessaan niiden ohi nopeasti. Kyllä hän kollin kunnioituksen vielä saisi jos tuo lähtisi seuraamaan häntä. Olihan hän näyttänyt juuri ehkä ainoan kissa orava efektin kaikkien neljän klaanin taajuudella.

Loistesilmä päätti pian laskeutua puusta. Olikohan hänen ehkä entinen oppilaansa seurannut häntä ja jäänyt jälkeen. No samapa tuo. Nyt Loistesilmä jatkaisi jalan ottaen mukaansa ehkä pienen saaliin.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Maalis 31, 2015 8:41 am

Jakomielitautinen. Sellainen Loistesilmä oli, tai oli ainakin Lahnatassusta. Kuka täysjärkinen kissa muka ensin herjasi oppilastaan ja sitten ilman mitään syytä ilmoitti lähtevänsä perumaan koko koulutuksen Lahnatassun osalta. Vaikka juurihan oppilas oli suostunut yhteistyöhön ja ihan sopuisasti vieläpä! Kolli ei nähnyt mitään, ei niin mitään ongelmaa tavassaan jolla hän oli yhteistyökyvykkyytensä ilmaissut. Niin, vika ei tosiaan ollut hänessä, vaan Loistesilmässä. "Hei, älä pakene, pelkuri", Lahnatassu rääkäisi puita pitkin koikkeloivan mestarinsa perään raivokkaasti ja sihahti äänekkäästi huutonsa perään. Että otti pannuun! Lahnatassu olisi voinut vaikka kynsiä koko Loistesilmän sillä hetkellä. Raivostuttavaa! Sairasta! Ihan typerää! Naurettavaa! Oksettavaa! Lahnatassu pyöritteli koko voimasanojen sanavarastoaan päässänsä ja sätti koko ajan Loistesilmää vain syvemmälle ja syvemmälle. Tuollaisen törtön mestarinko takia kaikki kaatuisi? Voi pyhä Tähtiklaani nyt, eihän tässä ollut mitään tolkkua.

Vaan hetkinen. Ehkä tämä olikin Loistesilmän jokin kiero suunnitelma saada Lahnatassu anelemaan saavansa oppia jotain Loistesilmän surkeita soturijuttuja. Naaras vain esitti takuulla lähteneensä. Hah, soturi oli väärässä, jos luuli Lahnatassun olevan niin hölmö, että juoksisi mestarinsa perään itkien anelemaan, että hän pääsisi soturiksi. Ehei, kollinalku ei takuulla tekisi niin. Hän ei menisi Loistesilmän typerään jekkuun. Ei koskaan. Eihän Loistesilmä mitenkään voinut päättää, ettei Lahnatassusta tullut soturia! Tuliklaani tarvitsi sotureita ja jopa raidallinen kloppi ymmärsi sen paremmin kuin hyvin. Vaikkei Loistesilmä suostunut kouluttamaan häntä, niin oli aina muitakin... Kai. Tai sitten hän vain opettelisi kaiken ihan itse. Se olikin hänen arvolleen sopivaista, sillä kukapa nyt olisi tahtonut jotain typerää mestaria. Lahnatassu näyttäisi koko klaanille kuinka hän kohoaisi omin voimin päälliköksi! Vaikka kolli luottikin itseensä oikeastaan vähän liiankin hyvin, tahtoi hän näpäyttää Loistesilmää. Soturi takuulla palaisi takaisin Lahnatassu luo, jos hän vain odottaisi tarpeeksi kauan. Oppilas pöyhenteli turkkiaan ja kävi makuulleen odotellessaan. Eiköhän Loistesilmä tulisi takaisin vielä, kun oppilasta ei kuuluisi takaisin...

Odotettuaan ehkä jonkin aikaa, ei mitenkään äärimmäisen pitkään, sillä tunnetusti hänen kärsivällisyytensä ei ollut mikään parhain, Lahnatassu alkoi turhautua. Missä Loistesilmä kuppasi? Eikö tämä ollutkaan mikään esitys, jonka tarkoituksena oli murtaa Lahnatassu? Aikoiko soturi todella, siis ihan oikeasti jättää oppilaan yksin tänne Tähtiklaanin hylkäämään paikkaan? Pöyristyttävää. Odotellessaan Lahnatassu alkoi tulla myös toisiin ajatuksiin itseopiskelunsa suhteen. Hänellä ei nimittäin ollut aavistustakaan esimerkiksi siitä, miten metsästettiin oikeaoppisesti. Se oli hyvin, siis hyvin raskasta myöntää. Toki hän olisi voinut opetella sen itse, mutta siinä olisi mennyt iäisyys. Eikä Lahnatassulla ollut aikaa odottaa, sillä soturius kutsui ja sen kutsua oli turha hylätä. Napisten itsekseen kolli teki viimeisen päätöksensä: hän lähtisi Loistesilmän perään.

Ja niin hän sitten myös lähti. Ei kylläkään kovin terhakkaasti, mutta lähtipä nyt kuitenkin. Kollinalku löntysteli jokseenkin flegmaattisesti murahdellessaan ilmoille jotain hiljaisia "Loistesilmä"-huutoja. Vähän kauempana mestari näkyikin, joten Lahnatassu suunnisti siihen suuntaan, pitämättä mitään kiirettä. Hän ei nimittäin ollut ihan varma, oliko tämä sittenkään fiksua, eikä tämä tunne hälvennyt naaraan pärstän näkyessä. Lahnatassu otti mestarinsa kiinni ja asettui tuon eteen suupielet alaspäin kaartuneina lailla taivutetun viivaimen. Hän ei pyytänyt anteeksi, sillä soturinalku ei tiennyt, mitä hän oli tehnyt väärin, mutta naukui hiljaa ja jokseenkin näreänä: "Voisitko edes kertoa, mitä minä tein väärin?"

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Maalis 31, 2015 9:08 am

Loistesilmä asteli ylväästi häntä pystyssä kohti leiriä niin kauan kunnes hänen oppilaansa Lahnatassu oli rynnistänyt hänen eteensä suupielet alaspäin. Vai että pitäisi kertoa jopa missä meni väärin. Mikä torvi. Loistesilmä tuumi hypäten oppilaansa yli jatkaen matkaansa ilkikurinen hymy huulillaan. Loistesilmä ei sietänyt oppilastaan ja hän pystyi vannomaan, ettei oppilasta sietäisi kyllä kukaan muukaan. Jos hänen tehtävänsä oli muuttaa oppilaan luonnetta sitä hän ei kyllä tekisi jos oppilas olisi noin pahasti aivokuollut. Ehei. Sitä zombia hän ei opettaisi jos tuo ei saisi aivojaan takaisin. Ja tuskin nuori kolli niitäkään ikinä saa. Loistesilmä asteli lyhyin askelin katse suoraan eteenpäin. Samapa tuo jos kolli ei liikkuisi mihinkään. Jäisipähän siihen, eksyisi, Loistesilmä peruisi mestariuden ja tulisi ilkkumaan ex-oppilastaan. Siinä vasta iloa tarpeeksi. ja vaikutti myös, että kolli ei edes huomannut hänen harvinaista taitoaan liikkuia puissa kuin orava. Pyh. Tähän mennessä kaikki jotka huomasivat sen olivat ihan, että OMG! Miten toi on mahdollista. Mutta pyh. Turhaa sitä oli toivoa moiselta puupää oppilaalta joka ei sitten kunnioita ketään. Kyllä Loistesilmä kertoisi Laikkutähdelle, että tuon pennusta Lahnatassusta ei ikinä tulisi soturia eikä kukaan voisi sietää tuota ainakaan silloin kun tuo olisi soturi. Parastapa evätä oppilaan päässä ehkä kytevä päälikkö haave oli päätyä itse pääliköksi ja valita joku muu varapääliköksi. juuri niin hän tekisi.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Maalis 31, 2015 9:40 am

Tämä oli kuin pahaa unta. Juuri kun Lahnatassu oli niellyt ylpeytensä ja lähtenyt itse vapaaehtoisesti Loistesilmän perään, tuo sanaakaan sanomatta vain hyppäsi kuin mikäkin gaselli kollin yli ja jatkoi matkaansa. Tilanne kääntyi koko ajan hirveämmäksi, tai siis ehkä ennemminkin sairaammaksi. Lahnatassu ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, mitä hän tällä kertaa oli sanonut väärin. Hänhän nimenomaan yritti kysyä, mitä oli tehnyt väärin ymmärtääkseen paremmin Loistesilmää. Tai no ei kyllä ymmärtääkseen paremmin, sillä oppilas ei ehkä tahtonut oppia ymmärtämään Loistesilmän kaltaista jakomielitautista naarasta. Mutta virheensä soturinalku kyllä tietää, koska hän oli vakaasti sitä mieltä, että oli nimenomaan tällä kertaa ollut varsin kohtelias pyytäessään edes saada tietää, mitä hän oli tehnyt väärin. Toisaalta kloppi uskoi, ettei ollut tehnyt mitään väärää, mutta silti olisi ollut äärimmäisen kiinnostavaa tietää, mikä ongelma Loistesilmällä oli nyt tässäkin. "On siinäkin mestari, kun ei tahdo edes kertoa, mitä minä nyt tein", Lahnatassu marisi ja sihisi hampaittensa välistä vihaisesti loittonevan mestarinsa perään. Tässäkö tämä nyt oli? Ruskea kissa potkaisi vieressään olevaa kiveä vihaisesti, mutta kivi olikin painavampi kuin hän oli kuvitellut ja kolli vain kolhi karvaista käpäläänsä. "Aih", Lahnatassu vinkaisi ja murisi perään. Koko maailma oli häntä vastaan, vaikkei oppilas ollut mitään pahaa tehnyt.

Loistesilmän loittoneva selkä sai kuitenkin tuliklaanilaisnuorukaisen taisteluvimman palamaan. Jos mestari luulisi pääsevänsä niin helposti eroon Lahnatassusta, oli kollin syytä näyttää, ettei se käynyt ihan niin helposti. Oppilaanrääpäle päästi kiukkuisen sihinän, terästi pullamössöisen itsensä ja sinkaisi mestarinsa perään yhtenä karvaisena kanuunana. "Sssseeeis", raidallinen oppilas mourusi ja loikkasi Loistesilmän häntää kohden, napaten hännän (tai ainakin kovasti yrittäen) suuhunsa ja yrittäen pidätellä Loistesilmää hännästä. "Jos luulet voivasi vain häipyä, olet väärässä! Tuliklaani tarvitsee sotureita ja sinä tiedät sen kuten emonikin - hän ei koskaan jättäisi pentuaan ikuiseksi oppilaaksi! Saan mestarin joka tapauksessa, mutta kerro minulle, mitä minä tein väärin - luuletko, että Laikkutähti katsoo hyvällä soturia, joka heti väittää oppilaan olevan ongelmallinen, vaikka itse pakeni paikalta?! Häh, häh?!" Lahnatassu pani vastaan kihisten ja koetti pidellä Loistesilmää hännästä. Vaikka soturinalku esittikin asiansa varsin röyhkeästi, saattoi hänen sanoissaan piillä jotain perääkin, ihme ja kumma.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 01, 2015 5:21 am

Loistesilmä asteli eteen päin häikäilemättä hymyillen. Kyllä hän vielä jotakin massiivista saisi aikaan oppilaastaan jos tuo nyt vain suostuisi yhteistyöhön. Hänen oppilaansa ravasikin yllättäen hänen luokseen vaikka sitä ei kyllä voi yllätykseksi sanoa, kun hän itse oli hitaasti kävellyt. Loistesilmä tunsi pienen nipistyksen pöyheässä hännässään ja kääntyikin sitten häntäänsä päin nähdäkseen vain ärsyttävän oppilaansa. Pikkuisen pennunaivoisen oppilaan aivoituksissa oli periaatteessa järkeä, mutta ne olivat silti menneet aivan päin mäntyä. Ensinnäkin. Ei oppilaastavälttämättä tule koskaan soturia, toiseksi Loistesilmä oli hyvä ylipuhumaan ja mustaamaan muiden maineet, kolmanneksi hän ei paennut vaan oli löymässä hanskat tiskiin. Niimpä Loistesilmä sanoi: "En kerro kaltaisellesi aivottomalle ääliölle mitään muuta kuin, että voin vannoa ettet tällä näkymällä ole ikinä pääsemässä soturiksi saati sitten pääliköksi." Loistesilmä riuhtaisi häntänsä sillä hetkellä kollin pikkuruisesta otteesta jatkaen jälleen matkaa normaali kävelyvauhdillaan.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   To Huhti 02, 2015 11:05 am

Kuin pieni paholainen Lahnatassu piti otettaan kiinni saamastaan hännästä ja yritti pidätellä mestariaan. Eihän nyt tuommoinen käynyt, että hänen kaltaisensa neron luota vain poistuttiin, eihän?! "Et... mene... minnekään!", Lahnatassu yritti sihistä hampaittensa välistä tehostaakseen aiempia sanojaan. Vaan eipä näyttänyt mitkään tehostukset auttavan Loistesilmään, ei niin mitkään - oppilas oli täysin avuton pölvänterin mestarinsa kanssa. Naaras riuhtaisikin itsensä helposti irti nasevien sanojen päätteeksi ja ruskea kissa jäi hölmistyneenä seisomaan Loistesilmän taakse tuon jatkaessa matkaansa. Aivoton ääliö, joka ei koskaan pääse soturiksi eikä täten päälliköksi? Lahnatassu ei takuulla ollut koskaan aiemmin elämässään ollut niin pöyristynyt kuulemastaan. Hänestä oli jo täysin kohtuutonta alkaa sanomaan tuollaisia aivottomuuksia, kun koulutus ei ollut vielä virallisesti tainnut alkaakaan. Kukaan ei ollut vielä koskaan sanonut mitään niin typerää kollinalulle, ei niin kukaan - hän sitten muille sitäkin enemmän, mutta sillä ei nyt ollut väliä. Oppilas oli niin raivoissaan, ettei hän enää aikonut seurata Loistesilmää. Loistesilmä oli tehnyt viimeisen virheensä ja Lahnatassu ei toden totta hyväksynyt sitä. "Hyvä, häivy sitten ja hylkää sinulle annettu velvollisuus! En olisi koskaan voinut uskoa, että tuollaisista kapisista mätäpaiseista tulee edes sotureja!" kolli kiekui tuliklaanilaissoturin perään ja näytti kaiken huipuksi vielä kieltänsäkin Loistesilmän selälle. Jos näreet olisivat näin, niin Lahnatassu ei ikinä tahtoisi saada minkäänlaista koulutusta Loistesilmältä. Ei koskaan, ei milloinkaan koskaan!

Niin, ei totisesti koskaan. Lahnatassu näyttäisi, että osaisi ihan itsekin hoitaa oppilaan hommansa. Hän ei tosiaankaan suostunut tuollaisen epävakaan kissan oppilaaksi. Eikä tainnut Loistesilmäkään tahtoa, sillä naaras ei vaivautunut edes selittämään tekemisiään millään lailla. "Musta tulee soturi omin voimin, luupää", Lahnatassu haistatteli vielä perään, tietämättä, kuuliko Loistesilmä enää hänen säälittäviä rääkymisiään. Ei kyllä sillä, että kollia olisi paljon kiinnostanut. Oppilas päästi viimeisen raivon sihinän ja lähti vastakkaiseen suuntaan Loistesilmän kanssa. Heti alkuun hän voisi vaikka saalistaa jotakin, käydä Tuliklaanin rajalla (eiköhän hän sen tunnistaisi, jos vähän tsemppaisi) ja palata sitten saaliin kanssa leiriin. Hän näyttäisi, että pystyisi opettelemaan soturiksi ihan itse. Hänestä tulisi ensimmäinen soturi, joka ei tarvinnut mestaria tuokseen. Sittenpähän hän voisi nauraa Loistesilmälle räkäisesti naaraan huomatessa, että Lahnatassusta olisi kasvanut sata kertaa vahvempi, nopeampi, fiksumpi, komeampi, kauniimpi, tyylikkäämpi, karismaattisempi, hurmaavampi, jäntevämpi, notkeampi ja parempi kuin Loistesilmän kaltaisesta nahjuksesta. Joo, niin hän tekisi!

Palattuaan takaisin Lemmikkiniityn keskelle oppilas pudottautui alas ja alkoi kuunnella ääniä ympärillään. Hän ei kuitenkaan jaksanut odotella minkään riistan saapumista paikalle kovinkaan pitkään, vaan lähti hiiviskelemään pitkin Lemmikkiniittyä toivoen törmäävänsä johonkin riistaeläimeen ennen pitkää. Tehtävä ei ollut helppo, sillä Lahnatassu aina silloin tällöin potkaisi varpaansa kiveen tai astui kahisevien kasvien päälle, jolloin lähitienoolla pippaloita pitäneet hiiret ja muut jyrsijät pakenivat alta aikayksikön. Jossain vaiheessa kollin kuitenkin onnistui törmätä yhteen varsin riutuneen oloiseen neiti päästäiseen, joka paraikaan haastoi riitaa muuan kastemadon kanssa. Lahnatassu lipoi huuliaan voitonriemuisena, jännitti lihaksensa ja loikkasi kohti päästäistä riemukas virne kuonollaan... vain lyödäkseen surkeasti huti. Päästäinen panikoitui ja pötki pakoon pikkuiset käpälät joka suuntaan sätkien, Lahnatassu tiiviisti kintereillään. Oikeastaan kollinalku pysyi tuon pienen ja surkean olennon perässä yllättävän hyvin: hän alkoi saavuttaa sen pakoa ja hetken aikaa näytti siltä kuin Lahnatassu olisikin saattanut saada ensimmäisen saaliinsa ikinä kiinni. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä harvasta, vielä talven kauhuista tokenevasta heinikosta loikkasi kettu, joka oli selkeästi vaaninut samaa päästäistä. Kettu nappasi päästäisen, mutta Lahnatassu ei ehtinyt jarruttaa vaan törmästi päistikkaa ketun kuonoa päin.

Oppilas pyörähti kuperkeikan takaperin törmäyksen voimasta ja jäi pöllämystyneenä katsomaan kettua, joka piteli suussaan päästäistä hännästä. Tuo herra kettu ei näyttänyt yhtään sen tyytyväisemmältä tilanteeseen kuin Lahnatassukaan ja hetken aikaa kumpainenkin vain tuijotti toisiaan viha silmissään palaen. Kettu taisi kuitenkin aistia, ettei vastassa ollut mikään kovin vanha kissa, joten se kävi armotta törmäilijään kiinni. Lahnatassu päästi kärkkään korahduksen saadessaan ketun päällensä ja alkoi purra ja potkia joka suuntaan miten nyt suinkin vain ehti. Kettu saikin kuonolleen naarmun jos toisenkin, sillä oikeastaan Lahnatassu ei ollut hullumpi sellaisessa kierossa käpäläkähmässä, eihän hän ollut mikään täysin avuton pennunrääpäle, mutta se ei riittänyt saamaan repolaista puolustuslinjalle. Pian kollinalku huomasi, että oli auttamatta alakynnessä, joten hän ryömi ketun hampaiden edestä pois ja lähti pinkomaan vähän etäämmäksi. Lahnatassulla ei nimittäin ollut mitään aietta jäädä vahvempansa kanssa ottamaan mittaa, sillä loppujen lopuksi kollinalku ei ollut kuin ehkä tyhmänrohkea, muttei kyllin tahtoakseen käydä viimeiseen taistoonsa tässä ja nyt. Oli nimittäin selvää, että kettu repisi hänet kappaleiksi, mikäli saisi käpäliinsä.

Kaikeksi harmiksi kettu kuitenkin sai lyhytjalkaisen kissan kiinni ja kaatoi Lahnatassu julmasti maahan yhdellä käpäläniskulla. "Ääääkh", Lahnatassu ehti mouruta kimeällä teiniraggarin äänellään, kun kettu isku hampaansa oppilaaseen. Tähänkö tämä kaikki nyt päättyisi?

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Su Huhti 05, 2015 3:06 am

Loistesilmä kuunteli pikkuopilaansa sanoja halveksuen. Pyh. Että kollista tulisi ihan soturi. No sen kun näkis. Loistesilmä oli niin varma siitä, että kolli vain kerskui ja kirskutti hampaitaan saadakseen hänet muuttamaan mieltään. Sehän olisi yleistä pilaa ja jos niikseen tulee, se ei tehoa Loistesilmä kaltaiseen lasi sydämeen. Niin Loistesilmä päätti kuunnella taakseen ja pian kuulikin hiljaisia tömähdyksiä jotka kertoivat armotta kollin lähteneen liikkeelle. Äänet hiljenivät askel askeleelta jotan sen mukaan Loistesilmä päätteli kollin kulkevan jonnekkin poispäin hänestä. No, mutta sehän oli hienoa. Enää ei kauaa tarvinnut moista lahopäätä kestää.

Eipä siinä kauas tarvinnut kulkea, kun Loistesilmä jo kuuli oppilaansa huudon. No sehän on ansa. Loistesilmä totesi itsekseen miettien ääntä vielä hetken. Ääni oli kuintankin ollut niin täynnä tuskaa... Menen, en, menen, en. Loistesilmä tasteli itseään vastaan, mutta päätti kuitenkin lähteä katsomaan mitä hänen pikku oppilaalleen nyt oli käynyt. Tai ehkä auttamaan. Ainakin stalkkaamaan hän menisi, mutta hänen hellä luontonsa pakottaisi hänet kyllä auttamaan, mutta samapa tuo jos sillä kollin kunnioituksen saa vaikkei sitä kannattanut odottaa lainkaan.

Niimpä Loistesilmä kääntyi ripeästi ympäri ja lähti juoksemaan lemmikkiniitylle kovempaa kuin kukaan kissa koskaan tai ainakin kovempaa kuin itse oli juossut koskaan. Juokseminen oli nopeaa ja vaivatonta. Samalla Loistesilmä tarkkasi edessään olevaa taistelua jossa hänen nuori oppilaansa taisteli ketun kanssa.

Loistesilmä juoksi kovaa eikä pysähtynyt vaikka näkikin suoraa edessään ketun. Vaalea naaras päätti työntää ketun kyljellään kollin päältä laskeutuen pukkauksen jälkeen sulavasti. "Pidä likaiset hampaasi erossa oppilaasta!", Loistesilmä sähisi voimakkaalla äänellä ketulle joka varmaan tajusi tavanneensa liian varttuneen kissan. Niimpä kettu lähtikin sitten kalppimaan ennen kuin Loistesilmä ehti edes kunnolla sille köniin antaakkaan.

Loistesilmä kääntyi oppilaaseensa päin kysyen: "Oletko kunnossa?" Kysymys oli liki vaistonainen, sitä kun kaikki kissat aina jaksoivat jauhaa. "Varo vain. Kyseinen kettu saattoi addiktoitua sinuun samoin kuin eräs suuri koira minuun", Loistesilmä kertoi katsoen kaukaisuuteen. Ei hän halunnut kohdata tyhmää oppilastaan ennen kuin tuo alkaa pitää hänestä ja kunnioittamaan häntä. Sitähän hän ei tiennyt milloin sekin päivä koittaisi vai kohtaisiko se jo nyt.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Huhti 07, 2015 8:01 am

Nyt ei naurattanut kyllä kuin ehkä kettua korkeintaan. Lahnatassu oli näet päätynyt varsin epäedulliseen asentoon, josta hänen oli harvinaisen hankala käydä vastahyökkäykseen. Hänen kehonsa oli nimittäin vääntynyt lailla korkkiruuvin ja kun kettu oli iskenyt hampaansa kolliin, ei kissa päässytkään ketterästi enää kiepsahtamaan takaisin normaaliin asentoon. Kettu heitti Lahnatassun komeassa kaaressa hampaistaan muutaman ketunmitan päähän ja oppilashan sitten myös lensi. Hän teki muutaman kiepsahduksen ilmassa, kunnes iskeytyi takaisin maahan. Koko suorituksessa tuskin kesti muutamaa silmänräpäystä enempää, eikä siinäkään kauan mennyt, kun kettu hyökkäsi uudelleen oppilaan kimppuun. Kettu ei kuitenkaan ehtynyt käydä käpäliksi Lahnatassuun uudemman kerran, kun se jo horjahti kylkeensä kohdistuvasta iskusta hiukan sivulle.

Oppilas ei kauan maannut aloillaan, sillä adrenaliini virtasi ja silloin ei paljoa paikoillaan räpistelty. Lahnatassu mönki pystyyn karvat pystyssä ja tuijotti typertyneenä paikalle saapunutta sankaria. Sehän oli Loistesilmä! Eikö hänen mestarinsa pitänyt mennä suoraan päätä Tuliklaanin leiriin valittamaan päällikölle oppilaastaan? Ei nähtävästi, sillä siinä tuo naaras nyt ajoi kettua pois melko tottunein elkein. Ehkä Loistesilmä todella olikin menneisyydessään ollut tekemisissä moisten olentojen kanssa enemmänkin. Kettu näyttikin toteavan, että tuommoisen kissan kanssa mä en riitele, ja jätti suosiolla kaksikon sikseen. Saaliinsa, sen ruipelon jyrsijän, se kuitenkin nappasi näppärästi mukaansa nelistäessään kauemmaksi aggressiivisesta kissasta.

Siinä Loistesilmä todella nyt oli, melkein kuin huolehtimassa Lahnatassusta. Kolli oli melkoisen yllättynyt, eikä oikein ollut helppoa päättää, oliko yllätys positiivista vai negatiivista. Luultavasti sekä että, sillä oppilas tiesi jopa itsekin, että olisi saattanut olla mennyttä ilman mestarinsa pelastuspartiota. Toisaalta tuon naaraan näkeminen suututti Lahnatassua valtavasti, sillä tuo ei ollut vain loukannut häntä vaan myös toiminut tavalla, jota oppilas ei voinut käsittää. Ehkä kuitenkin pelastuminen oli tärkeintä, vaikkakin soturinalku tahtoi kivenkovaa uskoa, että olisi kyllä voinut itsekin häätää ketun pois, jos Loistesilmä ei olisi tullut apuun.

Vasta rauhoituttuaan kiivaasta tilanteesta oppilas tunsi viimein viiltävää kipua rintansa ja vatsansa tienoilla. Kollinalku kurkisti varovasti rintamustaan vain todetakseen, että siinä oli puremajälki. Ei mikään iso tai vaarallinen, sillä loppujen lopuksi kettu ei ollut runnonut pientä kissaa kovinkaan pahasti. Silti siihen koski ja puremajäljet tuntuivat vähintäänkin siltä kuin kuolema olisi ollut oven takana. "Kunnossa? En todellakaan ole, olin kuolla", Lahnatassu aloitti kiihkeästi ja yritti kurottaa vatsan haavoihinsa nuollakseen niitä, muttei millään ylettänyt. Äh, en mä olis halunnutkaan, oppilas tuumi ja jätti nuoleskelun sikseen. "Yrittäkööt vain", Lahnatassu mutisi, vaikka sisimmissään värisi ajatuksesta, että samainen kettu palaisi hakkaamaan hänet. Se ei totisesti ollut kovin miellyttävä ajatus.

Vähän hämmentyneen nolostuneena Lahnatassu tuijotteli hetken haastavasti mestariaan kuin aikeenaan sanoa jotakin loukkaavaa, mutta sen sijaan oppilas siirsikin katseensa varpaisiinsa ja sanoi: "Kiitos, Loistesilmä."

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ti Huhti 07, 2015 8:14 am

Loistesilmä katsoi oppilastaan. Pelastamisenkin jälkeen tuo oli hänelle röyhkeä, töykeä, eikä tuo edes osoittanut minkäänlaista kunnioitusta häntä kohtaan. Taisi olla täysin turha vaiva pelastaa moinen rääpäle ketulta, kun luonteensa mukaan on niin umpiluupää, ettei pystyisi mitään oppeja vastaan ottamaan. Se oli kyllä typerin luonteen piirre minkä oppilas saattoi omata.

Niimpä Loistesilmä tuijotti silmiin hetken kuin haastaakseen olevaa kollia, mutta jokin ihme parannus oli tapahtunut. Kolli siirsi katseensa maahan ja kiitti häntä. Jes. Tulihan nyt sentään jotakin hyvää siitäkin kankkulan kaivosta. " Ole hyvä vaan. Muista vain, että jokainen henki on arvokas. Arvelen, että et vieläkään siedä minua joten voinen sanoa sinulle näkemiin jo tässä vaiheessa ennen kuin ärsyynnyn sinulle jälleen", Loistesilmä sanoi etäisesti kääntäen selkänsä Lahnatassulle. Olisi varmasti parasta, että sama meno ei jatkuisi. Loistesilmä ei vain uskonut oppilaan pitävän hänestä lainkaan. Olisi tietenkin eriasia jos tuo oikeasti näyttäisi ystävyyden, kunnioittamisen tai vaikka kiintymisen merkkejä vaikka katumusta näkyikin.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 08, 2015 7:10 am

Jokainen henki on arvokas... tuosta Lahnatassu olisi kyllä voinut olla eri mieltä ja oikeastaan olikin. Eihän nyt kaikki voineet olla samanarvoisia - oli oltava alempi- ja ylempiarvoisia kissoja ja eläimiä. Miten muuten olisi voinut olla parempia metsästäjiä ja taistelijoita? Eivätkö he silloin olleet muka parempia, jos auttoivat heikompiaan hoitamalla kaiken likaisen työn? Todellakin olivat. Esimerkiksi pennun olivat paljon alempiarvoisia kuin soturit, koska pennut eivät osanneet metsästää. Lahnatassu oli tietenkin ollut poikkeus nuorempana, koska milloinka hän nyt olisi alempiarvoiset kuin muut. Mutta sitten klaaninvanhimmat olivat kuitenkin pentujakin alempiarvoisia, koska heistä ei enää voinut tulla enää mitään. He olivat kuin turhaa saastaa klaanissa, jota ylempiarvoisten kissojen tuli paapoa. Niin se meni. Suuren ja mahtavan soturin henki oli paljon arvokkaampi kuin vanhuksen, sillä suuresta ja mahtavasta kissasta oli paljon enemmän hyötyä kuin muumioituneesta kurppakissasta. Loistesilmä oli siis ehdottomasti väärässä väittäessään, että jokainen henki on arvokas. Lisäksi riistan henkihän ei ollut myöskään minkään arvoinen, jos kerran kissat saivat riistaa kiinni ja elivät sen avulla. Riistan tarkoitushan oli vain pitää jalot kissat hengissä, joten niiden hengellä ei ollut väliä. Miten typerä väite!

Kuitenkaan viitsimättä nillittää, sillä olihan hänen (hyvin, hyvin arvokas) henkensä juuri melkein kuin pelastettu, Lahnatassu tyytyi vain pyörittelemään silmiään vähän kiusaantuneesti. Hän kuitenkin nosti katseensa melkoisen nopeaan Loistesilmän sanoessa, että lähtisi taas. Oli totta, että Lahnatassu mitä luultavimmin ärsyyntyi Loistesilmään ihan niin paljon kuin he olivat tekemisissä, mutta siitä huolimatta äskeinen läheltä piti -tilanne oli saanut oppilaan toisiin aatoksiin. Hän todella tahtoi oppia, kuinka puolustautua paremmin moisilta ketkuilta ja antaa niille puolestaan selkäänsä. Soturioppilas ei missään nimessä tahtonut olla heikko, sillä hän tavoitteli enemmän kuin hänen pulleat käpälänsä kykenivät pitelemäänkään. Loistesilmä oli myös, jollain tapaa, ei vielä täysin, tehnyt oppilaaseen vaikutuksen, jotten senpä vuoksi kolli hieman empien kiekaisi mestarinsa perään: "Odota!"

Ottaen mestarinsa kiinni muutamalla kiihkeällä loikalla Lahnatassu kaarsi Loistesilmän eteen ja katsoi tuota suoriin silmiin omilla leimuavilla ledlamppu-silmillään. "Olen pahollani! Tahdon kovasti soturiksi ja olen valmis tekemään, mitä tahdot minulta. Pyydän, opeta minua!" Lahnatassun ääni oli puhdas empimisestä, vaikkakin oli melko arvattavissa, etteivät ne sanat tulleet vielä puhtaasti sydämestä. Itsekäs kloppi näki Loistesilmän yhä välinearvona, jonka avulla hän saattoi saada itseisarvona pitämänsa soturiuden. Siitä huolimatta oli melkoisen harvinaista nähdä Lahnatassu nöyrtymässä edes moiselle tasolle. Ehkäpä hänkin tarpeeksi epätoivoisena kykeni vaikka nuolemaan maata muiden jalkojen alla.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ke Huhti 08, 2015 7:50 am

Loistesilmä liki säpsähti kollin sanoja. Odota! Loistesilmä pyöritteli huudahdusta ja samalla virkettä mielessään. Mistä tuokin huudahdus oli tullut? Oppilas joka ei ollut, koskaan kunnioittanut häntä pyysi häntä odottamaan. Se oli suuri ihme. Ei Loistesilmä osannut odottaa mitään tuollaista. Usein jos kissa vihasi jotakuta, tuo myös vihasi ja vihasi muuten pitkään. Siltä kantilta nuoren kollin sanat olivat täysin arvaamattomat. Loistesilmä mietteet kuitenkin heräsivät. Kyllä kollilla takuulla oli jokin motiivi huudahdukseensa. Se oli päivän selvää, että motiivihan se sieltä törrötti. Piti vain saada selville mikä. Selville saaminen oli aina vaikeaa. Motiivit olivat aina hyvin monimutkainen juttu. Sitä juttua Loistesilmä ei usein pystynyt selvittämään noin nopeasti jos sitten lainkaan.

Loistesilmä ei ollut huomannut kävelleensä hyvin, hyvin hitaasti eteenpäin miettiessään ruskean, nuoren ääliön motiiveja. Vai pitäisiköhän sanoa, että ruskean, nuoren oppilaan motiiveja. Ehkäpä. Loistesilmä ei kuitenkaan tavallaan haluaisi luopua oppilaastaan. Juuri hän oli menettämässä tuon ketulle niin, miksi hän tuon nyt hylkäisi. Siihen täytyisi olla todella pätevä syy jota maidonvalkoisella naaraalla ei tällä hetkellä ollut. Vai oliko hänellä pätevä syy. Nimittäin kollin täydellinen jääräpäisyys. Ehkä Loistesilmä onnistuisi koulimaan kollin päähän jonkinmoista älliä ja kunnioitusta. Paitsi jos sitä ei tarvinut koulia. Ehkä pitäisi ensin pitää pieni puhetuokio vielä. Vaikutti kuitenkin, että nuori kolli ei pitänyt niistä. Tästä puheesta tuo varmasti pitäisi, jos lainkaan jaksaisi kuunnella ja tämän keskustelun saisi kolli itse aloittaa Loistesilmän safiirinsinisten silmien alla.

Loistesilmä kuitenkin pysähtyi. Naaras oli nimittäin törmätä aatoksissaan oppilaaseensa joka oli juossut hänen eteensä hänen huomaamattaan. Nyt olisi oiva tilaisuus selvittää kollin motiivi kyseiseen mestarin pitämiseen. Siinä oli motiivi sekä suuri aikapommi. Kollin sanat sisälsivät ensin anteeksi pyynnön, liki harvinaisimmat sanat mitä koskaan kuuli eli niin sanotun sydämen aikapommin jonka kolli oli tajunnut heittää ulos sisältään ajoissa ennen sen räjähtämistä. Motiivi löytyi kyllä päivänselvästi joukosta. No tietenkin soturiksi pääsy. Sehän oli ollut kokoajan kollille sydämen asia. Kyllä asia olisi pitänyt tajuta aiemmin. No ei Loistesilmä ollut tajunnut sitä aiemmin. Suurin yllätys oli kuitenkin jatko. Kokonainen pyyntö opettamisesta. Jos kolli kerran ihan pyytämään rupeaa niin kaipa siihenkin asiaan oli pakko suostua. Paitsi siinä saattaisi olla ongelma. Kolli haluaisi varmasti erilaisen mestarin eikä hänen kaltaistaan kalastavaa vesioravaa. Kolli varmasti halusi jonkun jättimäisen typeryksen mestarikseen, jotta voisi leveillä vahvasta mestarista. Vahvuus ei silti riittänyt vähemmän vahvoilla kissoilla. Vähemmän vahvojen kissojen täytyi selvitä ilman massiivista voimaa joten toisaalta vähemmän vahva kissa oli varmasti parempi mestari.

Loistesilmän pitkä mietintä hetki oli kuitenkin päättynyt ja hän sanoikin oppilaalleen katsoen tuotasuoraan tuon vihreisiin silmiin: "Kuule. Voin olla mestarisi, mutta kerro minulle ensin mikä minussa on vikana. Osaan lukea ajatuksiasi sen verran, että tiedän, koska valehtelet ja milloin et. Haluan kuulla miksi et siedä minua. Sen päätteeksi lupaan kertoa, miksi itse en pitänyt sinusta ja ajattelin sinua huonompana kuin todistit olevasi osatessasi nöyrtyä." Loistesilmä ei oikeasti osannut lukea ajatuksia, mutta oli totta, että hän harjoitteli valheiden tunnistamista. Tuon kertomus tuokion jälkeen olisi tietenkin hivenen lisää keskustelua, mutta sen jälkeen hän opettaisi oppilaalle perusteita ja ehkä muutaman pikku erikois niksin.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Huhti 13, 2015 8:21 am

Pitkä harkinta Loistesilmän osalta oli kuin kiinalainen vesikidutus Lahnatassulle. Jokainen pienikin räpäys tuntui vuosisatojen ja ehkäpä jota -tuhansien mittaiselta ajalta ja oppilas saattoi miltei kuvitella vuodenaikojen vaihtumisen kuluvan. Mitä Loistesilmä aikoisi sanoa? Olisiko tuo vaalea naaras niin itsepäinen, ettei vieläkään suostuisi suorittamaan hänelle laskettua velvollisuutta kouluttaa päällikön pojasta soturi? Kun puhuttiin Loistesilmästä, sekin oli nimittäin yksi vaihtoehto eikä Lahnatassu kyennyt millään sanomaan etukäteen, mikä olisi naaraan päätös. Siksi odotus tuntuikin hirvittävältä, jopa pelottavalta, sillä yleensä kollinalku oli niin itsevarma, että laski tilanteen aina omaksi edukseen. Nyt kuitenkin hänestä tuntui, ettei edes hänen melkein kuin ehtymätön itsevarmuutensa riittänyt toteamaan, että joojoo, kyllä tuommoinen yksi hölmö mestari nyt minusta soturin tekee. Niin, ei tosiaan voinut sanoa, mitä tuleman piti. Ja se ahdisti Lahnatassua, oi kuinka ahdistikaan. Raidallinen kissanpullukka nielaisi hermostuneena tuijottaessaan melkeinpä vaativasti Loistesilmää.

Vastauksen tullessa Lahnatassun ylitse vyöryi samaan aikaan helpotus, mutta samalla melkoinen kiukunpoikanen. Miksi moisesta piti vielä jauhaa? Miksi Loistesilmä tahtoi niin innokkaasti kuulla ilkeitä sanottavan itsestään ja miksi tuo tahtoi väkisin mollata myös vastavuoroisesti kollia? Eikö oppiminen ollutkaan positiivista vahvistamista, jossa keskitytään niihin hyviin puoliin? Ei Lahnatassu tahtonut kuulla itsestään sanottavan yhtään mitään negatiivista. Ei hänessä ollut mitään negatiivista, hänhän oli täydellinen! Ei kuitenkaan ollut syytä alkaa enää kinastella Loistesilmän kanssa, sillä kolli oli jo saanut tuta, mitä siitä kävi. Jos tuo naaraskissa olisi ollut kuka tahansa muu, olisi Lahnatassu pistänyt kampoihin ja pahasti, mutta tuo vaalea kissa nyt sattui olemaan sen verta kovapäinen ja pitelemään käpälissään Lahnatassun menolippua kohti soturiutta, ettei ollut syytä alkaa vinkumaan enempää. Jos tuo vähintään yhtä paksupäinen kissa jotain oli tänään oppinut, niin sen, että hän pääsi helpommalla vain tottelemalla mestariaan. Ja oikeastaan saattoi jopa olla ihan hauskaa päästä haukkumaan mestariaan ja ihan luvallisesti.

"Olet luupäinen ja et kuunnellut edes pyyntöäni saada tietää, mitä tein väärin. Et anna minulle arvoa, vaan haukut täysin syyttä. Se ei ole reilua", Lahnatassu alkoi ladella tuutin täydeltä käskyn mukaisesti. Sanat kuitenkin takuulla kuulostivat hauskoilta kun ne tulivat häneltä, sillä takuulla kaikki Tuliklaanissa tiesivät, ettei Lahnatassu itse ollut reilu ensinkään. Olihan hän pentuna muun muassa kiristänyt muuan luopiota ties millä ja laittanut erään meriklaanilaisen, Sumusydänkö se oli ollut, kantamaan itseään valheiden avulla. No, joka tapauksessa ainakin hän oli ollut totuudenmukainen sanoissaan Loistesilmälle. Toki hän olisi voinut keksiä lisääkin vikoja Loistesilmästä, sillä se oli takuulla Lahnatassun erikoisalaa, mutta oikeastaan muuta suurempaa oppilaalle ei juuri sillä hetkellä tullut mieleen.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
balineesii
Klaaninvanhin
avatar

Viestien lukumäärä : 1391
Join date : 07.12.2014
Ikä : 14
Paikkakunta : tuolla

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Ma Huhti 13, 2015 8:39 am

Loistesilmä kuunteli hiljakseen nuoren kollin jokaisen sanan miettimättä paljon mitään yhdenkään aikana. Jokaisen sanan hän oli kuullut solvattuna ainoalta ystävältään joten eipä siinä mitään. Hänen ystävänsä oli tuliklaanin varapäälikön oppilas ja se varapäälikkö oli kyllä melkoinen pelokas torvi jonka Kaikukukka pelotteli varmasti miltein kuuhun. Se olisi takuulla hauskaa nähdä kuinka Seeprahyppijä lentelee kuuta ympäri peläten Kaikukukan seuraavan. Siellä kuussa moinen lässykkä varmaan pelkäisi avaruuskissoja ja katoaisi iäksi. Se oli harmillista, että niin ei käynyt vaikkapa tänään. Silloin hän olisi voinut tänään päästä varapääliköksi. Se olisi suuri kunnia kymmenen kuun ikäiselle soturille.

"No, mutta anna anteeksi. Anteeksi anto on tärkeä taito usko pois. No nyt kerronkin sinulle mikä sinulla meni vikaan. Olit epäkohtelias, et kunnioittant, ajattelit vain omaa etuasi ja olit muutenkin hyvin samanlainen kuin minä ja ainut ystäväni Kaikukukka oppilaina. Toisin sanoen olit mestarin kauhu. Ihme, että mestarini kesti minua", Loistesilmä kertoi. Toivon mukaan naaras oli selostanut asiansa tapaan joka ei suututtaisi ruskeanraidallista oppilasta pois päiväjärjestyksestä. "Mutta kuule. Nyt o vuorosi kertoa itsestäsi, haaveestasi ja kaikesta muusta tärkeästä jossa voin sinua auttaa niin halutessani", vaalea naaras sanoi oppilaalle hymyillen tuolle vienosti.

_________________

[Loistesilmä]-[Kirkaskatse]-[Öljytassu]-[Juè]-[Quokkaloikka]. O.O"





I love balineeses!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kkurakur
Parantaja
avatar

Viestien lukumäärä : 726
Join date : 19.10.2013

ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   Pe Huhti 17, 2015 11:45 am

No totta hemmetissä ajattelen omaa etuani, Lahnatassu tuumi hiukan tuohtuneena. Kuka nyt ei ajattelisi? Kuka idiootti olisi niin tampio, että asetaisi muut edelleen? Oppilas ei kerta kaikkiaan kyennyt ymmärtämään, miksi kukaan tekisi niin. Oma etu oli aina tärkein eikä ollut mikään häpeä myöntää sitä. Muilla ei ollut mitään merkitystä, jos itsellään vain oli asiat hyvin. Se sääntö oli kaivertunut Lahnatassun kieroontuneeseen mieleen tiukemmin kuin veitsi lihaan. Raidallinen kissa kuunteli kulmat epäilevästi koholla Loistesilmän tilitystä, etenkin naaraan verratessa oppilasta itseensä ja kaveriinsa Kaikukukkaan. Vai että oli samanlainen... ja pah, heissä ei ollut takuulla mitään samaa. Ei niin mitään, vaikka Loistesilmä tahtoikin ilmeisesti kovasti niin uskoa. Ehkä hänen mestarinsa vielä oppisi sen joskus. No, joka tapauksessa soturioppilas kuunteli ihmeen kärsivällisesti kaikki Loistesilmän sanat, eikä inttänyt edes vastaan. Kollinretale vain kohautti vähän lapojaan, mutta nyökkäsi kuitenkin sen merkiksi, että oli edes yrittänyt kuunnella. Oli hän ehkä nimittäin jotain oppinut siitä, että Loistesilmälle oli ainakin hyvä luoda vaikutelma, että Lahnatassu kuunteli. Se saattoi tehdä asiat tuhat ja yksi kertaa helpommaksi. Ja pitikö Lahnatassu helposta? Oi, kyllä piti, voi kuinka pitikään.

Vai että haaveista? Niitähän oppilaalla olikin ja nyt tultiin selvästi miellyttävämpään aiheeseen, vaikka edelleen kollista tämmöinen lämminhenkisehkö jutustelu oppilaan ja mestarin välillä oli turhaa ja tyhmää, mutta ennen kaikkea myös ehkä vähän kiusallistakin. Siltikään hänellä ei ollut aikeita uhmata käskyä, sillä johan sitä oli jo tultu opittua, että helpon kautta oli syytä mennä. "Minä tahdon parhaaksi soturiksi koko Tuliklaanissa", Lahnatassu aloitti mairea ja idioottimainen virne kuonollaan, "Tahdon olla niin vahva, että vihollisklaaneissakin takuulla tunnetaan Lahnatassun nimi ja vielä kuolemanikin jälkeen minusta välittyy suuria sankaritarinoita. Sitten tahdon myös tulla päälliköksi ja johtaa Tuliklaania parhaiten kuin kukaan koskaan aiemmin. Haluan myös osata metsästää lailla suurimman villipedon ja puolustaa Tuliklaanin rajoja kaikilta vaaroilta!" Siinäpä vasta oli listaa kerrakseen, eikä sen sisältö takuulla yllättänyt ketään. Oppilas virnuili koko ajan itsevarmasti haaveillessaan suuruksista jo mielessään, kuten siitä, kuinka häntä kunnioittaisivat niin pennut kuin klaaninvanhimmatkin.

Sen enempää Lahnatassu ei ihme kyllä jatkanut, vaikka oli selkeää, että hän olisi voinut jatkaa mahtipontista puhettaan vaikka koko loppupäivän tarpeen mukaan. Sen sijaan oppilas alkoi olla niin malttamaton aloittamaan varsinaisen koulutuksen, että hiljeni ja katsoi kirkkaasti palavin silmin ja hiljaa vaatien Loistesilmää kuin remuten, että mä tahdon jo toimeen mä tahdon niin paljon, joko mennään joko joko.

_________________
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://kurmitsa.deviantart.com
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Täällä taas iloitsemassa.   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Täällä taas iloitsemassa.
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Nelituuli :: Tuliklaanin alueet :: Lemmikkiniitty-
Siirry: